Päivän sana

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 1

Monet uskovat ihmiset erilaisista herätysliikkeistä ja uskonyhteisöistä tuovat aika ajoin esille kuinka tärkeätä on, että uskovat olisivat yhtä niin kuin Herra Jeesus rukoili Johanneksen evankeliumin luvussa 17. Samaan hengenvetoon monet uskovat sanovat ja kysyvät, että olemmeko uskottavia maailman silmissä ja onko meillä todella Pyhän Hengen voimaa ja armovaikutusta anteeksiantamukseen sekä todelliseen uskovien yhteyteen?

Herra Jeesus ei suinkaan rukoillut pelkästään uskovien yhteyden puolesta, vaan alkutekstin mukaan Herra Jeesus rukoili Johanneksen evankeliumin luvussa, että opetuslapset (uskovat) olisivat yksi (alkutekstiin mukaan yksi) niin kuin Isä ja Poika (Jeesus) ovat yksi. Herra Jeesus rukoili opetuslastensa jakamattoman ykseyden puolesta, etteivät he hajaantuisi, vaan olisivat yksi niin kuin Hän on yksi Isänsä kanssa. Herra Jeesus pyysi Isäänsä varjelemaan opetuslapsiaan, että he olisivat yksi, niin kuin Hän on yksi Isänsä kanssa, joka on myös sama asia kuin rukoilla varjelusta etteivät uskovat hajaantuisi ja erkaantuisi toinen toisistaan omiin kuppikuntiinsa.

Kirjoitukseni tarkoitus on saada meidät näkemään Jumalan sanan totuuden ilmoitus ja opetus, joka liian usein hämärtyy sekä poljetaan jalkoihin ihmisten omien rakennelmien tähden. En kirjoita korkealta, sillä häpeäkseni joudun tunnustamaan, että minä olen itse aikoinani noin 20 vuotta sitten vastustanut Raamatun totuutta seurakunnan ykseydestä. Olen käynyt läpi aikoinani lukemattomia argumentteja joiden kautta vastustin totuutta Jumalan seurakunnasta. Olin vilpittömästi sitä mieltä, että nykyinen hajaannus on oikein ja eri karsinoista itse kukin löytäköön itselleen mieluisan hengellisen kodin.

Jumalalle kiitos, että Hän veti minut polvilleni ja sain tehdä parannuksen kapinasta Jumalaa vastaan. Jumala ei ole muuttanut järjestystä seurakunnan ykseydestä, mutta sen sijaan me uskovat olemme hylänneet seurakunnan ykseyden ja suostuneet ja hyväksyneet eriseuraisuuden ja hajaannuksen häpeän. Kun Jumala avaa sydämen näkemään totuuden ja suostumme tekemään parannusta, niin silloin sydämemme kykenee näkemään totuuden ja erottamaan Jumalan asetuksen sekä ihmisrakennelmat toisistaan. Kirjoitukseni voi tehdä kipeää ja herättää suuttumustakin, mutta vilpitön toiveeni ja haluni on kirjoittaa rakkaudesta totuuteen häpeällisen hajaannuksen poistumiseksi seurakunnan keskeltä, seurakunnan ykseyden toteutumisen puolesta.

Meidän uskovien vetoomukset yhteyden puolesta eivät aina nouse Raamatun sanan totuuden perustalta, emmekä ole edes valmiita ja halukkaita todelliseen ykseyteen.

Ps. jatkan tätä aihetta muutaman päivän ajan, lähettämällä aina uuden osan, joka käsittelee tätä samaa aihetta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 2

Lähes kaikki herätysliikkeet ja uskonyhteisöt ovat sitä mieltä, että uskovien yhteyden rakentaminen on eräs tärkein seurakunnan tehtävistä. Siitäkin lähes kaikki herätysliikkeet ja uskonyhteisöt ovat samaa mieltä, että sielunvihollinen on saanut aikaan riitaa ja hajaannusta uskovien keskellä, niin ettei todellista yhteyttä syntyisi. Herra Jeesus opetti Johanneksen evankeliumin 17 luvussa, että Hänen opetuslastensa tulisi pyhittyä totuudessa ja totuuden pyhitys, johtaa siihen, että uskovat ovat yksi (alkutekstin mukaan yksi) niin kuin Isä ja Poika (Jeesus) ovat yksi.

Ongelma on siinä jos emme ymmärrä ykseyttä, joka yhdistää uskovat yhdeksi ilman raja-aitoja ja karsinoita. Jos emme ymmärrä ykseyttä, josta Herra Jeesus puhui ja opetti, niin silloin emme pääse koskaan todelliseen yhteyteen, koska todellista yhteyttä ei ole olemassa ilman ykseyttä. Ykseys tuo automaattisesti yhteyden uskovien keskuuteen.

