*
RISTIN EVANKELIUMI OPETTAA MEILLE TOTISESTA
ANTEEKSI SAAMISESTA SEKÄ TOISILLE ANTEEKSIANTAMISESTA
Jeesuksen kanssa ristiinnaulittavaksi vietiin kaksi pahantekijää.
Kun saavuttiin paikalle, jota kutsutaan Golgataksi,
nämä pahantekijät ristiinnaulittiin Jeesuksen oikealle ja vasemmalle puolelle.
Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo,
tässä tilanteessa:
Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"
Ristinpuun päälle laskettu Jumalan Poika, saa hirvittävät naulan iskut, jotka lävistävät Hänen kätensä ja jalkansa kiinni ristin puuhun. Tässä Jumalan rakkaus Jeesuksessa ei kuitenkaan kuole, eikä häviä - eikä joudu tappiolle, vaan se rukoilee vihollistensa puolesta.
Kuin lammas joka teuraaksi viedään,
ei Hän suutansa avannut.
Jeesusta pilkattiin ristillä. Häntä kehotettiin astumaan alas ristiltä,
osoittaaksensa sillä - että Hän olisi Jumalan Poika.
Jumalan rakkaus Kristuksessa kuitenkin voitti tämänkin pilkan, vain pysymällä ristillä. Vain olemalla Isän sylissä - Jumalan rakkaudessa, kaiken tämän kauheuden ja tuskankin keskellä.
"Muita hän on auttanut,
itseään ei voi auttaa.
Onhan hän Israelin kuningas;
astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen."
(Matt.27:42)
Jumala on heikoissa väkevä. Tätä todistaa meille Jumalan voima, ristiinnaulitussa Kristuksessa. Todellinen Pyhän Hengen voima on aina jättäytyä Jumalan käsiin, ahdistuksen ja koetuksen keskellä. Jumalan armo kestää ja pitää sinut Jeesuksessa - kovankin koetuksen edessä!
Kuinka usein meille huudetaan samanlaisia sanoja:
"Muita sinä olet auttanut, mutta nyt - ahdistuksessasi - et voi edes itseäsi auttaa" - "Astu alas ristin evankeliumista, ja näytä meille että olet suuri Jumalan mies; teet ihmeitä ja parannat sairaat" - "Näytä meille menestys, ilo, voima sekä tunnusteot" - "Ehkä sitten me uskomme sinua, ja seuraamme sinua" - "Näytä meille hyvät tekosi, hurskautesi ja kunniasi."
Kysymys kohtaa meitä: "Jos sinä todella olet Jumalan lapsi...."
Saatana käskee meitä usein luopumaan ristin evankeliumista, haastaakseen meitä itseämme olemaan jotakin - niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Tässä me lankeamme usein. Astumme alas "ristin evankeliumista", ehkä puolustaaksemme itseämme; näyttääksemme ihmisille; jopa kostaaksemme vihollisillemme.
Mutta toista se on - kun pysymme ristin evankeliumissa. Me emme puolusta itseämme, sillä meillä on Totinen Puolustaja Isän oikealla puolella. Meidän ei itse tarvitse olla "jotakin" - edes Jumalan edessä - sillä Jeesuksen tulee kasvaa, meidän vähetä. Asemamme on täysin Jumalan edessä Kristuksen ansion tähden. Me silloin "voimme" vähetä. Me emme riipu itsessämme, emmekä edes toisissa ihmisissä. Me emme yritä näyttää itseämme voimakkaina, polkien heikkoja jalkojemme alle, ja tällä - sortuen syntiin.
Me katselemme aina Jeesusta - omien syntiemme sovittajana. Ja näin tehdessämme teemme todellakin oikein. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.
Ristin evankeliumin voima on pysyä Jeesuksessa. Silloin kaikki muukin, meidän kohdallamme toteutuu. Jumala tekee teot, jotka ovat Hänen. Me olemme vain astioita Hänen kädessään. Silloin kerskaamme vain Herrasta - emmekä yritä saada itsellemme kunniaa.
Jumalan rakkaus osoittaa Jeesuksessa anteeksiantamusta kaikille ihmisille. Se ei erottele ihmisiä.
Tässä on voima ja totuus, joka tuo Pyhässä Hengessä kyvyn antaa vihollisillemme anteeksi.
Muista, Jeesus kuoli hänenkin puolestaan!
Sydämeen silloin nousee rukous -
"Herra, pelasta tämä ihminen! Anna anteeksi Herra hänelle!"
Kohdattuamme tämän taivaallisen Jumalan armon Jeesuksessa, saamme osallisuuden tästä Jumalan rakkaudesta, Jeesuksessa Kristuksessa - että mekin "ristiinnaulittuna" Jeesuksessa - maailmalle ja synnille - koemme tämän saman Pyhän Hengen aikaansaaman taivaallisen rakkauden - vihollisiamme kohtaan. Pilkattuna ja lyötynä, me pystymme silti - Jumalan rakkaudessa antamaan anteeksi pilkkaajillemme.
Elämäntilanteemme ovat toisinaan kuin "ristiinnaulituksi" tulemista. Maailma sylkee meitä kasvoille, ja pilkkaa meitä Jeesuksen tähden. Jeesus tuli omiensa tykö, mutta he eivät ottaneet Häntä vastaan. Monet uskovat kokevat tulleensa uskovien taholta hylkäämäksi. Hylkäämisen polttopiste Jeesuksen kohdalla näkyi siinä, kun roomalaiset löivät Hänet ristille.
Tässä Jeesus kuitenkin sanoi:
"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"
Tunnemmeko me totisen Jumalan armon?
Tunnemmeko sen hinnan,
jossa syntimme sovitettiin Golgatan ristillä?
Tunnemmeko Kristuksen veren voiman -
yli ihmisten syytöksien, kidutusten, pilkan ja vallan,
jolla he meitä alistavat ja tahtovat meidät tuhota?
Muista, Jumala ei kaivele sinun menneisyyttäsi!
Syntien anteeksisaaminen merkitsee täydellistä menneisyytesi
pois pyyhkiytymistä Jeesuksen veren tähden!
Vaikka ihmiset muistavat ja saattavat sinua syyttää,
Jumala ei syytä sinua! Tässä on avain myös anteeksi antamukseen, syyttäjiäsi kohtaan!
Ristin evankeliumi todistaa meille täydellisestä Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa,
joka saattaa meidät juuri tähän: "mekin annamme vihollisillemme anteeksi".
Tätä voimaa ei ole meissä, ja turhaan sitä itsestämme edes etsisimmekään. Tämä voima on Jumalan rakkaudessa, olla yhteen kasvaneena Kristuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Vain Hänen anteeksiantamuksensa meitä kohtaan, saa meidät antamaan vihollisillemme anteeksi.
"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä
enkä enää muista heidän syntejänsä."
(Hebr.8:12)
Näin, ristin evankeliumi opettaa meille totisesta anteeksiantamuksesta Kristuksen veressä - sekä sydämessämme syntyvästä anteeksi antamisesta.
Pyhä Henki kirkastaa meille
Jumalan armon ja rakkauden,
Jeesuksessa Kristuksessa.
Tämä Jumalan armo ja rakkaus murtaa kovan sydämemme
ja muuttaa sen.
Viha poistuu.
Tilalle tulee totinen ristin evankeliumin voima, jossa mekin
- Jeesuksessa - sanomme:
"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"
P.K
Päivän sana
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Touko 2019 12:15
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Touko 2019 12:21
*
Jeesuksen veri iankaikkiseksi elämäksi
Joh 6:
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Kun Herra Jeesus opetti lihansa syömisestä ja verensä juomisesta, niin Hän tarkoitti Häneen uskomista niin että käytännössä ojentaudumme uskossa elämään sen mukaan kuinka Jumalan sana opettaa ja mikä on Jumalan tahto. Verenkierto kuljettaa happea ja ravinteita ihmiskehon soluille ylläpitäen ihmisen elämää tässä maailmanajassa sekä poistaa elimistöstä haitallisia aineita. Silloin kun uskova ihminen Jumalan armosta ojentautuu uskossa käytännössä Jumalan sanan opetuksen mukaan, niin Herran Jeesuksen sovitusveren ansiosta Pyhä Henki uudistaa uskovan ihmisen mielen ja synnyttää ja ylläpitää hengellistä elämää uskovan sydämessä sekä auttaa häntä hylkäämään syntejä. Herran Jeesuksen veri on perusta, joka antaa iankaikkisen elämän sekä ylläpitää hengellistä elämää uskovan ihmisen sydämessä.
-PP-
Jeesuksen veri iankaikkiseksi elämäksi
Joh 6:
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Kun Herra Jeesus opetti lihansa syömisestä ja verensä juomisesta, niin Hän tarkoitti Häneen uskomista niin että käytännössä ojentaudumme uskossa elämään sen mukaan kuinka Jumalan sana opettaa ja mikä on Jumalan tahto. Verenkierto kuljettaa happea ja ravinteita ihmiskehon soluille ylläpitäen ihmisen elämää tässä maailmanajassa sekä poistaa elimistöstä haitallisia aineita. Silloin kun uskova ihminen Jumalan armosta ojentautuu uskossa käytännössä Jumalan sanan opetuksen mukaan, niin Herran Jeesuksen sovitusveren ansiosta Pyhä Henki uudistaa uskovan ihmisen mielen ja synnyttää ja ylläpitää hengellistä elämää uskovan sydämessä sekä auttaa häntä hylkäämään syntejä. Herran Jeesuksen veri on perusta, joka antaa iankaikkisen elämän sekä ylläpitää hengellistä elämää uskovan ihmisen sydämessä.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Touko 2019 12:23
*
Apt 20:28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
Apostoli Paavali puhui Efeson seurakunnan paikkakunnan paimenille sanoen kuinka heidän tulee paimentaa Herran (Jeesus) seurakuntaa, jonka Herra Jeesus on omalla verellänsä itselleen ansainnut (alkuteksti vaihtoehdot - hankkia, ansaita). Raamatun opetuksen mukaan seurakunta ei ole ihmisen seurakunta, vaan Herran Jeesuksen seurakunta, koska Jeesus on seurakuntansa Pää ja Ylipaimen, joka oman verensä ja kuolemansa kautta ansaitsi ja hankki itselleen oikeuden omistaa seurakuntansa, eli Jumalan armosta pelastamat ihmiset ovat yhtä kuin Herran seurakunta. Uuden Liiton seurakunta on olemassa ainoastaan Herran Jeesuksen veren ja kuoleman tähden. Aina kun tulemme yhteen seurakuntana, niin meidän tulisi ymmärtää ja muistaa, että Herra Jeesus osti ja hankki meidät itselleen verensä kautta, jonka Hän vuodatti syntien anteeksisaamiseksi.
Raamattu sanoo, että uskovan ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä uskova ole enää itsensä oma, vaan Herran, koska Jeesus on ostanut meidät kalliisti oman verensä kautta, jonka tähden meidän tulisi kirkastaa Jumala ruumiissamme (1 Kor 6:19,20). Raamattu opettaa myös, että kun elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle, koska olemme Herran omat (Room 14:8). Olemme Herran omia, koska Hän lunasti meidät itselleen verensä ja sovituskuolemansa kautta.
-PP-
Apt 20:28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
Apostoli Paavali puhui Efeson seurakunnan paikkakunnan paimenille sanoen kuinka heidän tulee paimentaa Herran (Jeesus) seurakuntaa, jonka Herra Jeesus on omalla verellänsä itselleen ansainnut (alkuteksti vaihtoehdot - hankkia, ansaita). Raamatun opetuksen mukaan seurakunta ei ole ihmisen seurakunta, vaan Herran Jeesuksen seurakunta, koska Jeesus on seurakuntansa Pää ja Ylipaimen, joka oman verensä ja kuolemansa kautta ansaitsi ja hankki itselleen oikeuden omistaa seurakuntansa, eli Jumalan armosta pelastamat ihmiset ovat yhtä kuin Herran seurakunta. Uuden Liiton seurakunta on olemassa ainoastaan Herran Jeesuksen veren ja kuoleman tähden. Aina kun tulemme yhteen seurakuntana, niin meidän tulisi ymmärtää ja muistaa, että Herra Jeesus osti ja hankki meidät itselleen verensä kautta, jonka Hän vuodatti syntien anteeksisaamiseksi.
Raamattu sanoo, että uskovan ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä uskova ole enää itsensä oma, vaan Herran, koska Jeesus on ostanut meidät kalliisti oman verensä kautta, jonka tähden meidän tulisi kirkastaa Jumala ruumiissamme (1 Kor 6:19,20). Raamattu opettaa myös, että kun elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle, koska olemme Herran omat (Room 14:8). Olemme Herran omia, koska Hän lunasti meidät itselleen verensä ja sovituskuolemansa kautta.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Touko 2019 12:34
*
Raamattu opettaa, että tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alamaisena on, sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta, koska ne ovat Jumalan asettamat. Tämä Raamatun kohta ymmärretään usein väärin. Raamattu ei sano, että jokainen maan päällä oleva esivalta johtajineen eri maiden yhteiskunnissa on Jumalan asettama. Raamattu opettaa ja tarkoittaa, että esivaltajärjestys, (että tulee olla esivalta yhteiskunnassa) on Jumalan asettama, mutta Raamattu ei opeta, että jokainen esivalta johtajineen olisi Jumalan asettama. Jumala ei asettanut natseja valtaan 1930-luvulla Saksassa, eikä Stalinia Neuvostoliiton johtoon, eikä Jumala nostanut Idi Aminia valtaan Ugandassa vuonna 1971 jne. Jumalan sallimuksesta edellä olevat tappajat ja kansamurhaajat saivat nousta valtaan, mutta Jumala ei itse asettanut heitä kansojensa johtajiksi. Jumala voi kuitenkin vaikuttaa voimallisesti ja tahdossaan asettaa jonkun ihmisen johtamaan, jotakin kansaa, mutta näin ei kuitenkaan aina automaattisesti tapahdu, jonka edellä olevat esimerkit paljastavat.
Raamattu kehottaa rukoilemaan kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Väärä oppi esivallasta, jossa automaattisesti Jumala asettaisi kansalleen johtajat tulee olemaan antikristuksen opetus ja keino saada ihmiset ja yhteiskunnat tottelemaan lopunajan uuden maailmanjärjestyksen yhteiskunnan antikristillisiä johtajia. Antikristus ja antikristilliset uuden maailmanjärjestyksen johtajat tulevat vetoamaan Raamatun olkaa Jumalalle alamaiset kohtaan väärällä tavalla painostaen lopunajan ihmiskunnan sokeasti tottelemaan näitä antikristillisen pahuuden vallassa olevia johtajia. Raamattu sanoo, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Tämän opetuksen mukaan Herran Jeesuksen opetuslapsi on esivallalle alamainen, kun ja jos esivallan järjestys ei ole Jumalan tahtoa vastaan. Jos esivalta toimii Jumalan tahtoa vastaan, niin silloin uskovan tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Nykyään jo monet lait ovat antikristillisiä esim. homoavioliitot, jota uskova ihminen ei saa tukea ja kannattaa. Jumala on kansansa turva ja suoja kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa, joten olkaamme nyt tässä hetkessä ja tulevina päivinä kiitollisin ja luottavaisin mielin Jumalaa kohtaan.
-PP-
Raamattu opettaa, että tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alamaisena on, sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta, koska ne ovat Jumalan asettamat. Tämä Raamatun kohta ymmärretään usein väärin. Raamattu ei sano, että jokainen maan päällä oleva esivalta johtajineen eri maiden yhteiskunnissa on Jumalan asettama. Raamattu opettaa ja tarkoittaa, että esivaltajärjestys, (että tulee olla esivalta yhteiskunnassa) on Jumalan asettama, mutta Raamattu ei opeta, että jokainen esivalta johtajineen olisi Jumalan asettama. Jumala ei asettanut natseja valtaan 1930-luvulla Saksassa, eikä Stalinia Neuvostoliiton johtoon, eikä Jumala nostanut Idi Aminia valtaan Ugandassa vuonna 1971 jne. Jumalan sallimuksesta edellä olevat tappajat ja kansamurhaajat saivat nousta valtaan, mutta Jumala ei itse asettanut heitä kansojensa johtajiksi. Jumala voi kuitenkin vaikuttaa voimallisesti ja tahdossaan asettaa jonkun ihmisen johtamaan, jotakin kansaa, mutta näin ei kuitenkaan aina automaattisesti tapahdu, jonka edellä olevat esimerkit paljastavat.
