vaimon alamaisuus aviomiehelle

[Mr Kerimäki]

Hyvin Mikkolainen kirjoitti

[Aamu-Usva]

Jos mies tekee huonoja päätöksiä, niin vaimon ei kuitenkaan kannata toimia niiden mukaan. Jos mies vaikkapa haluaisi, että lapsia ei koskaan pestä tai lattioita, niin kyllä vaimon kannattaa kuitenkin kylvettää lapset ja lattiat. Tai jos mies on psyykkisesti sairas ja päättää, että koko perheen pitää piiloutua joltain olemattomalta uhalta eivätkä lapset saa enää leikkiä ulkona, niin vaimon tulee sanoa, että nyt sinä kyllä höpsit omiasi ja että lapset saavat kyllä peuhata pihalla. Psyykkisesti sairas ihminen voi tehdä muitakin epäadekvaatteja päätöksiä, joita ei tule totella. Tai jos mies sairastuu Alzheimeriin ja päättää lähteä 30 asteen pakkasessa kylpytakki päällä järven rantaan, niin vaimon tulee vaikka ihan väkisin estää häntä toteuttamasta päätöstään. Uusi liitto ei enää ole lakiliitto, jossa noudatamme kirjaimellisesti joitain ihmeellisiä sääntöjä, vaan meidän tulee jokaisen täysvastuullisena pyrkiä tekemään hyvää aina ja kaikkialla.

[pekka]

Jos mies tekee huonoja päätöksiä, niin vaimon ei kuitenkaan kannata toimia niiden mukaan. Jos mies vaikkapa haluaisi, että lapsia ei koskaan pestä tai lattioita, niin kyllä vaimon kannattaa kuitenkin kylvettää lapset ja lattiat. Tai jos mies on psyykkisesti sairas ja päättää, että koko perheen pitää piiloutua joltain olemattomalta uhalta eivätkä lapset saa enää leikkiä ulkona, niin vaimon tulee sanoa, että nyt sinä kyllä höpsit omiasi ja että lapset saavat kyllä peuhata pihalla. Psyykkisesti sairas ihminen voi tehdä muitakin epäadekvaatteja päätöksiä, joita ei tule totella. Tai jos mies sairastuu Alzheimeriin ja päättää lähteä 30 asteen pakkasessa kylpytakki päällä järven rantaan, niin vaimon tulee vaikka ihan väkisin estää häntä toteuttamasta päätöstään. Uusi liitto ei enää ole lakiliitto, jossa noudatamme kirjaimellisesti joitain ihmeellisiä sääntöjä, vaan meidän tulee jokaisen täysvastuullisena pyrkiä tekemään hyvää aina ja kaikkialla.

Tai jos mies päättää alkaa juomaan kaljaa niin ei naisen/vaimon tule sitä hyväksyä:

[Aamu-Usva]

Niinpä, Pekka.

[hrmn2]

Aviomiehenä mies ei voi vaatia vaimolta alamaisuutta itselleen. Mutta uskova mies ei ole ennenkaikkea aviomies, vaan Jumalan pappi uuden liiton mukaan. Mies voi siksi pappina "vaatia" (uskovalta) vaimolta alamaisuutta itselleen.

Ef.5
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

Lihavoimani kohta kertoo miten miesten tulee, itsensä alttiiksi antamisen lisäksi, rakastaa vaimojaan. Pestä heitä puhtaaksi Jumalan Sanan kautta, saadakseen eteensä pyhän ja nuhteettoman vaimon. Pyhä ja nuhteeton vaimo on kaikessa alamainen Jumalan Sanalle, ja sen kautta tahtoo olla alamainen miehelleen kaikessa, niinkuin Sana vaimoja käskee. Mies voi sanoa vaimolleen, että Jumalan Sanan mukaan heidän on oltava kaikessa alamaisia miehilleen, ja että joka ei ole kuuliainen Jumalan Sanalle, sen päällä pysyy Jumalan viha.

Aviomiesten papillinen tehtävä on siis puhdistaa vaimot Jumalan Sanalla. Jonkun mielestä se saattaa vaikuttaa siltä, että mies "vaatii itselleen" alamaisuutta, mutta se ei välttämättä ole totta. Toki mies voi käyttää valta-asemaansa väärin, mutta pelkästään sen perusteella, että mies "vaatii" vaimoltaan alamaisuutta, ei voi sanoa onko mies väärällä vai oikealla motiivilla.

