Päivän sana

[vaisuliini]

*
Olen huomannut että uskovien keskuudessa, jotka eivät ole sisäistäneet Jumalan armoa ja Herran Jeesuksen sovitustyötä on paljon sekaannusta, ristiriitoja ja he ovat hyvin herkkiä ottamaan vastaan eksytyksen tuulia ja epäraamatullisia oppeja. Heillä ei ole pelastuksen varmuutta sydämessään tai he eivät ole oppineet ymmärtämään Jumalan armoa ja sitä kuinka Pyhä Henki vaikuttaa uskovan sydämessä tahtomista ja tekemistä, jonka seurauksena uskovan elämässä tapahtuu uskon tekoja.

Epävarmuus omasta pelastuksesta sekä siitä ettei tiedä miten Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ja mikä on Jumalan tahto ja mitä Raamattu opettaa saa uskovan juoksemaan erilaisten opintuulien ja eksyttäjien perässä, jotka hyvin usein lupaavat pikaisia tuloksia uskovan elämässä, jonka kautta uskovasta tulee "erikoisesti voideltu ja armoitettu uskova".

Silloin kun uskon perustus ei ole kunnossa, niin uskova on hyvin herkkä tarttumaan kaikenlaisiin houkutteleviin vääriin oppeihin, joissa luvataan Jumalan voimaa, armoituksia ja armolahjoja jokaiselle, joka uskoo eksyttäjän opettaman menetelmän miten voit vastaanottaa tämän voitelun ja armoituksen.

Ikävä ja valitettava totuus on että näitä väärän voitelun tarjoajia nousee kuin sieniä sateella. Heidän kauttaan Jumalan tahto ei toteudu, vaan joissakin tapauksissa uskova saa sydämeensä haavoja epäterveen uskon ja toiminnan kautta, joiden parantuminen voi kestää pitkän aikaa.

On erittäin tärkeää, että uskova ymmärtää Herran Jeesuksen sovitustyön arvon elämässään ja sen mitä Raamattu opettaa ja kuinka Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä uskovan sydämessä. Edellä olevien asioiden ymmärtäminen antaa sinulle hyvät lähtökohdat kasvaa uskossa oppiaksesi tuntemaan Jumalan tahdon. Siten sinulla on mahdollisuus nähdä Jumalan tahdon toteutumista elämässäsi.

-PP-

[vaisuliini]

*
ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 1. - "AABRAHAM"

Sukkot-juhlan (סוכות) eli "lehtimajanjuhlan" aikana on tapana liittää "lehtimajan"-vieraiksi (myös) raamatullisia henkilöitä. Nämä liitetään myös ylösnousemuksen toivoon, jossa tulevassa messiaanisessa ajassa HERRAN pyhät ovat kanssamme (Matt.8:11). Ylösnousemuksen toivossa myös on omat rakkaamme ja omaisemme - Messiaassa pelastettuina. (1Tess.4:13-14)

Yleisesti 7. päiväisessä lehtimajanjuhlassa päivät on jaettu erityisten Raamatun henkilöiden kesken: (1) Aabraham (2) Iisak (3) Jaakob (4) Mooses (5) Aaron (6) Joosef (7) Daavid. Näiden Raamatun henkilöiden elämä ja opetus tuo meille sisältöä "sukkot"-juhlan keskelle.

Aabraham opettaa meille monia asioita. Poimin tähän niitä jotka itselleni nousivat sydämelle.

(1) "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan"

Uskon elämä on vaellus kohti Jumalan lupauksia ja niiden täyttymyksiä. Tähän sisältyy aina "jostakin" pois lähteminen. Aabraham jätti epäjumalanpalvonnallisen maailman, uskoen elävään yhteen Jumalaan, joka yksin kykeni antamaan hänelle lupauksen jälkeläisestä. Lupaus on kolminainen; se on jälkeläiset, maa sekä Jumala itse - ISRAELIN Jumala.