Me uskovat ja erilaiset uskonsuunnat sanomme, että meidän tulee rakastaa toinen toisiamme ja olla yhtä, mutta siitä huolimatta jäämme hajaannukseen ja taistelemme kynsin hampain todellista yhden seurakunnan ykseyttä vastaan. On turha puhua rakkaudesta ja yhteydestä jos olemme päättäneet jäädä hajaannukseen ja puhumme muodon vuoksi rakkaudesta ja yhteydestä, mutta emme ihan oikeasti ole halukkaita tavoittelemaan seurakunnan jakamatonta ykseyttä.

Todellista Jumalan rakkauden syvällistä vaikutusta on vain siellä missä uskovat ovat halukkaita elämään seurakunnan jakamattomassa ykseydessä. Tämä totuus paljastaa meidän uskovien rakkaudettomuutta sekä puolue- ja lahkohenkeä, sillä todellinen Jumalan rakkaus yhdistää yhdeksi, eikä hajaannu erilaisiin karsinoihin puolueellisesti rakastamaan vain oman lahkon jäseniä. Tässä suhteessa meidän kaikkien on tehtävä parannusta, myös minun.

Yhteyskristillisyys on yleensä sellaista, missä erilaiset uskonyhteisöt sanovat hyväksyvänsä toisensa sekä pitävät silloin tällöin yhteisiä kokouksia, mutta he eivät pyri ykseyteen, vaan heille riittää vaillinainen yhteys, koska he haluavat ylläpitää omia karsinoitaan sekä pitää kiinni asemista, jotka itse kukin on saavuttanut karsinoissaan. Yhteiskristillisyys on uskovien ykseyden vihollinen, koska yhteiskristillisyys haluaa vain vaillinaista yhteyttä, mutta ei todellista ykseyttä niin kuin Isä ja Poika ovat yksi ilman erilaisia karsinoita ja tunnustuskuntia. Yhteiskristillisyys haluaa jäädä hajaannuksen tilaan eikä tavoittele hajaannuksen poistumista ja todellista seurakunnan ykseyttä. Yhteiskristillisyys toimii vastoin Herran Jeesuksen rukousta, jossa Hän pyysi Isäänsä varjelemaan opetuslapsensa, että he olisivat yksi. Herran Jeesuksen rukous sisältää ajatuksen etteivät uskovat hajaantuisi pois toisistaan erilaisiin kuppikuntiin, siksi Hän pyysi opetuslapsilleen varjelusta, että he olisivat yksi. Raamattu ei opeta uskovia tavoittelemaan sellaista yhteyttä, joka pyrkii elämään hajaannuksessa eikä halua ojentautua todelliseen ykseyteen, siksi yhteiskristillisyys on todellisen ykseyden vihollinen, jos se haluaa jäädä hajaanukseen, eikä tavoittele todellisen ykseyden saavuttamista.

Ykseys uskovien välillä on ehdoton Jumalan tahto, asetus ja suoranainen määräys. Silloin kun olemme ihan oikeasti Jumalan armosta pyhitettyjä totuudessa, niin meillä on myös todellinen yhteys, koska ilman todellista yhteyttä ei ole olemassa todellista ykseyttä. Uskovien yhteydestä puhuminen ja sen tavoitteleminen on oikein ja Raamatullista, mutta todellinen uskon ja Raamatullinen yhteys ei koskaan kannata ja tue hajaannusta, eikä elä hajaannuksessa, koska Jumalan vaikuttama uskon yhteys synnyttää ja ylläpitää jakamatonta uskon ykseyttä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 3

Jumala toimii kansansa keskuudessa ovat he sitten missä tahansa uskonsuunnassa tai niiden ulkopuolella, emmekä me saa taistella toinen toisiamme vastaan. Yhden seurakunnan totuudesta puhuminen ei ole uskovia vastaan taistelemista, vaan totuudesta kertomista, jonka päämäärä on hajaannuksen häpeän poistuminen sekä todelliseen uskon ykseyteen ojentautuminen.

Kaikille asioille on oma aikansa myös sille että uskova elää ja vaikuttaa jossakin uskonsuunnassa, mutta Jumalan tahto on kuitenkin aina kasvattaa uskovaa ojentautumaan ja elämään seurakunnan ykseydestä käsin, että hajaannuksen häpeä poistuisi uskovien keskuudesta. Jumala puhuu tavalla tai toisella jokaiselle uskovalle myös seurakunnan ykseydestä. Uskova ihminen päättää sydämessään miten hän vastaa Jumalalle seurakunnan ykseyteen, alkaako hän vastustamaan sitä vai uskoo siihen ja alkaa toimimaan sen puolesta. On sanomatta selvää, että meidän tulee olla totuuden puolella myös koskien yhtä ja jakamatonta seurakunta totuutta.

Tiedän sen, että moni sanoo ettemme enää voi päästä todelliseen ykseyteen, josta Raamattu selkeästi opettaa.

Minä voisin kysyä, että koska Jumala on käskenyt meitä olemaan yksi seurakuntana, niin mikä estää meitä olemasta kuuliaisia Herralle ja kuinka moneen muuhun Raamatun opetukseen me sanomme, että vaikka Raamattu opettaa näin, niin emme enää voi uskoa ja ojentautua näissä asioissa, niin kuin Raamattu opettaa?

Asettaessaan ja määrätessään seurakunnan olevan yksi, niin Jumala ei varmastikaan antanut meille sellaista käskyä ettemme voisi ojentautua sen mukaan. Epäusko sanoo ettemme enää voi olla yksi seurakuntana, niin kuin Raamattu opettaa, usko sanoo, että kyllä voimme, sillä onhan se Jumalan muuttumaton opetus ja käsky seurakunnalleen.

Voimme rukoilla seurakunnan ykseyttä sekä alkaa ojentautumaan sen mukaan kuin olemme saaneet siihen ymmärrystä. Todellinen ykseys on vasta sen jälkeen mahdollista kun lopetamme tekosyyt ettemme voi olla yksi seurakuntana ja suostumme todelliseen totuuden pyhitykseen ja silloin kykenemme purkamaan ykseyttä estävät väärät rakenteet sekä alamme löytämään ykseyden tietä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 4

Lähes kaikki herätysliikkeet ja uskonyhteisöt ovat sitä mieltä, että Jumalan seurakunnan tulee olla yksi ruumis, eli yksi seurakunta. Vaikka erilaiset herätysliikkeet ja uskonyhteisöt tunnustavat, että Raamattu opettaa vain yhdestä seurakunnasta maailmanlaajuisesti ja paikkakunnittain, niin siitä huolimatta he pitävät kiinni kynsin ja hampain karsinoistaan ja hyökkäävät voimakkaasti sitä vastaan, että seurakunta olisikin todella vain yksi, niin kuin Raamattu opettaa.

Monet uskovat sanovat, että uskovalla tulee olla oma hengellinen koti ja onhan meillä kaikilla omat maalliset erilaiset kotimme, niin siksi myös tulee olla erilaisia hengellisiä seurakuntakoteja (karsinoita), joista sitten itse kukin voi valita itselleen mieluisan kodin.

Raamattu opettaa Apostolien tekojen luvussa 2 jakeessa 47 alkutekstin mukaan, että Jumala lisää seurakuntaansa jokaisen armosta pelastuneen ihmisen. Raamatun opetuksen mukaan ihminen ei valitse itselleen seurakuntaa, vaan Jumala tekee valinnan ja lisää jokaisen armosta pelastuneen seurakuntaansa. Raamatun opetuksen mukaan seurakuntaan ei liitytä, eikä sitä valita, koska uudestisyntymisen kautta Jumala itse lisää pelastuneen ihmisen seurakuntaansa. Jos uskoisimme Raamatun sanan totuutta Jumalan valinnasta koskien seurakunnan jäsenyyttä, emmekä ihmisten vääriin opetuksiin, niin silloin olisimme jo paljon lähempänä todellista seurakunnan ykseyttä ja yhteyttä.

Raamattu opettaa ainoastaan yhdestä seurakunnasta, johon Jumala liittää ja lisää pelastuneen ihmisen. Raamattu ei missään kohdassa sano ja opeta, että paikkakunnalla voi olla monia erilaisia seurakuntia monine erilaisine opin painotuksineen. Heprealaiskirje luku 10 ja jae 25 sanoo alkutekstin mukaan, että emme saisi jättää yhteistä kokoontumistamme, eikä sano kuten väärin käännetty jae 33/38 käännöksessä sanoo, että älkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne.

Raamattu sanoo ja opettaa kaikkialla, että seurakunta on aina Herran seurakunta. Jos uskoisimme seurakunnan olevan totisesti Herran seurakunta, niin silloin ymmärtäisimme ettei ihmisillä voi olla omaa seurakuntaansa, koska seurakunta on Herran oma ja me kuulumme Herran seurakuntaan, emmekä omaan seurakuntaamme. Jos uskoisimme totuuden seurakunnasta Herran seurakuntana ja ettei meillä voi olla omaa seurakuntaamme, koska seurakunta on Herran seurakunta, niin silloin olisimme todella lähellä todellista seurakunnan ykseyttä ja yhteyttä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 5

Moni sanoo ja kysyy sydämessään; miten voin olla yhtä ja pyrkiä ykseyteen kaikkien kanssa kun on niin paljon eksytystä ja harhaoppeja? Raamatussa Herra Jeesus (Joh 17 luku) sanoi, että ykseys voi muodostua vain niiden välille, jotka ovat pyhitettyjä totuudessa, eli uskon elämän prosessissa, jossa he Jumalan armosta kasvavat pyhityselämässä rakkauden totuudessa yhä syvempään Jumalan tuntemiseen. Kukaan uskova ei ole eikä tule täydelliseksi tässä maailmanajassa, mutta Jumalan armosta voimme kuitenkin kasvaa uskossa totuuteen yhä syvällisemmin Jumalan tuntemisessa.

Jos joku julistaa väärää evankeliumia (pelastussanomaa) tai vääristelee evankeliumin pelastuksen tietä tai muuten opettaa pelastuksen evankeliumista vastoin Jumalan sanan totuutta, niin silloin on kyse eksytyksestä ja harhaopista, joka ei edusta Raamatun uskoa, eikä tietenkään tällaisen kanssa voi eikä saa hakea uskon ykseyttä ja yhteyttä. Jos joku kantaa mukanaan riivaajien valhevoitelua (kontaktit hautavoiteluun, kuolleiden kautta saadut voitelut jne.), niin emme saa pyrkiä uskon ykseyteen ja yhteyteen hänen kanssaan, koska hän palvelee riivaajahenkiä, vaikka sanoisikin uskovansa Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan (1 Joh 1 luku) synnittömyysopin julistaja ei ole pelastavassa uskossa, koska hän ei tuo syntejänsä Herran Jeesuksen veren puhdistettavaksi, emmekä voi pyrkiä uskon ykseyteen ja yhteyteen tällaisen harhaopin julistajan kanssa. Ekumenia on eksytys, joka julistaa pelastumattomia ihmisiä pelastetuiksi ja siten vääristää evankeliumin pelastussanoman ja ekumenia on saatanallinen eksytys, emmekä saisi pyrkiä rakentamaan uskon ykseyttä ja yhteyttä sellaisten kanssa, jotka kannattavat, tukevat ja ovat mukana rakentamassa ekumenian eksytystä. Edellä olevat esimerkit ovat selviä tapauksia.

Opillinen erimielisyys tai erehtyminen opissa, jos se ei vääristä evankeliumin pelastussanomaa eikä johdata ketään riivaajahenkien valhevoiteluun ei ole syy vetäytyä pois pyrkimyksestä uskon ykseyteen ja yhteyteen. Jos opetamme ja ymmärrämme väärin Raamatun sanan opetusta, niin joissakin tapauksissa se saattaa estää todellisen uskon ykseyden ja yhteyden syntymisen. Väärä vesikasteoppi voi estää todellisen uskon ykseyden ja yhteyden syntymisen, sillä Raamattu opettaa, että on vain yksi kaste, joka Jumalan armosta vastaanotetaan uskon syntymisen jälkeen. Väärä opetus seurakunnasta ja seurakunnan johtamisesta estää todellisen uskon ykseyden ja yhteyden syntymisen, sillä esimerkiksi väärä opetus seurakunnan johtavasta pastorista estää todellisen uskon ykseyden ja yhteyden syntymisen, koska yksi johtava pastorioppi on sidottu tiukasti kiinni omaan herätysliikkeeseen tai uskonyhteisöön, joita voi olla monia erilaisia.

Raamattu opettaa, että Jumalalla on vain yksi seurakunta, jonka pää ja johtaja on Herra Jeesus (Johtava Ylipaimen) ja Jumala asettaa jokaisen paikkakunnan seurakuntaan ryhmän miehiä vanhimmiksi ja paimeniksi, jotka yhdessä johtavat paikkakunnan seurakunnan työtä. Naiset seurakunnan vanhimpina ja paimenina on väärää paimenuutta, yksi johtava pastori oppi on väärää paimenuutta, ja kaikenlainen paimenuus oppi, jossa syrjäytetään Raamatullinen paimenuus on väärää paimenuutta ja uskovat eivät saisi olla väärän paimenuuden alaisuudessa. Väärä paimenuus ei johda ykseyteen, vaan hajaannukseen.

Johtava pastori tai mikä muu tahansa titteli, jolla yksi ihminen johtaa muiden yläpuolella seurakuntaa on nousemista Jeesuksen paikalle ja on selvää ettei tällaisen väärän ikeen vallassa oleva ihminen tai uskonyhteisö halua pyrkiä todelliseen uskon ykseyteen ja yhteyteen, koska he haluavat pitää kiinni omasta karsinastaan, saavutetuista asemista sekä opeistaan, joihin he ovat mieltyneet. Johtava pastorioppi on väärä opetus ja tuhoisa oppi, koska siinä ihminen nousee paikalle, joka kuuluu yksin Herralle Jeesukselle, koska Raamatun opetuksen mukaan (1 Piet 5:4) Herra Jeesus on Ylipaimen (Johtava Paimen).

Nykyään herätysliikkeissä ja uskonyhteisöissä on hyvin suosittua kutsua jotakin ihmistä johtavaksi pastoriksi tai seniori pastoriksi, joka tarkoittaa johtavaa asemaa yli muiden seurakunnassa. Raamatusta et löydä mistään kohdasta sellaista opetusta, että joku uskova ihminen voisi olla ja toimia johtavana pastorina tai seniori pastorina seurakunnassa. Johtava pastori ja seniori pastori oppi ja käytäntö on paavillinen siemen, ei Raamatun sanan totuuteen perustuva opetus. Vaikka tämä uskonsuunnan johtava pastori olisi vaikka kuinka hyvä veli ja uskossa kasvanut pitkälle, niin se ei silti oikeuta sellaiseen asemaan, joka kuuluu yksin Herralle Jeesukselle, joka on seurakuntansa ainoa Johtava Paimen. Ymmärrän senkin ettei tätä asiaa ole aina edes loppuun saakka mietitty ja niin johtava pastori kuin uskovat ihmiset uskonsuunnassa voivat olla todella vilpittömiä uskossaan, mutta siitä huolimatta johtava pastori opetus ei ole Raamatun opetus.

Jos tutkit historian valossa Uuden Liiton ajan uskonliikkeitä, jotka ovat vastaanottaneet yhden johtavan pastorin (tai millä tittelillä tahansa yksin johtava henkilö) opetuksen tai valinneet naisia seurakunnan johtoon, niin huomaat kuinka ne ovat eksyneet monin eri tavoin pois totuudesta. Yksi johtava pastori oppi ja naiset paimenina on paljon vakavampi väärä opetus kuin me ymmärrämmekään.

Naiset paimenina syrjäyttää Jeesuksen asettaman paimenuuden ja tämä on todella vakava vääristymä seurakunnassa. Naiset ovat yhtä arvokkaita Jumalan silmissä kuin miehetkin, mutta Jumala ei ole asettanut naisia Uuden Liiton paimenuuteen ja siksi emme mekään saisi niin tehdä. Kaikenlainen naisten sortaminen on väärin ja syntiä. Se ei ole naisten syrjimistä ja alistamista, kun sanomme ettei naiset saa johtaa seurakuntaa, koska se on Jumalan asettama asetus ja opetus Uuden Liiton seurakunnalle.

Yksi ja johtava pastori oppi on todella vakava väärä opetus, koska siinä ihminen asettuu paikalle, joka kuuluu yksin Herralle Jeesukselle. Näissä uskonliikkeissä missä on hyväksytty väärä paimenuus on voinut olla aluksi ihan vilpitöntä ja aitoa Jumalan etsintää ja Jumalan Hengen toimintaa, mutta ajan saatossa ne ovat ajautuneet eksytyksiin, vaikka ovatkin alkaneet alun perin Pyhässä Hengessä. Toki uskonyhteisö voi eksyä monella eri tavalla, mutta on sanomatta selvää, että jos joku ihminen asettautuu Herran Jeesuksen paikalle ja asemaan, niin ennen pitkää se alkaa näkymään huonona hedelmänä, vaikka ihmiset olisivat kuinka vilpittömiä tahansa.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 6

Monet herätysliikkeet ja uskonyhteisöt sanovat kuinka uskovien tulisi aktiivisesti alkaa rakentamaan uskovien yhteyttä yhteiskristillisyyden kautta. He sanovat etteivät pelkät puheet riitä, vaan pelkkien sanojen sijasta pitää alkaa toimimaan käytännössä yhteyden aikaansaamiseksi, niin kuin seurakunnan yhteys on alun perin tarkoitettu.

Yhteiskristillisyys ei ole Jumalan tahto, vaan seurakunnan ykseys, sillä yhteiskristillisyys sallii hajaannuksen, eli itse kunkin jäämisen omaan karsinaansa, eikä yhteiskristillisyys pyri pois hajaannuksesta takaisin todelliseen ykseyteen. Yhteiskristillisyys haluaa hyväksyä muut karsinat, mutta ei halua lakkauttaa hajaannusta aiheuttavia karsinoita, vaan niitä tukemalla haluaa ylläpitää hajaannusta, joka estää todellisen uskon ykseyden ja yhteyden syntymisen. Alun perin Raamattu opettaa vain yhdestä jakamattomasta Jumalan seurakunnasta, jonka tulisi elää ykseydestä käsin, eikä Raamattu tunne muunlaista seurakunta käsitystä ja opetusta.

Yhteyden haikaileminen ilman hajaannuksen poistumista sekä todellisen ykseyden syntymistä on omantunnon tyynnyttämistä ja puhdistamista, joka tapahtuu kuitenkin ilman totuutta. Yhteyden tavoitteleminen jäämällä hajaannukseen on itsepetosta, joka on yhtä kaukana totuudesta kuin itä on lännestä. On selvää, että jos yhteyden haikaileminen hyväksyy hajaannuksen sekä pyrkii estämään todellisen ykseyden ja yhteyden (yksi seurakunta ilman erottavia karsinoita), niin silloin yhteyden haikailija ei ymmärrä sitä mitä Raamattu opettaa todellisesta ykseydestä ja yhteydestä. Yhteyden haikailijan kohdalla voi olla kyse vilpittömyydestä, mutta vilpitönkin voi olla väärässä ja väärin opetettu.

Monet uskonyhteisöt puhuvat hengellisestä uudistumisesta ja herätyksestä, jonka yhteydessä otetaan myös esille uskovien yhteys tärkeänä asiana. Vaikka uskovien yhteydestä puhutaan tärkeänä asiana edellä mainitussa yhteyksissä, niin se ei ole kuitenkaan koskaan johtanut todelliseen ykseyteen ja yhteyteen, vaan on aina jättänyt seurakunnan häpeälliseen hajaannuksen tilaan. Raamatun opettama todellinen uskovien ykseys ja yhteys poistaa lahko- ja karsinarajat, koska Jumalalla on vain yksi seurakunta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Uskovien yhteydestä ykseyteen osa 7

Jokainen meistä myös minä joutuu omalta kohdaltaan parannuksen paikalle, että voisimme löytää totuuden ykseydestä ja alkaa elämään todellisesta ykseydestä käsin, niin kuin Raamattu opettaa. Ikävä kyllä on tahoja ja henkilöitä, jotka eivät halua todellista ykseyttä, vaan hinnalla millä hyvänsä tai keinolla millä hyvänsä pyrkivät estämään todellisen ykseyden syntymisen, koska he haluavat pysyä hajaannuksessa omissa uskonsuunnissaan. Eräs yleinen argumentti on sellainen, että enää ei voida elää niin kuin alkuseurakunta, emmekä enää voi elää jakamattomassa yhden seurakunnan ykseydessä, vaan nyt on elettävä tässä erilaisten uskonsuuntien vaikutuksessa.

Kysyn sinulta, joka tunnustat, että alussa seurakunta eli ykseydestä käsin, mutta että nyt emme voi enää toimia sillä tavalla, mihin muihin Uuden Liiton Raamatun opetuksiin suhtaudut siten, että vaikka Raamattu opettaa näin, niin emme kuitenkaan voi enää uskoa niin kuin Raamattu opettaa? Kaikki minkä Raamattu opettaa on Jumalan asettamaa, joka tarkoittaa että meidän on mahdollista elää sen mukaan, uskossa kasvaen ja koko ajan syvempään Jumalan tuntemiseen, vaikka emme olekaan ja tule täydellisiksi tässä ajassa.

Monet herätysliikkeet sekä uskonyhteisöt ja varsinkin äärikarismaattiset liikkeet (myös muutkin) tuovat kovaan ääneen esille kuinka liikkeen herätyspyrkimyksien ja uudistumisen kritisoiminen hajottaa uskovien yhteyttä. Ymmärrän sen ettei mielivaltainen syyttäminen, toisen uskon näkemyksen vääristäminen tai panettelu ole oikein, vaan on syntiä, josta tulee tehdä parannus. Asiallinen, sävyisä ja Raamatun sanan totuuteen perustuva arviointi ja asioiden koetteleminen ei aiheuta hajaannusta, koska sen pyrkimys on edistää, lujittaa ja vahvistaa totuutta. Todellinen totuuden pyhitys johtaa myös aina todelliseen ykseyteen ja yhteyteen, josta Herra Jeesus opettaa Johanneksen evankeliumin 17 luvussa.

Ikävä kyllä monien uskonyhteisöjen (näkyy selkeästi äärikarismaattisuudessa, mutta myös muissakin uskonyhteisöissä) "herätys ja uudistus" ei ole johtanut mihinkään muuhun kuin tämän liikkeen oman egon nostamiseen kauniista yhteys puheista huolimatta, koska oikea ja todellinen Raamatun mukainen uskovien ykseys ja yhteys poistaa ja lakkauttaa lahkorajat ja erilaiset karsinat sekä sen lisäksi kasvu ja ojentautuminen totuudessa ykseyteen johtaa parannuksen paikalle vääristä opeista ja käytännöistä.

Kun monet herätysliikkeet ja uskonyhteisöt puhuvat uskovien yhteydestä, niin esille otetaan katkeruus toisia kohtaan ja kuinka tulisi antaa anteeksi toinen toisilleen, joka on ihan oikein ja Raamatullista. Valitettavasti katkeruus ja anteeksiantamus puheita käytetään myös väärin sillä tavalla, että asiallinen ja sävyisä arviointi ja koettelu, joka Raamatun sanan kautta todistaa yhteisön epäraamatulliset opetukset sekä joissakin tapauksissa myös valhehengen manifestaatiot, niin sävyisä ja asiallinen koetteleminen käännetään asiattomaksi arvosteluksi ja hyökkäämiseksi sekä panetteluksi.

Kun toimitaan tällä tavalla eikä olla halukkaita parannukseen selkeistä vääristä opetuksista sekä manifestaatioista, vaan käännetään asia päinvastoin ja yhteyttä sekä anteeksiantamusta käytetään keppihevosena sille, että uskonliike haluaa jatkaa väärällä tiellä eikä suvaitse asiallista koettelemista, niin kyse on mitä törkeämmästä Jumalan sanan totuuden vääristämisestä. Vieläkin pahemmaksi asian tekee se kun puhutaan anteeksiannosta ja uskovien yhteydestä, mutta ei kuitenkaan olla halukkaita todelliseen ykseyteen ja yhteyteen, joka olisi lakkauttamassa ja poistamassa häpeällistä hajaannuksen tilaa uskovien keskuudesta ja sen sijasta kaikin voimin rakennellaan omaa karsinaa sekä taistellaan todellista ykseyttä vastaan.

-PP-

[laulajamies]

1933/-38

Luukkaan 15:8
"Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?"

Tuomarien 10:15-16
"Niin israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme syntiä tehneet; tee sinä meille aivan niinkuin hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä autat meitä. Ja he poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat Herraa. Silloin hän ei enää kärsinyt, että Israelia vaivattiin."

[vaisuliini]

*

Korneliuksen perhekunta

Markku Särelä: Kornelius, Apt. 10 ja 11. Pietari saarnasi hänen kodissaan ja Pyhä Henki tuli "kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat". Heidät kaikki kastettiin. Poikkeusta ei mainita. Korneliuksen "koko perhekunta" pelastui (Apt. 11:14). Kornelius oli sotilas, sadanpäänties. Hänen perhekuntansa suuruutta ei mainita. joka tapauksessa siihen kuului muitakin kuin vaimo; muuten ei olisi voitu puhua "koko perhekunnasta". (s.33)

Apt 10:
1 ¶ Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.
2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
3 Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!"
4 Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
.....

22 He sanoivat: "Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".
23 Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.
24 Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.
.....

34 ¶ Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,
37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.
40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
41 ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.
42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
44 ¶ Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat (akouo).
45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Apt 11:14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi’.

Raamattu ei kerro Korneliuksella olleen vaimoa tai lapsia. Emme voi siis opettaa varmuudella Korneliuksen perhekuntaan kuuluneen sylivauvoja. Kornelius saattoi olla naimisissa ja hänellä olisi voinut olla vaikkapa jo teini-iässä olevia lapsia tai hänen lapsensa olivat voineet olla jo nuoria aikuisia jne. Tällä asialla on siis turha spekuloida. Raamattua tutkimalla näemme selvästi ettei Korneliuksen perhekunnassa ollut sylivauvoja, vaan ihmisiä jotka olivat siinä iässä, että kykenivät tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen.

Kornelius oli koko perhekuntansa kanssa Jumalaa pelkääväinen. Ihminen joka pelkää, eli haluaa kunnioittaa Jumalaa on ymmärtävässä iässä. Tämä sulkee pois sylivauvat sekä todella pienet lapset. Ensimmäinen vihje kertoo meille ettei Korneliuksen perhekunnassa ollut sylivauvoja ja todella pieniä lapsia.

Kornelius oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. Pietari julisti evankeliumia Herrasta Jeesuksesta kertoen, että kuka uskoo Herraan Jeesukseen saa Jeesuksen nimen kautta synnit anteeksi. Pietarin puhuessa Pyhä Henki tuli kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat (akouo) hänen puheensa. Akouo tarkoittaa kuulemista sekä kuulemista jonka voi ymmärtää. On päivänselvää, että tässä yhteydessä oli kyse kuulemisesta jonka kykeni ymmärtämään, koska Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Toinen vihje todistaa selvästi, että Korneliuksen perhekunta ymmärsi kuulemansa saarnan. Tämä tarkoittaa sitä ettei Korneliuksen perhenkuntaan kuulunut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia.

Pyhän Hengen lahja vuodatettiin Korneliuksen perhekuntalaisille ja he kaikki puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Tämä on kolmas vihje, joka sulkee pois sen mahdollisuuden, että Korneliuksen perhekunnassa olisi ollut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia. Sylivauvat eivät puhu kielillä, eivätkä ylistä Jumalaa, sillä he eivät osaa vielä puhua.

Jumalalle on tietenkin kaikki mahdollista, mutta jos paikalla olisi ollut sylivauvoja, jotka olisivat puhuneet kielillä ja ylistäneet Jumalaa, niin se olisi ollut sellainen ihme, joka olisi varmasti selkeästi mainittu Jumalan tekona. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota mitään tällaisesta, koska sellaista ei ole tapahtunut.

Raamatun sanan todistuksen valossa on päivänselvää ettei Korneliuksen perhekuntaan kuulunut sylivauvaa tai todella pieniä lapsia. Raamatun todistuksen mukaan Korneliuksen perhekuntaan kuuluneet kastettiin sen tähden koska he kuulivat ja uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. He olivat tehneet parannuksen ja henkilökohtaisesti uskoivat Herraan Jeesukseen.

Alkuseurakunnassa oli kielto kastaa muita kuin uskoon tulleita, siksi Pietari sanoi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Koska he olivat tulleet uskoon ja saaneet Pyhän Hengen, niin siksi heitä ei voitu kieltää ottamasta kastetta vedessä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Lyydian perhekunta

Markku Särelä: Lyydia, Apt. 16:13-15. "Hänet ja hänen perhekuntansa" kastettiin. Lyydia oli Tyatirasta Filippiin muuttanut purppuranmyyjä. Hän oli todennäköisesti leski, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja koska perhekunta kulki hänen nimellään. Lasten tarkasta iästä on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä. joka tapauksessa sanonta edellyttää, että perheessä oli lapsia. 32) (s.33)

Apt 16:
13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa (akouo); ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.

Apt 16:40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.

Lyydia saattoi olla leski, koska Raamattu ei mainitse hänen miestään. Ei kuitenkaan ole varmaa oliko hän leski. Purppuranmyyjänä hän tienasi oman elantonsa, eikä siten ole varmaa onko hänellä ollut miestä vai ei. Tämäkin on turhaa spekulaatiota, sillä Raamatun todisteet kumoavat kirkon lapsikasteen Lyydian perhekunnan kohdalla.

Raamattu opettaa, että Uuden Liiton järjestyksen mukaan ensin tuli tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen vastaanotettiin kaste vedessä.

Paavali julisti evankeliumia Lyydia kuuli (akouo) evankeliumin ja uskoi, sillä Herra avasi sydämensä ottamaan vaarin siitä mitä Paavali puhui. Lyydian perhekunta, eli hänen kodissaan asuvat ihmiset uskoivat myös siksi Lyydia perhekuntineen kastettiin. Järjestys on taas Uuden liiton mukainen; parannus, usko Jeesukseen ja vedessä kastaminen. Lyydian perhekuntaan saattoi kuulua hänen sukulaisiaan (veljensä) tai ymmärtävässä iässä olevia Lyydian jälkeläisiä.

Apt 16:40 tuo esille, että Lyydian perhekunnassa oli veljiä Herrassa Jeesuksessa, niin Paavali ja Silas rohkaisivat uskossa Lyydiaa ja veljiä Herrassa. Sylivauvaa ei voi rohkaista Herrassa, sillä vauva ei ymmärrä rohkaisuun käytettäviä sanoja. Raamatun todistuksen mukaan Lyydian perhekuntakasteessa ei ollut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia, vaan veljiä Herrassa jotka kykenivät ymmärtämään rohkaisun sanoman.

-PP-