Jeesus vaatii myös seurakunnalta alamaisuutta itselleen. Toki Hän antaa seurakunnalle vapauden olla oman itensä pää, mutta silloin seurakunta ei ole varsinaisesti Kristuksen ruumis, koska ruumis on aina alamainen päälle. Eli kun Raamattu vertaa aviomiehen ja vaimon suhdetta Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen, niin se on erittäin selkeä kuva siitä, että mies voi "vaatia" vaimolta alamaisuutta itselleen. Toki vaimo voi tehdä oman tahtonsa mukaan, eli kapinoida ja jäädä Jumalan vihan alle. Mies ei voi tietenkään väkisin saada vaimoa alamaiseksi, koska alamaisuuden tulee tapahtua vaimon sydämessä. Jos vaimo kapinoi, on miehen tehtävä siltikin rakastaa ja täyttää omaa tehtäväänsä. Miehelle ei annettu käskyä alistaa vaimoaan.

Yhteiskunnassa on paljon auktoriteetteja, joille meidän uskovien - myös miesten - tulee Jumalan Sanan mukaan olla alamaiset. Esimerkiksi poliisi on sellainen auktoriteetti. Jos kohtaan poliisin, hän voi käyttää minuun hänelle annettua auktoriteettia, ja minun tulee totella. Jumalan Sana on tässä selkeä: "Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on" (Room 13:1). Kysymys ei ole epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta, tai mistään muustakaan väärämielisyydestä. Kyse on siitä, että Jumala on tällaisen auktoriteettiasetelman asettanut, ja tahtoo meiltä sille kuuliaisuutta. Minulle ei uskovana miehenä ole mitään ongelmaa olla alamainen niille auktoriteeteille, joille Jumalan Sana käskee minun olla alamaiset. Toki lihani tahtoisi kapinoida heitä vastaan, mutta en tahdo enää elä lihan mukaan vaan Hengen mukaan. Ja Henki hallitsee aina meissä, kun uskonkuuliaisuudessa taivumme Jumalan Sanalle kuuliaisiksi.

On toki tilanteita, joissa meidän ei tarvitse - eikä tule - olla kenellekään alamaisia. Sellaisia tilanteita ovat, kun joku yrittää saada meidät tekemään syntiä eli rikkomaan teoillamme selkeitä Jumalan Sanan käskyjä vastaan. Silloin voimme sanoa: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä", ja olla tekemättä syntiä johon meitä yritetään saada tekemään. Hyvänä esimerkkinä tästä on, apostolien lisäksi, Daniel ja hänen ystävänsä. Kuningas oli antanut määräyksen kumartaa epäjumalia, mutta he jäivät seisomaan. Tämä koskee kaikkia alamaisia, myös vaimoja. Heidän ei tule rikkoa Jumalan Sanaa vastaan, vaikka mies sitä vaatisi.

Mutta tuo koskee siis selkeitä Jumalan Sanan käskyjä. Jos on kyse muista asioista, erimielisyyksistä yms, on vaimojen oltava aina alamaiset miehelleen. Myös niille miehille, jotka eivät ole kuulaiset Sanalle (1 Piet 3:1).

Minulla on paljon todistuksia omasta elämästäni, jolloin Jumala on ihmeellisesti siunannut meitä kun vaimoni on alistunut Jumalan Sanalle kuuliaiseksi olemalla minulle alamainen, vaikka hän itse olisi halunnut tehdä toisin. Monta kertaa hän on vain rukoillut, ja Jumala on sitten ihmeellisesti vaikuttanut minussa mielenmuutoksen niin että olenkin tehnyt toisen päätöksen - sen minkä vaimoni olisi tehnyt. Kun hän on oppinut tämän tavan, hänen ei tarvinnut edes sanoa minulle mitä hän tekisi, hän on vain hiljaa rukoillut, ja olen tehnyt sen päätöksen minkä hän olisi tehnyt. Tuo osoittaa minusta suurta uskoa ja luottamusta Jumalaan; sensijaan, että vaimoni itse yrittäisi hallita ja vaikuttaa minuun, hän luottaa siihen että toimiessaan Jumalan Sanan mukaisesti ja rukoillessaan minulle viisautta, Jumala on niin suuri että Hän voi vaikuttaa minussa oikean päätöksen - oli se sitten hänen ajatuksensa, tai minun.

Toki olemme myös paljon keskustelleet asioista, ja kuuntelen hänen neuvojaan mielellään. Sillä itse en usein tiedä, mitä pitäisi tehdä, ja vaimoani on siunattu paljolla viisaudella jonka kautta olen usein saanut ymmärrystä Jumalan hyvästä tiestä.

