Päivän sana

[vaisuliini]

*
Onko Pelastajasi palvelutehtäväsi vai Herra Jeesus?

Kun luet kirjoitukseni aiheen nimen, niin voit ihmetellä ja kysyä, että miksi tuollainen kysymys, sillä Pelastaja on tietysti Herra Jeesus. Herra Jeesus on tietenkin Pelastaja, mutta uskova voi myös vilpittömyydessään eksyä ansiouskon tielle, jolla tarkoitan sitä, että hänen palvelutehtävästään voi tulla hänelle pelastuksen tie. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Olen huomannut ja nähnyt sen kuinka jotkut uskovat sisaret ja veljet Herrassa Jeesuksessa, todella vilpittömätkin voivat eksyä ansiouskon tielle, jossa heidän pelastajakseen tulee heidän palvelutehtävänsä. Tämä johtuu siitä, että hän ei ole vielä sydämessään syvällisesti tiedostanut, että pelastuksen perustus on Herra Jeesus, Hänen verensä ja sovitustyön ansion tähden.

Uskova ihminen voi teorian tasolla tietää, että pelastus on Jeesuksessa ja Hänen veressään sekä sovitustyössään, mutta sydämessään hän voi koko ajan pyrkiä pelastumaan palvelemalla Jumalaa tai palvelutyönsä kautta. Tällaisessa tapauksessa palvelutyössä palveleminen ei perustu Jumalan armoon, vaan "pelastuksen varmistamiseen" palvelutyön kautta.

Jos uskovan tilanne on tällainen kuten edellä kuvailin, niin silloin uskova ihminen suorittaa pelastumista joka päivä. Tällaisessa tapauksessa palvelutehtävän tekeminen on väkisin vääntämistä, vaikka kasvoilla olisikin iloinen ilme. Tällainen uskova ihminen ei ole sydämessään kokenut ja ymmärtänyt, että pelastus perustuu yksin Herran Jeesuksen vereen ja sovitustyöhön.

Jos tilanne on tällainen minkä olen kuvaillut, niin silloin uskova ihminen pyrkii omilla teoillaan hakemaan hyväksyntää Jumalalta. Ei aina, mutta usein se jos olemme eläneet sellaisessa ympäristössä, missä meitä ei hyväksytä, niin se johtaa usein siihen, että ihminen romahtaa ja jää elämään ahdistuksessa syyllisyyttä kokien tai sitten hän pyrkii omien tekojensa kautta hakemaan hyväksyntää muilta ihmisiltä. Jos hän alkaa hakemaan hyväksyntää omien tekojensa kautta, niin hän haluaa, että hänet ja hänen tekonsa huomataan.

Uskossa Herraan Jeesukseen ei ole kyse siitä mitä teemme, vaan mitä Jumala on tehnyt ja tekee Herrassa Jeesuksessa.

Ef 2:
4 ¶ mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jumalan sana opettaa, että Jumala on pelastanut meidät Hänen armostaan uskon kautta ei meidän omien tekojen kautta. Jumalan armosta pelastuminen on Jumalan lahja, jota ei anneta ihmisen tekojen kautta, vaan Jumalan armosta, lahjaksi.

Kun Jumala on pelastanut meidät Hänen armostaan, kun olemme katuen tunnustaneet syntimme ja uskoneet Herraa Jeesukseen, niin sen jälkeen pyhityselämä, eli uskon teot ovat pelastuksen seuraamus, koska: Jumala vaikuttaa uskovan sydämessä tahtomisen ja tekemisen, että hän oppii elämään Jumalan tahdon ja Jumalan sanan totuuden mukaan.

Toisin sanoen, uskon teot eivät nouse ihmisen lihasta, vaan ovat Jumalan Hengen vaikutusta uskovan ihmisen elämässä. Uskova toimii ja tekee uskon tekoja, koska Jumalan Henki vaikuttaa uskovan sydämessä näitä uskon tekoja. Uskon tekojen kautta ihminen ei ole omia ansioita Jumalan edessä, koska uskon tekojen perustus on Jumalan Hengen vaikutus uskovan sydämessä.

Tämä ongelma pelastuksen varmistamisesta tai hankkimisesta palvelutehtävässä palvelemisen kautta ei välttämättä ole edes kovinkaan harvinaista, sillä joidenkin (ei kaikkien) uskovien sisarten tai veljien palvelutehtävässä palveleminen ei perustu Jumalan armoon, vaan omien tekojen, oman palvelutehtävän kautta pelastuksen saavuttamiseen. Tällaisessa tapauksessa Jumalan armo ei ole vaikuttava tekijä palvelemiseen, vaan oma epävarmuus pelastumisesta, joka voi johtaa siihen, että uskova haalii itselleen koko ajan enemmän erilaisia tehtäviä luullen näin varmistavansa itselleen pelastuksen.

Tiit 3:
4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

1 Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jumala ei pelasta meitä vanhurskaudessa tekemiemme tekojen (uskon tekojen) kautta, vaan laupeutensa mukaan, jonka perustus on uudestisyntymisen peso (pesu) ja Pyhän Hengen uudistus. Uudestisyntymisen pesu on Herran Jeesuksen veripesu, jonka kautta saamme syntimme anteeksi ja yhteyden Jumalaan, sen jälkeen kun olemme katuen tunnustaneet syntimme ja uskoneet Herraan Jeesukseen. 1 Joh 1:7 sanoo, että Herran Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, eli pesee meidät puhtaaksi synnin saastasta.

Pyhän Hengen uudistus on sitä, kun Jumalan Henki (Pyhä Henki) on tullut asumaan uskovan ihmisen sydämeen, ja silloin Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen Pyhässä Hengessä, joka johtaa uskon tekojen tekemiseen. Uskon teot uskovan elämässä ovat Jumalan armoa ja ansiota.

Jos olet tunnistanut sen, että pyrit pelastautumaan palvellen Jumalaa, palvelutehtäväsi kautta, niin Jumala haluaa vapauttaa sinut luottamaan pelastuksen suhteen Herran Jeesuksen vereen ja sovitustyöhön, koska vain Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön tähden Jumala hyväksyy sinut ja kelpaat Jumalalle.

-PP-

[vaisuliini]

*
VAPAAKSI TURHASTA JUMALANPALVELUKSESTA ---
USKONNOLLISUUS KATOAA, MUTTA HERRAN SANA PYSYY IANKAIKKISESTI

1Piet. 1:17-19 "Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Messiaan (Jeshuan) kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan...."

HERRA tahtoo vapauttaa omansa kaikesta turhasta, isiltä peritystä uskonnollisesta vaelluksesta. Kristinuskossa on paljon pakanallisia tapoja ja muotoja, joita on käännetty uskonnolliseen muotoon. Silti, ne ovat turhaa vaellusta, ja turhaa jumalanpalvelusta, sillä ne ovat "isien" (kirkon) laatimia perinnäissääntöja, tapoja ja muotojumalisuutta. Ne eivät ole taivaallisen ISÄN tahdon mukaista jumalanpalvelusta, vaan lihan ja uskonnon tekemiä muotomenoja.

Ef. 4:17 "Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa..."

Tässä myös tarkoitetaan juutalaisuuden perinnäissääntöjä ja muotomenoja, jotka ovat kuollutta uskonnollisuutta, ja jotka tapahtuvat loppujen lopuksi lihan tyydyttämiseksi ja omavanhurskauden tekemiseksi, ja siksi ovat turhaa ja katoavaista jumalanpalvelusta. Niissä ei ole ISÄN Jumalan tahtoa, eikä iankaikkisen elämän osallisuutta.

Mark. 7:13 "Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."

Uudestisyntynyt Jumalan lapsi - Messiaan Jeesuksen palvelija - on lunastettu vapaaksi kaikesta tällaista. Oikea ristin evankeliumi tuo HERRAN pelon, eli kunnioituksen ja Hengessä vaeltamisen, jossa etsitään Isän Jumalan tahtoa Jumalan Sanan mukaisuudessa, kuolleen uskonnollisuuden sijasta --

"...jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika..."

Gal. 5:16 "Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä..."
Ef. 5:8 "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina...."

Teksti 1 Pietarin kirjeen 1 luvussa päättyy luvussaan sanoihin:

22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, 23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

24 Sillä:
"kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus
kuin ruohon kukkanen;
ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
25 mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti".

Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

Älkäämme rakentako lihan uskonnollisuuden varaan, sillä kaikki sen kauneus on kuin ruohon kukkanen, joka lopulta kuivuu ja varisee pois. Olkoon perustanamme HERRAN sana, ja siinä Isän Jumalan tahto, sillä HERRAN sana pysyy iankaikkisesti.

P.K

[vaisuliini]

*
Kunhan Kristusta julistetaan

Fil 1:
15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
16 nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
17 nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

Tuosta Raamatun kohdasta käy ilmi, että jotkut uskovat olivat puoluehengessä Paavalia vastaan ja tekivät evankeliumin työtä puoluehengestä käsin. Nämä riidanrakentajat eivät tykänneet Paavalista, vaan olivat kateellisia hänelle ja riidanhengen kautta tekivät evankeliumin työtä.

Paavali ei tuossa ollenkaan iloinnut kateudessa, riidanhalussa ja näön vuoksi julistetun evankeliumin julistamisesta. Vaan mitäpä tuosta lausahduksella Paavali tarkoitti, ettei se tee hänelle vahinkoa, jos joku julistaa epäpuhtaalla mielellä (kaunaa toista uskovaa kohtaan) evankeliumia, sillä he luulivat sillä aiheuttavansa harmia Paavalille. Sitten Paavali jatkaa jos kaikella tavalla julistetaan joko puoluehengessä tai totuudessa ja siitä minä iloitsen. Paavali tarkoitti tuossa iloitsevansa jälkimmäisen asian eli totuudessa julistamisen puolesta, ei puoluehengessä olevan julistuksen puolesta.

Nuo toiset jotka julistivat evankeliumia luullen tuottavansa Paavalille murhetta eivät julistaneet väärää evankeliumia tai väärin evankeliumia, eivätkä miten tahansa, vaan ihan aitoa ja oikeata evankeliumia. He olivat itsekkäitä ja heillä oli epäpuhdas mieli, koska he olivat Paavalia vastaan ja luulivat aiheuttavansa Paavalille murhetta ja harmia heidän evankeliumin julistamisen kautta. Jos he olisivat julistaneet evankeliumia vastoin totuutta, niin Paavali olisi maininnut siitä ja varoittanut heistä, mutta Paavali ei toiminut näin, koska he julistivat evankeliumia oikealla tavalla, mutta heillä oli sydämessään kaunaa Paavalia vastaan.

Se ei tietenkään ole Jumalan tahto, että uskovalla on kaunaa toista uskovaa kohtaan. Ikävä ja valitettava tosiasia on se että myös tänä päivänä jotkut uskovat voivat julistaa oikeata evankeliumia samalla kilpaillen toisiaan vastaan evankeliumin työssä ollen sydämessään kaunaisia toisiaan kohtaan.

Raamattu ei opeta Fil 1:15-18 kohdassa, että evankeliumia voi julistaa ihan miten tahansa, sillä Raamattu opettaa että se joka julistaa evankeliumia vastoin totuutta on kirottu Gal 1:8,9. Samoin Raamattu opettaa ettei evankeliumia saa puhua ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle mieliksi, eli totuuden mukaan 1 Tess 2:4.

J.P. Greenin käännös on tarkka käännös alkutekstistä se valaisee meille hyvin Fil 1:15-18 sanoman:

Php 1:
15 Some, indeed, even proclaim Christ because of envy and strife, but some also because of good will.
16 These, indeed, announce Christ out of party spirit, not sincerely, thinking to add affliction to my bonds.
17 But these others out of love, knowing that I am set for defense of the gospel.
18 For what? Yet in every way, whether in pretense or in truth, Christ is announced, and I rejoice in this; yet also I will rejoice.

in truth, Christ is announced, and in this; yet also I will rejoice -totuudessa, Kristusta julistetaan ja tässä iloitsen; vielä minä iloitsen.

Ja tässä minä iloitsen on viittaus totuudessa julistamiseen, ei puoluehengessä julistamiseen. Paavali toi esille sen, että Kristusta julistettiin epäpuhtaalla mielellä (evankeliumi oli oikea, mutta julistajilla oli kaunaa Paavalia kohtaan) sekä totuudessa ja totuudessa julistamisesta Paavali iloitsi.

Paavali ei antanut hyväksyntää vääryydelle eikä sille että evankeliumia voisi julistaa ihan miten tahansa, ikävä kyllä meidän käännöksestä voi saada virheellisesti sellaisen kuvan, mutta kun sen lukee tarkasti rukouksessa ja katsoo alkutekstiä tai tarkkoja käännöksiä asia on ihan selvä siitä mitä Paavali tarkoitti tuossa kohden. Paavali iloitsi siitä, että Kristusta julistettiin totuudessa, eikä epäpuhtaalla mielellä, jossa julistajilla on kaunaa toista uskovaa kohtaan.

-PP-

[vaisuliini]

*
Väärä piispa oppi osa 1

Ignatius (Theophorus) oli Antiokian piispa, joka oli katolisen kirkon lähteiden mukaan syntynyt n. 50 jKr. ja kuollut n. 98-117 jKr. (eri lähteet antavat erilaisia vuosia Ignatiuksen kuolemasta). Ignatius oli kieltämättä rohkea mies, joka tapettiin Jeesukseen uskomisen tähden. Kun lähdemme tarkemmin tutkimaan Ignatiuksen ajatuksia sekä käsityksiä, niin näemme kuinka hänen oppinsa ja ajatuksensa piispuudesta oli epäraamatullinen ja erittäin vaarallinen ja vahingollinen, siksi tämän syyn tähden on tärkeätä kirjoittaa tästä aiheesta.

Legendan mukaan apostoli Pietari olisi vihkinyt Ignatiuksen Antiokian piispaksi, joka ei tietenkään ole totta.

Theodoretos Kyrrhoslainen (n. 393-458/466 jKr.) Kyrrhoksen piispa kirjoitti teoksen dialogi I. muuttumaton, jossa hän sanoi seuraavasti: Olet epäilemättä kuullut maineikkaasta Ignatiuksesta, joka sai piispan armon suuren Pietarin käsien kautta ja joka Antiokian seurakuntaa hallittuaan kantoi marttyyrikuoleman kruunua.

Alexander Roberts, D.D. ja James Donaldson, LL.D. ovat toimittaneet teoksen ANTE-NICENE FATHERS translations of The Writings of the Fathers down to a.d. 325. Tässä teoksessa sanotaan seuraavasti: Mitä tulee niihin piispoihin, jotka on vihitty meidän elinaikanamme, ilmoitamme teille, että he ovat seuraavat: Jaakob, Jerusalemin piispa, Herramme veli, , jonka kuoleman jälkeen toinen oli Simeon, Kleopaan poika, ja hänen jälkeensä kolmas Juudas, Jaakobin poika. Palestiinan Kesaareasta ensimmäinen oli Sakkeus, joka oli aikoinaan publikaanina; hänen jälkeensä oli Kornelius, ja kolmas Teofilus. Antiokiasta Euodius, jonka minä, Pietari, olin vihkinyt virkaan, ja Ignatius, jonka Paavali oli vihkinyt virkaan.

Nämä kaksi lähdettä antavat kaksi erilaista ja ristiriitaista ilmoitusta Ignatiuksen piispaksi vihkimisestä. Toisen lähteen mukaan Pietari vihki Ignatiuksen Antiokian piispaksi ja toinen lähde sanoo Paavalin vihkineen Ignatiuksen Antiokian piispaksi. Nämä kumpikaan väite ei voi olla yhtä aikaa totta eivätkä ole edes erikseen totta. Raamattu ei opeta minkäänlaista piispan tai pappeuden vihkimistä Uuden Liiton aikakaudessa.

Jälkimmäisestä tekstistä saa sellaisen käsityksen, että sen olisi kirjoittanut Pietari, mutta tämäkään ei ole totta jos näin väitetään ja uskotaan.

Sitten sellainen teos kun: A Dictionary of Christian Biography and Literature to the End of the Sixth Century A.D., with an Account of the Principal Sects and Heresies by Henry Wace (Kristillisen elämänkerran sanakirja ja kirjallisuudesta kuudennen vuosisadan loppuun asti, jossa on selostus tärkeimmistä lahkoista ja harhaoppeja) sanoo seuraavasti: Apostoliset konstituutiot (vii. 46) turvautuvat keinoon, joka otettiin käyttöön samankaltaisessa Rooman Kleemensin tapauksessa, eli kaksoissyntyisen vihkimisen olettamukseen, jonka mukaan Pietari oli vihkinyt Evodiuksen ja Paavali Ignatiuksen.

Historiaan on jäänyt kaksi erilaista ja väärää tarinaa Ignatiuksen vihkimisestä Antiokian piispaksi. Kirjoitan myöhemmin Raamatun sanalla perustellen, miksi molemmat "legendat" ovat valheellista ja väärää tietoa.

Katolisen kirkon New Advent Catholic Encyclopedia sanoo seuraavasti: Useammat kuin yksi varhaisimmista kirkollisista kirjoittajista ovat antaneet uskottavuutta, vaikkakin ilmeisesti ilman hyvää syytä, legendalle, jonka mukaan Ignatius oli lapsi, jonka Vapahtaja otti syliinsä, kuten Mark. 9:35:ssa on kuvattu.

Tämäkin legenda on valheellinen väite, koska Messias Jeesus kuoli 30 jKr. ja Ignatius syntyi Jeesuksen kuoleman jälkeen noin 20 vuotta myöhemmin, eli noin 50 jKr.

-PP-

[vaisuliini]

*
Väärä piispa oppi osa 2

Niin sanottu kirkollinen oppi piispasta, jossa aluksi yksi mies johti paikallisseurakuntaa, mutta josta kehittyi oppi, että piispan tulee johtaa useita seurakunta, eli hiippakuntaa (maakuntaa) on epäraamatullinen ja väärä oppi.

Joissakin kristillisissä kirkoissa piispa on hiippakunnan, useita seurakuntia käsittävän alueen, pääpastori ja esimies. Roomalaiskatolinen, itäortodoksinen ja jotkut muut kirkot ovat pitäneet kiinni näkemyksestä, jonka mukaan piispat ovat apostolien seuraajia ja että katkeamaton perimyslinja yhdistää apostolit kaikkiin laillisiin piispoihin, oppi tunnetaan nimellä apostolinen perimys.

Tämä piispan apostolinen perimysoppi on epäraamatullinen ja väärä oppi. Seuraavaksi on syytä tutkia ja katsoa mitä Raamattu opettaa seurakunnan johtamisesta.

1 Piet 5:4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Ef 5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on seurakunnan Pää ja Ylipaimen, joka ainoana on paikallisseurakuntien vanhimpien yläpuolella.

Apt 20:
17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat (presbyteros).

............................
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi (episkopos), paimentamaan (poimaino) Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

Paavali nimitti Efeson seurakunnan vanhimpia (presbyteros) kaitsijoiksi (episkopos), eli vanhimmat ja kaitsijat ja paimenet on sama palvelutehtävä, joka on paikallisen seurakunnan johtaminen. Raamatun opetuksen mukaan ryhmä miehiä johtaa paikallisseurakunnan työtä ei yksi ihminen. Kirkollinen oppi sanoo piispan (episkopos) olevan vanhinten yläpuolella oleva esimies ja johtaja, joka on väärä oppi.

1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin (sympresbyteros) ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Apostoli Pietari sanoi olevansa yhdessä muiden vanhimpien kanssa vanhin. Sympresbyteros tarkoittaa olla kanssa vanhin, olla yhdessä muiden kanssa vanhin. Pietari opettaa vanhimmisto-paimenuutta, ei yhden miehen johtavaa pastoriutta/piispuutta yli vanhimpien.

Pietari kehotti vanhimpia etteivät he hallitsi herroina seurakuntaa (väärällä tavalla), vaan ollen esikuvina seurakunnalle, että he (vanhimmat) saisivat Ylipaimenen (Jeesus) tullessa kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Asettuminen piispan tai johtavan pastorin asemaan vanhimpien yläpuolelle on herrana hallitsemista, koska siinä on kyse väärästä ja epäraamatullisesta asemasta.

Sen tulisi olla selvää jokaiselle Herran Jeesuksen opetuslapselle ettei kukaan Raamatun apostoleista ei Pietari eikä kukaan mukaan vihkinyt ketään epäraamatulliseen piispaan asemaan. Raamatun opetuksen mukaan seurakuntaa johtaa Messias Jeesus seurakunnan päänä ja paikkakunnan seurakunnan johto on ryhmän miehiä, eli kaitsijoiden, vanhinten ja paimenten tehtävä, jotka yhdessä johtavat seurakuntaa Messias Jeesukselle alamaisina.

-PP-

[vaisuliini]

*
Väärä piispa oppi viimeinen osa 3

Raamatusta näemme, että kirkollinen piispa oppi on vastoin Raamatun opetusta. Ignatius on kirjoittanut seitsemän kirjettä, josta käyn muutamia läpi lyhyesti keskittyen vain siihen mitä Ignatius kirjoitti piispan asemasta. Seuraavaksi katsomme mitä Antiokian Ignatius on kirjoittanut piispuudesta, josta tulee esille vakava väärä ja erittäin vahingollinen opetus.

Ignatius Smyrnalaisille:

..... Ei ole laillista ilman piispa kastaa tai pitää rakkausjuhlaa; mutta mitä tahansa hän hyväksyykin, sekin on hyvä asia Jumalalle, että kaikki, mitä teette, olisi varmaa ja voimassa. .... Joka kunnioittaa piispaa, sitä kunnioittaa myös Jumala; se, joka tekee jotain piispan tietämättä tekee palveluksen paholaiselle.

Tästä Ignatiuksen sanomisesta tulee esille voimakas hallinta ja kontrolli, jossa piispan tietämättä ei saisi mitään tapahtua seurakunnassa. Tämä on vaarallinen tie kuten tulemme sen huomaamaan, kun luemme lisää Ignatiuksen ajatuksia ja opetuksia.

Ignatius Filadelfialaisille:

....... jota kirkkoa tervehdin Jeesuksen Kristuksen veressä, se on iankaikkinen ja pysyvä ilo; varsinkin jos he ovat yhtä piispan ja vanhimpien kanssa, jotka ovat hänen kanssaan, ja diakonien kanssa, jotka on nimitetty Jeesuksen Kristuksen mielen mukaisesti, jonka Hän oman tahtonsa mukaan vahvisti ja asetti omalla Pyhällä Hengellään. ..............

...... Sillä kaikki, jotka ovat Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, ne ovat piispan kanssa; ja niin monta, jotka tekevät parannuksen ja astuvat kirkon ykseyteen, niin myös ne ovat Jumalasta, niin että he elävät Jeesuksen Kristuksen mukaan. ............

........... Huolehtikaa siis siitä, että noudatatte yhtä eukaristiaa. (sillä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen liha on yksi ja yksi malja Hänen veressään tapahtuvaan liittoon; on yksi alttari, niin kuin on yksi piispa, yhdessä vanhempien kanssa ja diakoniat, minun kanssapalvelijani), että kaikki, mitä teette, tehkää se Jumalan mukaan. ..........

......... Tosin oli niitä, jotka epäilivät minua sanomalla tämän, koska tiesin etukäteen tiettyjen henkilöiden jakaantumisesta. Mutta Hän, johon minä olen sidottu, on minun todistaja, että en ole oppinut sitä ihmislihasta; se on Hengen julistuksesta, joka puhui tästä asiasta. Älkää tehkö mitään ilman piispaa; pitäkää lihanne Jumalan temppelinä; vaalikaa yhteyttä; välttäkää eripuraa; olkaa
Jeesuksen Kristuksen jäljittelijöitä, niin kuin Hän itsekin oli Isänsä jäljittelijä. ...........

.......... Tein siis oman osuuteni miehenä, joka sisältyy liittoon. Mutta missä on eripuraa ja vihaa,
siellä Jumala ei pysy. Nyt Herra antaa anteeksi kaikille ihmisille kun he tekevät parannuksen, jos he palaavat katumuksen jälkeen takaisin Jumalan ykseyteen ja piispan neuvostoon. Minulla on
usko Jeesuksen Kristuksen armoon, joka poistaa teiltä kaikki kahleet; ............

Ignatius väittää vastoin Raamatun sanan totuutta, että piispa on nimitetty Jeesuksen Kristuksen mielen mukaisesti. Ignatius painottaa piispan asemaa sanoen, että, niin kuin Kristuksen liha on yksi ja yksi malja Hänen veressään, yksi alttari niin on myös yksi piispa.

Ignatius sanoo ettei ilman piispaa saa tehdä mitään. Tämä on diktatuuria ja yksinvaltiutta.

Ignatius Trallislaisille:

...... Sillä kun te olette kuuliaisia piispalle niin kuin Jeesukselle Kristukselle, niin minulle on selvää, että te ette elä ihmisten mukaan, vaan Jeesuksen Kristuksen mukaan, joka on kuollut meidän puolestamme, jotta te, uskoen hänen kuolemaansa, pääsisitte kuolemasta. ................

............ Siksi on välttämätöntä, niin kuin teillä on tapana, ettette tee mitään ilman piispaa, vaan olkaa kuuliaiset myös vanhemmille, niin kuin toivomme Apostolille Jeesukselle Kristukselle ; sillä jos me elämme Hänessä, niin meidät myös löydetään Hänessä. ...............

........ Samoin kaikki kunnioittakoot diakoneja niin kuin Jeesusta Kristusta, samoin heidän tulisi kunnioittaa piispaa Isän esikuvana ja vanhimpia Jumalan neuvostona ja apostolien kollegiona. Ilman näitä ei ole edes kirkon nimeä. ...........

Ignatius sanoi, että seurakunnan jäsenten tulee olla piispalle kuuliaisia niin kuin tulee olla Jeesukselle kuuliaisia. Raamatun mukaan seurakunnan vanhimmille tulee olla kuuliaisia, mutta ihmiselle osoitettu kuuliaisuus ei saa olla samanlaista kuuliaisuutta kun Jumalalle osoitettu kuuliaisuus. Jumala on erehtymätön ja täydellinen, siksi Hänelle tulee olla kuuliainen. Seurakunnan johtajille tulee olla kuuliainen aina siihen asti kun ja jos he pysyvät Jumalan sanan totuudessa. Silloin kun seurakunnan johtajat opettavat vastoin Jumalan sanaa, niin siinä asiassa et saa olla kuuliainen, koska se johtaa sinut epäraamatullisiin asioihin, jotka ovat Jumalan tahtoa vastaan.

Ignatiuksen oppi, että piispalle tulee olla samalla tavalla kuuliainen kuin Jeesukselle mahdollistaa sen, että piispa voi olla vaikka kuinka harhassa, mutta muiden olisi silti oltava hänelle kuuliaisia ja Ignatiuksen asenteesta huokuu se ettei hän voisi erehtyä.

Ignatius sanoo taas ettei ilman piispaa saa tehdä mitään. Ignatius sanoo, että ihmisten tulee kunnioittaa piispaa Isän (Jumalan) esikuvana. Ignatius asettaa piispan, eli itsensä Jumalan asemaan seurakunnassa. Ignatiuksen oppi piispuudesta on vaarallinen ja vakava harhaoppi.

Ignatius sanoi, että seurakunnan nimeä ei ole olemassa ilman piispaa ja vanhimpia.

Tiit 1:5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,

Raamatun opetuksen mukaan seurakunta on jo olemassa ennen vanhempien (paimenien) asettamista.

Ignatius Magnesialaisille:

........ Sikäli kuin minulla oli lupa nähdä teidät ja Damas teidän jumalallinen piispa ja teidän arvoisat vanhimmat Bassus ja Apollonius sekä palvelijani diakoni Zotionin, josta olisin halunnut iloita, sillä että hän on piispalle alamaisena kuin Jumalan armosta ja vanhimmille Jeesuksen lain mukaan: ......................

......... Minä neuvon teitä, olkaa innokkaita tekemään kaikki asiat jumalallisesti yhteisymmärryksessä, piispa toimii puheenjohtajana Jumalan kaltaisena ja vanhimmat
apostolien neuvoston kaltaisina, myös diakonien kanssa, jotka ovat minulle kaikkein rakkaimpia ja joille on uskottu Jeesuksen Kristuksen diakonaatti, joka oli Isän luona ennen maailmoja ja ilmestyi aikojen lopussa. ...............

..... Olkaa kuuliaisia piispalle ja toisillenne, niin kuin Jeesus Kristus oli Isälle [lihan mukaan], ja niin kuin apostolit olivat Kristukselle ja Isälle, jotta heillä olisi sekä lihan että hengen välinen yhteys. ......

Ignatiuksen sanoista tulee esille piispan asema vanhinten yläpuolella ja kuinka piispalle alamaisuus perustuisi Jeesuksen lakiin. Kuten olemme Raamatusta nähneet, niin piispan asema on epäraamatullinen, koska Raamattu ei opeta yhden miehen, piispan johtajuutta, vaan ryhmän miesten johtajuutta, jotka yhdessä ovat kaitsijoita, vanhimpia ja paimenia.

Ignatius opetti, että piispa toimii Jumalan kaltaisena seurakunnassa, joka on todella vakava harhaoppi. Raamattu sanoo, että uskon kautta meidän tulee kasvaa kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta, mutta Raamattu ei opeta, että olisi piispa, yksi mies, joka johtaa Jumalan kaltaisena, ja piispalle tulee olla alamainen ja kuuliainen. Tämä on diktatuuria, itsevaltiutta, röyhkeää valheeseen perustuvaa vallanhimoa.

Ignatius Efesolaisille:

........... Niinpä sinun tulee siis toimia sopusoinnussa piispan mielen kanssa; niin te myös teette. Sillä teidän kunniallinen ja Jumalan arvoiset vanhimpanne ovat sopusoinnussa piispaan, niin kuin jouset lyyraan. ......... Jokaista, jonka perheenisäntä lähettää taloudenhoitajaksi oman talonsa huoneenhaltijaksi, meidän pitäisi ottaa hänet vastaan niin kuin se, joka hänet on lähettänyt. Selvästi meidän pitäisi siis suhtautua piispaan niin kuin Herraan itseensä. ...........

Ignatius sanoo, että piispaan tulee suhtautua niin kuin Herraan itseensä. Ignatiuksen piispa oppi oli todella pahasti vääristynyt, koska hän asetti piispan aseman kautta itsensä Jumalan asemaan. Ignatiuksen oppi piispuudesta on vakava harhaoppi, joka tulee ehdottomasti kieltää ja hylätä.

Ignatius loi perustan, jota tulevat sukupolvet ovat noudattaneet. Ignatius kannatti kirkon hierarkkista rakennetta ja korosti piispallista auktoriteettia kirkon ylimmäksi ihmisauktoriteetiksi, jonka hän korotti samaan asemaan Jumalan kanssa. Onkohan ja siltä näyttää, että Ignatiuksen oppi piispasta Jumalan asemassa on myös vaikuttanut Rooman katolisen kirkon näkemykseen ja ajatukseen Herra Jumala paavista:

Katolinen julkaisu The Catholic Layman julkaisi 1.7.1854 osassa kolme artikkelin: Our Lord God the Pope. Dominus Deus Noster Papa (Herramme Jumala paavi). The Catholic Layman sanoo artikkelissaan muun muassa näin:

Tämä hätkähdyttävä, ei rienaavana sanottu, lausunto oli löydetty, kahden sadan vuoden ajan, Rooman kirkon kanonisesta laista. Se esiintyi Johannes XXII:n ekstravagantin selityksessä, otsikoituna "Cum inter". Selitys oli seuraavanlainen: " uskoa, että meidän Herramme Jumala paavilla ei ole valtaa säätää niin kuin hän on säätänyt, sitä on pidettävä harhaoppisena. " Tähän pelottavaan väitteeseen tarttuivat luonnollisesti myös uskonpuhdistajat: ja heidän sitä koskevien kommenttiensa tuloksena oli se, että sana "Jumala" ("Deus") katosi vähitellen selityksestä eikä sitä enää löydy Kanonisen lain painoksissa.

Tämä katolilaisten omista lähteistä löydetty tieto paljastaa meille sen, että katolinen kirkko on pitänyt ja uskonut paavin olevan Herra Jumala maan päällä. Sekin tulee pitää mielessä, että katolisen kirkon paavia pidetään erehtymättömänä kun hän puhuu uskosta ja opista. Kun paavi Johannes XXII kirjoitti, että tulee uskoa, että meidän Herramme Jumala paavilla, tarkoittaen sillä myös sitä, että jos ei usko paavilla olevan valtaa niin kuin hän on säätänyt, niin kuka ei tätä usko häntä on pidettävä harhaoppisena. Johannes XXII:n tekstissään sanoo paavin olevan Herra Jumala, joka on Jumalanpilkkaa ja myös antikristuksen tunnusmerkki, sillä antikristus tulee julistamaan olevansa "Jumala". Tähän on Ignatiuksen piispan oppi johtanut.

Ignatius kyllä opetti ihan oikeinkin Raamatusta, mutta hänen oppinsa piispuudesta oli vakava harhaoppi, joka tulee kokonaan kieltää ja hylätä, koska se sisältää antikristillisen sanoman, jonka mukaan piispa on ja toimii Jumalan asemassa ja piispaan pitäisi suhtautua niin kuin Herraan itseensä.

Sen tulisi olla päivänselvää jokaiselle Herran Jeesuksen opetuslapselle ettei Ignatiuksen piispan opilla tai nykyisellä kirkkojen piispan opeilla ole mitään tekemistä Raamatun sanan totuuden ilmoituksen kanssa.

Lopuksi kirjoitan Raamatun ydinsanomasta lyhyesti. Kiitos Herralle siitä, että Raamatun Messias Jeesus on ainoa Pelastaja ja Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, sillä Messias Jeesuksen veri ja sovitustyö tuo syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, jokaiselle, joka tunnustaa ja katuu syntejänsä ja uskoo Jeesuksen olevan Pelastaja, Messias ja Herra.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskonto mainostaa aina ihmistä, ja keskittää kaiken siihen miten hyvä ihminen itse on, ja mitä hyvää hän tekee. Uskonto pitää ihmistä jumalana. Sen ytimessä on sanat "minä". "Minä" sitä, ja "minä" tätä. Ihminen etsii kunniaa itselleen, uskonnon nimissä.

Elävä usko ei kerskaa ihmisestä, vaan Jumalasta. Ihminen on pieni, heikko ja riippuvainen Jumalan armosta, ja siksi se ei puhu ihmisen hyvyydestä tai teoista, vaan Herran Jeesuksen täydellisyydestä.

Elävän uskon ytimessä ei ole voimakas ihminen suurine tekoineen, vaan suuri Jumala - joka näyttää voimansa pienen ja heikon ihmisen elämässä.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu, joko ylistäen ihmistä tai ylistäen Jumalaa.

P.K.

[vaisuliini]

*
JEESUKSEN PALVELEVA RAKKAUS ASETTAA JALKAMME OIKEALLE TIELLE - KULKEMAAN RISTIN TIEN HÄNEN TULEMUKSEENSA ASTI

Joh. 13:1 ”Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.”

Jeesuksen rakkaus valmisti opetuslapsia Hänen pois siirtymiseensä, Hänen taivaaseen astumiseensa. Tähän liittyen Hän osoitti opetuslapsille, että he eivät voineet mennä sinne, minne Hän oli nyt menevä (Joh.13:33) Opetuslapset tulisivat etsimään Häntä [ζητήσετέ με], ja tämän tähden – Jeesus valmisti heitä palvelevan rakkauden, opetuksen sekä rukouksen kautta siihen, että he tietäisivät mitä Hänen pois siirtymisensä merkitsi, ja miten Hänen läsnäolonsa yhä olisi heidän keskellään.

Tämä kuvaa erityislaatuisesti Jeesuksen palvelevaa rakkautta Hänen opetuslapsiaan kohtaan, jotta he olisivat valmiit siirtymään Hänen poissa olemisestaan Pyhän Hengen kautta tapahtuvaan uuteen elämään. Huomioin tässä tekstissä erityisesti Johanneksen evankeliumin 13 luvun sisältöä.

Jeesus ei tullut maan päälle palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt.20:25-28) Hänen rakkautensa ja tehtävänsä syvin olemus oli asettua ihmisen palvelijaksi, ja toteuttaa siinä taivaallisen Isän tahto – antaa itsensä koko maailman edestä. Isä ei säästänyt Poikaansa [οὐκ ἐφείσατο], vaan antoi Hänet alttiiksi kaikkien meidän edestä. Isän tahto oli, että Jeesus palvelisi ihmistä oman kuolemansa kautta, ja näin valmistaisi ihmiselle Hänessä täydellisen pelastuksen. Tämän palvelevan rakkauden täyttymisen Isä vahvisti herättämällä Poikansa kuolleista, asettaakseen Hänet kaiken vallan ja voiman omistajaksi.
Tämä palveleva rakkaus näkyy erityisesti tilanteessa, jossa Jeesus pesee opetuslastensa jalat.

Huomattavaa tässä on se, että Hänen kavaltajansa Juudaksen paljastuminen tapahtuu vasta jalkojen pesun jälkeen. Jeesus palvelee rakkaudellaan myös kavaltajaansa, kuten myös Hän tekee Getsemanen puutarhassa – kun Juudas saapuu sotilaiden kanssa Häntä vangitsemaan. Jeesus kutsuu Juudasta ”ystäväksi” (Matt.26:50). Jeesus rakasti heitäkin loppuun asti, jotka Hänet kavalsivat sekä vangitsivat. Hän rakasti vihollisiaan ilman poikkeusta.

Jalkojen pesun on ymmärretty valmistelevana, ja puhdistavana tekona – esikuvallisena tekona, jonka takana oli yhteisen palvelevan rakkauden korostaminen (Joh.13:15-16). Jeesus itse polvistui opetuslasten edessä palvelevan rakkauden tähden, osoittaakseen konkreettisen teon kautta mitä todellinen opettajan, sekä herruuden luonne Jumalan rakkaudessa merkitsi. Joka oli suurin, hänen tuli Jeesuksen esimerkin kautta – oppia asettumaan muiden palvelijaksi (Matt.23:11).

Tämä esimerkki, oli myös konkreettinen opetuslasten puhdistuminen.

Tämä tuntui olevan Pietarille liikaa - että nyt Mestari itse asettuisi vähäarvoisen palvelijan asemaan, ja täten hän jopa kieltäytyi olemasta Herran Jeesuksen palvelevan rakkauden kohteena. Nöyryyttäisikö tämä meitäkin, että Jeesus itse asettuisi meidän palvelijaksemme? Jumala itse, alentuisi meidän jalkojemme pesijäksi? Tämä oli silti ainoa tie todelliseen osuuteen Herran Jeesuksen kanssa [μέρος μετ᾽ ἐμοῦ] (Joh.13:8). Hänen tulisi palvella nyt minua - pestä minun jalkani - jotta Hänen palveleva rakkautensa valmistaisi minut kulkemaan Hänen kanssaan – aivan kuten opetuslastenkin kohdalla. Muuten tämä olisi mahdotonta. Se mihin tämä kaikki opetuslapsia valmisti, oli ymmärtämään ristin tien merkitys. Meistä tulisi Hänen kaltaisiaan palvelijoita, Hänen ristinkuolemansa kautta. Hän valmisti opetuslapsia kulkemaan Hänen kanssaan aikana, jolloin Hän itse ei olisi näkyvästi heidän keskellään.

Tämän teon kautta opetuslasten elämää muutettiin, kulkemaan Herran Jeesuksen jalanjäljissä – ymmärtämään Hänen ristinsä merkityksen, ja löytämään siinä Jumalan voiman – Pyhän Hengen osallisuuden. Kukaan muu ei voinut valmistaa opetuslapsia seuraamaan Jeesusta, kuin Herramme itsensä tekemä palveleva rakkaus. Hän rakasti heitä loppuun asti. Hän asetti heidän jalkansa ristin viitoittamalle tielle.

Tämä ristin viittoittama tie odottaa Jeesuksen toista tulemusta, sen lupauksen kautta - jonka meille Jeesus on sanonut:

Joh. 14:3 "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."

P.K

[vaisuliini]

*
Sen verran voin vielä kertoa eräästä tämän päivän keskustelusta yhden kaupanpitäjän kanssa Rovaniemen keskustassa, koska se liittyy Messias Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumin luvussa 17.

Tämä kaupanpitäjä keskusteli kanssani kiinnostuneena ja sanoi pettyneensä kirkkoon ja uskoviin yleensä, koska ovat lahkolaisia monine eri lahkoineen ja vallahimo loistaa näistä johtajista, niin hän sanoi. Ikävä kyllä tämä kaupanpitäjä oli tässä asiassa paljolti oikeassa.

Jeesus sanoi Joh 17 luvussa, että jos uskovat ovat yksi (alkutekstin mukaan) niin kuin Isä ja Minä (Jeesus), niin maailma tulee uskomaan Minuun (Jeesukseen). Jos emme ole uskovina yksi, niin kuin Jeesus opetti, niin maailma en näe meissä uskovissa keskinäistä rakkautta emmekä näe sitä samaa Jumalan armon voimaa kuin mitä saamme lukea Apostolien teoista. Me uskovat lahkoinnemme ja eri uskonsuuntinemme olemme herätyksen suurin este ja suurin osa uskovista on sokeina tälle tosiasialle, Herra armahda meitä.

Kerroin tälle kaupanpitäjälle ettei Raamattu opeta mitään nykyajan erilaisista uskonsuunnista, vaan yhdestä seurakunnasta, ja kuinka Raamattu opettaa keskinäisestä rakkaudesta ja ettei johtajat saa hallita herroina seurakunnassa. Sanoin myös hänelle, että on olemassa Jumalan armosta pieni joukko uskovia, jotka eivät ole sydämessään ja käytännössä mukana lahkolaisuudessa ja väärässä johtamisessa jne.

Meillä oli hyvä keskustelu tämä kaupanpitäjän kanssa ja hän otti käyntikorttini sekä trakun, minkä annoin hänelle.

Maailmakin näkee (tai ainakin jotkut) heistä ettei uskovat toimi niin kuin Raamattu opettaa. Meillä uskovilla on tässä paljon aihetta parannukseen, että voisimme kukin osaltamme alkaa noudattamaan Raamatun opetusta, niin kuin on Herran tahto, jos mielimme nähdä sen mitä Jeesus lupasi uskovien ykseyteen, eli sen että maailman ihmisiä voisi tulla uskoon sen lupauksen mukaan mikä toteutui Apostolien teoissa, mutta minkä olemme menettäneet lahkoontumisen myötä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Tohtori Ivan Panin tutki 50 vuoden ajan Raamatun numerollisuutta. Hän huomasi että Raamatun teksti on täynnä erilaisia seitsenjärjestelmään perustuvia tekstikuvioita. Panin tutkimukset osoittavat kiistattomasti ettei Raamattu voi olla vain ihmisen kirjoittama, vaan ihmisten jota Jumalan Henki inspiroi ja johdatti kirjoittamaan Raamattua.

Paninin mukaan Raamatun numerollisuutta ei ole voinut saanut aikaan kuin yli kaiken yltävä Matemaattinen Äly, Luonnon Matemaattinen Kirjailija, eli Raamatun Kaikkivaltias Jumala. Ivan Paninin mukaan Raamatun Jumalan olemassaolon kieltävät ihmiset ovat leimautuneet mieleltään, ei järjelliseksi, vaan järjettömiksi ihmisiksi. VT:n apokryfikirjoista puuttuu tämä Jumalan asettaman seitsenjärjestelmä tekstikuvio, joka myös todistaa sen etteivät VT:n apokryfikirjoilla ole Jumalan sanan ilmoituksen arvovaltaa.

Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin.

UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan.

UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan. Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.

Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta.

Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.

Matt 23:1 Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
..........
10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.

Tuomaan evankeliumi väittää Jeesuksen sanoneen opetuslapsilleen ettei Hän ole heidän Mestarinsa. Matteuksen evankeliumi kumoaa tämän Tuomaan evankeliumin gnostilaisen valheen. Matteuksen evankeliumin 23:10 kohdassa Jeesus sanoo opetuslapsilleen olevansa heidän Mestarinsa. Tuo mestari sana voidaan kääntää joko mestari tai opettaja.

Tuon esille seuraavaksi lyhyesti Tuomaan evankeliumin tekstiä, josta näemme ettei se edusta Raamatun arvovaltaa, vaan gnostilaista oppia.

Tuomaan evankeliumi
13. ... Jeesus sanoi, ”En ole mestarinne. Koska olette juoneet, olette tulleet myrkytetyiksi kuplivasta lähteestä jota olen hoitanut.” ...
22. ... Jeesus sanoi heille, ”Kun teette kahdesta yhden, ja kun teette ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, ja yläpuolen alapuoleksi, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen nainen; kun laitatte silmänne silmän paikkaan, kätenne käden paikkaan, jalkanne jalan paikkaan, ja kuvan kuvan paikkaan, silloin te astutte sisään [Valtakuntaan].” ...
30. Jeesus sanoi, ”Siellä missä on kolme jumalaa, he ovat jumalallisia. Missä on kaksi tai yksi, siellä olen Hänen kanssaan.”
37. Hänen opetuslapsensa sanoivat, ”Milloin ilmestyt meille, milloin näemme sinut?” Jeesus sanoi, ”Kun riisuudutte alasti häpeilemättä, otatte vaatteenne ja laitatte ne jalkojenne alle ja hypitte niiden päällä kuin pienet lapset, silloin te näette elävän pojan, ettekä pelkää.”

Tuomaan evankeliumi opettaa gnostilaista transsukupuolisuutta, joka yrittää häivyttää Jumalan luoman miehen ja naisen ja heidän erilaisuutensa. Tuomaan evankeliumi opettaa monijumalaisuusoppia sanomalla; siellä missä on kolme jumalaa, he ovat jumalallisia. Tuomaan evankeliumi opettaa kuinka alastomuuden tulisi olla häpeilemätöntä ja näkyvää, mutta aito ja todellinen Raamattu opettaa, että alastomuus ei saa olla julkista ja näkyvää, koska se herättää synnin himoja ja haluja. Raamatun opetuksen mukaan alastomuus ja sen näyttäminen kuuluu avioliittoon miehen ja naisen välillä.

Tässä nykyisessä ajassa UT:n gnostilaisille teksteille pyritään antamaan Raamatun arvovalta, joka kuuluu lopunajan petoksen ja eksytyksen suunnitelmaan. UT:n gnostilaiset tekstit riisuvat Jeesukselta Jumaluuden, opettavat transsukupuolisuutta, opettavat ekumeenista uskontojen ykseyttä "jumalallisina polkuina kohti yhtä ja samaa jumalallisuuden päämäärää", opettavat alastomuuden hyväksymistä ja sitä kautta pornon ja kaikenlaisen seksuaalisen synnin hyväksymistä.

Joh 7:38 Joka uskoo minuun (Jeesukseen), niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat."

Herraan Jeesukseen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo. Raamatun tärkein sanoma on Jumalan armosta valmistama pelastus Messias Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta syntien anteeksisaamiseksi sekä Jumalan lapseuteen pääseminen uskon kautta Messias Jeesuksessa.

-PP-