Päivän sana

[Jukka]

*
Jukka, joo tiedän. Siksi olen sillä asialla, että hän raitistuisi, vaikka minun kauttani, mutta ei täysin yksin minun kautta, vaan Pyhän Hengen kautta, joka tekee työtä hänessä. Olemme keskustelleet keskenämme yksityisviestillä asioista ja nostin esille ne "erotukset" Jumalan Sanan valossa lähimmäisenrakkaudellisesti ja annoin hänen olla siinä toivossa, että Pyhä Henki aukaistaisi hänen ymmärrystä. Rukousapua kyllä tarvitaan.

Muuten olen samaistunut näihin asioihin hänen kautta, koska hän on kokenut samaa kuin minä ja hänen kanssa oli helppo jutella ja vaihtaa ajatuksiaan. En uskalla puhua kenenkään muun, kuin hänen kanssa ja uskalsin avautua ja kertoa asioista. Hän on rukoillut myös puolestani. Oletko lukenut jutun, että hän on entinen poliisi ja siitä onnettomuudesta, Jukka?

Jukka, voisitko tarkentaa, mitä JK. tarkoittaa?

Huomasin vasta nyt tämän kirjoituksesi Vaisuliini. Lyhyesti vastaan ennen kuin lähden Helsingin suuntaan.

J.P on hyvä mies ja opettaja, mikä käy ilmi hänen blogistaankin. Tunnen hänen opetuksensa mm. Evankeliumi Opintoyhdistyksen toiminnan ajalta, samoin kokemansa vakavan onnettomuuden.

Lyhenne JK muodostuu yhdyssanasta jälkikirjoitus, ei siis sanasta jälki-istunto . Englannissa vastaava lyhenne on PS.

[vaisuliini]

*
Ok, kiitos tarkennuksestasi, Jukka!

[vaisuliini]

*
Hämmentävä armo

Parissa kirjoituksessani olen viitannut Daavidin syntiin Batseban kanssa. Synti oli Jumalan silmissä hyvin paha ja Daavid sai kokea siitä syvää surua sekä traagista murhetta. Myös Daavidin ja Batseban ensimmäisen lapsi kuoli. Mutta hämmentävää on, että seuraavasta lapsesta, Salomosta, tuli Daavidin jälkeinen kuningas ja siis yksi Jeesuksen esi-isistä. Raamattu jopa erikseen ilmoittaa, että Jumala rakasti Salomoa! Daavidilla oli lukuisia poikia, jotka olivat syntyneet luvallisista suhteista mutta Jumala valitsi nimenomaan Salomon Jeesuksen sukulinjalle.

Esimerkkejä vastaavasta Jumalan häkellyttävästä toiminnasta olisi monia. Nostan esille vielä pari. Yksi Israelin kantaisistä, Juuda, luuli erään kerran makaavansa porton kanssa, mutta yhtyikin miniäänsä Tamariin. Tuosta seurauksena syntyi Peres. Huomaamme jälleen, että juuri Peres on merkittynä Jeesuksen sukuluetteloon (esim. 1. Aik. 2: 3-13). Tai mitä olet mieltä siitä, että Jumala oli Mooseksen kautta erikseen käskenyt, ettei Israelin kansaan saisi koskaan tulla kuuluvaksi mooabilaiset ja silti koko Ruutin kirjan sanoma on siinä, että mooabilaisesta Ruutista tulee Booaksen vaimo? Taas ollaan tekemisessä Jeesuksen sukulinjan kanssa. Booakselle syntyi nimittäin Iisai ja tälle taas Daavid.

Pelkään tehdä tästä yhteenvetoa; väärinymmärryksen vaara on suuri. En ole vetämässä johtopäätöksiä siihen suuntaan, ettei Jumalan käskyillä ja ohjeilla olisi merkitystä ja että näiden esimerkkien opastamana voisimme kukin tehdä mitä pahaa haluaisimme. Ei, synti on aina tuhovoima, se tuhoaa meitä itseämme ja läheisiämme.