Raamattu kehottaa rukoilemaan kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Väärä oppi esivallasta, jossa automaattisesti Jumala asettaisi kansalleen johtajat tulee olemaan antikristuksen opetus ja keino saada ihmiset ja yhteiskunnat tottelemaan lopunajan uuden maailmanjärjestyksen yhteiskunnan antikristillisiä johtajia. Antikristus ja antikristilliset uuden maailmanjärjestyksen johtajat tulevat vetoamaan Raamatun olkaa Jumalalle alamaiset kohtaan väärällä tavalla painostaen lopunajan ihmiskunnan sokeasti tottelemaan näitä antikristillisen pahuuden vallassa olevia johtajia. Raamattu sanoo, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Tämän opetuksen mukaan Herran Jeesuksen opetuslapsi on esivallalle alamainen, kun ja jos esivallan järjestys ei ole Jumalan tahtoa vastaan. Jos esivalta toimii Jumalan tahtoa vastaan, niin silloin uskovan tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Nykyään jo monet lait ovat antikristillisiä esim. homoavioliitot, jota uskova ihminen ei saa tukea ja kannattaa. Jumala on kansansa turva ja suoja kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa, joten olkaamme nyt tässä hetkessä ja tulevina päivinä kiitollisin ja luottavaisin mielin Jumalaa kohtaan.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Touko 2019 22:37
*
RISTIN EVANKELIUMI VAPAUTTAA IHMISORJUUDESTA JA PELOSTA, JUMALAN LAPSEUTEEN
"Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal.5:1)
Apostoli Paavali taisteli ristin evankeliumin puolesta, Galatian maakunnassa liikkuneita "juutalaiskäännyttäjiä" vastaan. Nämä käännyttäjät pyrkivät orjuuttamaan kansoista pelastuneita, Jeesuksen omia - lakiuskonnollisuuden alaisuuteen, pois ristiinnaulitun Jeesuksen osallisuudesta. He yrittivät tehdä mitättömäksi Jumalan armon - ristin evankeliumissa - ja siirtää Jumalan lapset siitä pois lain orjuuden ja raskaan taakkojen alaisuuteen. Tätä vastaan Paavali taisteli sanoen:
"En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa,
sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta,
silloinhan Kristus
on turhaan kuollut."
(Gal.2:21)
" he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne
saadakseen kerskata teidän lihastanne" (Gal.6:13)
Uskonnollinen käännyttäminen aina perustuu siihen päämäärään, jossa käännyttäjät itse voisivat kerskata käännytetyistä. Ihmispelko on tässä eräs olennainen tekijä. Eksyttäjät käännyttävät ihmisiä, oman uskonnollisen valtansa alaisuuteen, ihmispelon voimalla. Vaarallisissa kulteissa ja lahkoissa, kulttijohtajaa pelätään, ja siinäkin ihmispelko sitoo ja orjuuttaa ihmisiä vaarallisen eksyttäjän alaisuuteen.
Ihmisorjuus perustuu ihmispelkoon, ja sinä olevaan ihmisvaltaan.
Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Herraan luottaminen on aina ristin evankeliumiin pitäytymistä,
jossa Jumala vanhurskauttaa syntisen, vain sen lunastuksen kautta - joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä Jumala on Hän, joka pelastaa, joka vanhurskauttaa, ja jolla yksin on oikeus tuomita ihminen kadotukseen.
Oikea ja terve Jumalan kunnioittaminen ja "pelko",
sekä Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa
- vapauttaa ihmisorjuudesta ja pelosta.
Ristin evankeliumi näin voittaa ihmispelon. Asemamme Jumalan edessä ei siksi perustu ihmisten sanoihin, traditioihin, perinnäissääntöihin, eikä heidän katalaan ja eksyttävään vääränlaiseen "käännytystyöhön". Vaikka kirkko tai jokin muu lahko tai kultti, tai vain yksilö ihminen sanoisi, että sinä et ole pelastettu - koska "ihminen" sanoo niin - on ristin evankeliumissa ihmistä suurempi valta. Pyhä Henki todistaa pelastetun omassa sydämessä Jumalan antaman todistuksen kautta - että Jeesuksen uhri on sovittanut kaikki hänen syntinsä, ja tässä - hän on Jumalan oikeudellisen päätöksen kautta julistettu vanhurskaaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna Jumalan oikeuspäätöksen ristin evankeliumissa voittaa ihmiset!
Ihmispelko sitoo ihmistä usein vääriin tuomioihin.
Monet ihmiset käyttävät väärää tuomionpelkoa valtansa välineenä. Ristin evankeliumi vapauttaa tästä, ja osoittaa yksin Jumalan valtaan, pelastaa ja tuomita. Se osoittaa oikeaan ja vanhurskaaseen Jumalan tuomioon, ja etenkin Jumalan armotekoon Golgatan ristillä.
"Te teette Jumalan sanan tyhjäksi
perinnäissäännöllänne,
jonka olette säätäneet.
Ja paljon muuta samankaltaista
te teette."
(Mark.7:13)
Perinnäissäännöt nousevat aina ihmisten kautta luoduista opetustraditiosta ja historiasta, joka nousee Jumalan Sanaa vastaan, ja sen ylitse. Ihmispelon ja tuomion kautta tuotu perinnäissääntö ja traditio, pyrkii riistämään Jumalan lapsen vapauden, sitomalla häntä ihmispelolla myös vääriin uskonnollisiin siteisiin ja kahleisiin.
"... pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen..."
Jumalan lapsen vapauden ydin on aina Jumalan armoteossa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Se kääntää katseemme pois itsestämme ja muista ihmisistä, ja tekee pääasiaksi vain Jumalan armon Jeesuksessa. Jumalaan turvaaminen on silloin ristin evankeliumiin pitäytymistä, ja siinä oleva Jumalan voima - voittaa nämä väärät opit, väärät tuomiot, sekä pimeyden ja saatanan kavalat juonet.
Ei ole kyse niinkään siitä, kuinka paljon me tiedämme sitä ja tätä - tiedollisesti, vaan siitä - pysymmekö Jumalan evankeliumin osoittamassa pelastuksessa ja sen tunnustuksessa. Sanan totuus avautuu, Jumalan armon kautta - Golgatan ristin työn tähden, vuodatetaan meihin Pyhä Henki - "voitelu", ja näin Pyhä Henki Totuuden Henkenä tulee elämäämme.
Jeesus sanoi:
"Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
ja te tulette tuntemaan totuuden,
ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"
(Joh.8:31)
Pysyä Jeesuksessa - on pysyä Hänen Sanassaan. Jeesuksen sanat löytyvät Raamatusta. Tämä on todellista ristin evankeliumin synnyttämää Jeesukseen turvautumista. Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesus saa minut taipumaan kovan sydämeni edessä Hänen tahtoonsa:
> -- tekemään parannuksen synnistä
ja kääntämään selkäni syntiselle maailmalle,
sekä omalle lihalliselle luonnolleni.
Tämä johtaa vapauteen maailman ihmisistä, ja heidän valheellisista neuvoistaan. Kristuksen risti erottaa meidät maailmasta, ja tekee meistä Jumalan lapsia. Se liittää meidät Pyhän Hengen kautta Jumalan Sanan totuuteen, niin että muut opetukset jäävät sivuun. Olemme pyhitetyt - Kristuksen veressä - Hänen omikseen; emme siksi ole maailman, emmekä maailman ihmisten orjia. Ihmisten mielisteleminen katoaa - ja tilalle tulee aito Jumalan rakkaus, Jumalan armon ja totuuden kautta.
Oman ristimme ottaminen, omassa elämässämme, ja siinä tapahtuva Jeesuksen seuraaminen - ovat Jumalan lapsen vapauteen astumista.
Hyvin harvoin näemme, miten suloinen ristin evankeliumin kantaminen onkaan - eli oman ristimme ottaminen. Se on suurin Jumalan lapsen vapaus, omantunnon puhtaus Kristuksen veressä, sekä Jumalan voima Jeesuksessa. Se on vapaus ihmisorjuudesta sekä ihmisvallasta!
Se myös erottaa meidät - joissakin tapauksissa - Jumalan tahdon tähden, vanhemmistamme, lapsistamme sekä jopa puolisostamme. Tämä vain siksi - koska Jumalan tahto, tulee erottavaksi tekijäksi. Jumalan tahdossa pysyminen on ristimme ottamista, ja Jeesuksen seuraamista. (kts. Matt.10:34-39) Me emme jää Jeesuksessa ihmisten orjiksi!
Kuinka kallis onkaan Jumalan lapsen vapaus! Se maksoi Jumalan Pojan, Jeesuksen ristin kuoleman, sovintoveren, pilkan ja häpeän - niin että synti, saatana ja kuolema voitettaisiin. Niin että kaikki ihmispelko ja sen valta kukistuisi - ja Jumalan Pyhä Henki tulisi ihmisen Puolustajaksi ja elämän voimaksi. Arka, heikko ja ahdistettu ihminen - saa ristin evankeliumissa Jumalan voiman, yli ihmisten, maailman, synnin ja saatanan.
Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta. Hän on meidän elämämme; Hänessä me olemme vapaat, Jumalan lapseudessa - seuraamaan Häntä, ja olemaan Hänen turvassaan. Jeesus on Hyvä Paimen, joka ei hylkää omiaan, eikä Hän hallitse sinua pelolla. Hän kaitsee armossa ja totuudessa meitä - vieden meitä iankaikkiseen elämään. Jeesus - on tie, totuus ja elämä.
Kaikki pelot väistyköön pois elämästäsi!
Vahvana olkoon Pyhän Hengen todistus Jeesuksen voitosta!
Muista aina - Jeesus on aina ihmistä ja saatanaa suurempi!
Jeesus sanoi: -
Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän;
ja minä olin kuollut,
ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti,
ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
(Ilm:1:19)
P.K
RISTIN EVANKELIUMI VAPAUTTAA IHMISORJUUDESTA JA PELOSTA, JUMALAN LAPSEUTEEN
"Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal.5:1)
Apostoli Paavali taisteli ristin evankeliumin puolesta, Galatian maakunnassa liikkuneita "juutalaiskäännyttäjiä" vastaan. Nämä käännyttäjät pyrkivät orjuuttamaan kansoista pelastuneita, Jeesuksen omia - lakiuskonnollisuuden alaisuuteen, pois ristiinnaulitun Jeesuksen osallisuudesta. He yrittivät tehdä mitättömäksi Jumalan armon - ristin evankeliumissa - ja siirtää Jumalan lapset siitä pois lain orjuuden ja raskaan taakkojen alaisuuteen. Tätä vastaan Paavali taisteli sanoen:
"En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa,
sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta,
silloinhan Kristus
on turhaan kuollut."
(Gal.2:21)
" he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne
saadakseen kerskata teidän lihastanne" (Gal.6:13)
Uskonnollinen käännyttäminen aina perustuu siihen päämäärään, jossa käännyttäjät itse voisivat kerskata käännytetyistä. Ihmispelko on tässä eräs olennainen tekijä. Eksyttäjät käännyttävät ihmisiä, oman uskonnollisen valtansa alaisuuteen, ihmispelon voimalla. Vaarallisissa kulteissa ja lahkoissa, kulttijohtajaa pelätään, ja siinäkin ihmispelko sitoo ja orjuuttaa ihmisiä vaarallisen eksyttäjän alaisuuteen.
Ihmisorjuus perustuu ihmispelkoon, ja sinä olevaan ihmisvaltaan.
Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Herraan luottaminen on aina ristin evankeliumiin pitäytymistä,
jossa Jumala vanhurskauttaa syntisen, vain sen lunastuksen kautta - joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä Jumala on Hän, joka pelastaa, joka vanhurskauttaa, ja jolla yksin on oikeus tuomita ihminen kadotukseen.
Oikea ja terve Jumalan kunnioittaminen ja "pelko",
sekä Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa
- vapauttaa ihmisorjuudesta ja pelosta.
Ristin evankeliumi näin voittaa ihmispelon. Asemamme Jumalan edessä ei siksi perustu ihmisten sanoihin, traditioihin, perinnäissääntöihin, eikä heidän katalaan ja eksyttävään vääränlaiseen "käännytystyöhön". Vaikka kirkko tai jokin muu lahko tai kultti, tai vain yksilö ihminen sanoisi, että sinä et ole pelastettu - koska "ihminen" sanoo niin - on ristin evankeliumissa ihmistä suurempi valta. Pyhä Henki todistaa pelastetun omassa sydämessä Jumalan antaman todistuksen kautta - että Jeesuksen uhri on sovittanut kaikki hänen syntinsä, ja tässä - hän on Jumalan oikeudellisen päätöksen kautta julistettu vanhurskaaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna Jumalan oikeuspäätöksen ristin evankeliumissa voittaa ihmiset!
Ihmispelko sitoo ihmistä usein vääriin tuomioihin.
Monet ihmiset käyttävät väärää tuomionpelkoa valtansa välineenä. Ristin evankeliumi vapauttaa tästä, ja osoittaa yksin Jumalan valtaan, pelastaa ja tuomita. Se osoittaa oikeaan ja vanhurskaaseen Jumalan tuomioon, ja etenkin Jumalan armotekoon Golgatan ristillä.
"Te teette Jumalan sanan tyhjäksi
perinnäissäännöllänne,
jonka olette säätäneet.
Ja paljon muuta samankaltaista
te teette."
(Mark.7:13)
Perinnäissäännöt nousevat aina ihmisten kautta luoduista opetustraditiosta ja historiasta, joka nousee Jumalan Sanaa vastaan, ja sen ylitse. Ihmispelon ja tuomion kautta tuotu perinnäissääntö ja traditio, pyrkii riistämään Jumalan lapsen vapauden, sitomalla häntä ihmispelolla myös vääriin uskonnollisiin siteisiin ja kahleisiin.
"... pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen..."
Jumalan lapsen vapauden ydin on aina Jumalan armoteossa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Se kääntää katseemme pois itsestämme ja muista ihmisistä, ja tekee pääasiaksi vain Jumalan armon Jeesuksessa. Jumalaan turvaaminen on silloin ristin evankeliumiin pitäytymistä, ja siinä oleva Jumalan voima - voittaa nämä väärät opit, väärät tuomiot, sekä pimeyden ja saatanan kavalat juonet.
Ei ole kyse niinkään siitä, kuinka paljon me tiedämme sitä ja tätä - tiedollisesti, vaan siitä - pysymmekö Jumalan evankeliumin osoittamassa pelastuksessa ja sen tunnustuksessa. Sanan totuus avautuu, Jumalan armon kautta - Golgatan ristin työn tähden, vuodatetaan meihin Pyhä Henki - "voitelu", ja näin Pyhä Henki Totuuden Henkenä tulee elämäämme.
Jeesus sanoi:
"Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
ja te tulette tuntemaan totuuden,
ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"
(Joh.8:31)
Pysyä Jeesuksessa - on pysyä Hänen Sanassaan. Jeesuksen sanat löytyvät Raamatusta. Tämä on todellista ristin evankeliumin synnyttämää Jeesukseen turvautumista. Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesus saa minut taipumaan kovan sydämeni edessä Hänen tahtoonsa:
> -- tekemään parannuksen synnistä
ja kääntämään selkäni syntiselle maailmalle,
sekä omalle lihalliselle luonnolleni.
Tämä johtaa vapauteen maailman ihmisistä, ja heidän valheellisista neuvoistaan. Kristuksen risti erottaa meidät maailmasta, ja tekee meistä Jumalan lapsia. Se liittää meidät Pyhän Hengen kautta Jumalan Sanan totuuteen, niin että muut opetukset jäävät sivuun. Olemme pyhitetyt - Kristuksen veressä - Hänen omikseen; emme siksi ole maailman, emmekä maailman ihmisten orjia. Ihmisten mielisteleminen katoaa - ja tilalle tulee aito Jumalan rakkaus, Jumalan armon ja totuuden kautta.
Oman ristimme ottaminen, omassa elämässämme, ja siinä tapahtuva Jeesuksen seuraaminen - ovat Jumalan lapsen vapauteen astumista.
Hyvin harvoin näemme, miten suloinen ristin evankeliumin kantaminen onkaan - eli oman ristimme ottaminen. Se on suurin Jumalan lapsen vapaus, omantunnon puhtaus Kristuksen veressä, sekä Jumalan voima Jeesuksessa. Se on vapaus ihmisorjuudesta sekä ihmisvallasta!
