Uskonaskel

Olen opettanut ja rohkaissut ihmisiä joilla on "aavikko" aika uskossaan eli usko on laihalla liekillä ja side yläkertaan on heikko, niin että mikään ei voi eroittaa Jumalan rakkaudesta vedoten:

Room 8

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.


Joh 10


27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."


Eli olen opettanut ja rohkaissut niin, että semmoinen henkilö joka on ottanut Jeesuksen Herrakseen ja kastettu ja omistaa Pyhän Hengen ei voi KOSKAAN tulla eroitetuksi Jumasta, mutta löysin Raamatusta kohdan jonka mukaan semmoinen ihminen joka tekee tietoisesti syntiä Jumalaa vastaan ei enää voi käyttää Jeesuksen sovitusta sillä jos rikkoo tietoisesti Jumalaa vastaan tekemällä syntiä ei sovitusta enää ole hänen synneistään .

Hepr 10:26

19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.


Olen siis opettanut väärin ja johtanut harhaan. Jos ihminen tahalleen tekee syntiä (tässä ei eritellä eri syntejä joten oletan sen koskevan kaikkia syntejä) ei siis enää ole uhria hänen synneistään?!?! Vaikka Paavali lupaa Room 8 ettei MIKÄÄN voi eroittaa hänen rakkaudestaan yms.

Vai koskeeko tämä niitä jotka yrittävät lainkautta tulla sovitetuksi vai mikä tässä on punainen lanka?

Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. (Room.11:22)

Tämä ja Mikon lainaama hebrealaiskirjeen kohta, sekä moni muu kohta osoittaa, että uskova ei ole "kerran pelastettu, aina pelastettu". Mutta Mikon myös lainaama roomalaiskirjeen 8.luvun loppujakeet (sekä myös monet muut jakeet) osoittavat, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalasta jos me vain tahdomme Hänessä pysyä. Mutta on ymmärrettävä, että Hänessä pysyminen tarkoittaa sitä, että tahdomme myös elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Tässä kohdassa on paljon sekaannusta ja väärää opetusta, minkä takia jotkut valitettavasti eivät elä Jumalan tahdon mukaisesti vaikka luulevat elävänsä uskossa.

Herman kirjoitti:Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. (Room.11:22)

Tämä ja Mikon lainaama hebrealaiskirjeen kohta, sekä moni muu kohta osoittaa, että uskova ei ole "kerran pelastettu, aina pelastettu". Mutta Mikon myös lainaama roomalaiskirjeen 8.luvun loppujakeet (sekä myös monet muut jakeet) osoittavat, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalasta jos me vain tahdomme Hänessä pysyä. Mutta on ymmärrettävä, että Hänessä pysyminen tarkoittaa sitä, että tahdomme myös elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Tässä kohdassa on paljon sekaannusta ja väärää opetusta, minkä takia jotkut valitettavasti eivät elä Jumalan tahdon mukaisesti vaikka luulevat elävänsä uskossa.

No jos ei kerran olla kerran pelastettu aina pelastettu tämä sivusto on johdattanut minut pahasti harhaan. Mitä olette mieltä näistä kahdesta kirjoituksesta?

Lainaus:

https://www.gotquestions.org/Suomi/kerr ... -aina.html

Kysymys: Kerran pelastettu aina pelastettu?

Vastaus: Kun ihminen pelastuu, onko hän aina pelastettu? Kun ihminen tulee tuntemaan Jeesuksen Pelastajanaan, hän pääsee sellaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, joka takaa hänelle ikuisen pelastuksen. Lukemattomat raamatunkohdat julistavat tätä tosiasiaa.

(a) Room. 8:30 ilmoittaa: ”Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” Tämä jae kertoo meille, että siitä hetkestä alkaen, kun Jumala valitsee meidät, olemme ikään kuin astuneet Hänen läsnäolonsa kirkkauteen taivaassa. Mikään ei voi estää uskovaa eräänä päivänä saamasta Jumalan kirkkautta, koska Jumala on jo taivaassa määrännyt sen. Kun ihminen on vanhurskautettu, hänen pelastuksensa on varma – hän on yhtä turvassa kuin jos hän olisi jo kirkastettuna taivaassa.