Mutta Jumalan kanssa ei myöskään voi laskelmoida. Hän ei anna meille ansioittemme mukaan. Me emme olisi ikinä valinneet Tamarista syntynyttä Peresiä, Ruutista syntynyttä Iisaita tai Batsebasta syntynyttä Salomoa Jeesuksen sukupuuhun. Me olisimme Jumalan asemassa hiljaa painaneet nämä tapaukset sivuun ja unohduksiin ja nostaneet niiden tilalle kunniakkaita henkilöitä. Me olisimme korottaneet niitä ihmisiä, joiden elämästä ei löydy vastaavia skandaaleja.

Ehkä Jumala nosti erikseen esille tällaisia epäonnistumisia ja vielä antoi niille suunnattoman arvon juuri siitä syystä, että Hän osoittaisi meille miten armahtava ja rakastava Hän on? Ehkä Hän on halunnut läpi Raamatun osoittaa, että Hänen kansansa on aina ollut vajavaista ja monessa suhteessa epäonnistuvaa? Ehkä Jumala osoittaa näin meillekin, että Hän ei kykene ainoastaan antamaan meille anteeksi vääriä valintojamme ja syntejämme, vaan Hän voi muuttaa virheemme siunaukseksi itsellemme ja toisille. Siis synti pysyy syntinä mutta Jumalalle tunnustettuna ja annettuna sekin joutuu palvelemaan Jumalan lasten parasta.

Ehkä sinunkin elämässäsi on sellaisia menneitä tai nykyisiä asioita, jotka haluaisit unohtaa? Asioita, jotka eivät ole menneet oikein ja joiden vuoksi olet kärsinyt? Ehkä kannat niistä häpeää tänäänkin? Raamatun valossa haluan sanoa sinulle, että Jumala haluaa ottaa vääryytemme ja syntimme itselleen ja Hän pitää niistä huolen. Niistä voi tulla siunausten kanavia. Niistä voi tulla niitä kanavia, joiden kautta Herra Jeesus Kristus tulee esille tälle maailmalle. Ihan samoin kuin Tamarin, Ruutin ja Batseban elämässä.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Jeesus heitti maineensa romukoppaan

"Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan." (Luuk. 15:2)
On huomionarvoista, kuinka Jeesus uhrasi oman hyvän maineensa syntisten, arveluttavien ja huonomaineisten ihmisten tähden. Jeesusta syytettiin juopoksi, syntisten ystäväksi ja vaikka miksi vain sen takia, että Hän aina ajatteli yhtä puolustuskyvytöntä ihmistä enemmän kuin omaa mainettaan.

Eihän Jeesusta muutoin oltaisikaan voitu syyttää mistään. Hänen maineensa ja julkikuvansa olisivat olleet moitteettomia, jos Hän olisi yhtään enemmän ajatellut itseään. Jos Hän olisi vähemmän näkyvästi aterioinut ahneiden ja kierojen veromiesten kanssa, jos Hän ei olisi hyväksynyt yhteyteensä ja seuraajajoukkoonsa kaikkien tuntemaa prostituoitua, jos hän olisi kavahtanut sitä syntistä naista, joka tuli itkien Hänen jalkojensa juureen. Ja jos Hän olisi vähän järkevämmin valinnut opetuslapsensa eikä ottanut lähelleen mitä tahansa roskasakkia.

Syytös Jeesusta kohtaan oli jatkuvasti aiheellinen. Mieti nyt itse - Hän aiheutti jatkuvia skandaaleja! Hän meni toistuvasti juuri niiden ihmisten luokse, joita piti välttää ja joiden kanssa tekemisissä ollessaan joutui välttämättä häpeän kantajaksi itsekin. Lopulta uskonnollinen johtajisto heitti Jeesuksen sivuun juuri tämän Hänen toimintansa takia. Eikö Hänen olisi Jumalana hieman pitänyt ajatella mitä Hänestä puhutaan?