[hrmn2]

Edellisen viestini tiivistäen: Aviomiehen ei tule itsensä tähden vaatia vaimoltaan alamaisuutta, vaan vaimon tähden. Sillä vaimon alamaisuus tuo vaimolle siunauksen, eli on vaimonsa parhaaksi. Meidän tulee jokaisen valvoa toisiamme rohkaisuksi hyviin tekoihin (Hebr 10:24), ja se on myös aviomiehen tehtävä ennenkaikkea, myös suhteessa omaan vaimoonsa. Olisi rakkaudetonta antaa toisen elää vastoin Jumalan Sanaa, mutta suurinta rakkautta on vaatia (samalla tavalla kuin Kristus vaatii seurakunnaltansa) uskonsisaruksiltaan (myös omalta vaimolta) kuuliaisuutta Jumalan Sanaa kohtaan.

Avioliitto on, samoin kuin Kristuksen liitto morsiamensa eli seurakunnan kanssa, yhteisen ikeen kantamista. Jos et tiedä mikä ies on, niin tässä hyvin havainnolistava kuva ikeestä:



Voiko nyt siis sellainen avioliitto, jossa molemmat tekevät omat päätöksensä, olla Jumalan tahdon mukainen? Onko se todella yhteisen ikeen kantamista? Ei, silloin ei ole yhteistä iestä ollenkaan. Välillä ehkä kuljetaan rinnakkain, silloin kun se sopii molempien mieltymyksiin ja ajatuksiin, mutta heti kun tulee erimielisyyksiä tai näkemyseroja, lähdetään omia teitä kulkemaan. Silloin ei olla oikeastaan ymmärretty avioliiton perimmäistä ideaa ja sen hengellistä lainalaisuutta.

Yhteistä iestä kantaessa täytyy jommankumman olla pää, eli se joka tarvittaessa tekee päätökset mihin suuntaan mennään. Yhteistä iestä kantaessa jompikumpi on aina pää. Jos se ei ole mies, se on vaimo. Jos vaimo on 99% asioissa alamainen, mutta joissakin asioissa pidättää itsellään oikeuden tehdä omat päätökset miehen tahtoa vastaan, on vaimo itse asiassa pää. Sillä silloin vaimo on 100%:sti päättänyt missä asioissa hän on miehellensä alamainen ja missä ei. Eli käytännössä "alamaisuus" on pelkkää silmänlumetta, sillä vaimo on "alamainen" vain niissä asioissa jotka hänelle sopii.

Todellinen alamaisuus on sitä, että vaimo on 100%:sti alamainen ja mies on 100%:sti pää. Eli kuten Sana sanoo, vaimo on alamainen kaikessa. Tietenkään miehen tehtävä ei ole tulla vaimon työpaikalle sanomaan miten työ pitää tehdä, sillä työtehtävien suhteen vaimo on toisen auktoriteetin alla. Mutta mies voi kieltää vaimoa menemästä työelämään, jos hän kokee sen olevan huono juttu. Minä olen joskus joutunut kieltämään vaimoani menemästä paikkoihin tai olemasta tekemisissä ihmisten kanssa. Se ei tuntunut kivalta, mutta ymmärsin sen olevan rakkautta. Esimerkiksi kerran häntä houkuteltiin verkostomarkkinointiyrityksen järjestämään juttuun. Omien kokemusten sekä kuulemani tiedon, ja Hengen varoitusten perusteella kielsin häntä menemästä sinne. Silloin puutuin rankalla tavalla vaimoni elämään ja valintoihin, mutta mahdollisesti pelastin hänet kävelemästä suden suuhun. Jumala on asettanut miehen vaimon pääksi todella hyvästä syystä.

Minut se vie todella pienelle paikalle, kun Pyhä Henki kirkastaa minulle mitä aviopuolisoni päänä oleminen tarkoittaa. Olen Jumalan edessä vastuussa vaimostani! Se ei todellakaan ole mukavalta tuntuva asia, varsinkin minulle joka olen aina kaihtanut auktoriteettiasemassa ja toisista ihmisistä vastuussa olemista. Mutta se vetää minua joka päivä lähelle Kristusta, sillä ymmärrän että tarvitsen joka päivä Jumalan armoa pystyäkseni hoitamaan tehtäväni vastuullisesti ja tasapainoisesti. Ja uskon, että alamaisuus on vaimolle samanlainen asia, se saa turvautumaan enemmän Kristukseen. Avioliiton perimmäinen tarkoitus ei ole, toisin kuin länsimaissa nykyaikana usein luullaan, puolisojen onnellisuus, vaan hengellisyys. Toki todellinen onnellisuus tulee hengellisyyden myötä, mutta se ei ole useinkaan ulkoisesti nähden onnea, vaan itselleen kuolemista, kärsimistä, kokoaikaista itsensä alttiiksi antamista toisten edestä.

