Jasmiini kirjoitti:Voi olla rehellistä kaupankäyntiä kyllä, eihän siinä, palkkatyötä on lupa tehdä.. Mutta jos halutaan palvella armoituksella ja armolahjoilla, jotka Jumala on antanut sielunhoidolliseen kutsumukseen,
niin ei sillä käydä kauppaa, rehellistä eikä epärehellistä. Ei ainakaan minusta siis kuulu myyskennellä Jumalan Sanaa. Ei myöskään jos Jumala haluaa auttaa sielunhoidon kautta, niin ei saa olla
maksullista.
Mutta voihan ammatikseen terapeuttina toimiva uskova sitten vapaa-ajallaan käyttää lahjojaan vapaaehtoiseen ja maksuttomaan palvelemiseen. Jos hän toimii niin, mitä eroa siinä on uskovaan joka palkkatyökseen istuu siwan kassalla tai ajaa rekkaa, ja vapaa-aikanaan palvelee sielunhoitajana? En ymmärrä logiikkaa jonka mukaan olisi hyväksyttyä olla palkkatyössä vaikkapa siwan kassalla, jossa ei saa puhua asiakkaille uskosta, kuin terapeuttina jossa saa vapaasti puhua asiakkaille uskosta...
Toki vaihtoehtona on myös toimia uskonvaraisesti eli olla virallisesti tuloton ja luottaa siihen että Jumala pitää huolen tuloista. Mutta virallisena terapeuttina toimiminen voi herättää ihmisissä enemmän luottamusta, sillä silloin on vaitiolovelvollisuuden alaisena, ja autettava voi myös olla varmempi siitä, että olet sitoutunut auttamaan häntä niin kauan kuin hän tarvitsee apua. Näistä asioista voi autettavalle tulla turvallisuuden tunnetta joka edistää parantumisen prosessia. Ja uskosta osattomien autettavien kohdalla virallisena terapeuttina toimiminen herättää vielä enemmän luottamusta.
Jumalan Sanan myyskentelystä tuossa ei ole mielestäni ole suoranaisesti kyse, sillä tuossa myydään terapiapalveluja, kristillisyyden mainitaan olevan viitekehys jossa terapia tapahtuu.
Ja muuten olen käsittänyt, että ainakin hyvin monessa tapauksessa terapian tarpeessa olevat saavat mojovat korvaukset kelalta terapialaskuihin, jos menee hoitoon virallista kautta ja saa lähetteen terapeutille. Eli varmaankaan useimmat autettavista eivät maksa omasta pussistaan hoitomaksuja.
Jasmiini kirjoitti:Tässä kohtaa tulee iso kysymysmerkki, kuinka erotetaan sitten psykologia ja Jumalalta tullut apu jonkun uskovan kautta?
Miksi se pitäisi erottaa? Minusta kaikesta minkä kokee olevan hyödyksi voi kiittää Jumalaa.
LISÄYS: Jos tarkoitit tuolla kysymyksellä, että millä tavalla erottaa mikä on vastaanotettavaa ja mikä hyljättävää terapeutin ohjeistuksissa, niin siihen on tietysti sama vastaus kuin kaikkeen muuhunkin, eli se on koeteltava Jumalan Sanalla. Myös maksuttomien seurakunnassa toimivien sielunhoitajien opit ja ohjeet on koeteltava samalla tavalla, ja hyljättävä se mikä ei ole Sanan mukaista.
Jasmiini kirjoitti:Mitä jos kaikki, jotka haluavat tehdä työtä sielunhoidossa kouluttautuisivat psykologeiksi ja menisivät jonnekin töihin, niin tekisivätkö he sitä enää
seurakunnassa ilmaiseksi, kun tekevät sitä työkseenkin ja saavat siitä palkkaa?
Kuten edellä vastasin, ei mikään estä tekemästä sitä vapaa-ajallaan ilmaiseksi silloinkin.
Jasmiini kirjoitti:Entä miten sitten seurakunnassa suhtaudutaan tähän, kumpi katsotaan sielunhoidollisesti pätevämmäksi, maailman kautta psykologiksi kouluttautunut ihminen
vai sellainen, jolla on "Jumalan koulutus" ja armolahjat, mutta ei mitään hienoa titteliä? Taitaa tämän päivän seurakunnissa olla paha tapa nostaa tehtäviin
ihmisiä, joilla on joku hieno koulutus tai ammatti.
Olen samaa mieltä siitä, että titteleihin katsominen ja arvostaminen niiden mukaan on todella paha tapa. Ratkaisu siihen on, että ei enää katsota titteleihin eikä arvosteta tai aseteta ihmisiä palvelutehtäviin sen mukaan. Psykologiksi kouluttautunut on lähtökohtaisesti samalla viivalla kaikissa muissa ammateissa työskentelevien kanssa, tai työttömien, eläkeläisten jne.