(b) Paavali kysyy kaksi ratkaisevaa kysymystä Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeissa 33-34:”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.” Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Ei kukaan, koska Kristus puhuu puolestamme. Kuka voi tuomita meidät? Ei kukaan, koska Kristus, Hän joka kuoli puolestamme, on se joka tuomitsee. Meidän Pelastajamme on sekä puolestapuhuja että tuomari.

(c) Uskovat syntyvät uudesti tullessaan uskoon (Joh. 3:3; Tiit. 3:5). Jotta uskova voisi menettää pelastuksensa, hänen pitäisi ”pois-uudestisyntyä”. Raamattu ei anna mitään todisteita siitä, että uusi syntymä voitaisiin ottaa pois.

(d) Pyhä Henki asuu kaikissa uskovissa (Joh. 14:17; Room. 8:9) ja kastaa kaikki uskovat yhdeksi ruumiiksi (1 Kor. 12:13). Jotta uskova menettäisi pelastuksensa, Pyhän Hengen pitäisi poistua hänestä ja hänen pitäisi irrota Kristuksen ruumiista.

(e) Joh. 3:15 sanoo, että kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat ”saavat iankaikkisen elämän”. Jos uskot Kristukseen tänään ja sinulla on ikuinen elämä, mutta menetät sen huomenna, silloinhan se ei koskaan ollutkaan ”ikuinen”. Siispä jos voit menettää pelastuksesi, Raamatun lupaukset ikuisesta elämästä olisivat virheellisiä.

(f) Vakuuttavimman perustelun antaa itse Raamattu sanoessaan: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38-39). Muista, että Jumala joka pelasti sinut, on myös Jumala joka pitää sinut omanaan. Kun meidät on kerran pelastettu, olemme aina pelastettuja. Pelastuksemme on ehdottomasti ikuinen!


Toinen lainaus:

https://www.gotquestions.org/Suomi/ikui ... rmuus.html

Kysymys: Onko ikuinen pelastusvarmuus raamatullista?

Vastaus: Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan, hän pääsee sellaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, joka takaa hänelle ikuisen pelastusvarmuuden. Juud. 1:24 julistaa: ”Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen.” Jumalan voima kykenee estämään uskovan lankeamisen. On Hänen asiansa, ei meidän, asettaa meidät Hänen kirkkautensa eteen. Ikuinen pelastusvarmuutemme on tulosta siitä, että Jumala pitää meistä kiinni, ei siitä, että me ylläpidämme omaa pelastustamme.

Herra Jeesus Kristus julisti: ”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:28-29). Olemme lujasti sekä Jeesuksen että Isän kädessä. Kuka pystyisi irrottamaan meidät sekä Isän että Pojan otteesta?

Ef. 4:30 kertoo meille, että uskovat ovat saaneet Pyhän Hengen ”sinetiksi lunastuksen päivää varten”. Jos uskovilla ei olisi ikuista pelastusvarmuutta, sinetti ei voisi todella olla lunastukseen päivään asti, vaan ainoastaan synnin tekemisen, luopumuksen tai epäuskon päivään asti. Joh. 3:15-16 sanoo, että kuka ikinä uskoo Jeesukseen Kristukseen, se saa ”iankaikkisen elämän”. Jos ihmiselle luvattaisiin ikuinen elämä, joka sitten otettaisiinkin pois, se ei koskaan olisi ollutkaan ”ikuinen”. Jos ikuinen pelastusvarmuus ei ole totta, Raamatun lupaukset ikuisesta elämästä olisivat virheellisiä.

Vahvin perustelu ikuiselle pelastusvarmuudelle löytyy Roomalaiskirjeestä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38-39). Ikuinen pelastusvarmuutemme perustuu Jumalan rakkauteen lunastamiaan ihmisiä kohtaan. Ikuisen pelastuksemme on Isä luvannut, Kristus ostanut ja Pyhä Henki sinetöinyt.