Joku kirjoitti pitkän kirjoituksen ja kysyi pitäisikö nuorille naisille opettaa, että heidän oma tahtonsa päättyy avioliiton alkaessa. Se oli ilmeisen sarkastisesti kirjoitettu, mutta olen sitä mieltä että todellakin tulisi. Ja muutenkin avioliitto on aihe josta on nykyaikana valitettavan vähän tervettä oppia. Uskovillakin voi olla ruusunpunaisia kuvitelmia hollywood-tyylisestä romanttisesta hempeilystä, mutta ei ymmärretä että Jumalan tarkoitus avioliitolle on jotain paljon muuta.

[pekka]

Yhteistä iestä kantaessa täytyy jommankumman olla pää, eli se joka tarvittaessa tekee päätökset mihin suuntaan mennään. Yhteistä iestä kantaessa jompikumpi on aina pää. Jos se ei ole mies, se on vaimo. Jos vaimo on 99% asioissa alamainen, mutta joissakin asioissa pidättää itsellään oikeuden tehdä omat päätökset miehen tahtoa vastaan, on vaimo itse asiassa pää. Sillä silloin vaimo on 100%:sti päättänyt missä asioissa hän on miehellensä alamainen ja missä ei. Eli käytännössä "alamaisuus" on pelkkää silmänlumetta, sillä vaimo on "alamainen" vain niissä asioissa jotka hänelle sopii.

Yksi esimerkki, kieltämättä aika äärimmäinen mutta kuitenkin eli jos mies päättää että tänään ryypätään ja juhlitaan oikein kunnolla syntymäpäivän (miehen tai vaimon) kunniaksi niin täytyykö mielestäsi naisen/vaimon hyväksyä tuo miehensä päätös juhlimisesta ja alata sitten myös ryyppäämään yhdessä miehensä kanssa? Vai saako hänen vaimonsa tehdä itsenäisen päätöksen ja kieltäytyä hyväksymästä hänen miehensä päätöstä? Ja tätä juhlimista varten mies olisi hakenut kaupasta etukäteen itselleen korin kaljaa ja vaimolleen kuusi pulloa siideriä.

Tai mies on paiskinut hanttihommissa ylitöitä viime aikoina ja päättää tuhlata nämä ylimääräiset rahansa hänen ja vaimonsa etelänmatkaan niin saako mielestäsi vaimo kieltäytyä tuosta miehensä päätöksestä että hänen tulee matkustaa yhdessä miehensä kanssa etelänmaille lomailemaan?

[Aamu-Usva]

On väärin määrätä toista ihmistä luullen tekevänsä sen tämän parhaaksi ja ehkä todellisuudessa tekeekin toisen vahingoksi. Samalla tavalla kuin maallinen mies voi oikeasti haluta määrätä vaimonsa ryyppäämishauskanpitoon, voi uskova mies määrätä johonkin minkä itse ajattelee oikeaksi, mutta onkin vain sokaistunut luulemaan että tuo asia on oikein. Me kaikki olemme niin kieroon kasvaneita, että hyvä jos itseämme voimme hiukan yrittää ohjata.

[hrmn2]

Yksi esimerkki, kieltämättä aika äärimmäinen mutta kuitenkin eli jos mies päättää että tänään ryypätään ja juhlitaan oikein kunnolla syntymäpäivän (miehen tai vaimon) kunniaksi niin täytyykö mielestäsi naisen/vaimon hyväksyä tuo miehensä päätös juhlimisesta ja alata sitten myös ryyppäämään yhdessä miehensä kanssa? Vai saako hänen vaimonsa tehdä itsenäisen päätöksen ja kieltäytyä hyväksymästä hänen miehensä päätöstä? Ja tätä juhlimista varten mies olisi hakenut kaupasta etukäteen itselleen korin kaljaa ja vaimolleen kuusi pulloa siideriä.

Tai mies on paiskinut hanttihommissa ylitöitä viime aikoina ja päättää tuhlata nämä ylimääräiset rahansa hänen ja vaimonsa etelänmatkaan niin saako mielestäsi vaimo kieltäytyä tuosta miehensä päätöksestä että hänen tulee matkustaa yhdessä miehensä kanssa etelänmaille lomailemaan?