Jeesuksessa näemme Jumalan, joka tuli etsimään kadonneita ja häpeään vangittuja. Hän antoi heille ihmisarvon puolustamalla heitä ja jatkuvasti asettumalla suojaksi heidän ja syyttäjien väliin. Jeesuksen rakkaus ja hyväksyntä oli maan heikoille kuin suojaava teltta heidän ympärilleen. Ei Hän välittänyt omasta maineestaan, Häntä ajoi paljon suurempi sisäinen polte: rakkaus ihmisiä kohtaan. Jeesus näki kaikkein alas vajonneimmissakin ihmisissä sen suunnattoman arvon, mikä heillä oli Jumalan luotuina. Juuri heitä varten Hän oli tullut ja heille Hänellä oli sanoma: "Jumala ei ole unohtanut teitä. Olen tullut luoksenne."

Eikö meidän tulisi olla Jeesuksen seuraajina Hänen kaltaisiaan ja eikö meitä kuuluisi ajaa sama polte? Ovatko syntien takia syytetyt ja häpeän kanssa painivat vähentyneet sitten Jeesuksen päivien vai olemmeko me unohtaneet sen kaikkein tärkeimmän? Varjelemmeko omaa mainettamme enemmän kuin etsimme kadonneita? Uskallammeko osoittaa rakkautta, hyväksyntää ja täyttä ystävyyttä sellaisillekin, joiden takia meitä tultaisiin katsomaan kieroon?

Joskus kuulen julistavani halpaa armoa. Armo tekee kuulemma passiiviseksi, kun kaikki on annettu anteeksi. Tässä heitän haasteen meille kunnon kristityille: Mennään ja tehdään kuten Jeesus. Suojataan heikkoja, asetutaan syytettyjen puolelle, uhrataan maineemme heidän takiaan. Evankeliumi ei tee meistä passiivisia vaan se sytyttää sisällemme Jumalan etsivän poltteen. Jeesus ei anna meidän katsella toisten epäonnistumisia kuin elokuvissa popcornien kanssa vaan haastaa meidät liikkeelle heidän avukseen!

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Katseella on merkitystä

"Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, että jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3: 14,15)

Vieläkö Suomen kansalle tulee se hengellisen "heräämisen" aika, jota muun muassa Hilja Aaltonen ja monet muut ovat rukoilleet ja ennustaneet? Ajattelen sen tulevan, jos Jeesus nostetaan opetuksessa ja hengellisessä toiminnassa niin keskeiseksi, että kauimpanakin olevat näkevät Hänet. Jos uskallamme opettaa Ristiä sen koko täyteydessään ja jos pidämme armon vapaana ihmistekoisista ehdoista, silloin ihmiset juoksevat Jeesuksen luokse. Miksi? Koska he näkevät Hänen rakastavan juuri heitä ja kuolleen heidän syntiensä puolesta. Myös niiden syntien, joista he eivät vuosien taistelujen jälkeen ole päässeet vapaaksi.

Jeesus viittasi Nikodemusta opettaessaan Mooseksen tekemään pronssikäärmeeseen, joka piti nostaa ylös koko Israelin kansan nähtäville. Jumala oli silloin lähettänyt myrkkykäärmeitä surmaamaan kansaa heidän syntiensä tähden ja Mooses rukoili armoa. Tällöin Mooses sai tämän ihmeellisen ohjeen - mihin sitten Jeesus viittasi - että hänen piti tehdä käärme pronssista ja laittaa se kepin päähän. Käärme tuli nostaa niin korkealle, että valtavan ison kansan keskellä kaikilla olisi mahdollisuus nähdä se. Nimittäin jokainen, joka katsoi käärmeeseen, jäi eloon. Ajattele, vain katseella oli merkitystä.