Se myös erottaa meidät - joissakin tapauksissa - Jumalan tahdon tähden, vanhemmistamme, lapsistamme sekä jopa puolisostamme. Tämä vain siksi - koska Jumalan tahto, tulee erottavaksi tekijäksi. Jumalan tahdossa pysyminen on ristimme ottamista, ja Jeesuksen seuraamista. (kts. Matt.10:34-39) Me emme jää Jeesuksessa ihmisten orjiksi!
Kuinka kallis onkaan Jumalan lapsen vapaus! Se maksoi Jumalan Pojan, Jeesuksen ristin kuoleman, sovintoveren, pilkan ja häpeän - niin että synti, saatana ja kuolema voitettaisiin. Niin että kaikki ihmispelko ja sen valta kukistuisi - ja Jumalan Pyhä Henki tulisi ihmisen Puolustajaksi ja elämän voimaksi. Arka, heikko ja ahdistettu ihminen - saa ristin evankeliumissa Jumalan voiman, yli ihmisten, maailman, synnin ja saatanan.
Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta. Hän on meidän elämämme; Hänessä me olemme vapaat, Jumalan lapseudessa - seuraamaan Häntä, ja olemaan Hänen turvassaan. Jeesus on Hyvä Paimen, joka ei hylkää omiaan, eikä Hän hallitse sinua pelolla. Hän kaitsee armossa ja totuudessa meitä - vieden meitä iankaikkiseen elämään. Jeesus - on tie, totuus ja elämä.
Kaikki pelot väistyköön pois elämästäsi!
Vahvana olkoon Pyhän Hengen todistus Jeesuksen voitosta!
Muista aina - Jeesus on aina ihmistä ja saatanaa suurempi!
Jeesus sanoi: -
Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän;
ja minä olin kuollut,
ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti,
ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
(Ilm:1:19)
P.K
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Touko 2019 10:57
*
Ristin evankeliumi todistaa Jeesuksen täyteydestä - "armoa armon päälle"
Kukaan ihminen ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.
Vain ainokainen Jumalan Poika, Jeesus on ilmoittanut iankaikkisen Jumalan.
Jeesus on ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus. Hän joka asuu valkeudessa, mihin kukaan ihminen ei voi tulla, ja jota kukaan ihminen ei ole nähnyt, eikä voi nähdä. (1Tim.6:15-16)
Ristin evankeliumi on ilosanoma Jumalasta, joka tulee ihmisten keskelle. Hän tyhjentää itsensä ja ottaa orjan muodon, ja on tässä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta:
"Tämä on se, josta minä sanoin:
se, joka minun jälkeeni tulee,
on ollut minun edelläni,
sillä hän on ollut ennen kuin minä."
(Joh.1:15)
Jumala oli ilmestynyt Siinain vuorella, antaen siellä lakinsa. Mooses toimi tässä välimiehenä Jumalan ja Israelin välillä. Jumalan antama laki oli kykenemätön itsessään pelastamaan ihmistä, ja siksi se kääntyi tuomion osoittajaksi koko ihmiskunnalle, sen synnin tähden.
Kaikessaan pelastushistoria on ollut Jumalan armon ilmestymistä, kuten Aabrahamin kutsuminen ulos Kaldean-Uurista; Mooseksen syntymä ja valinta, sekä kutsu; Joosuan johdolla valloitettu luvattu maa jne. Ihminen ei koskaan ole voinut ansaita Jumalan ilmestymistä. Jumala on aina itse tehnyt päätöksen armonsa ilmestymiseksi, kussakin pelastushistorian tilanteessa.
Jeesus on Sana, joka tuli lihaksi. Jumalan ilmestyminen lihassa, merkitsee kaikkien Raamatussa annettujen profetioiden täyttymystä, koskien niin Israelin kuin koko maailman pelastumista. Jeesus on Jumalan ilmestyminen ja kirkkauden täyteys!
Johannes evankeliumissaan korostaa Jeesuksen tehtävää ilmoittaa meille Isä. Mistä siis löydämme totisen ilmoituksen Jumalasta? Ihmisten perinnäissäännöistä, traditioista, opetuksista ja tulkinnoista? Ei. Me löydämme sen Jeesuksessa. Tässä taivaallisessa ilmoituksessa Jeesuksessa näkyi lihaan tulleena Jumalana, taivaallisen Isän kirkkaus.
"...me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä."
(Joh.1:14)
Tämä Jeesuksen kirkkaus sisälsi Hänessä näkyvän elämän, ja ykseyden Isässä: Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Tämän Jeesuksessa olevan täyteyden kautta, on meille osoitettu "armoa armon päälle" - Jumalan pelastushistorian ilmoitus oli tullut nyt Jeesuksessa huippukohtaansa.
Johanneksen evankeliumi rinnastaa tämän sanoen:
(1) "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme....
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta"
(2) "armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta..."
(Joh.1:14-18)
Ristin evankeliumi tyhjentää ihmisen omasta viisaudestaan, ja mahdollisuudestaan tuntea Jumalaa. Kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Uskokaamme tämä Raamatun totuus! Jeesus on Hän, joka vain ilmoittaa Isän Jumalan. Näin ovat täydessä ykseydessä Sanan lihaan tuleminen, sekä tässä - Isän Jumalan meille antama ilmoitus Hänestä itsestään.
Maailmassa on tuhansia erilaisia henkisiä oppeja, ja uskontofilosofioita, mystisiä kultteja, ja salaoppeja - jotka väittävät löytäneensä Jumalan. Naturalistinen uskonnollisuus väittää näkevänsä Jumalan puussa, ilmassa, vedessä ja tulessa. Toiset ovat eksyneet syvään pimeyteen, ja väittävät että he itse, ihmisinä ovat "jumala". Saatana on eksyttänyt ihmiskuntaa monenlaisiin labyrintteihin, joista ei ole ulospääsyä - ilman Jumalan armoa.
Teologia on vain järjellistä ihmisajatusta Jumalasta,
mutta siinä ei ole totista Jumalan ilmestymistä!
Tarvitsemme Pyhän Hengen antaman elävän todistuksen Jeesuksesta - Jumalan ilmestymisenä!
Missä me näemme tämän armon ensimmäisen kerran?
Me näemme sen Sanan lihaan tulemisessa. Me näemme sen Jeesuksessa!
Kuinka lähelle Jumala onkaan meitä tullut! Meidän ei tarvitse yrittää oman viisautemme tai hurskautemme nojalla, kiivetä korkealle "monien-uskonnollisuuksien"-vuorelle, jota sieltä voisimme ehkä tähyillä Jumalaa ehkä jollakin tavalla, ja ehkä jostakin suunnasta.
Meidän ei tarvitse etsiä "jumalaa" itsestämme, sielustamme, tunteistamme - tai yrittää avata alitajuntaamme vaarallisille näyille ja ilmestyksille, jota siten - ehkä - voisimme jotenkin saada näyn - jostakin - "jumalasta". Pahat henget johtavat ihmistä "kaivelemaan" itseään, ja rikkomaan tajuntaansa vaarallisille näyille ja ilmestyksille. Sairaanloinen asketismi alitajunnan murtamisena on tie piemyden valtaan.
Jeesus on Jumala ilmestyneenä lihassa. Hän on koko Jumalan täyteys, ja täydellinen ilmoitus siitä, kuka Jumala on. Hän alentui luoksemme - tulle vierellemme, niin että heikoinkin, syntisinkin ihminen, kohtaisi Jeesuksessa Jumalan rakkauden ja armon.
Jeesuksessa yhdistyvät armo ja totuus, iankaikkinen Jumalan kirkkaus -
syntisen ihmisen pelastavaksi Jumalan rakkaudeksi.
Ristin evankeliumi ei tunne muuta Jumalan ilmestyksen osaa.
Suurin ja ainoa, niistä on Sanan lihaan tuleminen.
Mahdoton tulee mahdolliseksi. Me emme voi nähdä Jumalaa, emmekä astua valkeuteen - mutta Hän, Jeesus halusi tulla meidän pimeytemme keskelle, tuodakseen meille Jumalan kirkkauden täyteyden, Hänessä itsessään.
Ristin evankeliumi sulkee pois kaikki muut "jumala-tietoisuudet", sillä vaikka tuntisimmekin Jumalan Luojana, olisi Hän kaukainen, persoonaton, kasvoton ja etäinen, jossakin kaukana meistä. Emme tuntisi Jumalaa sanoissa ja teoissa. Emme tuntisi totista Jumalan rakkautta. Ristin evankeliumi osoittaa Pyhän Hengen todistuksen kautta aina Jeesukseen,
ja tässä ainoaan totiseen Jumalan ilmoitukseen:
"Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."
(Joh.1:14)
"Armoa armon päälle" - Jumala on tullut luoksemme, ja Hänessä - Jeesuksessa - jokainen syntinen ihminen löytää Jumalan armon ja totuuden.
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-todistaa-jeesuksen.html
Ristin evankeliumi todistaa Jeesuksen täyteydestä - "armoa armon päälle"
Kukaan ihminen ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.
Vain ainokainen Jumalan Poika, Jeesus on ilmoittanut iankaikkisen Jumalan.
Jeesus on ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus. Hän joka asuu valkeudessa, mihin kukaan ihminen ei voi tulla, ja jota kukaan ihminen ei ole nähnyt, eikä voi nähdä. (1Tim.6:15-16)
Ristin evankeliumi on ilosanoma Jumalasta, joka tulee ihmisten keskelle. Hän tyhjentää itsensä ja ottaa orjan muodon, ja on tässä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta:
"Tämä on se, josta minä sanoin:
se, joka minun jälkeeni tulee,
on ollut minun edelläni,
sillä hän on ollut ennen kuin minä."
(Joh.1:15)
Jumala oli ilmestynyt Siinain vuorella, antaen siellä lakinsa. Mooses toimi tässä välimiehenä Jumalan ja Israelin välillä. Jumalan antama laki oli kykenemätön itsessään pelastamaan ihmistä, ja siksi se kääntyi tuomion osoittajaksi koko ihmiskunnalle, sen synnin tähden.
Kaikessaan pelastushistoria on ollut Jumalan armon ilmestymistä, kuten Aabrahamin kutsuminen ulos Kaldean-Uurista; Mooseksen syntymä ja valinta, sekä kutsu; Joosuan johdolla valloitettu luvattu maa jne. Ihminen ei koskaan ole voinut ansaita Jumalan ilmestymistä. Jumala on aina itse tehnyt päätöksen armonsa ilmestymiseksi, kussakin pelastushistorian tilanteessa.
Jeesus on Sana, joka tuli lihaksi. Jumalan ilmestyminen lihassa, merkitsee kaikkien Raamatussa annettujen profetioiden täyttymystä, koskien niin Israelin kuin koko maailman pelastumista. Jeesus on Jumalan ilmestyminen ja kirkkauden täyteys!
Johannes evankeliumissaan korostaa Jeesuksen tehtävää ilmoittaa meille Isä. Mistä siis löydämme totisen ilmoituksen Jumalasta? Ihmisten perinnäissäännöistä, traditioista, opetuksista ja tulkinnoista? Ei. Me löydämme sen Jeesuksessa. Tässä taivaallisessa ilmoituksessa Jeesuksessa näkyi lihaan tulleena Jumalana, taivaallisen Isän kirkkaus.
"...me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä."
(Joh.1:14)
Tämä Jeesuksen kirkkaus sisälsi Hänessä näkyvän elämän, ja ykseyden Isässä: Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Tämän Jeesuksessa olevan täyteyden kautta, on meille osoitettu "armoa armon päälle" - Jumalan pelastushistorian ilmoitus oli tullut nyt Jeesuksessa huippukohtaansa.
Johanneksen evankeliumi rinnastaa tämän sanoen:
(1) "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme....
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta"
(2) "armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta..."
(Joh.1:14-18)
Ristin evankeliumi tyhjentää ihmisen omasta viisaudestaan, ja mahdollisuudestaan tuntea Jumalaa. Kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Uskokaamme tämä Raamatun totuus! Jeesus on Hän, joka vain ilmoittaa Isän Jumalan. Näin ovat täydessä ykseydessä Sanan lihaan tuleminen, sekä tässä - Isän Jumalan meille antama ilmoitus Hänestä itsestään.
Maailmassa on tuhansia erilaisia henkisiä oppeja, ja uskontofilosofioita, mystisiä kultteja, ja salaoppeja - jotka väittävät löytäneensä Jumalan. Naturalistinen uskonnollisuus väittää näkevänsä Jumalan puussa, ilmassa, vedessä ja tulessa. Toiset ovat eksyneet syvään pimeyteen, ja väittävät että he itse, ihmisinä ovat "jumala". Saatana on eksyttänyt ihmiskuntaa monenlaisiin labyrintteihin, joista ei ole ulospääsyä - ilman Jumalan armoa.
Teologia on vain järjellistä ihmisajatusta Jumalasta,
mutta siinä ei ole totista Jumalan ilmestymistä!
Tarvitsemme Pyhän Hengen antaman elävän todistuksen Jeesuksesta - Jumalan ilmestymisenä!
Missä me näemme tämän armon ensimmäisen kerran?
Me näemme sen Sanan lihaan tulemisessa. Me näemme sen Jeesuksessa!
Kuinka lähelle Jumala onkaan meitä tullut! Meidän ei tarvitse yrittää oman viisautemme tai hurskautemme nojalla, kiivetä korkealle "monien-uskonnollisuuksien"-vuorelle, jota sieltä voisimme ehkä tähyillä Jumalaa ehkä jollakin tavalla, ja ehkä jostakin suunnasta.
Meidän ei tarvitse etsiä "jumalaa" itsestämme, sielustamme, tunteistamme - tai yrittää avata alitajuntaamme vaarallisille näyille ja ilmestyksille, jota siten - ehkä - voisimme jotenkin saada näyn - jostakin - "jumalasta". Pahat henget johtavat ihmistä "kaivelemaan" itseään, ja rikkomaan tajuntaansa vaarallisille näyille ja ilmestyksille. Sairaanloinen asketismi alitajunnan murtamisena on tie piemyden valtaan.
Jeesus on Jumala ilmestyneenä lihassa. Hän on koko Jumalan täyteys, ja täydellinen ilmoitus siitä, kuka Jumala on. Hän alentui luoksemme - tulle vierellemme, niin että heikoinkin, syntisinkin ihminen, kohtaisi Jeesuksessa Jumalan rakkauden ja armon.
Jeesuksessa yhdistyvät armo ja totuus, iankaikkinen Jumalan kirkkaus -
syntisen ihmisen pelastavaksi Jumalan rakkaudeksi.
Ristin evankeliumi ei tunne muuta Jumalan ilmestyksen osaa.
Suurin ja ainoa, niistä on Sanan lihaan tuleminen.
Mahdoton tulee mahdolliseksi. Me emme voi nähdä Jumalaa, emmekä astua valkeuteen - mutta Hän, Jeesus halusi tulla meidän pimeytemme keskelle, tuodakseen meille Jumalan kirkkauden täyteyden, Hänessä itsessään.
Ristin evankeliumi sulkee pois kaikki muut "jumala-tietoisuudet", sillä vaikka tuntisimmekin Jumalan Luojana, olisi Hän kaukainen, persoonaton, kasvoton ja etäinen, jossakin kaukana meistä. Emme tuntisi Jumalaa sanoissa ja teoissa. Emme tuntisi totista Jumalan rakkautta. Ristin evankeliumi osoittaa Pyhän Hengen todistuksen kautta aina Jeesukseen,
ja tässä ainoaan totiseen Jumalan ilmoitukseen:
"Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."
(Joh.1:14)
"Armoa armon päälle" - Jumala on tullut luoksemme, ja Hänessä - Jeesuksessa - jokainen syntinen ihminen löytää Jumalan armon ja totuuden.
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-todistaa-jeesuksen.html
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Touko 2019 11:30
*
Ristin evankeliumi voittaa maailman vihan ja vainon
Raamattu kutsuu niitä ihmisiä autuaiksi, joiden rikokset ovat anteeksi annetut, ja joiden synnit ovat peitetyt. Autuas on se mies, jolle Herra ei lue syntiä. (Room.4-7-8)
Kuinka monesti me katsommekin Jumalan armoa, kuin epäoikeutettua tekoa. Rikollisen ja syntisen pelastuminen Kristuksen veressä, on meille ihmisille suuri loukkaus, jota vastaan nousemme. Jumalan armoteko Jeesuksessa on meille loukkaus.