Ensimmäiseen esimerkkiin olisit löytänyt vastauksen eilisistä kirjoituksista. Vaimon ei tarvitse eikä pidä itse rikkoa Jumalan Sanaa vastaan, vaikka mies käskisi. Eikä alamaisuus tarkoita sitä, että vaimon tulisi sydämessään ja mielessään hyväksyä miehen ryyppäämistä. Uskon, että vaimo voi myös sävyisästi ja rakkaudellisesti sanoa kerran mielipiteensä asiasta, sillä onhan se miehensä parasta että hän lopettaisi ryyppäämisen. Tietysti huomioon ottaen sen, että uskosta osaton ei ennenkaikkea tarvitse vapautusta alkoholista, vaan uudestisyntymistä, jonka jälkeen hän vasta pystyy oikeasti vapautumaan riippuvuuksista. Mutta pointti siis on, että vaimon ei tarvitse eikä pidä ryypätä eikä myöskään antaa hyväksyntää miehensä ryyppäämiselle, mutta vaimo voi - ja hänen täytyy - antaa miehensä ryypätä vapaasti, koska mies ei ole vaimolle alamainen.

Toisessa esimerkissä vaimon tulee olla alamainen miehelleen ja lähteä mukaan lomamatkalle.

On väärin määrätä toista ihmistä luullen tekevänsä sen tämän parhaaksi ja ehkä todellisuudessa tekeekin toisen vahingoksi. Samalla tavalla kuin maallinen mies voi oikeasti haluta määrätä vaimonsa ryyppäämishauskanpitoon, voi uskova mies määrätä johonkin minkä itse ajattelee oikeaksi, mutta onkin vain sokaistunut luulemaan että tuo asia on oikein. Me kaikki olemme niin kieroon kasvaneita, että hyvä jos itseämme voimme hiukan yrittää ohjata.

On totta, että se voi olla väärin. Kyse ei ole lainkaan siitä, onko se väärin vai oikein. Otan esimerkiksi vielä auktoriteetin yhteiskunnassa. Yhteiskunnan auktoriteetit saattavat tehdä väärin, mutta Sana käskee minua silti olemaan heille alamainen, kunhan minun itseni ei tarvitse rikkoa Jumalan Sanaa vastaan. En minä saa alkaa kapinoimaan yhteiskunnan auktoriteettia vastaan, vaikka kokisin heidän tekevän väärin. Jumala on antanut minulle käskyn olla alamainen, ja teen oikein kun tottelen Hänen käskyään. Hän tuomitsee sitten nuo väärintekijät. Sama koskee avioliittoa. Sanassa sanotaan, että vaimojen tulee olla alamaiset niillekin miehille, jotka eivät ole Sanalle kuuliaiset. On ihan selvää, että he tekevät paljon väärin, usein jopa tahallaan. Uskovat miehet eivät tee tahallaan väärin, mutta he voivat nähdä asiat vääristyneesti ja tehdä tahattomasti väärin, mutta vaimojen tehtävä ei ole nousta heidän tuomarikseen, vaan antaa Jumalan olla tuomari ja pysyä itse siinä asemassaan johon Jumala heidät on asettanut. Jumala on luvannut siunata niitä jotka tottelevat Hänen Sanaansa, ja toisaalta taas kirouksen niiden osaksi jotka kapinoivat Hänen Sanaansa vastaan. Eli vaimo voi tietää tulevansa Jumalan siunaamaksi, kun hän on kaikessa alamainen miehelleen. Se on paljon enemmän, kuin se että ajalliset asiat menevät hyvin tai huonosti.

[pekka]

Tai mies on paiskinut hanttihommissa ylitöitä viime aikoina ja päättää tuhlata nämä ylimääräiset rahansa hänen ja vaimonsa etelänmatkaan niin saako mielestäsi vaimo kieltäytyä tuosta miehensä päätöksestä että hänen tulee matkustaa yhdessä miehensä kanssa etelänmaille lomailemaan?

Toisessa esimerkissä vaimon tulee olla alamainen miehelleen ja lähteä mukaan lomamatkalle.

Kiitos Herman sinulle vastauksistasi. Tuohon toiseen esimerkkiini vielä: mitä jos vaimo on hyväsydäminen ja kyynelehtien ehdottaa miehelle että nuo ylimääräiset tienatut rahat olisivat vaimon mielestä parempi lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyteen köyhien hyväksi eikä törsätä etelänmatkaan koska voihan kesäisessä Suomessakin lomaa viettää yhtä hyvin kuin jossain etelänmaassa. Mitä mieltä olet?

Vai onko todellakin mielestäsi niin että vaimon on vain sokeasti toteltava miehen päätöstä että "nyt lähdetään etelänmatkalle ja sillä siisti, haluat sitä tai et kun kerran minä nyt olen tämän asian näin päättänyt ja en pyörrä päätöstäni" ?