Mooses olisi saattanut ajatella, että ihan hullu ohje. Miksei Jumala mieluummin poista käärmeitä tai tee jotain muuta? Mitä yhteen pronssiseen käärmeeseen katsominen auttaisi? Samoin ajatteli varmaan moni kansasta. Hyppiessään tappavien käärmeiden lomassa moni saattoi miettiä, että täysin järjetöntä vain uskoa yhden katseen auttavan mitään. Mutta ne, jotka todella käänsivät katseensa Mooseksen nostamaan käärmeeseen, pelastuivat. Ne, jotka eivät suostuneet tottelemaan Jumalan ohjetta, kuolivat.

Ei kai tämän vahvempaa kuvausta ole meidän nykyiseen tilanteeseemme? Me näemme myrkkykäärmeitä eli tappavaa syntiä joka puolella ympärillämme, toisissa mutta myös itsessämme. Samoin olemme myös kuulleet, että Jumalan Poika nostettiin maasta ylös roikkumaan ristille ja siellä hän kuoli syntiemme tähden. Jeesus vakuutti Nikodemukselle, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa iankaikkisen elämän. Huomaa: ei muita ehtoja.

Me voimme ajatella kuten Israelin kansa aikanaan, että näemme edelleen käärmeet jaloissamme ja ne pistävät meitä! Eihän pelkkä katsominen eli siis usko riitä tappavia käärmeitä - syntiä - vastaan. Siinä se Jumalan ihme onkin. Usko Vapahtajaan riittää. Vaikka olisimme tänään hukkumassa myrkkykäärmeiden alle ja tuntisimme kehossamme ja mielessämme niiden tappavan myrkyn, yksi sydämen katse Ristille riittää. Se tekee tehottomaksi kaikkien käärmeiden kaikki myrkyt. Tätä on evankeliumi! Usko, niin pelastut!

Jos evankeliumia pidetään esille oikein ja Jeesus nostetaan riittävän korkealle, käärmeiden puremat ja myrkyn lamaannuttavat ihmiset alkavat juosta Hänen luokseen. Ei Kristuksen eli syntien anteeksiantamuksen tarve ole lakannut. Se on huutavampi kuin koskaan. Mutta näkevätkö ihmiset Pronssikäärmeen? Vai kehotetaanko heitä ensin voittamaan käärmeet? Luulen, että herätys on tästä kiinni. On aina ollut.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Jälkeenjääneiden Kristus

Näyttäisi siltä, että kristittyjen joukossa on aina niitä, jotka eivät pääse niin sanotun valtavirran mukaan. He eivät täytä erilaisten kristillisen elämänlaatujen mittoja. He eivät ole riittävän terveitä, ehjiä tai onnistuneita ollakseen muiden kristittyjen yhteydessä. Ehkä joskus on tullut liian kovia ja arvostelevia sanoja tai ehkä oma häpeän ja huonommuuden kokemus eristää.

Sekin on hyvä huomata, että valtavirrasta voi tipahtaa nopeasti joukon ulkopuolelle. Jotkut joutuvat eri syistä kokemaan sellaisia kokemuksia, mitkä romauttavat elämän onnistuneiden joukosta alas hyljeksittyjen pariin. Toiset epäonnistuvat omien väärien valintojen seurauksena ja tipahtavat syyllisyyteen ja häpeään.

Kristus on aina jälkeenjääneiden Kristus. Hän jää viimeisten joukkoon ja pysähtyy jokaisen sellaisen vierelle, jonka matka on syystä tai toisesta pysähtynyt. Kristuksemme haluaa huolehtia jokaisesta langenneesta ja särkyneestä. Hän haluaa ottaa takaisin rakkautensa ja armonsa piiriin ne, jotka ovat synnin, syyllisyyden ja häpeän takia joutuneet "sivuraiteille". Heille Hän ei anna armolleen ehtoja vaan hellästi kutsuu heitä lähelleen. Jeesus ei vain tyydy kutsumaan vaan Hän on itse jatkuvasti liikkeellä ulkopuolella olevien tähden. Heitä Hän etsii ja Heidän puolesta Hän kärsii ja rukoilee.

Pietari oli kerran yksi tällainen jälkeenjäänyt ja synnin tähden särkynyt. Hän oli epäonnistunut ja syyllisyyden takia ulkopuolella opetuslasten joukosta. Kristus etsi hänet vanhasta kalastajan ammatin parista ja teki hänestä seurakuntansa keulahahmon. Jälkeenjääneestä tehtiin hetkessä johtaja, siis ensimmäinen. Mutta tätähän Jeesus opettikin: viimeisistä tehdään ensimmäisiä.

Jälkeenjääneet saavat kohdata armollisen Kristuksen. He saavat rakastua hellään Vapahtajaan ja se rakkaus synnyttää heissä todellista ja aitoa hengellistä elämää. Oman syntisyytensä takia heidät "pakotetaan" luottamaan Jeesuksen armoon ja juuri silloin he oppivat Jeesuksesta enemmän kuin onnistuneet. Tällöin heistä onkin tullut hengellisiä "ensimmäisiä".

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Saammeko tehdä syntiä?

"Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!" (Room. 6:15)

Roomalaiskirje on Paavalin opillinen pääteos. Sitä kannattaa opiskella jatkuvasti. Paavali entisenä lainopettajana kätkee jokaiseen lauseeseensa valtavasti hengellisiä totuuksia. Lainaamani kohdassa hän opettaa, ettemme ole lain vaan armon alaisia. Se tarkoittaa sitä, ettei meitä mitata tai tuomita Jumalan lain mukaan - mukaan lukien 10 käskyn laki - vaan pelastuksemme perusta on yksin armo eli Kristus.

Jos emme ole lain alaisia, niin voimmeko tehdä syntiä? Paavali vastaa huudahduksella "Emme toki!" Hän perustelee kantansa seuraavasti (vapaa suomennos): Jos olemme päässeet eroon entisestä, ilkeästä ja julmasta työnantajastamme (synnistä), emmehän enää palaa sellaisen luokse uudelleen pyytämään töitä? Miksi vaihtaisimme uuden hyvän työnantajamme vanhaan? Ja jos jostain kumman syystä palaisimme vanhalle työnantajallemme, se olisi loukkaus uutta työnantajaa kohtaan (Kristus). Sitten hän jatkaa: Antakaa itsenne ja jäsenenne siis Jumalalle. Eli, emme saa tehdä syntiä ehdoin tahdoin ja "palvella" sitä huolettomina.

Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme (Room. 7:20). Tämä vanha luonto on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa mutta se pyrkii joka päivä olemaan elossa. Siitä johtuvat kipeät synnin houkutukset ja lankeamiset. Mutta synti on aina kristitylle vieras asia ja se tuottaa kipua. Me emme saa ajatella, että se ei haittaisi tai voisimme olla synnin suhteen huolettomia. Synti on tuhovoima ja Jumala vihaa sitä. Se myös satuttaa toisia ihmisiä ja meitä itseämme.

Raamattu ei siis hyväksy syntiä eikä opeta, että voisimme elää huoletonta kumppanuutta sen kanssa. Meitä kehotetaan hylkäämään syntimme ja antamaan itsemme Jumalalle. Samaan aikaan Raamattu vakuuttaa, että armo riittää jokaiselle syntiensä kanssa painivalle. Sellaisia me olemme kaikki. Jokainen Jeesukseen uskova on pelastettu ja vanhurskas. Emme saa tehdä syntiä mutta meille syntisille armo riittää.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Olen pimeyden kätköissä?

"Vaikka sanoisin: `Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon´, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo." (Ps. 139: 11,12)

Opetuslapset vapisivat Jeesuksen kuoleman jälkeen kokoontumispaikassaan Jerusalemissa. Heille oli koittanut synkkä sielujen yö. Nykyhetki tuntui umpikujalta ja tulevaisuus näytti mahdottomalta. Siihen pimeyteen Jeesus astui heidän keskelleen tuoden mukanaan toivon ja uskon, siis valon. Hän astui opetuslasten pimeyteen omasta päivänpaisteestaan ja mitä tapahtui? Pimeys väistyi!

Sinä rakas lukijani saatat tänään kokea olevasi "pimeyden kätköissä"? Ehkä yhä lisääntyvät vaikeudet ovat saaneet sinut keskelle toivotonta pimeyttä tai ehkä itse olet vetäytynyt epäonnistumisten jälkeen Jumalalta piiloon? Sinut nähdään kuitenkin rakkauden paisteesta käsin. Sinut erotetaan keskeltä pimeyttäsi ja sinun itkusi huomataan. Epätoivosi saa taivaan liikkeelle. Et ole yksin.

Kapinoin mielessäni tätä raamatunpaikkaa vastaan. Itken ja purnaan. Minun pimeyteni on kestänyt vuosia, mikset Jumala ole tullut auttamaan? Jos Sinä näet tilanteeni ja elämäni päivänpaisteesta käsin, mikset ole ulottanut valkeuttasi minun elämääni saakka? Tekisi mieleni huutaa Jumalalle, että helppohan Sinun on olla siellä valkeudessasi! Sitten näen naulojen jäljet Vapahtajani käsissä. Hän astuu keskelle pimeyttäni ja valkeudessaan Hän näyttää niin kärsineeltä ja runnellulta. Samassa tiedän, ettei Hän koskaan jätä minua. Hän tietää miltä tuntuu elää pimeyden kätköissä.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Tie Hengen täyteyteen

"Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimia tekoja vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?" (Gal. 3: 2)

Hengen saaminen edustaa Paavalin ajattelussa koko Jumalan täyteyttä. Siis kaikkea siunausta, jonka Jumala haluaa omilleen antaa. Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki siitä hetkestä alkaen, kun hänestä tulee kristitty. Jumalan Henki uudestisynnyttää meidät, liittää meidän Kristuksen ruumiiseen - seurakuntaan - ja on esimaksuna eli niin sanottuna käsirahana ja takuuna tulevasta perinnöstämme.

Kuinka omistamme itsellemme Jumalan siunaukset ja kaipaamamme syvemmän hengellisen elämän? Paavalin mukaan siihen on kaksi erilaista tietä, mitkä tosin eivät vie lopulta samaan päämäärään. Vastakkain ovat uskossa kuuleminen ja lain vaatimat teot. Ihminen luonnostaan valitsisi aina jälkimmäisen ja Jumala ohjaa ensimmäiseen.

Lain teot kuvaavat kaikkia niitä ihmisen tekoja, jotka hän tekee siinä mielessä, että ansaitsisi Jumalalta siunauksen. Tähän voi listata synnin välttämiset, parannuksenteot, hengelliset harjoitukset, hyvät teot - kaikki nämä ovat lain tekoja, jos niillä halutaan ansaita Jumalalta jotain. Tai ylläpitää jo saatua pelastusta.

Uskossa kuuleminen on erittäin yksinkertainen ja helppo asia. Siinä ihminen kuulee, mitä Jumala tahtoo hänelle antaa ja tyhjät kädet ojennettuina vain ottaa vastaan. Ihminen kuulee evankeliumin ja uskossa vastaanottaessa hänellä on se pelastus, jonka hän on kuullut. Samoin on koko hengellisen elämän kehityksen laita; ihminen kuulee sen, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan ja vastaanottaa Hänen hankkimat siunaukset.

Paavalin mukaan galatalaiset olivat uskossa kuulemalla saaneet koko pelastuksen ja kaikki siunaukset. Armolahjat toimivat ja Henki vaikutti heidän keskuudessaan jopa voimatekoja. Tämä kaikki oli puhdasta seurausta yksinkertaisesta uskosta. He olivat kuitenkin menettämässä kaiken, koska heidän keskuuteensa tuli opettajia, joiden mukaan niin "lapsellinen" usko ei riittänyt.

Kun ihminen suostuu olemaan saavana osapuolena, Kristus Jeesus on enemmän kuin mielellään Antaja. Kun kristitty yrittää itse alkaa ansaita jotain enemmän, Kristus joutuu taka-alalle. Silloin aina kaikki aito hengellisyys on suuressa vaarassa pysähtyä ja lopulta kadota.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Sinä olet pysyvästi täydellinen

"Sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hebr. 10: 14)

Jos tämä evankeliumin totuus saisi tänään koko valollaan avautua sydämellemme, se veisi kaiken hämäryyden ja sekasotkun sisältämme pois. Kristus on yhdellä ainoalla uhrillaan, reilut 2000 vuotta sitten, kukistanut synnin kokonaisuudessaan. Hän ei ole sovittanut vain joitain syntejä tai vain osaa synneistämme, vaan kaikki. Siksi Raamattu puhuu tässä yhteydessä synnistä yksikössä lukien sisäänsä kaikkien ihmisten kaikki synnit (esim. Hebr. 9:26).

Kristukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on Jumalan silmissä pysyvästi täydellinen. Tässä on kaksi sanaa, jotka täytyy alleviivata ja joista täytyy aina muistuttaa. Ensinnäkin sana pysyvä. Se tarkoittaa kreikan kielessä todella jatkuvaa, pysyvää ja loputonta asiaa. Toinen sana on täydellinen. Se ei selittelyjä kaipaa, sillä täydellisyyteen ei voi lisätä enää mitään. Näin Jumala näkee tänään jokaisen Kristukseen uskovan: pysyvällä ja iankaikkisella tavalla täydellisenä.

Tarkoittaako tämä sitä, että kristitystä tehdään pysyvästi täydellinen? Ei, vaan että Jumala näkee Hänet Kristuksen tähden tällaisessa asemassa. Tätä tarkoittaa vanhurskaus, joka luetaan meidän hyväksemme. Meidän hyväksemme luetaan Kristuksen työ täysimääräisenä ja sen vuoksi Jumala voi ottaa meidät yhteyteensä. Tätä vanhurskautta ei saa sekoittaa pyhitykseen, joka saa alkunsa ihmisen uudesta asemasta Jumalan yhteydessä. Vanhurskautemme on täydellinen ja pysyvä, pyhityksemme taas etenevä prosessi, joka jää parhaimmillaankin kesken. Tätä eroa ei voi kyllin korostaa. Nämä kaksi asiaa sekoittuvat enemmän kuin helposti toisiinsa ja siitä on seurauksena epävarmuus, pelko ja riittämättömyys.

Kun kerran olemme pysyvästi täydellisiä, se merkitsee sitä, että Jumala on jo antanut meille anteeksi kaikki syntimme. Tämä koskee menneitä mutta myös tulevia syntejämme. Lupaus koskee niitä syntejä, joista olemme päässeet irti ja myös syntejä, joiden kanssa vielä taistelemme. Vastaan jo valmiiksi ehkä mieleesi nousevaan kysymykseen: Jos Jumala on kerran antanut kaikki syntimme anteeksi, miksi meitä kehotetaan pyytämään niitä anteeksi? Kristuksemme todella kehottaa meitä muun muassa Isä meidän -rukouksessa pyytämään syntejämme anteeksi joka päivä. Vastaus on siinä, että meidän tulee olla Jumalalle avoimia ja rehellisiä elämämme ja myös syntiemme suhteen. Meidän tarvitsee tunnustaa syntimme Hänelle, koska muuten synti voi muuttua ikään kuin hyväksyttäväksi asiaksi elämässamme ja siten paaduttaa meitä. Emme kuitenkaan saa syntejämme anteeksi katumuksemme tähden, vaan Golgatan vuoksi. Kristus on uhrillaan Golgatalla sovittanut kaikki syntimme, siellä saimme ne anteeksi (Hebr. 10:10).

Tässä kohtaa olemme kristillisen opin ja elämän vedenjakajalla. Jos heikko uskomme kiinnittyy tähän suurenmoiseen Vapahtajaan ja omistaa itselleen täydellisen lahjavanhurskauden, silloin sisällämme aukeavat taivaan portit. Hämäryys saa vaihtua täyteen auringon paisteeseen.

-Yksin armosta-