Tieni uskossa & teologista tulkintaa raamatusta
Hei, haluan alkaa kirjoittamaan tällaista päiväkirjanomaista pohdintaa opinkysymyksistä ja raamatun tulkinnasta. Mietteitä, jotka tulevat päähän ja joita haluan myös muille jakaa.
Eilen luin eräästä kristillisestä julkaisusta teologin palstalta selityksen sille, kun Jeesus käski viikunapuuta kuivettumaan. Siinä oli erittäin vaikeaselkoinen selvitys siitä, kuinka se kun Jeesus kuivetti viikunapuun oli vertauskuva sille, kuinka Israel kuivettui ja tämän vertauskuvan selitys jatkui sitten tutulla "siunauksia Israelille" ja kuinka Israel vielä kantaa sitten hedelmäänsä aikanaan.
No, Jeremia 3:sta odotellessa siis, odotamme Israelin hedelmiä mutta luetaan tässä välissä nyt tuo evankeliumin Sana muistimme virkistykseksi:
Matteus 21:18-19
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.
Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
---
Minun tulkintani ei ole kovin monimutkainen.
Jeesuksella oli nälkä ja kun hän ei löytänyt ruokaa puusta, niin hän kirosi sen suutuksissaan.
Muistakaamme, että Jeesus oli suuressa ahdingossa ja kiusauksessa kokoajan. Onko se meidän uskoamme vastaan, että myönnämme myös Jeesuksen olleen siis tuolloin vielä tosiaan: Ihmisen Poika ja siten, ihmisten tunteidenkin alaisuudessa yhä?
Eikö Jeesuksen tarina, juuri kerro siitä että ihmisenä hän olisikin epäonnistunut ja rukoili Isältä että "tämä malja menisi ohitse" mutta silti: Jeesuksen USKO siis sai Jeesuksen taipumaan siihen tahtoon, mikä on Isän mielestä parasta. Jeesus itse, ihmisenä siis, oli valmis luopumaan ristintyöstään mutta kuitenkin, Jeesuksen USKO sai hänet antamaan valinnan taivalliselle Isälleen.
Eikö Jeesuksen inhimillisyys, pikemminkin vahvista siis omaakin uskoamme, että ihmisinä me olemme heikkoja emmekä voi kantaa omaa ristiämme? Vaan kun annamme itsemme täysin Jeesukselle, että Hän meitä kantaa ja myönnämme olevamme heikkoja ja voimattomia: vasta silloin todella meidän elämässämme, Jeesus voi myös vaikuttaa kun annamme kaiken Hänelle USKON kautta; ei tekojen kautta.
Mun mielestä tää maanläheinen ja ihmistä lähellä oleva tulkinta tuosta kohdasta raamatussa, on parempi kuin monimutkaiset ja kaukaa-haetut vertaukset Israelin valtion tulevaan kukoistukseen ja rauhan aikaan.
Joka siis vielä odottaa itseään, kunnes Jeremia 3 tapahtumat käyvät toteen.. Vielä lopuksi haastellinen kysymys: jos tuo Jeremia 3 tapahtumat tulisivat omana aikanamme, niin lähtisitkö sinäkin Jerusalemiin?
Tässä vielä lopuksi siis Jeremia 3 kohta johon viittaan vielä tapahtuvaksi " Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. "
Koko luku: https://raamattu.uskonkirjat.net/servle ... 5241290951
Eilen luin eräästä kristillisestä julkaisusta teologin palstalta selityksen sille, kun Jeesus käski viikunapuuta kuivettumaan. Siinä oli erittäin vaikeaselkoinen selvitys siitä, kuinka se kun Jeesus kuivetti viikunapuun oli vertauskuva sille, kuinka Israel kuivettui ja tämän vertauskuvan selitys jatkui sitten tutulla "siunauksia Israelille" ja kuinka Israel vielä kantaa sitten hedelmäänsä aikanaan.
No, Jeremia 3:sta odotellessa siis, odotamme Israelin hedelmiä mutta luetaan tässä välissä nyt tuo evankeliumin Sana muistimme virkistykseksi:
Matteus 21:18-19
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.
Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
---
Minun tulkintani ei ole kovin monimutkainen.
Jeesuksella oli nälkä ja kun hän ei löytänyt ruokaa puusta, niin hän kirosi sen suutuksissaan.
Muistakaamme, että Jeesus oli suuressa ahdingossa ja kiusauksessa kokoajan. Onko se meidän uskoamme vastaan, että myönnämme myös Jeesuksen olleen siis tuolloin vielä tosiaan: Ihmisen Poika ja siten, ihmisten tunteidenkin alaisuudessa yhä?
Eikö Jeesuksen tarina, juuri kerro siitä että ihmisenä hän olisikin epäonnistunut ja rukoili Isältä että "tämä malja menisi ohitse" mutta silti: Jeesuksen USKO siis sai Jeesuksen taipumaan siihen tahtoon, mikä on Isän mielestä parasta. Jeesus itse, ihmisenä siis, oli valmis luopumaan ristintyöstään mutta kuitenkin, Jeesuksen USKO sai hänet antamaan valinnan taivalliselle Isälleen.
Eikö Jeesuksen inhimillisyys, pikemminkin vahvista siis omaakin uskoamme, että ihmisinä me olemme heikkoja emmekä voi kantaa omaa ristiämme? Vaan kun annamme itsemme täysin Jeesukselle, että Hän meitä kantaa ja myönnämme olevamme heikkoja ja voimattomia: vasta silloin todella meidän elämässämme, Jeesus voi myös vaikuttaa kun annamme kaiken Hänelle USKON kautta; ei tekojen kautta.
Mun mielestä tää maanläheinen ja ihmistä lähellä oleva tulkinta tuosta kohdasta raamatussa, on parempi kuin monimutkaiset ja kaukaa-haetut vertaukset Israelin valtion tulevaan kukoistukseen ja rauhan aikaan.
Joka siis vielä odottaa itseään, kunnes Jeremia 3 tapahtumat käyvät toteen.. Vielä lopuksi haastellinen kysymys: jos tuo Jeremia 3 tapahtumat tulisivat omana aikanamme, niin lähtisitkö sinäkin Jerusalemiin?
Tässä vielä lopuksi siis Jeremia 3 kohta johon viittaan vielä tapahtuvaksi " Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. "
Koko luku: https://raamattu.uskonkirjat.net/servle ... 5241290951