(2) "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin"

Uskon elämä on uskon vaellus, joka paljastaa heikkoutemme. Aabraham valitsi inhimillisessä viisaudessaan Egyptin avukseen, nälänhädän keskellä. Opimme siis, että uskon vaelluksen kohteena oleva Jumalan lupaus, ja sen saavuttaminen - osin tuo osaksemme omien virheidemme näkemisen, jopa väärä valinnat - oppiaksemme niistä. Tämä vahvistaa sitä totuutta, että lupaus ei perustu meidän onnistumiseemme, eikä meidän voimaamme - vaan Jumalaan itseensä. Virheemme kasvattavat meitä pois itsestämme, syvemmin luottamaan HERRAAN. Jumala ruokkii meidät, ei "maailma" (Egypti). Parannuksen tekeminen on hepreassa "teshuva", eli takaisin kääntyminen HERRAN luo.

(3) "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat?"

Uskon vaellus ja elämä vie meitä ahdistuksen kautta kasvamaan Jumalan tuntemisessa. Aabraham tuskastui tilanteessaan, jossa hän ei nähnyt vielä lupauksen täyttymystä. Tässä Jumala ilmoitti hänelle itsensä. Aabraham uskoi HERRAA (בַּֽיהוָ֑ה > tai "Herrassa"), ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Epäilyksemme ajat Jumalan hyvyydestä eivät tee tyhjäksi Jumalan lupauksia. Jumala vahvistaa meitä, kasvattaa meitä, palauttaa meidät luoksensa - että näkisimme - että Hän yksin on elävän uskon alkaja ja sen täyttäjä. HERRA ei saata kesken aloittamaansa työtä.

(4) "yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä"

Uskon elämä ja sen vaellus - Jumalan antaman lupauksen voimassa - paljastaa lihallisen heikkoutemme. Aabraham kuunteli tässä tilanteessa enemmän Saaraa - vaimoaan, kuin HERRAA. Kuinka usein kuulemmekin ihmistä, HERRAN sijasta. Olemme kuulleet Jumalan äänen, ja saaneet Hänen Sanansa, mutta silti - käännymmme liian helposti inhimillisen ratkaisun puoleen. Uskon vaelluksen koko perusta lepää Jumalan uskollisuudessa, joka paljastetaan meille epäonnistumistemme kautta. Ihmiselämän arvo todentuu lupauksen kautta. Jumala antaa jokaisen ihmislapsen tähän elämään, ja siksi ihmiselämä on arvokkaampaa kuin vain "olla" jälkeläinen (lihan mukaan). Ishmaelin arvo tässäkin on tärkeä, vaikka hän ei ollutkaan lupauksen "kantaja".

(5) "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan"

Uskon vaelluksemme perusta on yksin Jumalassa. Aabrahamin koetus on vaikeaa ymmärtää. Silti voimme sanoa, että tapahtuma osoittaa - että rakkaus Jumalaan on suurempi kuin mikään muu. Ketä me rakastamme enemmän kuin Jumalaa? Moorian vuoren tapaus on kuva Messiaan uhrista, mutta samalla se on meille kaksinainen opetus: Jumala tulee antamaan oman Poikansa meidän tähtemme; meidän tulisi antaa kaikkein rakkaimpamme Hänen tähtensä.

Lehtimajanjuhla puhuu uskon vaelluksesta. Emme ole vielä perillä. Emme siksi jää paikoillemme. Israelin kanta-isät puhuvat meille tästä uskon vaelluksesta, ja samalla kaikessa opettavat - että Jumalan uskollisuus on ihmistä suurempi. Siksi lehtimaja kuvaa Jumalan hyvyyttä, ja sen kautta meille annettua lupausta, jota kohden me vaellamme - uskon kautta.

P.K

[Jukka]

*
Olen huomannut että uskovien keskuudessa, jotka eivät ole sisäistäneet Jumalan armoa ja Herran Jeesuksen sovitustyötä on paljon sekaannusta, ristiriitoja ja he ovat hyvin herkkiä ottamaan vastaan eksytyksen tuulia ja epäraamatullisia oppeja. Heillä ei ole pelastuksen varmuutta sydämessään tai he eivät ole oppineet ymmärtämään Jumalan armoa ja sitä kuinka Pyhä Henki vaikuttaa uskovan sydämessä tahtomista ja tekemistä, jonka seurauksena uskovan elämässä tapahtuu uskon tekoja.

Epävarmuus omasta pelastuksesta sekä siitä ettei tiedä miten Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ja mikä on Jumalan tahto ja mitä Raamattu opettaa saa uskovan juoksemaan erilaisten opintuulien ja eksyttäjien perässä, jotka hyvin usein lupaavat pikaisia tuloksia uskovan elämässä, jonka kautta uskovasta tulee "erikoisesti voideltu ja armoitettu uskova".

Silloin kun uskon perustus ei ole kunnossa, niin uskova on hyvin herkkä tarttumaan kaikenlaisiin houkutteleviin vääriin oppeihin, joissa luvataan Jumalan voimaa, armoituksia ja armolahjoja jokaiselle, joka uskoo eksyttäjän opettaman menetelmän miten voit vastaanottaa tämän voitelun ja armoituksen.

Ikävä ja valitettava totuus on että näitä väärän voitelun tarjoajia nousee kuin sieniä sateella. Heidän kauttaan Jumalan tahto ei toteudu, vaan joissakin tapauksissa uskova saa sydämeensä haavoja epäterveen uskon ja toiminnan kautta, joiden parantuminen voi kestää pitkän aikaa.

On erittäin tärkeää, että uskova ymmärtää Herran Jeesuksen sovitustyön arvon elämässään ja sen mitä Raamattu opettaa ja kuinka Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä uskovan sydämessä. Edellä olevien asioiden ymmärtäminen antaa sinulle hyvät lähtökohdat kasvaa uskossa oppiaksesi tuntemaan Jumalan tahdon. Siten sinulla on mahdollisuus nähdä Jumalan tahdon toteutumista elämässäsi.
-PP-

Tämä oli hyvää opetusta Petri Paavolalta (siksi kopioin koko tekstin). Veljeni alkaa päästä armon evankeliumin ytimeen opetuksessaan ja näyttää oppineen myös yhä selkeämmin ilmaista sen - lyhyesti ja ytimekkäästi. Herra häntä runsaasti siunatkoon ja varjelkoon.

[vaisuliini]

*
Alla oleva Raamatun opetus on erittäin tärkeä Herran Jeesuksen opetuslapselle. Jos tahdot tehdä Jumalan tahdon, niin tulet tuntemaan ja löytämään totuuden sekä tietysti Jumalan tahto tulee toteutumaan elämässäsi. Silloin sinä elät totuudessa ja vääryys pysyy poissa sydämestäsi.

Joh 7:
16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

Tämä Raamatun kohta paljastaa sen, että sellainen ihminen puhuu omiaan, eli epäraamatullisia oppeja ja ajatuksia, joka etsii omaa kunniaansa, ei Jumalaa kunniaa. Silloin kun uskova etsii omaa kunniaansa, niin sen seurauksena hän aina eksyy vääryyteen ja epäraamatullisiin oppeihin. Koska hän etsii omaa kunniaa, ei Jumalan kunniaa, niin siksi hän eksyy, joko kokonaan tai joillakin keskeisillä ja oleellisilla Raamatun opetuksen sekä Pyhän Hengen toiminnan alueilla.

Edellä olevasta Jumala on varoittanut minua ja olen nähnyt kuinka monet uskovat ovat eksyneet etsiessään omaa kunniaansa. Jumala ei jaa omaa kunniaansa kenenkään uskovan kanssa, ei millään tavalla. Olen surukseni nähnyt kuinka monet uskovat ovat aluksi ihan oikeista motiiveista ja vaikutteista lähteneet tekemään Herran työtä, niiden lahjojen ja armoitusten kautta, jotka Jumala on antanut heille.

Heille on kuitenkin käynyt, niin että he ovat ylpistyneet ja alkaneet etsimään omaa kunniaansa. Tämän tähden Jumala on sallinut heidän eksyä pois totuudesta, sillä oman kunnian pyytäjä eksyy aina vääryyteen, kuten Raamattu sen selkeästi opettaa. Olemme nähneet monien uskovien, saarnaajien, seurakunnan johtajien jne. eksyvän pois totuudesta etsiessään omaa kunniaansa.

Oman kunnian etsiminen on eksyttänyt monet uskovat vääriin oppeihin ja väärän hengen toimintaan. Oman kunnian etsiminen on myös ollut monille uskoville tie ja polku synnillisen seksin harrastamiseen. Silloin kun ihminen etsii omaa kunniaa, niin hän etsii itselleen ihailijoita, jotka kehuvat häntä. Oman kunnian etsimisen eräs ikävä kääntöpuoli on eksyminen harrastamaan seksisyntejä ihailijoidensa kanssa. Oman kunnian synnin takia monissa uskovien seurakunnissa ja työmuodoissa avioliitot ovat rikkoutuneet, kun vääryyden vallassa olevat uskovat keskinäisessä työyhteydessä ovat himoissaan syttyneet toisiinsa harrastaen keskenään synnillistä seksiä.

Suomessakin on monia tällaisia haureuden päälle rakennettuja avioliittoja, joissa haureudessa elävät uskovat yrittävät tehdä Herran työtä. Surullista on että monet uskovat tukevat ja kannattavat tällaisia haureellisia ihmisiä, jotka kiertävät Suomessa omaa sanomaansa vieden tai muulla tavalla yrittävät tehdä Herran työtä. Nämä haureelliset ovat yleensä kaksinkertaisen haureuden hengen vallassa, joka on lihallinen ja hengellinen haureus. He ovat lihanhimon ja haureuden vallassa sekä samalla he ovat väärän ja saastaisen hengen juoksupoikia ja juoksutyttöjä.

Haureuden henki on antikristuksen henki, joka ylläpitää ja ruokkii sielullisuutta, josta uskovan täytyy pysyä erossa. Kun ihminen on sielullisuuden vallassa eikä ole halunnut kasvaa uskossa täyteen miehuuteen rakkaudesta totuuteen, niin hän eksyy kaikenlaisiin eksytyksen kavaliin juoniin.

Raamattu opettaa, että kun me totuutta noudattaen rakkaudessa kasvamme Jeesukseen Kristukseen, niin siinä samalla kasvamme kohti täyttä miehuutta uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, emme tule täydellisiksi uskossa, mutta voimme kasvaa uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täyteen miehuuteen. Kun ja jos rakastamme Isä Jumalaa ja Herraa Jeesusta, niin silloin haluamme kasvaa uskossa totuutta noudattaen rakkaudessa ja silloin myös käytännössä ojentaudumme uskossa sen mukaan mihin saakka olemme Jumalan armosta kasvaneet.

-PP-

[vaisuliini]

*
LEHTIMAJANJUHLA "SUKKOT"
- TOINEN PÄIVÄ 2. - "IISAK"

Kantaisien, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaus - lepää Israelin yllä tänäkin päivänä, Israelin Jumalan osoittaman valinnan tähden. Siksi meidänkin tulisi lehtimajanjuhlan aikana sallia kantaisien "vierailla" luonamme, ja ottaa heistä oppia uskon vaellukseemme ja uskon elämäämme: "valinnan kannalta he (ISRAEL) ovat rakastettuja isien tähden" (Room.11:28).

Tänään katselen Iisakin elämää, ja nostan sieltä esille omalle sydämelleni nousseita ajatuksia.

(1) "hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni"

Aabraham ei sallinut poikansa Iisakin ottaa vaimoa kanaanilaisten joukosta. Tämä uskon kuuliaisuus perustui lupauksen voimaan: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan' - lupauksen ja siunauksen osa tuli erottua muista kansoista. Tämä puhuu meille myös johdatuksesta. Iisak totteli isäänsä ja äitiänsä, ja luotti HERRAAN, saaden itselleen oikean vaimon. Siunauksen ja uskon kuuliaisuuden osa vaikutti nöyrtymisen HERRAN tahtoon - "hänestä (Rebekka) tuli hänen (Iisakin) vaimo, ja hän rakasti häntä". Siunaus uskon kuuliaisuudessa ja Jumalan tahdossa ulottui avioliittorakkauden osaksi. Tästä meidän tulisi oppia paljon. Suurempaa on Jumalan tahto, ja sen antama siunaus - kuin oma tahtomme.

(2) "Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön"

Jumalan johdatus kasvattaa meitä, vaeltamaan uskossa ja Jumalan tahdossa. Iisak sai rakkaan vaimonsa HERRALTA; tästä hän tiesi - myös lapset, ja niiden siunaus, tulee HERRALTA. Emme saa olla liian itsevarmoja mistään. Kaikki elämä; ruoka, vaatteet, puolisomme ja lapset sekä vanhempamme - tulisi nähdä oikeassa valossa. Rukous tunnustaa Jumalan kaiken antajana ja siinä luopuu oma voimaisuudestaan. Tämä myös toi esiin Jumalan valinnan, sillä Jaakob oli valittu siunauksen "kantaja" - "vanhempi palvelee nuorempaa". Valintaa ei tehnyt ihminen, eikä ihmisen tahto tai voima, vaan lupauksen siunaus, jossa HERRA toimi oman kaikkivaltiutensa osassa. Iisakin rukous hyväksyi Jumalan tahdon Rebekan kautta syntyvien lasten kohdalle. Sen kautta Jumalan kaikkivaltius ja valinta tulivat esille. Tässä on suuri opetus uskon elämäämme ja uskon vaellukseemme.

(3) "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon"

Uskon kuuliaisuus kasvaa lupauksen ja siunauksen voimasta. Iisak sai rakkaan vaimonsa Jumalalta, ja hedelmätön Rebekka tuli Jumalan siunauksen voimasta hedelmälliseksi. Iisak nyt näki, että maa(kin) oli tämän siunauksen osassa, ja niin hän uskon kuuliaisuudessa pysyi lupauksen osassa, uskon kautta - "oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua." Muukalaisuus ei estänyt siunauksen osaa, sillä sen takana oli Jumalan antama vala - "minä annan kaikki nämä maat (sinulle ja jälkeläisillesi) ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille" - "Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä." Uskomme tulee löytää perustansa Jumalan rakkaudessa; Hän tietää mitä tarvitsemme, ja Hän antaa sen mitä tarvitsemme. Siksi sanokaamme mekin tänään itsellemme ja toisillemme: "älä mene Egyptiin".

(4) " Siitä ei syntynyt riitaa."

Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta vedestä tuli riitaa: "Vesi on meidän", sanoivat gerarilaiset. Kolmas kaivo sai nimekseen Rechobot (רְחֹב֔וֹת), joka koetusten, sekä oikean nöyryyden kautta osoitti - "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa". HERRA on antanut. Tähän ei tarvittu riitaa gerarilaisten kanssa, vaan uskon luottamus ja siunaus, jossa luvattu maa oli uskon kautta jo Iisakin. Siunaus ei koskaan tuota hedelmää riitelemisen kautta. Päinvastoin - siunaus on uskon osallisuudesta nousevaa, jossa taistelu ei ole lihaa eikä verta vastaan. Tämä nojalla opimme, että me voimme "siirtyä-sivuun" määrätyissä tilanteissa poistuaksemme turhista väittelyistä ja riitelyistä, pelkäämättä silti menettää siunauksen osaa. Jumala taistelee puolestamme, ja siunauksen osa on yksin uskossa - annetun lupauksen voimassa, ei meidän kyvyissämme tai voimassamme.

"Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden"

(5) "Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet"

Jumalan valinta on suurempi kuin ihmiset. Jaakob oli siunauksen perijä, sekä sen kantaja. Iisakin oma valinta perustui luonnolliseen mielihyvään ja "ruokaan", ei hengelliseen näkökykyyn ja viisauteen. Kuinka usein maallinen ilo ja nautinto viekin hengellisen näkökyvyn! Iisak rakasti enemmän Eesauta, mutta Rebekka rakasti Jaakobia. Rakkautemme lähimmäisiimme tulee olla Jumalan siunauksen mukaista, jossa etsimme iankaikkista valintaa ja Jumalan tahtoa. Tahdomme sanoa että Rebekka toimi tilanteessa "kavalasti" mutta silti, hän toimi Jumalan tahdossa. Eesau oli ottanut heetiläisiä vaimoja itselleen (Jehudit ja Baasemat). Siunaus ei voinut jakaantua muiden kansojen kanssa. Oli kyse Jumalan valinnasta joka ylitti inhimillisen valinnan. Miksi Rebekka ei puhunut miehellensä, sanoen - että siunaus tulee asettua Jaakobin osaksi? Ehkä syynä oli se, että Iisak ei olisi kuunnellut vaimoansa. Tästä opimme sen, että emme saa olla koskaan liian itsevarmoja omissa ajatuksissamme - vaan että meidän tulee oppia kuulemaan myös toisia (ohjeita ja varoituksia), ja koetella sitä kautta omat ajatuksemme, ovatko ne todella HERRASTA vaiko ei. Eesau oli katsonut esikoisuutensa "maallisessa" muodossa katoavaisena tekijänä - "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani (siis) tekisin?" - tässä oli jo ongelman ydin. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jumalan valinta ylitti kuitenkin ihmisen valinnan. Tästä opimme paljon. Me emme saa yrittää asettaa omaa valintaamme yli Jumalan valinnan, ja vielä - "Jumalan tiet ovat paljon korkeammat kuin meidän". Oikea nöyryys ja HERRAN pelko, löytävät oikean tien. Olkoon jokainen ihminen valehtelija, mutta Jumala totinen: "Että sinut (HERRA) havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään". (Room.3:4).

Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä ISRAELIN erämaavaelluksesta ja samalla se kutsuu meitä oppimaan kantaisien ja muiden Raamatun henkilöiden elämästä Jumalan lupauksen ja siunauksen merkitystä, uskon kuuliaisuuden sekä Jumalan uskollisuuden kautta. Jumalan lupaukset erottavat (pyhittävät) meidät pois maailmasta ja muista kansoista; päämäärämme ja valintamme ovat toisenlaisia. Ne katsovat suurempaan päämäärään kuin näkyvään ja ajalliseen. Siksi ne kurottautuvat aina uskossa Jumalan kaikkivaltiutta kohti, ja "asuvat" siinä Jumalan siunauksen ja lupausten alaisuudessa. Tästä Iisak on meille hyvä opetus.

1 MOOSEKSEN KIRJA 27 LUKU ---
28 "Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

P.K

[vaisuliini]

*
Raamatun opetuksen mukaan käsite Jumalan pelko tarkoittaa Jumalan kunnioittamista. Raamatun opetuksen mukaan Jumala kuulee ja vastaa niiden uskovien rukouksiin, pyyntöihin ja toiveisiin, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia. Jos rukoilemme ja pyydämme Jumalalta asioita, jotka ovat Hänen tahtonsa vastaisia asioita, niin Hän ei kuule eikä vastaa meidän pyyntöihimme ja rukouksiimme. Jumalan pelko, eli Jumalan kunnioittaminen avaa oven ja tien Jumalan tahdon toteutumiseen meidän elämässämme.

Joh 9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.

Ps 50:15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Joh 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."

Apt 5:
30 Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
31 Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

1 Joh 5:14 Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.

Raamatun eräs todella tärkeä opetus on se kuinka Herran Jeesuksen opetuslapsi voi oikealla tavalla ymmärtää mitä Raamattu opettaa ja mikä on Jumalan tahto.

Raamattu opettaa, että jos pidät Jumalan käskyt, eli pyrit elämään niiden mukaisesti (Uuden Liiton järjestys), niin se on todiste sille että sinä rakastat Jumalaa. Herran Jeesuksen lupauksen mukaan Hän ilmoittaa itsensä (Raamatun sanan totuus ja Jumalan tahto) sille uskovalle, joka rakastaa Jumalaa.

Uuden Liiton Jumalan käskyjen pitäminen ja noudattaminen ei tarkoita sitä, että olisit lain alla ja pyrkisit ansaitsemaan pelastuksen tekojen kautta. Uuden Liiton Jumalan käskyjen pitäminen ja noudattaminen tarkoittaa sitä, että Jumala vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä, että Jumalan tahto tapahtuu sinun elämässäsi. Kun Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä sinussa Pyhän Hengen kautta Jumalan sanan totuuden mukaisesti, niin on kyse uskon teoista, jotka eivät nouse ihmisen lihasta, vaan Jumalasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan uskova ei voi ymmärtää Jumalan sanan opetuksia ja Jumalan tahtoa syvällisesti ellei hän rakasta Jumalaa. Monet uskovat ovat siksi kiinni perinteissä ja väärissä opeissa, koska he rakastavat näitä epäraamatullisia oppeja luullen niitä Raamatun totuudeksi, siksi he eivät kykene näkemään ja ymmärtämään sitä mitä Raamattu ihan oikeasti opettaa.