Kolmas lainaus:

https://www.gotquestions.org/Suomi/pelastusvarmuus.html

Kysymys: Kuinka voin olla vakuuttunut pelastuksestani?

Vastaus: Kuinka voit varmuudella tietää oletko pelastunut? Lue 1. Joh. 5:11-13: "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä." Kenellä on Poika? Sillä, joka on ottanut Hänet vastaan ja uskonut Häneen (Joh. 1:12). Jos sinulla on Jeesus, sinulla on elämä. Se ei ole ainoastaan väliaikainen elämä, vaan iankaikkinen.

Jumala haluaa meidän olevan vakuuttuneita pelastuksestamme. Emme voi elää kristillistä elämäämme aprikoiden ja murehtien joka ikinen päivä, olemmeko todella pelastuneet vai emme. Tästä syystä Raamattu tekee pelastussuunnitelman aivan selväksi. Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut (Joh. 3:16; Ap. t. 16:31). Uskotko sinä siihen, että Jeesus on Pelastaja ja että Hän kuoli maksaakseen syntiemme rangaistuksen (Room. 5:8; 2 Kor. 5:21)? Luotatko yksin Häneen pelastuaksesi? Jos vastaat myöntävästi, olet pelastunut! Vakuuttuminen tarkoittaa "kaiken epäilyksen ulkopuolella olevaa." Ottamalla Jumalan Sanan sydämeesi voit häivyttää kaikki epäilykset ja olla varma iankaikkisesta pelastuksestasi.

Jeesus itse varmistaa Häneen uskovien kohtalon seuraavilla sanoilla: "Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:28-29). Sitä juuri iankaikkinen elämä on - iankaikkinen. Kukaan, et edes sinä itse, ei pysty ottamaan pois Kristuksen Jumalasta lähtöisin olevaa pelastuksen lahjaa.

Me talletamme Jumalan Sanan sydämiimme, ettemme rikkoisi Häntä vastaan (Ps. 119:11), ja tähän sisältyy epäilyksen synti. Iloitse Jumalan Sanasta, joka ohjaa meitä elämään luottamuksella epäilyksen sijaan. Kristuksen omien sanojen kautta meillä on vakuus pelastuksemme, emmekä saa epäillä sitä. Tämä vakuus perustuu Jumalan rakkauteen meitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta.


Mitä olette mieltä opetuksista? Eikö meillä siis todella ole ikuista pelastusvarmuutta?

Kyllä pelastus varmuus on niissä ,jotka ovat todella Herran omia ja pysyy.Se,että onko ns uskovassa ollut Pyhä Henki ,joka on langennut vai eikö ole koskaan ollutkaan vaan on ollut pinnallinen näyttelijä.Itse olen joskus törmänny ainakin moiseen ku identiteeti jollakin on ollut hakusessa .Jeesuksen veren kautta ihminen saa armosta Rukoiltua synnit anteeksi .Siinä sitä armoa on kyllin.

Ai niin ,,edellä oli äijillä hyviä pohdintoja .Hyvä äijät

Kaiketi kukaan ulkopuolinen ei voi erottaa Herrasta.. itsehän voimme alka taas uudelleen eikkariksi, palata "kasteen armoon " ja painua siitä samantien kaljoille.. jne.. ( itse voimme painua takaisin synnin synkille teille.. MUTTA: myöskään ei ole joka paikas perceleitä,sun muita örkkejä jotka joka kulman takana ovat hetki hetkeltä nappaamas pelastusta puis meiltä. Mutta sen ehtona on vaan Kristuksessa olo.. sieltä ei voi tulla pirut ja pärkeleet meitä ryöstämään. Mutta voimme laskea ITSE ketämme irti Herran kädesta ja ottaa kiinni perceleen kädestä:o/

Käärme paratiisis ei sitonut Eevaa köysillä,syöttänyt sitten väkisin sitä hedelmää sen suuhun.. vaan "hän otti.."

