PetriFB kirjoitti:Joel:
Totta kai voin keskustella kanssasi aiheesta. Minä näen pelastuksen sekä Pyhän Hengen osallisuuden kuuluvan yhteen ja samaan pakettiin ja uskova luopuu pois uskosta, eli asettaa itsensä pelastuksen ulkopuolelle oman valintansa kautta, niin ei hänessä silloin voi enää asua Pyhä Henki. Se olisi aika hassua, jos ihminen on pelastumassa tilassa, mutta Pyhä Henki silti asuisi hänessä.
Room 11:29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
Monet opettavat väärin tuohon jakeeseen perustuen, että jos uskova luopuu Herrasta Jeesuksesta, niin hänellä olisi siitä huolimatta yhä Herralta saadut armolahjat. Eli hän siis voisi edelleen puhua kielillä tai profetoida.
Kun tutkin tuota alkutekstin valossa ja vertasin muutamiin muihin käännöksiin, niin huomasin, että 33/38 kääntää jakeen väärin. Alkutekstissä on sana ametameletos, joka tarkoittaa ei voi katua.
Alkutekstin mukaan jae kuuluu näin: Katumattomia ovat lahjat ja Jumalan kutsu.
Tämä jae (Room 11:29) tarkoittaa sitä, että ihmisten ei tarvitse katua (pitää huonona) Jumalan lahjoja ja kutsumista Jumala lapseuteen. Tämä ei siis tarkoita syntien katumista, vaan ettei uskovan tarvitse katua (pitää huonona) Jumalan antamaa pelastusta ja Hänen lahjojaan (armolahjat, usko ja kaikki mitä Hän antaa lapsilleen. Totta kai on myös niin, että Jumala itse ei voi katua lahjojaan ja kutsumistaan, mutta voi ne peruuttaa ja poistaa jos uskova lopullisesti hylkää Jumalan.
Youngsin käännös on onnistunut kääntämään jakeen alkutekstin mukaisesti:
Ro 11:29 for unrepented of are the gifts and the calling of God;
Armolahjoja voi käyttää väärin tiettyyn vaiheeseen saakka kasvamattomuuden tähden. Mutta tietenkin Jumala kasvattaa meitä käyttämään armolahjoja oikein kuten Hän myös opetti Korinton seurakuntaa Paavalin kautta. Jumalan voima, rakkaus Pyhässä Hengessä ja hengellinen elämä ovat ne avaimet joiden kautta armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaan.
Mutta jos ihminen on kovasydäminen ja kapinoi Jumalaa vastaan ja elää vääryydessä eikä halua tehdä parannusta, niin silloin tietenkin Jumala ottaa pois lahjansa (armolahjat myös) sekä myös pelastuksen, jos uskova haluaakin palvella syntiä ja saatanaa eikä Jumalaa.
Jos uskova luopuu Jumalasta, niin ne armolahjat, joita hänellä oli uskovana Jumala ottaa pois ja hyvin usein niiden tilalle tulee toinen henki, eli saatanan henki eksyttävine "lahjoineen", joiden kautta saatana koittaa jäljitellä ja matkia Jumalan tekoja sekä eksyttää ihmisiä pois Jumalan totuudesta ja rakkaudesta. Samoin myös hänessä ei voi enää asua Pyhää Henkeä.
Joskus joku uskova palaa takaisin maailmaan, takaisin synnin ja saatanan orjuuteen, niin silloin tietenkin Jumala ottaa pois lahjansa häneltä. Mutta jos hän tekee parannuksen ja tulee takaisin Jumalan luokse, niin silloin Jumala palauttaa pelastuksen ja Hänen antamansa lahjat.
Palaan myöhemmin takaisin keskustelemaan. Olen kirjoittanut sivuilleni viime aikoina paljon tekstiä ja samalla tutkinut monia asioita. Pidän pienen breikin ja palaan ehkä viikonloppuna tai ensi viikon alussa nettiin, mutta nyt on pienen brekin paikka. Nähdään pian rakas veljeni.
Ymmärsinkö siis oiken, että uudestisyntynyt ei olekkaan enää uudestisyntynyt kun hän luopuu tekemään vääryyttä? Eli jos tämä ex-uskova haluaakin tehdä parannuksen niin hänen tulee taas syntyä uudesti ylhäältä, jotta tämä pääsisi takaisin Jumalan seurakuntaan?
En usko, että uudestisyntynyt ihminen joka tietoisesti lähtee tekemään vääryyttä luopuu myös tietoisesti Jumalasta vaan on pikemminkin saatanan eksyttämä sekä valehtelun ja petoksen uhri. Mutta uskon, että sellainen joka sydämmestään, oikeasti ja tietoisesti sanoo hei hei Jeesukselle on tällöin tekemässä tai tehnytkin Pyhän Hengen pilkan ja näin ollen on täydellisesti paholaisen oma josta ei ole enää paluuta.