Jumalan armoa vastaan noustaan kaikin tavoin. Se on aina ihmiselle loukkaus. Syynä lienee se, että ihminen ei voi hyväksyä pelastusta pelkkänä lahjana, jonka Jumala osoittaa Poikansa Jeesuksen uhrin kautta, kaikille syntisille ihmisille - ilman mitään erotusta.
Jeesus sanoi,
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Jeesuksen sanat tuntuvat loukkaavilta. Eikö ihmisen tulisi olla hengellisesti kykenevä ja täten rikas, että hän saisi oikeuden taivasten valtakuntaan? Mutta ei. Kyse onkin hengellisestä köyhyydestä, johon Jumalan armo voi vain asettua. Tässäkin me näemme ristin hullutuksen, joka saa maailman usein aivan raivoihinsa. Ihminen menettääkin nyt omat ansionsa, ja nyt - köyhästä tuleekin Jumalan armosta, rikas!
"Sillä te tunnette meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen armon,
että hän,
vaikka oli rikas,
tuli teidän tähtenne köyhäksi,
että te hänen köyhyydestään rikastuisitte."
(2Kor.8:9)
Alentuneen Jumalan Pojan rakkaus, sinua kohtaan - on sinun ainoa hengellinen rikkautesi. Tästä emme voi, emmekä saa antaa periksi senttiäkään. Tässä emme voi enää kerskata itsestämme. Voimme vain nähdä sen Jumalan rakkauden, joka ei etsinyt omaansa - vaan tyhjensi itsensä, ja otti orjan muodon - tuli ihmisten kaltaiseksi, ja oli siinä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti.
Jumala on valinnut ne, jotka ovat maailman silmissä köyhiä, olemaan Kristuksessa rikkaita - Jumalan Pojan uskossa, ja siinä olemaan sen kuningaskunnan perillisiä, jonka Jumala on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat. Alentunut Jumalan Poika, Jeesus - ei kelpaa itsekylläiselle ja itsessään hyvälle ihmiselle. Hän vain halveksii ristin evankeliumia, ja ennemmin luottaa itseensä ja tekoihinsa, kuin Jumalan armoon!
Jumala valitsi sen mikä ei mitään ole, saattaakseen häpeään sen joka jotakin on. Jumala valitsi hengellisesti köyhät, tehdäkseen heidät Kristuksessa rikkaiksi, ja samalla näyttääkseen hengellisesti itsessään rikkaille, että he - olivat ilman mitään taivaallista rikkautta. Jospa näkisivätkin nyt köyhyytensä!
Jumalan lupaukset koskevat hengellisesti köyhiä, murheellisia, hiljaisia - niitä jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta; laupiaita, puhdassydämisiä sekä rauhantekijöitä. Vain hengelliseen köyhyyteen astuvat Jumalan lupaukset, Hänen rakkautensa ja sen lohdutukset. Se joka itsessään ei mitään tarvitse, ei voi myöskään mitään saada. Itsekylläisyytemme on suurin este Jumalan rikkauksille!
Jeesus sanoo:
"Autuaita ovat ne,
joita vanhurskauden tähden vainotaan,
sillä heidän on taivasten valtakunta.",
- joka on muodoltaan aivan vastaava kuin tätä edeltäneet Jeesuksen sanat:
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Hengellisen köyhyytemme olennaisin osa, on kyvyttömyytemme itsessämme olla Jumalalle kelpaavia. Tämän usein unohdamme. Ajattelemme enemmän armolahjoja, tai muita tekoja, joissa haluaisimme olla hengellisesti rikkaita - saada huomiota ja kunniaa itsellemme. Saatana pettääkin monia pelkkään maalliseen rikkauteen ja menestykseen, ja näin tarkoituksella tuhoaa monien uskon. Voi niitä jotka käyttävät hengellisyyttä maallisen rikastumisensa välineenä! Kuinka he pilkkaavatkin ristin evankeliumia!
Mutta ei - rikkautemme Kristuksessa on aina perustaltaan ristin evankeliumin antamaa rikkautta. Minä itsessäni köyhänä - mutta Kristuksessa rikkaana.
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä.
Meidän tehtävämme on seistä kaikkea luopumusta, uskonnollista sovittelemista ja syntiä vastaan, Jumalan Sanan totuuden kautta. Ristin evankeliumi ei ole Jumalan Sanan totuuden vähättelemistä, vaan sen suureen arvoon asettamista. Rakkaus Jumalaan ja Jumalan vanhurskaus Kristuksessa, asettaa meidät tälle paikalle.
Mutta ei silti tässäkään niin, että me olisimme jotakin.
Olemmehan kuulleet meille sanottavan:
"Kuka sinä kuvittelet olevasi, tuomitessasi syntiä ja maailmaa?"
Me tulimme tähän elämään hengellisen köyhyyden kautta, ja yhä - tuntien itsemme; olemme sitä yhä omassa itsessämme. Vainon perusolemus ei ole siinä, että meitä vainottaisiin, vaan se on siinä - että maailma vihaa Jeesusta, ristin evankeliumia ja sen osoittamaa Jumalan vanhurskautta. Pimeys vihaa valkeutta, koska valkeus paljastaa pimeyden. Maailma raivoaa uskovia vastaan, katsoen että he ovat arvottomia asettumaan maailmaa, syntiä ja sen valheita vastaan, siinä vanhurskaudessa - joka heille uskosta Kristukseen on luettu. Arvottomia he ovatkin tämän maailman silmissä, mutta Jumalan edessä autuaita!
Periksiantamattomuutemme on todistus uskomme aitoudesta.
Mutta Kristuksessa me voitamme tämän pilkan, sillä me olemme autuaita juuri sen Kristuksen vanhurskauden tähden, jossa me olemme pelastuneet. Tämä vaino todistaa, että me emme perustu omaan itseemme, emmekä omaan vanhurskauteemme, vaan Kristuksen voittoon. Me emme julista itseäämme! Maailman osoittama vaino ja viha, on todistus Kristuksen vanhurskaudesta, meidän oman hengellisen köyhyytemme keskellä. Turvautumisemme Kristuksen ristin voittoon on meille aina vihan ja vainon kohteeksi tulemista!
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Lupaus on: " sillä heidän on taivasten valtakunta". Päämäärä ei ole ajallinen päämäärä. Siksi se mistä maailma syyttää ja pilkkaa, ei saa loppujen lopuksi mitään otetta Kristuksen omista. Heillä on taivaallinen päämäärä, johon he ovat taivaallisella kutsulla kutsutut. Mikä suunnaton voitto! Katoamaton, turmeltumaton ja saastumaton perintö taivaissa! (1Piet.1:3-5)
Tähän perintöön ei syntinen maailma, perkele eikä kuolema ulotu!
Room.8:18 "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin."
Kuinka suloinen onkaan Jumalan armoa julistava ristin evankeliumi! Se ei vaadi meitä olemaan hengellisesti rikkaita itsessämme eikä maailman edessä, mutta se tekee meistä voittajia Kristuksessa! Häväisty ja pilkattu on autuas Jeesuksen tähden! Ristin evankeliumi voittaa maailman pilkan ja häpeän, koska se antaa suuremman toivon, taivaallisen toivon! Siellä missä on sydämesi, sillä on sinun aarteesi!
Tämä toivo antaa rohkeuden julistaa Jumalan Sanan totuutta, vaikka meitä siitä kuinka solvattaisiin. Ristin evankeliumi tekee meistä vanhurskauden palvelijoita. Iankaikkinen päämäärä, kukistaa maallisen ahdistuksen!
Kun sinua pilkataan Jeesuksen nimen tähden - Jumalan vanhurskauden tähden - Jumalan kirkkauden Henki lepää sinun ylläsi. Siinä Pyhä Henki todistaa hengellesi, että sinä olet autuas Jeesuksen nimen tähden tulevan pilkan vuoksi. Sinulla on taivaallinen toivo. Sinä et kuulu tähän maailmaan, vaan sinä kuulut Jeesukselle.
Maailma omaansa rakastaisi!
Heikkoutemme ei koskaan tee Jumalasta heikkoa. Muistakaamme tämä. Jeesus tuli köyhäksi, että me Hänen köyhyydestään hengellisesti rikastuisimme. Tämä on ristin evankeliumia, jossa arvottomasta tulee arvollinen, syntisestä tulee vanhurskaus, ja halveksitusta tulee kunnioitettu; heikosta tulee Kristuksessa väkevä; pelokkaasta tulee Herrassa rohkea.
Maailman voittava Jumalan rakkaus Jeesuksessa, vapauttaa meidät maailman taholta meihin kohdistamasta vainosta. Uskossa Jeesukseen me säilytämme sen Jumalan vanhurskauden, joka meille on yksin armosta luettu, sillä päämäärämme on taivaallinen kutsu. Jumalan armopäätös Kristuksessa voittaa kaiken ajallisen, ja tässä - saa meidät pysymään Jeesuksessa.
Anna hengellisen köyhyytesi olla sinulle hengellinen rikkaus Jeesuksessa!
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan,
sillä heidän on taivasten valtakunta."
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-voittaa-maailman.html
Ristin evankeliumi voittaa maailman vihan ja vainon
Raamattu kutsuu niitä ihmisiä autuaiksi, joiden rikokset ovat anteeksi annetut, ja joiden synnit ovat peitetyt. Autuas on se mies, jolle Herra ei lue syntiä. (Room.4-7-8)
Kuinka monesti me katsommekin Jumalan armoa, kuin epäoikeutettua tekoa. Rikollisen ja syntisen pelastuminen Kristuksen veressä, on meille ihmisille suuri loukkaus, jota vastaan nousemme. Jumalan armoteko Jeesuksessa on meille loukkaus.
Jumalan armoa vastaan noustaan kaikin tavoin. Se on aina ihmiselle loukkaus. Syynä lienee se, että ihminen ei voi hyväksyä pelastusta pelkkänä lahjana, jonka Jumala osoittaa Poikansa Jeesuksen uhrin kautta, kaikille syntisille ihmisille - ilman mitään erotusta.
Jeesus sanoi,
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Jeesuksen sanat tuntuvat loukkaavilta. Eikö ihmisen tulisi olla hengellisesti kykenevä ja täten rikas, että hän saisi oikeuden taivasten valtakuntaan? Mutta ei. Kyse onkin hengellisestä köyhyydestä, johon Jumalan armo voi vain asettua. Tässäkin me näemme ristin hullutuksen, joka saa maailman usein aivan raivoihinsa. Ihminen menettääkin nyt omat ansionsa, ja nyt - köyhästä tuleekin Jumalan armosta, rikas!
"Sillä te tunnette meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen armon,
että hän,
vaikka oli rikas,
tuli teidän tähtenne köyhäksi,
että te hänen köyhyydestään rikastuisitte."
(2Kor.8:9)
Alentuneen Jumalan Pojan rakkaus, sinua kohtaan - on sinun ainoa hengellinen rikkautesi. Tästä emme voi, emmekä saa antaa periksi senttiäkään. Tässä emme voi enää kerskata itsestämme. Voimme vain nähdä sen Jumalan rakkauden, joka ei etsinyt omaansa - vaan tyhjensi itsensä, ja otti orjan muodon - tuli ihmisten kaltaiseksi, ja oli siinä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti.
Jumala on valinnut ne, jotka ovat maailman silmissä köyhiä, olemaan Kristuksessa rikkaita - Jumalan Pojan uskossa, ja siinä olemaan sen kuningaskunnan perillisiä, jonka Jumala on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat. Alentunut Jumalan Poika, Jeesus - ei kelpaa itsekylläiselle ja itsessään hyvälle ihmiselle. Hän vain halveksii ristin evankeliumia, ja ennemmin luottaa itseensä ja tekoihinsa, kuin Jumalan armoon!
Jumala valitsi sen mikä ei mitään ole, saattaakseen häpeään sen joka jotakin on. Jumala valitsi hengellisesti köyhät, tehdäkseen heidät Kristuksessa rikkaiksi, ja samalla näyttääkseen hengellisesti itsessään rikkaille, että he - olivat ilman mitään taivaallista rikkautta. Jospa näkisivätkin nyt köyhyytensä!
Jumalan lupaukset koskevat hengellisesti köyhiä, murheellisia, hiljaisia - niitä jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta; laupiaita, puhdassydämisiä sekä rauhantekijöitä. Vain hengelliseen köyhyyteen astuvat Jumalan lupaukset, Hänen rakkautensa ja sen lohdutukset. Se joka itsessään ei mitään tarvitse, ei voi myöskään mitään saada. Itsekylläisyytemme on suurin este Jumalan rikkauksille!
Jeesus sanoo:
"Autuaita ovat ne,
joita vanhurskauden tähden vainotaan,
sillä heidän on taivasten valtakunta.",
- joka on muodoltaan aivan vastaava kuin tätä edeltäneet Jeesuksen sanat:
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Hengellisen köyhyytemme olennaisin osa, on kyvyttömyytemme itsessämme olla Jumalalle kelpaavia. Tämän usein unohdamme. Ajattelemme enemmän armolahjoja, tai muita tekoja, joissa haluaisimme olla hengellisesti rikkaita - saada huomiota ja kunniaa itsellemme. Saatana pettääkin monia pelkkään maalliseen rikkauteen ja menestykseen, ja näin tarkoituksella tuhoaa monien uskon. Voi niitä jotka käyttävät hengellisyyttä maallisen rikastumisensa välineenä! Kuinka he pilkkaavatkin ristin evankeliumia!
Mutta ei - rikkautemme Kristuksessa on aina perustaltaan ristin evankeliumin antamaa rikkautta. Minä itsessäni köyhänä - mutta Kristuksessa rikkaana.
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä.
Meidän tehtävämme on seistä kaikkea luopumusta, uskonnollista sovittelemista ja syntiä vastaan, Jumalan Sanan totuuden kautta. Ristin evankeliumi ei ole Jumalan Sanan totuuden vähättelemistä, vaan sen suureen arvoon asettamista. Rakkaus Jumalaan ja Jumalan vanhurskaus Kristuksessa, asettaa meidät tälle paikalle.
Mutta ei silti tässäkään niin, että me olisimme jotakin.
Olemmehan kuulleet meille sanottavan:
"Kuka sinä kuvittelet olevasi, tuomitessasi syntiä ja maailmaa?"
Me tulimme tähän elämään hengellisen köyhyyden kautta, ja yhä - tuntien itsemme; olemme sitä yhä omassa itsessämme. Vainon perusolemus ei ole siinä, että meitä vainottaisiin, vaan se on siinä - että maailma vihaa Jeesusta, ristin evankeliumia ja sen osoittamaa Jumalan vanhurskautta. Pimeys vihaa valkeutta, koska valkeus paljastaa pimeyden. Maailma raivoaa uskovia vastaan, katsoen että he ovat arvottomia asettumaan maailmaa, syntiä ja sen valheita vastaan, siinä vanhurskaudessa - joka heille uskosta Kristukseen on luettu. Arvottomia he ovatkin tämän maailman silmissä, mutta Jumalan edessä autuaita!
Periksiantamattomuutemme on todistus uskomme aitoudesta.
Mutta Kristuksessa me voitamme tämän pilkan, sillä me olemme autuaita juuri sen Kristuksen vanhurskauden tähden, jossa me olemme pelastuneet. Tämä vaino todistaa, että me emme perustu omaan itseemme, emmekä omaan vanhurskauteemme, vaan Kristuksen voittoon. Me emme julista itseäämme! Maailman osoittama vaino ja viha, on todistus Kristuksen vanhurskaudesta, meidän oman hengellisen köyhyytemme keskellä. Turvautumisemme Kristuksen ristin voittoon on meille aina vihan ja vainon kohteeksi tulemista!
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Lupaus on: " sillä heidän on taivasten valtakunta". Päämäärä ei ole ajallinen päämäärä. Siksi se mistä maailma syyttää ja pilkkaa, ei saa loppujen lopuksi mitään otetta Kristuksen omista. Heillä on taivaallinen päämäärä, johon he ovat taivaallisella kutsulla kutsutut. Mikä suunnaton voitto! Katoamaton, turmeltumaton ja saastumaton perintö taivaissa! (1Piet.1:3-5)
Tähän perintöön ei syntinen maailma, perkele eikä kuolema ulotu!
Room.8:18 "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin."
Kuinka suloinen onkaan Jumalan armoa julistava ristin evankeliumi! Se ei vaadi meitä olemaan hengellisesti rikkaita itsessämme eikä maailman edessä, mutta se tekee meistä voittajia Kristuksessa! Häväisty ja pilkattu on autuas Jeesuksen tähden! Ristin evankeliumi voittaa maailman pilkan ja häpeän, koska se antaa suuremman toivon, taivaallisen toivon! Siellä missä on sydämesi, sillä on sinun aarteesi!