Niin tuo kuiva kausi ei mielestäni eroita millään tavalla ihmistä Jumalasta tai voisi sanoa ,että oli jonkun aikaa telakalla.Se on aina vaara se täydellinen luopumus Herrasta.Ensin Pyhä Henki murheistetaan ja sitten jos kieltää Herran ja muuttaa leiriä....Siinäpä kysymys.Siis jos luopuu sillä onhan meillä vapaa tahto.Asia on kyllä monisäikeinen ,mutta se armo on ja pysyy.Synnit on hyvä käsitellä mahd.nopeasti Herran kanssa ja tuoda ne esiin .No eihän vanhoilla jäärillä eli peruskallioilla ole mitään hätää,mutta alussa olevat saattaa olla hätää kärsimässä ,kun nykyopin mukaan armo ja armo pelastaa niin ihminen saa kuvan ,että saa elää kuin hunsvotti.Mitä se tekee uskossa kasvulle ,kun hääritään kaiken maailman synnillisissä hämärähommissa.No siellä Taivaassa tais olla se "kuin tulen läpi meneminen "Eli toivoa on ,mutta sielun temppeli on pidettävä kunnossa ja oma elämänkulku Hengessä.

Kerran pelastettu, aina pelastettu, on vaarallinen harhaoppi.

Eikö tässä ole kyse samasta asiasta:

(Mark.3) 28. Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29. mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

(Mat.12) 31. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
32. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

(2 Piet.2) 20. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

Eli kun on kerran saanut Jumalan armosta tuntea totuuden ja pelastunut ja saanut Pyhän Hengen. Niin jos tämän jälkeen tietoisesti tekee syntiä, niin se on
Pyhän Hengen pilkkaa, eikä sitä anteeksi anneta. Eli jos tahallaan, kerta kerran jälkeen vaimentaa omantunnon äänen ja jatkaa synnissä tietoisesti, parannusta tekemättä, niin menettää pelastuksen.

*
Eikö Joh. 1:12 riitä siihen pelastusvarmuuteen?

Joh. 1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Kiitos hyvistä pohdinnoista ja näkökulmista kaikille!

Tutkin tuota Pyhän Hengen pilkkaa, ja siinä on kyse verbaalisesta puhutusta sanoilla panettelusta ja pilkkaamisesta eikä syntiin lankeamisesta. Sanan käänöksen suomennokset kaikki viittaavat puhuttuun ja puheella tapahtuvaan pilkkaan ei synnin tekemiseen teoin.

Emme me riko synnillä Pyhän Hengen käskyjä vastaan, vaan Jumalan käskyjä. Pyhä Henki ei ole Kaikkivaltias Isä Jumala, käskyjen antaja vaan Isä Jumala on. Pyhä Henki ei ilmoittanut Raamatussa tahtoaan ja käskyjään meille vaan Jumala.

ESIM:

Matt 12:31

31 Wherefore I say unto you, All manner of sin and blasphemy shall be forgiven unto men: but the blasphemy against the Holy Ghost shall not be forgiven unto men.


βλασφημια

blasphemia blas-fay-me'-ah


Merkitys

1) slander= panettelu, detraction = halventaminen, speech injurious = puhua vahingollilsesti, to another's good name = toisen jumalan nimeen

2) impious and reproachful speech injurious to divine majesty = jumalaton ja moittiva puhe, joka on haitallinen haitallinen jumalalliselle Majesteettille.






(2 Piet.2) 20.

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".


Tässä taas sanotaan, että huonosti käy ja runtua ja raskaita opetuksia on tiedossa, mutta mielestäni tässä ei yksiselitteisesti sanota että ikuinen elämä ja pelastus otetaan pois.

Tässä ei mielestäni sanota , että koska "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa" niin siitä seuraa että ikuinen elämä ja pelastus otetaan pois, vaan sanotaan :

Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä. Sitä misksi se on parempi ei sanota.