En näe myöskään Raamatun valossa sitä, että Jumalan lapsi voi menettää osallisuuden tämän ajan Jumalan seurakunnasta ja näin ollen myös Pyhästä Hengesään ellei sitten pilkkaa tietoisesti Pyhää Henkeä, koska mihinkä olisi kadonnut Jumalan mieli sitten vanhan liiton? Vaikka vanhan liiton aikaan Jumalan seurakuntalaiset kuinka elivät pahuudesta ja irstaudesta niin siitäkin huolimatta Jumala tunnisti heidät hänen omaisuuskansakseen, mutta vaikka Jumala näin heidät tunnustikin niin eihän nämä pahan tekijät päässeet kuitenkaan kuolemansa jälkeen Jumalan tykö elleivät tehneet parannusta polttouhrien kautta.
Eli kyllä mielestäni näen, että tuo Room 11 kertoo pikemminkin siitä, että ei Jumala kadu armolahjojansa ja kutsumustansa vaikka kuinka hänen lapsensa elää saastaisuudessa kunhan ei vain ole tiedostaen sekä sydämmestään pilkannut Pyhää Henkeä. Eli ei Jumala ota pois Pahasta lapsestansa Pyhää Henkeä eikä armolahjojansa vaan tekee armolahjansa toimettomiksi (pelastuksen ja yms muut) ja Pyhä Henkikin jää vain muistuttamaan, että parannusta pitäis tehdä.
Omaa kokemusta:
Itse kun elin uskovana puolitoista vuotta paatumuksessa pahan tahtoa noudattaen, niin lähes joka päivä koin "pistoa" sydämmessäni ilman, että joku saarnasi minulle parannusta ja jos joku saarnasikin minulle parannusta niin vihani ja katkeruutensa vielä enemmän kasvoi minussa. Kuitenkin siis tunsin tässä paatumuksen tilassa sisäistä kehoitusta parannukseen. Ennen kuin lähin elämään tiedostaen pahan tahtoa niin minulla oli pelastus varmuus sekä armolahjoina mm. tiedon ja viisauden sanat. Sitten kuin lähdin tekemään parannusta näistä pahoista teistä niin en tuntenut missään kohden minkään näköistä hengen täyteyttä vaan tunsin sisimmässäni, että tämä tuhlaaja poika on palannut takaisin ja näin ollen tällä tuhlaaja pojalla on/ollut vähintääkin ne samat oikeudet kuin ennen lähtöäkin maailmaan.
Tämä minun tarinani ei ole ainoa vaan on paljon paljon myös muittenkin saman kaltaisia tarinoita. (Tällä en nyt perustele näkemystäni tästä asiasta, koska oma kokemus ei saa mennä ylin Jumalan sanan vaan pikemminkin tahdon tuoda esille tämän oman kokemuksen, että sen voi jokainen lukija arvioida ja koetella)
En siis näe ja usko, että uskovaan menisi asumaan paha henki, siitä syystä, että on lähtenyt seuramaan tietoisesti pahan tahtoa(syntiä), ellei hän ole sitten tietoisesti ja sydämmestään avannut portteja saastaisille hengelle ja näin ollen tehnyt sydämmestään tietoisen valinnan seurata ja palvoa pahaa ja sen isää. Ja koska ollaan tässä maailmassa joka on pahan vallassa niin nämä pahan henkivallat toimii jatkuvasti meidän ympärillämme olimmepa uskossa tai ei. Jotkut uskovat taistelevat näitä henkivaltoja vastaan ja jotkut ei ja ne jotka eivät niin heidän elämäänsä ohjaa silloin nämä pahan henkivallat ja jos uskova antautuu näitten henkivaltojen ohjailtavaksi niin tällöin Jumalan toiminta pienenee radikaalisti ja tämä paha uskova ei voi myöskään näin ollen voi olla taivas kansalainen jos hän sattuu kuolemaan.
Jos ajattelemme, että uskovaan joka lähtee tiedostaen elämään synnissä ja näin ollen häneen tulee paha henki asumaan niin mielestämme teemme tälläisen ex-uskovan saman vertaiseksi kuin pakanakin. Mielestäni Raamatun valossa tämä ei kuitenkaan näin ole vaan sellainen joka on jo kerran totuuden päässyt tuntemaan ja sitten lähtenyt elämään tietoisessa synnissä niin sillä on vielä hirvittvämpi tuomio ja kirous sekä tässä elämässä että myös kuoleman jälkeisessäkin kuin siis pakanalla. Eli tottelemattomille Jumalan lapsilla on eri "oikeudet ja tuomiot" kuin jumalattomalla.
), mutta kaikesta huolimatta siunausta myös rakas veljeni Petri.