Tämä toivo antaa rohkeuden julistaa Jumalan Sanan totuutta, vaikka meitä siitä kuinka solvattaisiin. Ristin evankeliumi tekee meistä vanhurskauden palvelijoita. Iankaikkinen päämäärä, kukistaa maallisen ahdistuksen!
Kun sinua pilkataan Jeesuksen nimen tähden - Jumalan vanhurskauden tähden - Jumalan kirkkauden Henki lepää sinun ylläsi. Siinä Pyhä Henki todistaa hengellesi, että sinä olet autuas Jeesuksen nimen tähden tulevan pilkan vuoksi. Sinulla on taivaallinen toivo. Sinä et kuulu tähän maailmaan, vaan sinä kuulut Jeesukselle.
Maailma omaansa rakastaisi!
Heikkoutemme ei koskaan tee Jumalasta heikkoa. Muistakaamme tämä. Jeesus tuli köyhäksi, että me Hänen köyhyydestään hengellisesti rikastuisimme. Tämä on ristin evankeliumia, jossa arvottomasta tulee arvollinen, syntisestä tulee vanhurskaus, ja halveksitusta tulee kunnioitettu; heikosta tulee Kristuksessa väkevä; pelokkaasta tulee Herrassa rohkea.
Maailman voittava Jumalan rakkaus Jeesuksessa, vapauttaa meidät maailman taholta meihin kohdistamasta vainosta. Uskossa Jeesukseen me säilytämme sen Jumalan vanhurskauden, joka meille on yksin armosta luettu, sillä päämäärämme on taivaallinen kutsu. Jumalan armopäätös Kristuksessa voittaa kaiken ajallisen, ja tässä - saa meidät pysymään Jeesuksessa.
Anna hengellisen köyhyytesi olla sinulle hengellinen rikkaus Jeesuksessa!
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan,
sillä heidän on taivasten valtakunta."
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-voittaa-maailman.html
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 29. Touko 2019 12:28
*
Ristin evankeliumin iankaikkinen voitto Jeesuksessa, ylittää inhimillisen heikkouden ja vajavuuden
1Joh.5:11-12 "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää."
Uskoon tuleminen merkitsee Hengestä syntymistä Jumalan lapseuteen. Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, ei edes miehen tahdosta - vaan Jumalasta. Jumalan armo ja totuus ristin evankeliumissa on nyt tuonut heidät syntisinä ihmisinä Jumalan lapseuteen - Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ristin evankeliumi todistaa Jumalan Pyhän Hengen pelastavasta voimasta, synnyttää syntinen ihminen uuden luomuksen osaan - uskossa Jeesukseen Kristukseen. Se ihminen joka ei synny uudesti ylhäältä - Jumalan Hengestä - ei voi päästä sisälle Jumalan kuningaskuntaan. Liha ja veri, ei peri Jumalan kuningaskuntaa.
Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:
jos joku ei synny vedestä
ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan."
(Joh.3:5)
Toisaalla Jeesus sanoo, ellei meidän vanhurskautemme ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin me emme pääse taivasten kuningaskuntaan. Liha ja veri, ei peri Jumalan kuningaskuntaa.
Edelleen Jeesus sanoo, ellei joku ota vastaan Jumalan kuningaskuntaa niin kuin lapsi, ei hän voi päästä Jumalan kuningaskuntaan sisälle.
Ristin evankeliumi puhuu Jumalan teosta, pelastaa syntinen ihminen - ja synnyttää jumalaton ihminen Henkensä kautta uuden luomuksen osaan Jeesuksessa. Tätä ei voi saada aikaan ihmisen oman tahdon voima, luonnollinen syntyminen johonkin jaloon ja korkeaan ihmissukuun, eikä ulkonainen uskonnollinen elämä, jolla ihminen luulisi olevan itse vanhurskas Jumalansa edessä.
Jumala vanhurskauttaa ihmisen.
Jumala synnyttää syntiin vangitun
ja hengellisesti kuolleen uuteen elämään Jeesuksessa.
- Jumala tekee sen.
Perusta ja syy evankeliumin osoittamassa pelastuksessa on yksin Jumalan teko Jeesuksessa. Siksi perustamme koko pelastukselle ei riipu meistä, vaan Jumalan teosta Jeesuksessa. Tämä Jumalan teko Jeesuksessa synnyttää oikeaa elävää uskoa, jossa pelastusvarmuutemme ja koko hengellinen elämämme luonne, kiinnittyy täysin Jeesuksen varaan - ei itsemme varaan.
Jumala on siis uudesti synnyttänyt meidät Jeesuksen ristin työn ja ylösnousemuksen kautta elävään toivoon, turmeltumattomaan ja saastumattomaan sekä katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä meitä varten. Me emme itse yritä rakentaa perintöosaamme, tai edes yritä ansaita sitä - vaan meidät on synnytetty Jumalan Hengen kautta - Jumalan teon kautta Jeesuksessa, tähän elävään toivoon.
Ylistetty olkoon
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan
on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon
Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja
saastumattomaan ja
katoamattomaan perintöön,
joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
(1Piet.1:3-4)
Ihmisyytemme puolesta me Jeesukseen uskovina koemme hyvin useinkin -
epäuskoa, epävarmuutta ja heikkoutta.
Reagoimme elämän tapahtumiin usein luonnollisen ihmisemme taholta,
ja tässä helposti unohdamme iankaikkisen elämän toivon,
Pyhän Hengen antamassa ristin evankeliumin todistuksessa.
Jeesuksen voitto ristillä, on kaikkea ajallista korkeampaa ja suurempaa - ja siksi mikään ajallinen elämä ei tässä mielessä voi koskaan tehdä tyhjäksi Jumalan tekoa Jeesuksessa. Evankeliumi ylittää myös oman luonnollisen ihmisemme tunteet, ajatukset, sekä kokemukset, ja niissä kokemamme kiusaukset ja taistelut.
Uskomme perusta ei saa levätä itsessämme,
teoissamme, eikä kokemuksissamme - vaan Jeesuksessa.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako, vai ahdistus, vai vaino,
vai nälkä, vai alastomuus,
vai vaara, vai miekka?
Niin kuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa me saamme
jalon voiton Hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
(Room.8:35-37)
Jumalan rakkaus Jeesuksessa meitä kohtaan on aina suurempi, kuin ajalliset tekijät - liittyivät ne sitten meihin omaan itsemme, ympäristöömme jossa elämme tai siihen, miten toiset ihmiset meitä kohtelevat. Tässä Jumalan rakkaudessa - Jeesuksessa - on aina jalo voitto, kaikista ajallisista koetuksista: "me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut".
Heprealaiskirjeessä Jeesus osoitetaan ylimmäisenä pappina Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tässä tehtävässään Hän on "ihmisistä" otettu, eli ihmiseksi tullut Jumalan Sana.
Hän oli kaikessa kiusattu, kuten mekin - kuitenkin ilman syntiä.
Hän on elänyt koko ihmiselämän kokemuksen ja kärsimyksen osan - ja siksi, hän on kykenevä myös auttamaan meitä omien taistelujemme keskellä. Jeesus ei ainoastaan auta meitä - myötätunnollaan, vaan Hän kantaa meitä voitollaan ylitse kaiken tässä elämässä koettavan taistelun.
On kyse Hänen voitostaan meidän tähtemme,
ei vain pelkästä inhimillisestä myötätunnosta ja säälistä.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi,
läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika,
niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi,
joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu
samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella
armon istuimen eteen,
että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
(Hebr.4:14-16)
Ristin evankeliumi ei jätä pelastettua oman onnensa varaan.
Jumalan evankeliumissa on Jumalan voima, joka ei perustu ihmiseen - ei ihmiseen voimaan, eikä ihmisen heikkouteen. Jumalan evankeliumissa on Jumalan rakkaus, joka kantaa Jeesuksessa pysyvää uskovaa yli epävarmuuden, epäuskon, heikkouden - yli koetusten ja kiusausten. Jeesuksen voitto yli synnin, perkeleen ja kuoleman, on uskovan ainoa voitto tässä maailmassa. Ja siksi - tämä Jeesuksen voitto on myös ylitse kaiken tässä ajassa koetun kärsimyksen ja koetuksen.
Inhimillinen heikkoutemme ei tee tyhjäksi Jumalan evankeliumin voimaa Jeesuksessa,
pelastaa ihminen kaikkien elämän koetusten ja kokemusten lävitse iankaikkiseen elämään.
Ristin evankeliumi julistaa: Jumala on voittanut!
Se julistaa meille elämämme osaa Jeesuksessa, ei omassa itsessämme.
Se kääntää katseemme Jumalan aikaansaamaan voittoon,
ja näyttää meidän elämämme kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Maailma näkee ristissä tappion kärsineen Jumalan, ja epäonnistuneen Messiaan.
Ristin hullutus kätkee sisäänsä Jumalan rakkauden - jossa Jeesuksen heikkous ja kuolema on suurin voitto - kun taas maailmalle suurin tappio.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on,
älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa;
(Kol.3:2-3)
Ristin evankeliumi kätkee meidät Jumalan rakkaudessa siihen elämään joka Jeesuksessa meille on annettu. Olemme Hänen voittonsa kautta pelastettuja, ja olemme Hänen rakkautensa suojelemia. Iankaikkinen totuus Jumalan evankeliumissa, ylittää silloin ajallisen koetuksen ja kärsimyksen, ja katseemme kääntyy ylös -
"...teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..."
Jumalan rakkauden ja voiton maailmalta kätkevä Kristuksen risti, on meille -
Jumalan viisaus, ja Jumalan voima, Jeesuksessa Kristuksessa.
Tätä voittoa mikään ajallinen mahti,
ihmisyys - sen voima tai heikkous - tai edes pimeyden vallat,
eivät koskaan voi kukistaa.
P.K
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-iankaikkinen-voitto.html
Ristin evankeliumin iankaikkinen voitto Jeesuksessa, ylittää inhimillisen heikkouden ja vajavuuden
1Joh.5:11-12 "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää."
Uskoon tuleminen merkitsee Hengestä syntymistä Jumalan lapseuteen. Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, ei edes miehen tahdosta - vaan Jumalasta. Jumalan armo ja totuus ristin evankeliumissa on nyt tuonut heidät syntisinä ihmisinä Jumalan lapseuteen - Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ristin evankeliumi todistaa Jumalan Pyhän Hengen pelastavasta voimasta, synnyttää syntinen ihminen uuden luomuksen osaan - uskossa Jeesukseen Kristukseen. Se ihminen joka ei synny uudesti ylhäältä - Jumalan Hengestä - ei voi päästä sisälle Jumalan kuningaskuntaan. Liha ja veri, ei peri Jumalan kuningaskuntaa.
Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:
jos joku ei synny vedestä
ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan."
(Joh.3:5)
Toisaalla Jeesus sanoo, ellei meidän vanhurskautemme ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin me emme pääse taivasten kuningaskuntaan. Liha ja veri, ei peri Jumalan kuningaskuntaa.
Edelleen Jeesus sanoo, ellei joku ota vastaan Jumalan kuningaskuntaa niin kuin lapsi, ei hän voi päästä Jumalan kuningaskuntaan sisälle.
Ristin evankeliumi puhuu Jumalan teosta, pelastaa syntinen ihminen - ja synnyttää jumalaton ihminen Henkensä kautta uuden luomuksen osaan Jeesuksessa. Tätä ei voi saada aikaan ihmisen oman tahdon voima, luonnollinen syntyminen johonkin jaloon ja korkeaan ihmissukuun, eikä ulkonainen uskonnollinen elämä, jolla ihminen luulisi olevan itse vanhurskas Jumalansa edessä.
Jumala vanhurskauttaa ihmisen.
Jumala synnyttää syntiin vangitun
ja hengellisesti kuolleen uuteen elämään Jeesuksessa.
- Jumala tekee sen.
Perusta ja syy evankeliumin osoittamassa pelastuksessa on yksin Jumalan teko Jeesuksessa. Siksi perustamme koko pelastukselle ei riipu meistä, vaan Jumalan teosta Jeesuksessa. Tämä Jumalan teko Jeesuksessa synnyttää oikeaa elävää uskoa, jossa pelastusvarmuutemme ja koko hengellinen elämämme luonne, kiinnittyy täysin Jeesuksen varaan - ei itsemme varaan.
Jumala on siis uudesti synnyttänyt meidät Jeesuksen ristin työn ja ylösnousemuksen kautta elävään toivoon, turmeltumattomaan ja saastumattomaan sekä katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä meitä varten. Me emme itse yritä rakentaa perintöosaamme, tai edes yritä ansaita sitä - vaan meidät on synnytetty Jumalan Hengen kautta - Jumalan teon kautta Jeesuksessa, tähän elävään toivoon.
Ylistetty olkoon
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan
on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon
Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja
saastumattomaan ja
katoamattomaan perintöön,
joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
(1Piet.1:3-4)
Ihmisyytemme puolesta me Jeesukseen uskovina koemme hyvin useinkin -
epäuskoa, epävarmuutta ja heikkoutta.
Reagoimme elämän tapahtumiin usein luonnollisen ihmisemme taholta,
ja tässä helposti unohdamme iankaikkisen elämän toivon,
Pyhän Hengen antamassa ristin evankeliumin todistuksessa.
Jeesuksen voitto ristillä, on kaikkea ajallista korkeampaa ja suurempaa - ja siksi mikään ajallinen elämä ei tässä mielessä voi koskaan tehdä tyhjäksi Jumalan tekoa Jeesuksessa. Evankeliumi ylittää myös oman luonnollisen ihmisemme tunteet, ajatukset, sekä kokemukset, ja niissä kokemamme kiusaukset ja taistelut.
Uskomme perusta ei saa levätä itsessämme,
teoissamme, eikä kokemuksissamme - vaan Jeesuksessa.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako, vai ahdistus, vai vaino,
vai nälkä, vai alastomuus,
vai vaara, vai miekka?
Niin kuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa me saamme
jalon voiton Hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
(Room.8:35-37)
Jumalan rakkaus Jeesuksessa meitä kohtaan on aina suurempi, kuin ajalliset tekijät - liittyivät ne sitten meihin omaan itsemme, ympäristöömme jossa elämme tai siihen, miten toiset ihmiset meitä kohtelevat. Tässä Jumalan rakkaudessa - Jeesuksessa - on aina jalo voitto, kaikista ajallisista koetuksista: "me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut".
Heprealaiskirjeessä Jeesus osoitetaan ylimmäisenä pappina Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tässä tehtävässään Hän on "ihmisistä" otettu, eli ihmiseksi tullut Jumalan Sana.
Hän oli kaikessa kiusattu, kuten mekin - kuitenkin ilman syntiä.
Hän on elänyt koko ihmiselämän kokemuksen ja kärsimyksen osan - ja siksi, hän on kykenevä myös auttamaan meitä omien taistelujemme keskellä. Jeesus ei ainoastaan auta meitä - myötätunnollaan, vaan Hän kantaa meitä voitollaan ylitse kaiken tässä elämässä koettavan taistelun.
On kyse Hänen voitostaan meidän tähtemme,
ei vain pelkästä inhimillisestä myötätunnosta ja säälistä.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi,
läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika,
niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi,
joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu
samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella
armon istuimen eteen,
että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
(Hebr.4:14-16)
Ristin evankeliumi ei jätä pelastettua oman onnensa varaan.
Jumalan evankeliumissa on Jumalan voima, joka ei perustu ihmiseen - ei ihmiseen voimaan, eikä ihmisen heikkouteen. Jumalan evankeliumissa on Jumalan rakkaus, joka kantaa Jeesuksessa pysyvää uskovaa yli epävarmuuden, epäuskon, heikkouden - yli koetusten ja kiusausten. Jeesuksen voitto yli synnin, perkeleen ja kuoleman, on uskovan ainoa voitto tässä maailmassa. Ja siksi - tämä Jeesuksen voitto on myös ylitse kaiken tässä ajassa koetun kärsimyksen ja koetuksen.
Inhimillinen heikkoutemme ei tee tyhjäksi Jumalan evankeliumin voimaa Jeesuksessa,
pelastaa ihminen kaikkien elämän koetusten ja kokemusten lävitse iankaikkiseen elämään.
Ristin evankeliumi julistaa: Jumala on voittanut!