Se ketä me rakastamme ja missä meidän rakkautemme on paljastaa meille sen kuka ja mikä on meidän rakkautemme kohde. Herra Jeesus sanoi fariseusten ja kirjanoppineiden kunnioittavan Jumalaa huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta. Koska he eivät sydämessään rakastaneet Jumalaa, niin he eksyivät kumoamaan Jumalan sanan opetuksen perinnäissääntöjensä kautta.

Rakkaus Jumalaan on Pyhän Hengen vaikuttamaa uskovan sydämessä, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan sydämeen Pyhän Hengen kautta, jonka Jumala on antanut niille, jotka Hän on armostaan pelastanut. Herran Jeesuksen veri, kuolema ja sovitustyö on kaiken perusta, joka on Jumalan lahja, jokaiselle joka tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

-PP-

[Jukka]

Vielä lyhyesti Herran pelosta.

"Jotkut määrittelevät uskovien Jumalaa kohtaan tunteman pelon Jumalan kunnioittamiseksi. Kunnioitus toki kuuluu Jumalan pelkoon, mutta siihen kuuluu muutakin. Uskovalle raamatulliseen Jumalan pelkoon kuuluu Jumalan syntiä kohtaan tunteman vihan ymmärtäminen ja sitä seuraavan tuomion pelkääminen - jopa uskovan omassa elämässä. Hepr. 12: 5-11 kuvaa Jumalan kuritusta uskovalle. Vaikka se tapahtuu rakkaudessa (Hepr. 12:6), on se silti pelottavaa. Lapsina vanhempiemme kurituksen pelko eittämättä pidätti meidät monista pahoista teoista. Sama pätee suhteessamme Jumalaan. Meidän on syytä pelätä hänen kuristustaan ja sen tähden elää häntä miellyttävällä tavalla."

(Lainasin sivulta https://www.gotquestions.org/Suomi/Jumalan-pelko.html)

[Jukka]

Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä ISRAELIN erämaavaelluksesta ja samalla se kutsuu meitä oppimaan kantaisien ja muiden Raamatun henkilöiden elämästä Jumalan lupauksen ja siunauksen merkitystä, uskon kuuliaisuuden sekä Jumalan uskollisuuden kautta. Jumalan lupaukset erottavat (pyhittävät) meidät pois maailmasta ja muista kansoista; päämäärämme ja valintamme ovat toisenlaisia. Ne katsovat suurempaan päämäärään kuin näkyvään ja ajalliseen. Siksi ne kurottautuvat aina uskossa Jumalan kaikkivaltiutta kohti, ja "asuvat" siinä Jumalan siunauksen ja lupausten alaisuudessa. Tästä Iisak on meille hyvä opetus.

1 MOOSEKSEN KIRJA 27 LUKU ---
28 "Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa." P.K

Noissa veljemme P.K:n kirjoituksissa (joita innokkaasti lainaat) on jotain mikä häiritsee sisintäni. Suomalaisena pakanakristittynä en pidä tarpeellisena viettää Mooseksen laissa juutalaisille määrättyjä juhla-aikoja. Käsittääkseni Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät lehtimajajuhlaa viettäneet, eihän? Heistä polveutuvat hebrealaiset joutuivat vasta paljon myöhemmin erämaakokemukseen Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen ja siellä kansa sai lain (Siinailla). Laissa säädetyt juhlat olivat vain varjokuvia tulevasta ajasta ja Pelastajakuninkaasta, jossa varjot muuttuivat todellisuudeksi.

Monet juutalaiset tavat ja juhla-ajat pyrkivät uskovien keskuudessa pääsemään jälleen evankeliumin rinnalle kuten jo ensimmäisellä vuosisadalla esimerkiksi kolossalaisten seurakunnassa, joille Paavali kirjoitti: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol. 2:16-17). Samoin opetti kirje hebrealaisille, että "...laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta..." (Hebr. 10:1). Jeesus Kristus on todellisuus. Vanhan Liiton pyhät kirjoitukset on kirjoitettu meille opetukseksi ja varoitukseksi ja auttavat meitä tulemaan lain aikakauden varjoista elävään todellisuuteen, joka on "Kristus teissä, kirkkauden toivo".

[Juhani]

Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä ISRAELIN erämaavaelluksesta ja samalla se kutsuu meitä oppimaan kantaisien ja muiden Raamatun henkilöiden elämästä Jumalan lupauksen ja siunauksen merkitystä, uskon kuuliaisuuden sekä Jumalan uskollisuuden kautta. Jumalan lupaukset erottavat (pyhittävät) meidät pois maailmasta ja muista kansoista; päämäärämme ja valintamme ovat toisenlaisia. Ne katsovat suurempaan päämäärään kuin näkyvään ja ajalliseen. Siksi ne kurottautuvat aina uskossa Jumalan kaikkivaltiutta kohti, ja "asuvat" siinä Jumalan siunauksen ja lupausten alaisuudessa. Tästä Iisak on meille hyvä opetus.

1 MOOSEKSEN KIRJA 27 LUKU ---
28 "Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa." P.K

Noissa veljemme P.K:n kirjoituksissa (joita innokkaasti lainaat) on jotain mikä häiritsee sisintäni. Suomalaisena pakanakristittynä en pidä tarpeellisena viettää Mooseksen laissa juutalaisille määrättyjä juhla-aikoja. Käsittääkseni Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät lehtimajajuhlaa viettäneet, eihän? Heistä polveutuvat hebrealaiset joutuivat vasta paljon myöhemmin erämaakokemukseen Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen ja siellä kansa sai lain (Siinailla). Laissa säädetyt juhlat olivat vain varjokuvia tulevasta ajasta ja Pelastajakuninkaasta, jossa varjot muuttuivat todellisuudeksi.

Monet juutalaiset tavat ja juhla-ajat pyrkivät uskovien keskuudessa pääsemään jälleen evankeliumin rinnalle kuten jo ensimmäisellä vuosisadalla esimerkiksi kolossalaisten seurakunnassa, joille Paavali kirjoitti: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol. 2:16-17). Samoin opetti kirje hebrealaisille, että "...laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta..." (Hebr. 10:1). Jeesus Kristus on todellisuus. Vanhan Liiton pyhät kirjoitukset on kirjoitettu meille opetukseksi ja varoitukseksi ja auttavat meitä tulemaan lain aikakauden varjoista elävään todellisuuteen, joka on "Kristus teissä, kirkkauden toivo".

Olen jotenkin ihmeissäni näistä juutalaisuuden ihannoimisesta, sekä siihen liittyvistä juhlapäivistä. Niissä juhlissa kun ei useinkaan Jeesusta mainita. Onkohan muutamien uskovienkin tarkkaavaisuus herpaantunut johonkin muuhun, kuin siihen tärkeimpään - sielujen pelastukseen?

Minä en oikein noista juutalaisista juhlista perusta, vaikka rukoilenkin Israelin herätyksen puolesta. En myöskään vietä ns.katolisia merkkipäiviäkään.

Vain usko Herraan Jeesukseen ja hänen sovitustyönsä tuo pelastuksen, niin juutalaisille kuin pakanoillekin.

[Jukka]

Olen jotenkin ihmeissäni näistä juutalaisuuden ihannoimisesta, sekä siihen liittyvistä juhlapäivistä. Niissä juhlissa kun ei useinkaan Jeesusta mainita. Onkohan muutamien uskovienkin tarkkaavaisuus herpaantunut johonkin muuhun, kuin siihen tärkeimpään - sielujen pelastukseen?

Minä en oikein noista juutalaisista juhlista perusta, vaikka rukoilenkin Israelin herätyksen puolesta. En myöskään vietä ns.katolisia merkkipäiviäkään.

Vain usko Herraan Jeesukseen ja hänen sovitustyönsä tuo pelastuksen, niin juutalaisille kuin pakanoillekin.

Noin minäkin asian ymmärrän ja uskon. Jeesukseen uskomalla pelastuu niin juutalainen kuin pakanakin "eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa kuin Herrassa Jeesuksessa, sillä ei ole taivaan kannen alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua."