Joitain vuosia sitten minulla oli kova yritys saada aikaan yhteyttä ja verkostoitumista niiden uskovien kesken jotka ymmärtävät Jumalan seurakunnan ykseyden ja toimivat tai haluavat toimia tunnustuskunnista riippumattomina. Tehtiin muun muuassa nettisivut jonne kerättiin yhteystietoja ja opetusta aiheesta. Täpliä Suomen kartalle kertyi aluksi jonkun verran, mutta sitten homma alkoi tökkimään. Lopulta huomasin ettei se toimi, ja aloin näkemään että se ei ole vielä riittävä yhdistävä tekijä, että on samanlainen ymmärrys seurakunnan suhteen (jos se riittäisi, homma olisi nimittäin toiminut).
Raamatussa sanotaan:
"harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." (2.Tim.2:22). Tosiasia on, että yhden seurakunnan mallia kannattavilla ja uskonsuuntien ulkopuolella toimivien keskellä on sellaisia, jotka eivät huuda Herraa puhtaasta sydämestä, kun taas niiden sisäpuolella on sellaisia jotka huutavat Herraa puhtaasta sydämestä, mutta eivät vielä vain syystä tai toisesta ymmärrä seurakunta-asiaa.
Aamu-Usva kirjoitti:Mutta eikö seurakunta ole jo koolla siinä, missä me ollaan kutsuttu uskovia ystäviä kylään ja rukoillaan ja keskustellaan hengellisistä asioista yhdessä..? Siis eihän sen tarvitse olla mitään ihmeellistä.
Aamen!
Aamu-Usva kirjoitti:Mielestäni ns. kotiseurakuntaliike on sitten taas jo oma tunnustuskuntansa.
Minulla on sellainen käsitys, ettei millään kotiseurakuntaliikkeellä ole olemassa samanlaista hierarkkista systeemiä, tai ylipäätään kovin järjestelmällistä systeemiä, kuin tunnustuskunnilla. Tunnen aika monia kotisrk-mallia kannattavia uskovia, enkä ole tällaisesta kuullut keneltäkään, vaan saanut sellaisen käsityksen että ajatuksena on raamatullinen seurakuntamalli.
Mutta jos nimenomaan kodeissa kokoontumista painotetaan liikaa, ikäänkuin se olisi ainoa Raamatun mukainen kokoontumispaikka, niin sitten mennään siinä vähän överiksi. Toki Raamatusta nähdään, että useimmin kokoontumispaikkana oli kodit, ja se on varmasti kaikintavoin luontevin ja järkevin vaihtoehto, mutta on siellä kuitenkin esimerkiksi tapaus jossa Paavali vuokrasi kouluntilat Jumalan valtakunnan työn käyttöön joksikin aikaa. Eli koti ei ole kokoontumispaikkana ehdoton, eikä seurakuntaa tai sen toimintaa tulisi rakentaa kodeissa kokoontumisen ympärille tai sitoa liikaa koteihin.
Minusta paikalla ei sinänsä ole niin paljon merkitystä, mutta pidän silti koteja siksi parhaimpana, koska siellä tulee yleensä suurin ja selkein kontrasti kirkkosaleihin jossa istutaan riveissä toistensa takana ja seurataan jotain edessä tapahtuvaa esitystä. Kodeissa useimmiten istutaan piirissä ja ihan jo sen myötä voi keskinäinen yhteys ja jakaminen toimia paljon paremmin. Mutta voi se toki tapahtua muussakin paikassa. Esimerkiksi yhdellä paikkakunnalla me vuokrattiin liiketilaa jossa pidettiin päivisin gospel-kahvilaa, ja iltaisin ja viikonloppuisin pidettiin kokoontumisia, ja siellä se toimi hyvin. Toki joskus laitettiin sielläkin tuolit riviin, jos oli esim joku puhujavieras jota tuli kuulemaan niin paljon väkeä että ei oltais muulla tavalla järkevästi mahduttu. Mutta minusta ne olivat selkeästi poikkkeuksellisia tilaisuuksia, ja pääsääntöisesti seurakunnan toiminta on sitä että kokoonnutaan senkokoisella ryhmällä, että jokainen voi jakaa mitä on saanut yhteiseksi rakentavaksi jaettavaksi.