Se julistaa meille elämämme osaa Jeesuksessa, ei omassa itsessämme.
Se kääntää katseemme Jumalan aikaansaamaan voittoon,
ja näyttää meidän elämämme kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Maailma näkee ristissä tappion kärsineen Jumalan, ja epäonnistuneen Messiaan.
Ristin hullutus kätkee sisäänsä Jumalan rakkauden - jossa Jeesuksen heikkous ja kuolema on suurin voitto - kun taas maailmalle suurin tappio.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on,
älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa;
(Kol.3:2-3)
Ristin evankeliumi kätkee meidät Jumalan rakkaudessa siihen elämään joka Jeesuksessa meille on annettu. Olemme Hänen voittonsa kautta pelastettuja, ja olemme Hänen rakkautensa suojelemia. Iankaikkinen totuus Jumalan evankeliumissa, ylittää silloin ajallisen koetuksen ja kärsimyksen, ja katseemme kääntyy ylös -
"...teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..."
Jumalan rakkauden ja voiton maailmalta kätkevä Kristuksen risti, on meille -
Jumalan viisaus, ja Jumalan voima, Jeesuksessa Kristuksessa.
Tätä voittoa mikään ajallinen mahti,
ihmisyys - sen voima tai heikkous - tai edes pimeyden vallat,
eivät koskaan voi kukistaa.
P.K
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/ristin-evankeliumi-iankaikkinen-voitto.html
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 04. Kesä 2019 09:12
*
JUMALAN EVANKELIUMISSA ON TOIVO KAIKKEIN TOIVOTTOMIMMALLE IHMISELLE
Luuk.23:43 "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Golgatalla ristiinnaulittiin Jeesuksen vierelle kaksi pahantekijää, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Toinen pahantekijöistä herjasi Jeesusta sanoen: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
Mutta toinen heistä sanoi:
"Etkö sinä edes pelkää Jumalaa,
sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
Me tosin kärsimme oikeuden mukaan,
sillä me saamme,
mitä meidän tekomme ansaitsevat;
mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
(Luuk.23:39-40)
Tämä toinen pahantekijä sanoi Jeesukselle: "Jeesus, muista minua kun tulet kuningaskuntaasi." Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Ymmärrämme, että molemmat ristiinnaulituista ryöväreistä olivat menettäneet kaiken elämässänsä.
Sillä heidän koko elämänsä oli täysin tuhoutunut, ja päätynyt täydelliseen epätoivoon. Heidän elämänsä oli tässä mielessä mennyt täysin pilalle. He roikkuivat ristillä odottaen kuolemaa, ilman toivoa. Toinen näistä pahantekijöistä kuitenkin kääntyi Jeesuksen puoleen. Elämänsä ja toivonsa täysin menettäneenä, hän myöntää että hänen tuomionsa on oikeudenmukainen. Hänhän oli tuomittu rikollinen.
Hänen sydämessään Pyhä Henki alkoi toimia, ja tässä samassa hän näki ja tiesi - että Jeesus oli täysin syytön kuolemantuomioonsa.
"me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat.."
"mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt..."
Ristin evankeliumi todistaa että me kaikki ihmiset olemme syntiä tehneet. Olimmepa rikollisia tässä mielessä kuin nämä, tai emme. Siksi mekin voimme sanoa: "me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat." - meidän syntimme tuomitsevat meidät, samoin kuin nämä pahantekijätkin tuomittiin. Mutta meidän tuomiomme on iankaikkinen kadotus, syntiemme tähden - ei vain fyysinen kuolema, julkinen häpeä sekä koko ajallisen elämämme menettäminen. Jumalan evankeliumi on toivo kaikkein toivottomimmalle ihmiselle.
Jumalan armo pelastaa ihmisen,
oli hän missä elämänsä tilanteessa hyvänsä.
Monesti ihminen ajattelee, että koko hänen elämänsä on mennyt täysin pilalle. Tässä toivottomuudessa ihminen voi päätyä samaan katkeruuteen kuin toinen näistä pahantekijöistä. "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Monet jumalattomat pilkkaavat Jeesusta, siitä että he eivät saa Häneltä sitä apua, mitä he tahtovat. He haluavat siis avun hätäänsä, ja siinä elämän siunauksen ja sen mukaisen toivon - mutta he eivät halua pelastua synneistään.
He eivät myönnä itseään tuomittuina omien syntiensä tähden. Jeesuksen pitäisi vain auttaa heidät pois ongelmistaan, jotka he itse ovat saaneet aikaan omassa elämässään. Ristin evankeliumissa Pyhän Henki todistaa Jeesuksesta. Jumalan rakkaus pelastaa ihmisen viimeiselläkin hetkellään.
Kaiken elämänsä menettänyt rikollinen saa nyt syntinsä anteeksi kuolemantuomionsa keskellä, ja saa mitä kauneimman elämän osallisuuden ja toivon - kaiken tässä ajassa jo menettäneenä. "...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa"
Jos sinä ajattelet, että sinun elämäsi on täysin pilalla. Etkä näe mitään toivoa - enää missään. Tuomitset itsesi tässä täydelliseksi epäonnistujaksi - koet häpeää ja pilkkaa tämän tähden, ja olet siksi täydessä pimeydessä oman mahdottomuutesi tähden. Ehkä ongelmasi ovat mahdottomia selvittää. Muista silloin ristin ryöväriä.
Hänellä ei ollut enää mitään toivoa elämässään. Hän tiesi tulleensa kuolemaan tuomituksi, aivan oikeudenmukaisesti omien rikostensa tähden. Hän tunnusti tämän. Mutta tässä toivottomuudessaan, Pyhä Henki vaikutti Jumalan antamaa uskoa hänen sydämessään. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen. Voisimme ajatella, että Jeesuksen olisi tullut nuhdella tätä miestä hänen menneisyydestään. Olihan hän rikollinen. Kehottaa parannuksen tekemiseen, sekä katumiseen. Mutta Jeesus ei tehnyt tätä. Jeesus näki tämän miehen sydämeen. Tässä tilanteessa vain uskossa tarttuminen Jeesukseen riitti.
Jeesus armahti tätä miestä oman sovintoverensä kautta tapahtuvassa lunastuksessa. Jumalan armo Jeesuksessa osoitti jumalattoman vanhurskauttamisen tämän rikollisen miehen kohdalla, ja antoi hänelle täydellisen ja katoamattoman tulevaisuuden ja toivon. "...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa..." Apostoli Paavali oli seurakunnan vainoaja.
Jeesus kohtasi tämän miehen, ja Paavali pelastui pois synneistänsä ja vihastansa. Jeesus antoi Paavalille tulevaisuuden ja toivon. Hän oli erityinen apostoli uuden liiton alkuseurakunnan keskellä. Jumala teki hänestä uuden luomuksen ja Kristuksen palvelijan. Ristinryöväri ei enää saanut toivoa tässä elämässä. Mutta hän sai suurimman toivon toivottomuutensa keskellä. Hän pääsi Jeesuksen kanssa paratiisiin - saman päivänä kun hän kuoli.
Kuinka usein ristin evankeliumi julistetaan väärin. Jumalan meille antama toivo Jeesuksessa on aina iankaikkinen elämä. Siksi jos koet, että elämäsi siltikin jo uskovana - ei ole saanut kaikkea mitä ehkä odotit, muista ristinryöväriä. Hän astui paratiisiin Jeesuksen kanssa, kaiken tässä elämässä menettäneenä. Ristin evankeliumi ei koskaan keskity tämän elämän osaan. Jumala muuttaa elämäämme tässäkin ajassa. Mutta niiden kohdalla, joilla elämä on jo mennyttä - kaikuu heille syvin lupaus Jeesuksen huulilta:
"...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" Jeesus haluaa olla sinun kanssasi paratiisissa. Tämä lupaus murtaa pettymyksemme tämän katoavaisen elämän osalta, jonka olemme menettäneet ja tuhonneet synnin tähden. Näemme siis että ristin evankeliumi antaa toivon toivottomalle. Jeesus on syntisen ihmisen syntien sovitus ja jumalattoman pelastus, riippumatta siitä - mistä elämän tilanteesta hän tuleekin.
Paavali vielä sai elää monta vuotta uskoon tulonsa jälkeen, ja palvella siinä Herraa - mutta ristinryöväri, ei enää voinut palvella Herraa, mutta hän pääsi samana kuolemansa päivänä Jeesuksen kanssa paratiisiin. Näetkö sinäkin Jeesuksen ristiinnaulittuna, joka syyttömänä on tuomittu kuolemaan? Todistaako Pyhä Henki sinunkin sydämellesi, että Jeesus on Jumalan Poika - joka ristiinnaulitaan kuolemaan sinun syntiesi tähden?
Olipa tilanteesi tänään kuinka epätoivoinen hyvänsä, ei se ole koskaan niin epätoivoinen - tässä elämän ajassa - että Jeesus ei voisi sinua pelastaa. Ristin evankeliumi ei katso sinun menneisyyteesi, sillä Kristuksen veri tahtoo pestä pois sinun rikkomuksesi. Tehdä sinut luntakin valkeammaksi, ja pukea sinut Jumalan vanhurskauteen - ja viedä sinut Jeesuksen luo paratiisiin.
Ristin evankeliumi katsoo aina Jumalan antamaan tulevaisuuteen. Siksi se ei jätä ihmistä menneisyytensä ja epäonnistumistensa vangiksi, vaan pyyhkii pois menneet synnit ja koko menneisyyden, sekä sen mukaiset rikkomukset, ja pelastaa syntisen uskossa Jeesukseen.
"...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa..."
Ristinryöväri todistaa meille - että Jumalan armo kykenee antamaan toivon toivottomimmallekin ihmiselle. Kaikki ihmiset tiesivät, nähdessään hänet ristillä roikkuvana - että tämä ryöväri oli kaikkein halveksituin ihminen - ja elämänsä menettänyt ja tuhonnut ihminen.
Tällä ihmisellä ei ollut mitään toivoa ihmisten silmissä. Mutta Kristuksen risti avasi tien Jumalan paratiisin. Tätä parempaa tulevaisuutta ja toivoa, ei löydy mistään. Ihminen ei näe niin kuin Jumala näkee. Häväisty ihminen tässä maailmassa, on Jeesuksen rakastama. Ja missä ikinä häpeässä me olemmekin elämämme tähden, Jeesus haluaa silti pelastaa meidät.
"Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa."
(Luuk.23:43)
P.K
JUMALAN EVANKELIUMISSA ON TOIVO KAIKKEIN TOIVOTTOMIMMALLE IHMISELLE
Luuk.23:43 "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Golgatalla ristiinnaulittiin Jeesuksen vierelle kaksi pahantekijää, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Toinen pahantekijöistä herjasi Jeesusta sanoen: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
Mutta toinen heistä sanoi:
"Etkö sinä edes pelkää Jumalaa,
sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
Me tosin kärsimme oikeuden mukaan,
sillä me saamme,
mitä meidän tekomme ansaitsevat;
mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
(Luuk.23:39-40)
Tämä toinen pahantekijä sanoi Jeesukselle: "Jeesus, muista minua kun tulet kuningaskuntaasi." Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Ymmärrämme, että molemmat ristiinnaulituista ryöväreistä olivat menettäneet kaiken elämässänsä.
Sillä heidän koko elämänsä oli täysin tuhoutunut, ja päätynyt täydelliseen epätoivoon. Heidän elämänsä oli tässä mielessä mennyt täysin pilalle. He roikkuivat ristillä odottaen kuolemaa, ilman toivoa. Toinen näistä pahantekijöistä kuitenkin kääntyi Jeesuksen puoleen. Elämänsä ja toivonsa täysin menettäneenä, hän myöntää että hänen tuomionsa on oikeudenmukainen. Hänhän oli tuomittu rikollinen.
Hänen sydämessään Pyhä Henki alkoi toimia, ja tässä samassa hän näki ja tiesi - että Jeesus oli täysin syytön kuolemantuomioonsa.
"me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat.."
"mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt..."
Ristin evankeliumi todistaa että me kaikki ihmiset olemme syntiä tehneet. Olimmepa rikollisia tässä mielessä kuin nämä, tai emme. Siksi mekin voimme sanoa: "me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat." - meidän syntimme tuomitsevat meidät, samoin kuin nämä pahantekijätkin tuomittiin. Mutta meidän tuomiomme on iankaikkinen kadotus, syntiemme tähden - ei vain fyysinen kuolema, julkinen häpeä sekä koko ajallisen elämämme menettäminen. Jumalan evankeliumi on toivo kaikkein toivottomimmalle ihmiselle.
Jumalan armo pelastaa ihmisen,
oli hän missä elämänsä tilanteessa hyvänsä.
Monesti ihminen ajattelee, että koko hänen elämänsä on mennyt täysin pilalle. Tässä toivottomuudessa ihminen voi päätyä samaan katkeruuteen kuin toinen näistä pahantekijöistä. "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Monet jumalattomat pilkkaavat Jeesusta, siitä että he eivät saa Häneltä sitä apua, mitä he tahtovat. He haluavat siis avun hätäänsä, ja siinä elämän siunauksen ja sen mukaisen toivon - mutta he eivät halua pelastua synneistään.
He eivät myönnä itseään tuomittuina omien syntiensä tähden. Jeesuksen pitäisi vain auttaa heidät pois ongelmistaan, jotka he itse ovat saaneet aikaan omassa elämässään. Ristin evankeliumissa Pyhän Henki todistaa Jeesuksesta. Jumalan rakkaus pelastaa ihmisen viimeiselläkin hetkellään.
Kaiken elämänsä menettänyt rikollinen saa nyt syntinsä anteeksi kuolemantuomionsa keskellä, ja saa mitä kauneimman elämän osallisuuden ja toivon - kaiken tässä ajassa jo menettäneenä. "...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa"
Jos sinä ajattelet, että sinun elämäsi on täysin pilalla. Etkä näe mitään toivoa - enää missään. Tuomitset itsesi tässä täydelliseksi epäonnistujaksi - koet häpeää ja pilkkaa tämän tähden, ja olet siksi täydessä pimeydessä oman mahdottomuutesi tähden. Ehkä ongelmasi ovat mahdottomia selvittää. Muista silloin ristin ryöväriä.
Hänellä ei ollut enää mitään toivoa elämässään. Hän tiesi tulleensa kuolemaan tuomituksi, aivan oikeudenmukaisesti omien rikostensa tähden. Hän tunnusti tämän. Mutta tässä toivottomuudessaan, Pyhä Henki vaikutti Jumalan antamaa uskoa hänen sydämessään. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen. Voisimme ajatella, että Jeesuksen olisi tullut nuhdella tätä miestä hänen menneisyydestään. Olihan hän rikollinen. Kehottaa parannuksen tekemiseen, sekä katumiseen. Mutta Jeesus ei tehnyt tätä. Jeesus näki tämän miehen sydämeen. Tässä tilanteessa vain uskossa tarttuminen Jeesukseen riitti.
Jeesus armahti tätä miestä oman sovintoverensä kautta tapahtuvassa lunastuksessa. Jumalan armo Jeesuksessa osoitti jumalattoman vanhurskauttamisen tämän rikollisen miehen kohdalla, ja antoi hänelle täydellisen ja katoamattoman tulevaisuuden ja toivon. "...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa..." Apostoli Paavali oli seurakunnan vainoaja.
Jeesus kohtasi tämän miehen, ja Paavali pelastui pois synneistänsä ja vihastansa. Jeesus antoi Paavalille tulevaisuuden ja toivon. Hän oli erityinen apostoli uuden liiton alkuseurakunnan keskellä. Jumala teki hänestä uuden luomuksen ja Kristuksen palvelijan. Ristinryöväri ei enää saanut toivoa tässä elämässä. Mutta hän sai suurimman toivon toivottomuutensa keskellä. Hän pääsi Jeesuksen kanssa paratiisiin - saman päivänä kun hän kuoli.
Kuinka usein ristin evankeliumi julistetaan väärin. Jumalan meille antama toivo Jeesuksessa on aina iankaikkinen elämä. Siksi jos koet, että elämäsi siltikin jo uskovana - ei ole saanut kaikkea mitä ehkä odotit, muista ristinryöväriä. Hän astui paratiisiin Jeesuksen kanssa, kaiken tässä elämässä menettäneenä. Ristin evankeliumi ei koskaan keskity tämän elämän osaan. Jumala muuttaa elämäämme tässäkin ajassa. Mutta niiden kohdalla, joilla elämä on jo mennyttä - kaikuu heille syvin lupaus Jeesuksen huulilta:
"...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" Jeesus haluaa olla sinun kanssasi paratiisissa. Tämä lupaus murtaa pettymyksemme tämän katoavaisen elämän osalta, jonka olemme menettäneet ja tuhonneet synnin tähden. Näemme siis että ristin evankeliumi antaa toivon toivottomalle. Jeesus on syntisen ihmisen syntien sovitus ja jumalattoman pelastus, riippumatta siitä - mistä elämän tilanteesta hän tuleekin.
