hrmn2 kirjoitti:toni t kirjoitti:Hermannille;
Tietysti sinun tulisi välttää sanaa "psykologian vastustaja" minusta mikäli haluat olla johdonmukainen omalle opetuksellesi sanasta psykologia. Sillä sinun määritelmäsi mukaan minä en ole psykologian vastustaja ja siksi sinun on valheellista kutsua minua sellaiseksi joka ei edes sinun oman määritelmäsi mukaan pidä paikkaansa.
Minua ei haittaa se miksi minua nimitellään vaan puutuin siihen kun huomasin että käytät sanaa psykologia vastoin määritelmää minkä olet pyrkinyt sanalle (psykologia) antamaan ja josta nimenomaan ollaan tässä ketjussa väännetty.
Olen ajatellut että tämän keskustelun kontekstissa varmaan kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan kun puhun teistä "psykologian vastustajista". En ole sanonut sitä mitenkään nimittelymielessä, vaan samassa mielessä kun muut puhuvat minusta "psykologian puolustajana" tässä keskustelussa, eli yleistävänä ilmaisuna kuvaamaan tämän keskustelun "vastapuolia".
Mutta tosiaan minulla itselläkin on käynyt mielessä että se on huono ilmaisu ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Ehkä täytyy sitten käyttää jatkossa väärinkäsitysten ja mahdollisten loukkaantumisten välttämiseksi tätä tarkempaa ilmaisua: "ne jotka määrittelevät termin psykologia tarkoittavan ateistista, antiikin kreikan filosofiaan pohjautuvaa psykologian suuntausta, ja vastustavat sen myötä sanan psykologia käyttämistä kristillisessä kontekstissa".
hrmn2 kirjoitti:Totta puhut Toni, käyttäessäni yleistävää ilmausta "psykologian vastustajat" olen käyttänyt sanaa psykologia vastaan sitä määritelmää mitä itse ajattelen psykologian tarkoittavan.
Siunausta Toni.
paa kirjoitti:Aamu-Usva kirjoitti:Ajattelen myöskin näin kuin Herman
Niin minäkin.
Kolme vuotta kävin terapiassa ja olin todella iloinen, että siihen tuli mahdollisuus.
Siellä käsiteltiin juurikin niitä menneisyyden haavoja, joiden lopputulosta olin
raahannut mukanani nuoruudesta saakka.
Vihdoinkin oli joku ihminen ihan vaan sitä varten, että saatiin turvallisesti käydä
kaikki läpi ja lisäksi sain ihan konkreettisia neuvoja ja ohjausta siihen, miten
tiettyjen asioiden kanssa voi elää kohtuullisen normaalisti.
Terapeuttini ymmärsi heti sen, että mulle ei sitten puhuta mitään meditaatio- yms.
juttuja ja puhuinkin hänelle paljon uskostani ja hän kunnioitti sitä.
Hän taisi itsekin uskoa Jumalaan.
Tuntuu moni ihminen olevan nykyäänkin jonkinlaisen elämänhallinnan opettelun
tarpeessa, ja sitä terapia minulle edustaa aika pitkälle. Elämänhallintaa siis.
Tämän vuoksi en pidä psykologiaa huuhaana, mutta totta kai pitää pitää silmät auki
ja olla varovainen.
Jumala voi auttaa ihmistä monella tavalla.
Mutt jos jonkun mielestä en luota tarpeeksi Jumalaan, vaan käyn ikään kuin
"varmuuden vuoksi" terapiassa, niin oma on häpeänsä jos niin luulee.
Mutta tämä on taas näitä asioita, että koittakaa ensin kituuttaa itse lähes 10 vuotta
vaikean masennuksen ymv. kanssa, niin kummasti alkaa maallinenkin apu kelvata
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa