Uskonaskel

Jonkin aikaa sitten näin unen. Unessa olin luterilaisen kirkon messussa. Olin hyvin hämmentynyt, katsoin ikäänkuin sivusta, kuinka ihmiset nauroivat iloisesti ja hilpeänä, heitä hypytettiin penkeissään edestakaisin ja he lauloivat virsejä. Itse en ollut läsnä, vaikka paikalla olinkin. Tuntui, että jotain tärkeää puuttuu. Kuulin ikäänkuin kehoituksen: "Mene sanomaan, tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana minusta." Sanatarkkaan en muista mitä sanottiin, mutta koin, että minua siihen kehoitettiin. Herättyäni uskoin Jumalan puhuvan minulle, en vain tiennyt, kuinka tuoda asia esille. Rukoilin Jumalalta viisautta asiaan ja uskon, että Hän on antanut rohkeuden vihdoin puhua asiasta.

Tuota tapahtuu muissakin, kuin luterilaisen kirkon piireissä. Ulkokultaisuutta on kaikkialla, ja hyvin harvaan jäävät ne, joilla on vilpitön asenne Jumalan edessä. Jeesus varoitti meitä ulkokultaisuudesta. Hän käski meitä kavahtamaan fariseusten hapatusta.

Matt. 23: 27

"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!"

Matt. 16: 6

"Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."



Me emme voi tulla Jumalan eteen väärällä asenteella. Me emme voi palvella Jumalaa ylpeällä ja katkeralla sydämellä. Me emme voi valehdella Jumalalle. Meidän tulee nöyrtyä ja etsiä Jumalaa kaikesta sydämestämme. Meidän tulee tavoitella rakkautta, pitäytyä Jumalan Sanaan ja muistaa, kuten alkuseurakunnan aikaan, että keskinäinen nöyryys, kunnioitus ja rakkaus on tärkeintä. Meidän tulee kääntyä Jumalan tykö kaikesta sydämestämme, niin saamme armon. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon, mutta joka rikkomuksen salaa, joutuu turmioon. Jos sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin eksytämme itsemme, emmekä tee totuutta.

Muistan kuinka teinivuosina ollessani eräässä nuortenillassa kerrottiin näystä, jonka eräs nainen oli saanut. Hän oli saanut näyn siitä, kun Jeesuksen paluu koitti, kaikki seurakuntalaiset eivät päässeet mukaan, sillä ovet suljettiin. Voi meitä, jos emme pitäydy Jumalan Sanaan sellaisena, kuin se on meille ilmoitettu!

Jes. 29: 13 - 14

"Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, koska heidän Jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa."

Matt. 24: 35

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

Aamen. Ajankohtaista asiaa tämä.

Ulkokultaisuus on jotenkin niin syvällä ihmisen syntisessä luonnossa että se heti nostaa likaista päätään kunhan vaan on pienikin tilaisuus. Onneksi Jumalan voimassa samme kasvaa ja pyhittyä tälläkin alueella!

*
Amen. Minulle kävi samoin mutta toisinpäin. Olin Kreetalla niin Jumala loitoontui minusta kauemmas ja viestitti minulle että tämä kansa kunnioittaa huulillaan koska se on katolinen maa. Kun palasin Suomeen niin täytyin voimakkaasti Pyhällä Hengellä varpaisiin asti niin ymmärsin että se kansa kunnioittaa Jumalaa huulillaan.

Olen samaa mieltä kanssasi että tulee pitäytyä Sanaan sellaisena kuin se on meille ilmoitettu. Minulla olisi vielä kysyttävää jos sopii. Minulla on yksi jehovantodistaja joka on itse opettaja. Hän on tavallaan sähköposti kamu jonka kanssa me ollaan meilailtu. Hän osaa monta kieltä kääntääkseen suomeksi. Mutta Sana on Jumala, lihaksitulleena itse Jeesus. Sanaa muina kielenkäännöksinä ei voi kääntää inhimillisellä tavalla koska siinä voi menettää Jeesuksen ristin merkityksen. Inhimillisellä ihmisviisaudella ei voi oppia tuntemaan Jumalaa jos koittaa kääntää inhimillisellä tavalla. Sanaan tulee pitäytyä sellaisena kuin se on ilmoitettu meille ja Sanaa kohtaan tulee nöyrtyä niin saa armon kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, mitä Sanan opetus tarkoittaa. Mitä ajattelet?

Ef. 1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi 33/38

1Kor. 1:17 Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. RK

21 Koska Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. RK

Minulla itselläni oli entinen seinänaapuri jehovantodistaja. Oli välillä erittäin hankala jutella hänen kanssaan, kun korosti niin paljon itseään.

Se on tärkeää olla Jumalan johdatuksessa näissä asioissa. Jos ei tiedä mitä sanoa, niin ei kannata ruveta väittelemään, koska Jumalan Henki on se, joka tekee työn, me emme omassa lihassamme voi saada ihmisiä uskomaan. Eli tärkeää rukoilla Jumalalta viisautta, johdatusta ja oikeita sanoja noihin kohtaamisiin.

Itselläni oli sellainen kokemus, että olin Helsingin keskustassa ja Jumala johdatti erään jehovantodistajatytön luokse. Menin sitten todistamaan hänelle uskoontulostani ja kerroin, että olen huolissani niistä opeista, joissa hän on kiinni. Hän vastasi, että arvostaa hengellisyyttäni, mutta tahtoo pitää itse koko Raamatun. Sen jälkeen istuin lattialle, kaivoin laukusta kynää ja paperia, otin kännykän ja googletin niitä Raamatunkohtia, missä tulee ilmi Jeesuksen Jumaluus, se ettei Jumala antanut sellaista valtaa enkeleille kuin Pojalle, ja että jos ihminen ei usko Jeesuksen Jumaluuteen, niin hukkuu ja kuolee synteihinsä. Tässä meni tovi aikaa ja tyttö näki vaivannäköni. Ojensin nuo paperit hänelle ja sen jälkeen en ole paikan päällä nähnyt häntä kertaakaan.

Että on todella tärkeää olla Jumalan johdatuksessa näissä asioissa.

Minulla on nykyään seinänaapurina Jehovan todistaja, mutta me olemme todella hyviä ystäviä. Hän on luotettava ihminen, jolle voi uskoutua vaikeissakin asioissa. Todella empaattinen ja ihana ja sellainen rehellinen ja suora. Helppo ihminen kaiken kaikkiaan. Kivaa, kun naapurit on mukavia

Elävää vettä kirjoitti:Minulla itselläni oli entinen seinänaapuri jehovantodistaja. Oli välillä erittäin hankala jutella hänen kanssaan, kun korosti niin paljon itseään.

Se on tärkeää olla Jumalan johdatuksessa näissä asioissa. Jos ei tiedä mitä sanoa, niin ei kannata ruveta väittelemään, koska Jumalan Henki on se, joka tekee työn, me emme omassa lihassamme voi saada ihmisiä uskomaan. Eli tärkeää rukoilla Jumalalta viisautta, johdatusta ja oikeita sanoja noihin kohtaamisiin.

Itselläni oli sellainen kokemus, että olin Helsingin keskustassa ja Jumala johdatti erään jehovantodistajatytön luokse. Menin sitten todistamaan hänelle uskoontulostani ja kerroin, että olen huolissani niistä opeista, joissa hän on kiinni. Hän vastasi, että arvostaa hengellisyyttäni, mutta tahtoo pitää itse koko Raamatun. Sen jälkeen istuin lattialle, kaivoin laukusta kynää ja paperia, otin kännykän ja googletin niitä Raamatunkohtia, missä tulee ilmi Jeesuksen Jumaluus, se ettei Jumala antanut sellaista valtaa enkeleille kuin Pojalle, ja että jos ihminen ei usko Jeesuksen Jumaluuteen, niin hukkuu ja kuolee synteihinsä. Tässä meni tovi aikaa ja tyttö näki vaivannäköni. Ojensin nuo paperit hänelle ja sen jälkeen en ole paikan päällä nähnyt häntä kertaakaan.

Että on todella tärkeää olla Jumalan johdatuksessa näissä asioissa.

Samaa mieltä kanssasi. Skypessä juttelin hänen kanssa niin sain hänet muutaman kerran sanattomaksi eikä hän kyennyt vastaamaan enää. Ne ajatukset olivat varmaan Jumalan johdatuksesta kun antoi ne ajatukset minulle niin sain hänet sanattomaksi. Mutta hän sanoi suoraan ettei voi jättää koska jehovantodistajien tukiverkosto on hänelle tärkeämpi ja sanoi tietävän että me kaikki "terveoppiset" uskovat olemme yksinvaeltajia vaille tukiverkostoa.

Mie sanoin hänelle että on mieluummin olla uskonkuuliainen Jumalan Sanalle kuin se jolla on tukiverkosto ja hän taas jäi sanattomaksi. Hän on rauhallinen ja mukava mies ja tykkää jutella kanssani Raamatusta kuin tavallisista arkijutuista. Minä jossain luin erästä juttua. Siinä sanotaan että jos omat lapset eivät halua tulla jehovantodistajaksi niin vanhemmat hylkäävät heidät, siis omat vanhemmat. Niin minä kysyin häneltä hylkääkö hän jos omat lapset eivät halua tulla jehovantodistajaksi. Hän tuskaili niin hetken kuluttua hän vastasi ettei aio hylätä omia lapsia jos he eivät halua tulla jehovantodistajaksi. Hyväsydäminen mies.

Elävää vettä kirjoitti:Jonkin aikaa sitten näin unen. Unessa olin luterilaisen kirkon messussa. Olin hyvin hämmentynyt, katsoin ikäänkuin sivusta, kuinka ihmiset nauroivat iloisesti ja hilpeänä, heitä hypytettiin penkeissään edestakaisin ja he lauloivat virsejä. Itse en ollut läsnä, vaikka paikalla olinkin. Tuntui, että jotain tärkeää puuttuu. Kuulin ikäänkuin kehoituksen: "Mene sanomaan, tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana minusta." Sanatarkkaan en muista mitä sanottiin, mutta koin, että minua siihen kehoitettiin. Herättyäni uskoin Jumalan puhuvan minulle, en vain tiennyt, kuinka tuoda asia esille. Rukoilin Jumalalta viisautta asiaan ja uskon, että Hän on antanut rohkeuden vihdoin puhua asiasta.

Tuota tapahtuu muissakin, kuin luterilaisen kirkon piireissä. Ulkokultaisuutta on kaikkialla, ja hyvin harvaan jäävät ne, joilla on vilpitön asenne Jumalan edessä. Jeesus varoitti meitä ulkokultaisuudesta. Hän käski meitä kavahtamaan fariseusten hapatusta.

Matt. 23: 27

"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!"

Matt. 16: 6

"Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."



Me emme voi tulla Jumalan eteen väärällä asenteella. Me emme voi palvella Jumalaa ylpeällä ja katkeralla sydämellä. Me emme voi valehdella Jumalalle. Meidän tulee nöyrtyä ja etsiä Jumalaa kaikesta sydämestämme. Meidän tulee tavoitella rakkautta, pitäytyä Jumalan Sanaan ja muistaa, kuten alkuseurakunnan aikaan, että keskinäinen nöyryys, kunnioitus ja rakkaus on tärkeintä. Meidän tulee kääntyä Jumalan tykö kaikesta sydämestämme, niin saamme armon. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon, mutta joka rikkomuksen salaa, joutuu turmioon. Jos sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin eksytämme itsemme, emmekä tee totuutta.

Muistan kuinka teinivuosina ollessani eräässä nuortenillassa kerrottiin näystä, jonka eräs nainen oli saanut. Hän oli saanut näyn siitä, kun Jeesuksen paluu koitti, kaikki seurakuntalaiset eivät päässeet mukaan, sillä ovet suljettiin. Voi meitä, jos emme pitäydy Jumalan Sanaan sellaisena, kuin se on meille ilmoitettu!

Jes. 29: 13 - 14

"Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, koska heidän Jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa."

Matt. 24: 35

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

Saisinko minä kopsata ja laittaa uskovien nenän eteen luettavaksi? Koen että se on tärkeä. Uskovien tulisi tietää että Sanaan tulee pitäytyä kans.

Kiitos viesteistänne! Ja ilman muuta saa jakaa eteenpäin.

Itse olen monesti huomannut tuohon tukiverkkoon liittyen, että välillä Jumala voi vetää ihmisen myös yksinäisyyteen olemaan täysin Hänen varassaan.

Näin on ainakin itsellä ollut. Ettei elämässä ole ollut muuta kuin Jumala johon tukeutua.
Mutta silloinkin on Jumala tarvittaessa lähettänyt jonkun hetkellisesti auttamaan.

Onneksi viimeaikoina on ollut rakas mieheni osoittamassa Jumalan rakkautta minua kohtaan ja tukena ja huolehtimassa. Olen todella kiitollinen ja arvostan rakastani kaikesta siitä mitä hän perheemme eteen tekee.

Eli kun toivon laittaa Jumalaan niin huolta ei ole koskaan, Jumala vaan toimii eri tavoilla ihmisen eri elämäntilanteissa. Eli Jumalan tukiverkkoon voi aina luottaa