Paavali vielä sai elää monta vuotta uskoon tulonsa jälkeen, ja palvella siinä Herraa - mutta ristinryöväri, ei enää voinut palvella Herraa, mutta hän pääsi samana kuolemansa päivänä Jeesuksen kanssa paratiisiin. Näetkö sinäkin Jeesuksen ristiinnaulittuna, joka syyttömänä on tuomittu kuolemaan? Todistaako Pyhä Henki sinunkin sydämellesi, että Jeesus on Jumalan Poika - joka ristiinnaulitaan kuolemaan sinun syntiesi tähden?
Olipa tilanteesi tänään kuinka epätoivoinen hyvänsä, ei se ole koskaan niin epätoivoinen - tässä elämän ajassa - että Jeesus ei voisi sinua pelastaa. Ristin evankeliumi ei katso sinun menneisyyteesi, sillä Kristuksen veri tahtoo pestä pois sinun rikkomuksesi. Tehdä sinut luntakin valkeammaksi, ja pukea sinut Jumalan vanhurskauteen - ja viedä sinut Jeesuksen luo paratiisiin.
Ristin evankeliumi katsoo aina Jumalan antamaan tulevaisuuteen. Siksi se ei jätä ihmistä menneisyytensä ja epäonnistumistensa vangiksi, vaan pyyhkii pois menneet synnit ja koko menneisyyden, sekä sen mukaiset rikkomukset, ja pelastaa syntisen uskossa Jeesukseen.
"...tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa..."
Ristinryöväri todistaa meille - että Jumalan armo kykenee antamaan toivon toivottomimmallekin ihmiselle. Kaikki ihmiset tiesivät, nähdessään hänet ristillä roikkuvana - että tämä ryöväri oli kaikkein halveksituin ihminen - ja elämänsä menettänyt ja tuhonnut ihminen.
Tällä ihmisellä ei ollut mitään toivoa ihmisten silmissä. Mutta Kristuksen risti avasi tien Jumalan paratiisin. Tätä parempaa tulevaisuutta ja toivoa, ei löydy mistään. Ihminen ei näe niin kuin Jumala näkee. Häväisty ihminen tässä maailmassa, on Jeesuksen rakastama. Ja missä ikinä häpeässä me olemmekin elämämme tähden, Jeesus haluaa silti pelastaa meidät.
"Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa."
(Luuk.23:43)
P.K
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 04. Kesä 2019 09:56
*
Jumalani, Jumalani - miksi minut hylkäsit? - osa 1
Psalmi 22 on Daavidin laulu.
Tässä psalmissa Daavid puhuu Pyhässä Hengessä Kristuksen tulevasta kärsimyksestä.
Sen ensimmäinen osa (Ps.22:1-21) voidaan jakaa 4. jaksoon.
Ensimmäinen. (Ps.22:1-6)
Kristuksen kärsimys tässä kuvataan Jumalan läsnäolon,
ja Jumalan rakkauden hylkäämäksi tulemisena.
Jumala on kaukana - täysin tavoittamattomissa, ja tässä Jeesus kokee ihmisenä -
Ihmisen Poikana, sekä Jumalan Poikana - itsensä täysin avuttomaksi.
Jumala ei kuule; Jumala ei vastaa.
Taivas on hiljaa ja vaiti. Pimeys on vain läsnä.
Jumala on kaikessaan kuitenkin aina Pyhä Jumala,
joka asuu Israelin kiitoslaulujen keskellä. Israelin Jumala oli pelastanut Israelin kantaisät,
jotka Häneen luottivat. He huusivat Herraa avuksi eivätkä jääneet häpeään.
Jeesuksen Kristuksen kärsimys on nyt olla mato,
eikä ihminen - ihmisten pilkka ja kansan hylky.
Kansansa hylkäämäksi ja pilkkaamaksi tuleminen rinnastuu
tässä Jumalan hylkäämäksi tulemiseen.
Jeesus Kristus tehtiin synniksi, että me tulisimme Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi. Ristiinnaulittuna ja kansansa hylkäämänä, Jeesus kantoi ruumiissaan koko synnin tuomion ja sai aikaan sovintoveressään iankaikkisen lunastuksen.
Voimme elää omalle kohdallemme tämän saman kärsimyksen osan, myös uskovina ihmisinä.
Kun me näemme, että Jumala on kaikkia muita hyvin lähellä -
mutta meistä hyvin kaukana, elämme todeksi omassa uskon elämässämme nämä Daavidin - Jeesukseen liittyvät - laulun sanat.
"Jumalani, Jumalani - miksi minut hylkäsit?"
Ristin evankeliumi vie aina meitä tähän,
nähdäksemme että syvimmän antautumisen osana
on aina vaikea Jumalan hiljaisuus ja siinä kaiken menettäminen,
uskomme ja toivomme suurin koetuskivi -
mutta juuri siinä rakastavan Isän Jumalan löytäminen.
Toinen. (Ps.22:7-11)
Jeesus on kaikkien pilkkaama.
Ihmiset häpeällisesti levittelivät Hänelle suutaan, ja nyökyttelivät ilkkuen Hänelle päätään.
He sanoivat:
"Jätä asiasi Herran haltuun.
Hän vapahtakoon hänet,
hän pelastakoon hänet,
koska on häneen mielistynyt."
Kristuksen kärsimys on tässä samanlainen kuin perkeleen kiusatessa Häntä erämaassa:
"Jos olet Jumalan Poika, niin..."
Jumalan tulisi nyt näyttää hyljätyn Kristuksen yllä Häneen osoitetun
mielisuosionsa ja rakkautensa, mutta ei - tätä ei tapahdu.
Siksi myös ihmiset toteavat, että Jeesuksen täytyy olla Jumalan hylkäämä.
Missä on sinun Jumalasi?
Missä on nyt Hän, joka sinua rakastaa ja on sinun Isäsi?
Tätä seuraa Kristuksen sanat taivaallista Isää kohtaan. Hän oli syntynyt Pyhän Hengen voimasta ja sen alentumisen kautta, jossa Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon - ja tuli ihmsiten kaltaiseksi. Jumala oli Häntä läsnä lapsuudessaan - Hänen oman äitinsä rinnoilla. Maria, Jeesuksen äiti oli jättänyt Hänet täysin Jumalan käsiin, sillä olihan heille ilmoitettu - etenkin Marialle, kuka tämä ihmeellinen Israelin Messias, Jeesus Kristus oli: Hän oli vapahtava kansansa heidän synneistänsä.
"...sinä olet minun Jumalani
aina hamasta äitini kohdusta asti.."
Tulimme ehkä lapsena jo uskoon. Vanhempamme olivat ehkä uskovia ihmisiä. Meidät jätettiin jo syntymästä alkaen, rukouksin ja siunauksin - Jumalan huomaan. Koimme turvaa ja rakkautta vanhemmiltamme - äidiltämme. Mutta nyt - olemme syvässä hengellisessä pimeydessä, emmekä näe valoa. Jumala on kaukana meistä. Meitä pilkataan ja häväistään, tämän kärsimyksemme tähden. Meille sanotaan: "Missä nyt "se" sinun Jumalasi?" Jumalan rakkaus on peittänyt näennäisesti kasvonsa meiltä, niin että emme Hänen kasvojaan näe. Tässä voimme elää todeksi nämä Daavidin laulun sanat, jotka puhuvat Jeesuksen kärsimyksestä.
Kolmas. (Ps.22:12-15)
Jeesus on pahojen henkien ahdistama. Baasanin härät ovat tässä vertauskuva pahoista hengistä. Nämä väkevät voimat ovat Kristuksen kärsimyksien osana ristinkuolemassa. Kiljuva leijona on kuva perkeleestä UT:ssa (1Piet.5:8). Saatana luuli voittavansa Jeesuksen luonnollisen kuoleman tähden. Hän tiesi että Kristus oli kantava maailman synnin - sillä juuri siksi hän kiusasi Jeesusta pois ristin tieltä (Matt.4:1-11). Jopa Pietarin kautta saatana oli puhunut Jeesukselle (Matt.16:22-23). Saatana myös tiesi, että Isän Jumalan on pakko - pyhyytensä tähden - hyljätä oma Poikansa, tekemällä Hänet ristillä synniksi (2Kor.5:21). Synniksi tehty Jumalan Poika olisi yhtäkuin Jumalan hylkäämä Jumalan Poika. Mutta saatana ei tiennyt mitä Jumalan rakkaus on - Jumalan rakkaus joka voitti synnin, perkeleen ja kuoleman. Saatana ei tiennyt mikä rakkaus oli Isän ja Pojan välillä,
ja miten tämä rakkaus kukisti pimeyden Golgatan ristillä.
Jeesus on ristillä synnin tähden Isän hylkäämä. Tämä on täysin totta.
Mutta tässä toteutuu Raamatun sana:
1Kor.13:13
"Niin pysyvät nyt
usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus."
Golgatan ristillä Jeesuksella ei ollut enää uskoa, eikä toivoa - koska Hänet tehtiin synniksi.
Koko synnin tuomio oli Hänen osanaan ristillä.
Mutta tässä näistä kolmesta suurin voittaa kaiken - se on rakkaus.
Isä ei voinut hyljätä Poikaansa Jeesusta - tässä on jumalallinen salaisuus ja voitto.
Tämä oli pimeydelle ja sen valloille täydellinen järkytys.
Rakkaus voittikin synnin, perkeleen ja kuoleman - Jeesuksen yllä ristillä.
Psalimin 22:15 teksti kuvaa voimallisesti Kristuksen fyysisen ja hengellisen kärsimyksen osaa ristillä. Veden maahan vuodattaminen nähdään kuin likaveden pois heittämisenä. Jumalan Poika katsottiin likaveden arvoiseksi.
Ristiinnaulittu taisteli kivun ja lihasvoimiensa välisessä hirvittävässä tuskassa, hetkittäin nostaakseen ristiinnaulittua kehoansa edes aina siinä määrin ylöspäin, että hän jotenkin kykeni hengittämään edes vähän ilmaa omiin keuhkoihinsa. Hirvittävät lihaskrampit ja jänteiden sekä luiden vääntyminen ja vääristyminen, olivat väistämätön osa tätä sanoinkuvaamatonta taistelua, elämän ja kuoleman välillä. Hidas, häpeällinen ja tuskallinen kuolema.
Sydämen sulaminen, ikään kuin kynttilän vaha, on syvällinen kuva kaiken menettämisestä - täydellisestä ihmiselämän hajoamisesta, ja silti - tässä - Jeesuksen rakkauden osasta kaikkia ihmisiä kohtaan: kaiken ihmisarvonsa ja Jumalan Pojan kunnian jo menettäneenä. Jeesus rakasti loppuun asti kaikkia Hänen pilkkaajiaan. Hänen sydämensä suli rakkaudesta, ei tuomiosta eikä vihasta. Ehkä heidän pilkkaavat sanansa olivat juuri se tekijä, joka mursi Jeesuksen sydämen kaikkein syvimmin, mutta samalla paljasti siinä uudelleen jumalallisen, pimeyden voittavan rakkauden.
"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"
Neljäs. (Ps.22:16-21)
Voimien kuivettuminen on kuin saviastian siru, rikotun saviastian mitätön, ehkä pieni palanen. Suulaki kuivuneena, niin että kielikin tarttui siihen kiinni. Kipujen synnyttämä traumaattinen hikoilu sekä ulkonainen jatkuva verenvuoto, johti nestehukkaan, jossa ristiinnaulittu kuin kuivui kokoon.
- "sinä lasket minut alas kuoleman tomuun".
Jeesus on valmis jättämään itsensä
kuoleman ja Isänsä käsiin.
Jumalan rakkauden tuli voittaa kaikki tämä pimeys.
Hengellinen todellisuus on tässä yhtä totta kuin nähtävilläkin oleva todellisuus.
Jeesusta saartaa niin roomalaiset sotilaat, kuin - uskonnolliset johtajatkin - "pahain parvi".
Jeesuksen kädet ja jalat ovat ristiinnaulitut.
"julmain parvi saartaen,
on lävistänyt kuin leijona minun käteni ja jalkani."
(korjattu Biblia käännös)
Jeesuksen ruumiillinen "olemattomuus" ja heikkous on jo kaikkien nähtävillä: "Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen." Kunniansa menettäminen Jeesuksen kohdalla korostuu silläkin, että Hänen vaatteensa jaetaan, ja he heittävät niistä arpaa.
Kallisarvoinen kudottu vaate on tässä arvokkaampi,
kuin alaston ja ristillä kuoleva Jumalan Poika.
Kuinka me saatammekin kokea samaa. Ihmiset haluavat meiltä vain siunauksia ja kallisarvoisia sanoja tai esineitä. Mutta he katsovat meidät arvottomiksi, ja pilkatuiksi. Moni uskova on saanut kokea tämän. Heidän oma, henkilökohtainen osansa on mitätön sen rinnalla, mitä heiltä odotetaan. Jeesus koki kaiken tämän saman. Ihmiset halusivat Häneltä parantumista, ruokaa ja vaateita, voimaa ja voitelua, itsellensä "kuninkaan", sekä viisautta ja opetusta - mutta Jeesus itse Jumalan Poikana oli heille silti arvoton. Kuinka usein me Jeesuksen omina koemme tämän! Jos vain tekisimme ihmisille mieliksi, olisimme rakastettuja - että he vain saisivat sen, mitä he itse haluavat!
Tämä jakso päättyy sanoihin:
Ps.22:19-20 (22:20-21)
Mutta sinä, Herra,
älä ole kaukana,
Sinä, minun väkevyyteni,
riennä avukseni.
Vapahda minun sieluni miekasta,
minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Mitä alastomalle, ruoskitulle ja ristiinnaulitulle Jeesukselle
- fyysisen kuoleman ja ihmishäpeän edessä
- ja hengellisen pimeyden, ja niiden valtojen edessä,
Jumalan Pojan osaksi enää jää?
Mitä tähän pimeyteen voisi enää edes ilmestyä?
Kuka voisi olla, tai olisi - NYT Hänen kanssaan? Jumalakin on vaiti!
Tässä palaamme edellä sanottuun.
1Kor.13:13
Niin pysyvät nyt
usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus.
Mitä Jeesukselle jää Golgatan ristillä?
Hänelle jää vain ehdoton Jumalan rakkaus.
Isä ei voi hyljätä Poikaansa; se on mahdotonta.
Rakkaus ei hylkää, eikä jätä!
"...Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana..."
Jumala rakasti Poikaansa Golgatan ristillä. Valkeus voitti pimeyden.
Tämä on helppoa kirjoittaa ja sanoa, mutta niin vaikeaa nähdä hengellisin silmin,
ja elää omakohtasesti se todeksi.
Siksi - toisinaan, me tarvitsemme omakohtaisen kokemuksen Kristuksen kärsimyksistä, kuten Daavid siitä lauloi. Hän edeltä käsin eli omalta kohdaltaan todeksi Jeesuksen kivut ja tuskat. Hän eli todeksi sen, mitä on olla Jumalan "hylkäämä".
Tätä mekin tarvitsemme
- nähdäksemme Jeesuksen, Golgatan ristillä, oikeassa
- Jumalan rakkauden osoittamassa valossa.
Joh.10:17
"Sentähden
Isä minua rakastaa,
koska minä annan henkeni,
että minä sen jälleen ottaisin."
Elämämme totaalinen hajoaminen, vie meidät aina takaisin Golgatan ristille. Hyvä niin.
Näemme siellä Jumalan Pojan, Jeesuksen - jolta on riistetty kaikki inhimillisyys Ihmisen Poikana; ja joka on tehty Jumalan Poikana synniksi Jumalan ja pahuuden henkivaltojen edessä. Jumala on tässä suurimmassa heikkoudessaan yhden, ja voimakkaimman totuutensa varassa - rakkaus voittaa kuoleman, synnin, ja perkeleen.
Kun minä, tai sinä - astumme hengelliseen helvettiin, me usein vasta sitten näemme, mitä Golgatalla tapahtui. Sinä saatat sanoa: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Kaikki on sinua vastaan. Ihmiset, maailman, saatana - ja Jumala. Tässä meille kaikille on suurin ilmestyksen paikka Jeesuksessa. Me saamme täysin heittäytyä kaikessa pimeydessä tähän toivottomuuteen, silti tietäen - että Jumala on rakkaus - Hän ei hylkää eikä jätä. Putoamisemme on hirvittävä kokemus - mutta sen takana on aina Jumalan rakkauden voitto; yli pimeyden, yli synnin ja yli oman mahdottomuutemme.
Sinä saat tänään sanoa, kuin Daavid.
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Nämä sanat avaavat sen,
missä sinä löydät sen Jumalan rakkauden, joka kantaa
- vaikka Jumalaa emme edes hengellisesti näe, tai koe.
Jumalan rakkaus on aina suurempi
kuin kokemus ja todellisuus, Hänen hylkäämäkseen tulemista!
Pimeys silloin tuntuu olevan, ja on suurempi kuin Jumala.
Tunteemme sortuu,
ja elämämme hajoaa sirpaleiksi
- ehkä koko uskomme johon perustuimme, ja toivomme jonka varaan kaiken laskimme
- katoaa; haihtuu kuin savu, mutta tässä pimeydessä, suurin aina voittaa
- Jumalan rakkaus Jeesuksessa.
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/jumalani-jumalani-miksi-minut-hylkasit.html
Jumalani, Jumalani - miksi minut hylkäsit? - osa 1
Psalmi 22 on Daavidin laulu.
Tässä psalmissa Daavid puhuu Pyhässä Hengessä Kristuksen tulevasta kärsimyksestä.
Sen ensimmäinen osa (Ps.22:1-21) voidaan jakaa 4. jaksoon.
Ensimmäinen. (Ps.22:1-6)
Kristuksen kärsimys tässä kuvataan Jumalan läsnäolon,
ja Jumalan rakkauden hylkäämäksi tulemisena.
Jumala on kaukana - täysin tavoittamattomissa, ja tässä Jeesus kokee ihmisenä -
Ihmisen Poikana, sekä Jumalan Poikana - itsensä täysin avuttomaksi.
Jumala ei kuule; Jumala ei vastaa.
Taivas on hiljaa ja vaiti. Pimeys on vain läsnä.
Jumala on kaikessaan kuitenkin aina Pyhä Jumala,
joka asuu Israelin kiitoslaulujen keskellä. Israelin Jumala oli pelastanut Israelin kantaisät,
jotka Häneen luottivat. He huusivat Herraa avuksi eivätkä jääneet häpeään.
Jeesuksen Kristuksen kärsimys on nyt olla mato,
eikä ihminen - ihmisten pilkka ja kansan hylky.
Kansansa hylkäämäksi ja pilkkaamaksi tuleminen rinnastuu
tässä Jumalan hylkäämäksi tulemiseen.
Jeesus Kristus tehtiin synniksi, että me tulisimme Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi. Ristiinnaulittuna ja kansansa hylkäämänä, Jeesus kantoi ruumiissaan koko synnin tuomion ja sai aikaan sovintoveressään iankaikkisen lunastuksen.
Voimme elää omalle kohdallemme tämän saman kärsimyksen osan, myös uskovina ihmisinä.
Kun me näemme, että Jumala on kaikkia muita hyvin lähellä -
mutta meistä hyvin kaukana, elämme todeksi omassa uskon elämässämme nämä Daavidin - Jeesukseen liittyvät - laulun sanat.
"Jumalani, Jumalani - miksi minut hylkäsit?"
Ristin evankeliumi vie aina meitä tähän,
nähdäksemme että syvimmän antautumisen osana
on aina vaikea Jumalan hiljaisuus ja siinä kaiken menettäminen,
uskomme ja toivomme suurin koetuskivi -
mutta juuri siinä rakastavan Isän Jumalan löytäminen.
Toinen. (Ps.22:7-11)
Jeesus on kaikkien pilkkaama.
Ihmiset häpeällisesti levittelivät Hänelle suutaan, ja nyökyttelivät ilkkuen Hänelle päätään.
He sanoivat:
"Jätä asiasi Herran haltuun.
Hän vapahtakoon hänet,
hän pelastakoon hänet,
koska on häneen mielistynyt."
Kristuksen kärsimys on tässä samanlainen kuin perkeleen kiusatessa Häntä erämaassa:
"Jos olet Jumalan Poika, niin..."
Jumalan tulisi nyt näyttää hyljätyn Kristuksen yllä Häneen osoitetun
mielisuosionsa ja rakkautensa, mutta ei - tätä ei tapahdu.
Siksi myös ihmiset toteavat, että Jeesuksen täytyy olla Jumalan hylkäämä.
Missä on sinun Jumalasi?
Missä on nyt Hän, joka sinua rakastaa ja on sinun Isäsi?
Tätä seuraa Kristuksen sanat taivaallista Isää kohtaan. Hän oli syntynyt Pyhän Hengen voimasta ja sen alentumisen kautta, jossa Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon - ja tuli ihmsiten kaltaiseksi. Jumala oli Häntä läsnä lapsuudessaan - Hänen oman äitinsä rinnoilla. Maria, Jeesuksen äiti oli jättänyt Hänet täysin Jumalan käsiin, sillä olihan heille ilmoitettu - etenkin Marialle, kuka tämä ihmeellinen Israelin Messias, Jeesus Kristus oli: Hän oli vapahtava kansansa heidän synneistänsä.
"...sinä olet minun Jumalani
aina hamasta äitini kohdusta asti.."
Tulimme ehkä lapsena jo uskoon. Vanhempamme olivat ehkä uskovia ihmisiä. Meidät jätettiin jo syntymästä alkaen, rukouksin ja siunauksin - Jumalan huomaan. Koimme turvaa ja rakkautta vanhemmiltamme - äidiltämme. Mutta nyt - olemme syvässä hengellisessä pimeydessä, emmekä näe valoa. Jumala on kaukana meistä. Meitä pilkataan ja häväistään, tämän kärsimyksemme tähden. Meille sanotaan: "Missä nyt "se" sinun Jumalasi?" Jumalan rakkaus on peittänyt näennäisesti kasvonsa meiltä, niin että emme Hänen kasvojaan näe. Tässä voimme elää todeksi nämä Daavidin laulun sanat, jotka puhuvat Jeesuksen kärsimyksestä.
Kolmas. (Ps.22:12-15)
Jeesus on pahojen henkien ahdistama. Baasanin härät ovat tässä vertauskuva pahoista hengistä. Nämä väkevät voimat ovat Kristuksen kärsimyksien osana ristinkuolemassa. Kiljuva leijona on kuva perkeleestä UT:ssa (1Piet.5:8). Saatana luuli voittavansa Jeesuksen luonnollisen kuoleman tähden. Hän tiesi että Kristus oli kantava maailman synnin - sillä juuri siksi hän kiusasi Jeesusta pois ristin tieltä (Matt.4:1-11). Jopa Pietarin kautta saatana oli puhunut Jeesukselle (Matt.16:22-23). Saatana myös tiesi, että Isän Jumalan on pakko - pyhyytensä tähden - hyljätä oma Poikansa, tekemällä Hänet ristillä synniksi (2Kor.5:21). Synniksi tehty Jumalan Poika olisi yhtäkuin Jumalan hylkäämä Jumalan Poika. Mutta saatana ei tiennyt mitä Jumalan rakkaus on - Jumalan rakkaus joka voitti synnin, perkeleen ja kuoleman. Saatana ei tiennyt mikä rakkaus oli Isän ja Pojan välillä,
ja miten tämä rakkaus kukisti pimeyden Golgatan ristillä.
Jeesus on ristillä synnin tähden Isän hylkäämä. Tämä on täysin totta.
Mutta tässä toteutuu Raamatun sana:
1Kor.13:13
"Niin pysyvät nyt
usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus."
Golgatan ristillä Jeesuksella ei ollut enää uskoa, eikä toivoa - koska Hänet tehtiin synniksi.
Koko synnin tuomio oli Hänen osanaan ristillä.
Mutta tässä näistä kolmesta suurin voittaa kaiken - se on rakkaus.
Isä ei voinut hyljätä Poikaansa Jeesusta - tässä on jumalallinen salaisuus ja voitto.
Tämä oli pimeydelle ja sen valloille täydellinen järkytys.
Rakkaus voittikin synnin, perkeleen ja kuoleman - Jeesuksen yllä ristillä.
Psalimin 22:15 teksti kuvaa voimallisesti Kristuksen fyysisen ja hengellisen kärsimyksen osaa ristillä. Veden maahan vuodattaminen nähdään kuin likaveden pois heittämisenä. Jumalan Poika katsottiin likaveden arvoiseksi.
Ristiinnaulittu taisteli kivun ja lihasvoimiensa välisessä hirvittävässä tuskassa, hetkittäin nostaakseen ristiinnaulittua kehoansa edes aina siinä määrin ylöspäin, että hän jotenkin kykeni hengittämään edes vähän ilmaa omiin keuhkoihinsa. Hirvittävät lihaskrampit ja jänteiden sekä luiden vääntyminen ja vääristyminen, olivat väistämätön osa tätä sanoinkuvaamatonta taistelua, elämän ja kuoleman välillä. Hidas, häpeällinen ja tuskallinen kuolema.
Sydämen sulaminen, ikään kuin kynttilän vaha, on syvällinen kuva kaiken menettämisestä - täydellisestä ihmiselämän hajoamisesta, ja silti - tässä - Jeesuksen rakkauden osasta kaikkia ihmisiä kohtaan: kaiken ihmisarvonsa ja Jumalan Pojan kunnian jo menettäneenä. Jeesus rakasti loppuun asti kaikkia Hänen pilkkaajiaan. Hänen sydämensä suli rakkaudesta, ei tuomiosta eikä vihasta. Ehkä heidän pilkkaavat sanansa olivat juuri se tekijä, joka mursi Jeesuksen sydämen kaikkein syvimmin, mutta samalla paljasti siinä uudelleen jumalallisen, pimeyden voittavan rakkauden.
"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"
Neljäs. (Ps.22:16-21)
Voimien kuivettuminen on kuin saviastian siru, rikotun saviastian mitätön, ehkä pieni palanen. Suulaki kuivuneena, niin että kielikin tarttui siihen kiinni. Kipujen synnyttämä traumaattinen hikoilu sekä ulkonainen jatkuva verenvuoto, johti nestehukkaan, jossa ristiinnaulittu kuin kuivui kokoon.
- "sinä lasket minut alas kuoleman tomuun".
Jeesus on valmis jättämään itsensä
kuoleman ja Isänsä käsiin.
Jumalan rakkauden tuli voittaa kaikki tämä pimeys.
Hengellinen todellisuus on tässä yhtä totta kuin nähtävilläkin oleva todellisuus.
Jeesusta saartaa niin roomalaiset sotilaat, kuin - uskonnolliset johtajatkin - "pahain parvi".
Jeesuksen kädet ja jalat ovat ristiinnaulitut.
"julmain parvi saartaen,
on lävistänyt kuin leijona minun käteni ja jalkani."
(korjattu Biblia käännös)
Jeesuksen ruumiillinen "olemattomuus" ja heikkous on jo kaikkien nähtävillä: "Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen." Kunniansa menettäminen Jeesuksen kohdalla korostuu silläkin, että Hänen vaatteensa jaetaan, ja he heittävät niistä arpaa.
Kallisarvoinen kudottu vaate on tässä arvokkaampi,
kuin alaston ja ristillä kuoleva Jumalan Poika.
Kuinka me saatammekin kokea samaa. Ihmiset haluavat meiltä vain siunauksia ja kallisarvoisia sanoja tai esineitä. Mutta he katsovat meidät arvottomiksi, ja pilkatuiksi. Moni uskova on saanut kokea tämän. Heidän oma, henkilökohtainen osansa on mitätön sen rinnalla, mitä heiltä odotetaan. Jeesus koki kaiken tämän saman. Ihmiset halusivat Häneltä parantumista, ruokaa ja vaateita, voimaa ja voitelua, itsellensä "kuninkaan", sekä viisautta ja opetusta - mutta Jeesus itse Jumalan Poikana oli heille silti arvoton. Kuinka usein me Jeesuksen omina koemme tämän! Jos vain tekisimme ihmisille mieliksi, olisimme rakastettuja - että he vain saisivat sen, mitä he itse haluavat!
Tämä jakso päättyy sanoihin:
Ps.22:19-20 (22:20-21)
Mutta sinä, Herra,
älä ole kaukana,
Sinä, minun väkevyyteni,
riennä avukseni.
Vapahda minun sieluni miekasta,
minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Mitä alastomalle, ruoskitulle ja ristiinnaulitulle Jeesukselle
- fyysisen kuoleman ja ihmishäpeän edessä
- ja hengellisen pimeyden, ja niiden valtojen edessä,
Jumalan Pojan osaksi enää jää?
Mitä tähän pimeyteen voisi enää edes ilmestyä?
Kuka voisi olla, tai olisi - NYT Hänen kanssaan? Jumalakin on vaiti!
Tässä palaamme edellä sanottuun.
1Kor.13:13
Niin pysyvät nyt
usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus.
Mitä Jeesukselle jää Golgatan ristillä?
Hänelle jää vain ehdoton Jumalan rakkaus.
Isä ei voi hyljätä Poikaansa; se on mahdotonta.
Rakkaus ei hylkää, eikä jätä!
"...Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana..."
Jumala rakasti Poikaansa Golgatan ristillä. Valkeus voitti pimeyden.
Tämä on helppoa kirjoittaa ja sanoa, mutta niin vaikeaa nähdä hengellisin silmin,
ja elää omakohtasesti se todeksi.
Siksi - toisinaan, me tarvitsemme omakohtaisen kokemuksen Kristuksen kärsimyksistä, kuten Daavid siitä lauloi. Hän edeltä käsin eli omalta kohdaltaan todeksi Jeesuksen kivut ja tuskat. Hän eli todeksi sen, mitä on olla Jumalan "hylkäämä".
Tätä mekin tarvitsemme
- nähdäksemme Jeesuksen, Golgatan ristillä, oikeassa
- Jumalan rakkauden osoittamassa valossa.
Joh.10:17
"Sentähden
Isä minua rakastaa,
koska minä annan henkeni,
että minä sen jälleen ottaisin."
Elämämme totaalinen hajoaminen, vie meidät aina takaisin Golgatan ristille. Hyvä niin.
Näemme siellä Jumalan Pojan, Jeesuksen - jolta on riistetty kaikki inhimillisyys Ihmisen Poikana; ja joka on tehty Jumalan Poikana synniksi Jumalan ja pahuuden henkivaltojen edessä. Jumala on tässä suurimmassa heikkoudessaan yhden, ja voimakkaimman totuutensa varassa - rakkaus voittaa kuoleman, synnin, ja perkeleen.
Kun minä, tai sinä - astumme hengelliseen helvettiin, me usein vasta sitten näemme, mitä Golgatalla tapahtui. Sinä saatat sanoa: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Kaikki on sinua vastaan. Ihmiset, maailman, saatana - ja Jumala. Tässä meille kaikille on suurin ilmestyksen paikka Jeesuksessa. Me saamme täysin heittäytyä kaikessa pimeydessä tähän toivottomuuteen, silti tietäen - että Jumala on rakkaus - Hän ei hylkää eikä jätä. Putoamisemme on hirvittävä kokemus - mutta sen takana on aina Jumalan rakkauden voitto; yli pimeyden, yli synnin ja yli oman mahdottomuutemme.
Sinä saat tänään sanoa, kuin Daavid.
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Nämä sanat avaavat sen,
missä sinä löydät sen Jumalan rakkauden, joka kantaa
- vaikka Jumalaa emme edes hengellisesti näe, tai koe.
Jumalan rakkaus on aina suurempi
kuin kokemus ja todellisuus, Hänen hylkäämäkseen tulemista!
Pimeys silloin tuntuu olevan, ja on suurempi kuin Jumala.
Tunteemme sortuu,
ja elämämme hajoaa sirpaleiksi
- ehkä koko uskomme johon perustuimme, ja toivomme jonka varaan kaiken laskimme
- katoaa; haihtuu kuin savu, mutta tässä pimeydessä, suurin aina voittaa
- Jumalan rakkaus Jeesuksessa.
https://suokohtiherrani.blogspot.com/2019/05/jumalani-jumalani-miksi-minut-hylkasit.html
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8520
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa