*
LEHTIMAJANJUHLA "SUKKOT"
- TOINEN PÄIVÄ 2. - "IISAK"
Kantaisien, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaus - lepää Israelin yllä tänäkin päivänä, Israelin Jumalan osoittaman valinnan tähden. Siksi meidänkin tulisi lehtimajanjuhlan aikana sallia kantaisien "vierailla" luonamme, ja ottaa heistä oppia uskon vaellukseemme ja uskon elämäämme: "valinnan kannalta he (ISRAEL) ovat rakastettuja isien tähden" (Room.11:28).
Tänään katselen Iisakin elämää, ja nostan sieltä esille omalle sydämelleni nousseita ajatuksia.
(1) "hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni"
Aabraham ei sallinut poikansa Iisakin ottaa vaimoa kanaanilaisten joukosta. Tämä uskon kuuliaisuus perustui lupauksen voimaan: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan' - lupauksen ja siunauksen osa tuli erottua muista kansoista. Tämä puhuu meille myös johdatuksesta. Iisak totteli isäänsä ja äitiänsä, ja luotti HERRAAN, saaden itselleen oikean vaimon. Siunauksen ja uskon kuuliaisuuden osa vaikutti nöyrtymisen HERRAN tahtoon - "hänestä (Rebekka) tuli hänen (Iisakin) vaimo, ja hän rakasti häntä". Siunaus uskon kuuliaisuudessa ja Jumalan tahdossa ulottui avioliittorakkauden osaksi. Tästä meidän tulisi oppia paljon. Suurempaa on Jumalan tahto, ja sen antama siunaus - kuin oma tahtomme.
(2) "Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön"
Jumalan johdatus kasvattaa meitä, vaeltamaan uskossa ja Jumalan tahdossa. Iisak sai rakkaan vaimonsa HERRALTA; tästä hän tiesi - myös lapset, ja niiden siunaus, tulee HERRALTA. Emme saa olla liian itsevarmoja mistään. Kaikki elämä; ruoka, vaatteet, puolisomme ja lapset sekä vanhempamme - tulisi nähdä oikeassa valossa. Rukous tunnustaa Jumalan kaiken antajana ja siinä luopuu oma voimaisuudestaan. Tämä myös toi esiin Jumalan valinnan, sillä Jaakob oli valittu siunauksen "kantaja" - "vanhempi palvelee nuorempaa". Valintaa ei tehnyt ihminen, eikä ihmisen tahto tai voima, vaan lupauksen siunaus, jossa HERRA toimi oman kaikkivaltiutensa osassa. Iisakin rukous hyväksyi Jumalan tahdon Rebekan kautta syntyvien lasten kohdalle. Sen kautta Jumalan kaikkivaltius ja valinta tulivat esille. Tässä on suuri opetus uskon elämäämme ja uskon vaellukseemme.
(3) "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon"
Uskon kuuliaisuus kasvaa lupauksen ja siunauksen voimasta. Iisak sai rakkaan vaimonsa Jumalalta, ja hedelmätön Rebekka tuli Jumalan siunauksen voimasta hedelmälliseksi. Iisak nyt näki, että maa(kin) oli tämän siunauksen osassa, ja niin hän uskon kuuliaisuudessa pysyi lupauksen osassa, uskon kautta - "oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua." Muukalaisuus ei estänyt siunauksen osaa, sillä sen takana oli Jumalan antama vala - "minä annan kaikki nämä maat (sinulle ja jälkeläisillesi) ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille" - "Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä." Uskomme tulee löytää perustansa Jumalan rakkaudessa; Hän tietää mitä tarvitsemme, ja Hän antaa sen mitä tarvitsemme. Siksi sanokaamme mekin tänään itsellemme ja toisillemme: "älä mene Egyptiin".
(4) " Siitä ei syntynyt riitaa."
Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta vedestä tuli riitaa: "Vesi on meidän", sanoivat gerarilaiset. Kolmas kaivo sai nimekseen Rechobot (רְחֹב֔וֹת), joka koetusten, sekä oikean nöyryyden kautta osoitti - "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa". HERRA on antanut. Tähän ei tarvittu riitaa gerarilaisten kanssa, vaan uskon luottamus ja siunaus, jossa luvattu maa oli uskon kautta jo Iisakin. Siunaus ei koskaan tuota hedelmää riitelemisen kautta. Päinvastoin - siunaus on uskon osallisuudesta nousevaa, jossa taistelu ei ole lihaa eikä verta vastaan. Tämä nojalla opimme, että me voimme "siirtyä-sivuun" määrätyissä tilanteissa poistuaksemme turhista väittelyistä ja riitelyistä, pelkäämättä silti menettää siunauksen osaa. Jumala taistelee puolestamme, ja siunauksen osa on yksin uskossa - annetun lupauksen voimassa, ei meidän kyvyissämme tai voimassamme.
"Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden"
(5) "Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet"
Jumalan valinta on suurempi kuin ihmiset. Jaakob oli siunauksen perijä, sekä sen kantaja. Iisakin oma valinta perustui luonnolliseen mielihyvään ja "ruokaan", ei hengelliseen näkökykyyn ja viisauteen. Kuinka usein maallinen ilo ja nautinto viekin hengellisen näkökyvyn! Iisak rakasti enemmän Eesauta, mutta Rebekka rakasti Jaakobia. Rakkautemme lähimmäisiimme tulee olla Jumalan siunauksen mukaista, jossa etsimme iankaikkista valintaa ja Jumalan tahtoa. Tahdomme sanoa että Rebekka toimi tilanteessa "kavalasti" mutta silti, hän toimi Jumalan tahdossa. Eesau oli ottanut heetiläisiä vaimoja itselleen (Jehudit ja Baasemat). Siunaus ei voinut jakaantua muiden kansojen kanssa. Oli kyse Jumalan valinnasta joka ylitti inhimillisen valinnan. Miksi Rebekka ei puhunut miehellensä, sanoen - että siunaus tulee asettua Jaakobin osaksi? Ehkä syynä oli se, että Iisak ei olisi kuunnellut vaimoansa. Tästä opimme sen, että emme saa olla koskaan liian itsevarmoja omissa ajatuksissamme - vaan että meidän tulee oppia kuulemaan myös toisia (ohjeita ja varoituksia), ja koetella sitä kautta omat ajatuksemme, ovatko ne todella HERRASTA vaiko ei. Eesau oli katsonut esikoisuutensa "maallisessa" muodossa katoavaisena tekijänä - "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani (siis) tekisin?" - tässä oli jo ongelman ydin. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jumalan valinta ylitti kuitenkin ihmisen valinnan. Tästä opimme paljon. Me emme saa yrittää asettaa omaa valintaamme yli Jumalan valinnan, ja vielä - "Jumalan tiet ovat paljon korkeammat kuin meidän". Oikea nöyryys ja HERRAN pelko, löytävät oikean tien. Olkoon jokainen ihminen valehtelija, mutta Jumala totinen: "Että sinut (HERRA) havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään". (Room.3:4).
Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä ISRAELIN erämaavaelluksesta ja samalla se kutsuu meitä oppimaan kantaisien ja muiden Raamatun henkilöiden elämästä Jumalan lupauksen ja siunauksen merkitystä, uskon kuuliaisuuden sekä Jumalan uskollisuuden kautta. Jumalan lupaukset erottavat (pyhittävät) meidät pois maailmasta ja muista kansoista; päämäärämme ja valintamme ovat toisenlaisia. Ne katsovat suurempaan päämäärään kuin näkyvään ja ajalliseen. Siksi ne kurottautuvat aina uskossa Jumalan kaikkivaltiutta kohti, ja "asuvat" siinä Jumalan siunauksen ja lupausten alaisuudessa. Tästä Iisak on meille hyvä opetus.
1 MOOSEKSEN KIRJA 27 LUKU ---
28 "Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."
P.K

Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.