kurja kirjoitti:Tapani kirjoitti:
En ole väittänyt, että ihminen pystyy elämään 100 % hengellisesti eli synnittömästi. Ja satuin nyt käyttämään tuommoista prosentti-ilmaisua, kertahan se on ensimmäinenkin. Pelastus on yksin armosta, mutta taistelu on syntiä vastaan, jotta kasvetaan uskossa ja säästytään synnin tuhoilta tässä maanpäällisessä elämässä, johan minä tämän selvitin edellisessä viestissä. Koita nyt ymmärtää.
Et ehkä itse sitä näe, mutta mielestäni sinä seilaat omavanhurskauden ja Jumalan lahja Vanhurskauden välillä.
Siitä tuossa viestissäsi todisti se lainauksesi:
Hepr. 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
Tällä yritit selvästi perustella niitä omia pinnistelyjä.
Niin ja kuten Jukka jo tuossa toikin sinulle asiaa tuosta, niin siinä edellä jo on asiaa joka siis koskee tuota jaetta.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ja jos luet tuon kokonaisuutena niin mielestäni se asia jo aukeaa:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Eli vaikka saamme kokea kärsimyksiäkin, on meidän roikuttava Herrassa jaluotettava siihen, että lopulta kiitos seisoo ja sen kurituksen ja kärsimyksen tarkoitus on voida sitten siunata kärsinyttä:
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Ja juuri kärsimyksissä meitä koetellaan ja moni voi luopua ja luopuukin ja valitsee synnin ja maailman.
Raamattu näet puhuu tuostakin vaihtoehdosta:
Jesaja 48
9 Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi.
10 Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.
11 Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.
Siis kärsimyksen pätsissä on sulatettu, hopeaa saamatta, tarkoittaa sitä, ettei uskova ole jalostunut, mutta toki on toinekin vaihtoehto.
Mal. 3:3 Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.
"Leevin pojat" siis ovat uskovia, jotka eivät ole vielä valmistuneet omaan palvelutehtäväänsä.
Siis leeviläinen poika oli jo syntymästään valittu /erotettu palvelemaan Jumalaa ja Jumalan kansaa, mutta Jumala siis ensin valmisti heidät ja vasta muistaakseni 25 vuotiaina heidän palvelutehtävänsä saattoi alkaa, ei ennen sitä.
En minä ole väittänyt, että minä pinnistelen vaan että Raamatun mukaan pitäisi pinnistellä. Kurja on saanut porttikiellon riidanhakuisesta kirjoittelusta, tämäkö on sitä oikeaa Sanan mukaan ojentautumista?
Haluaisin sanoa, että yksi kerta kirjoitus voi johtaa vääränlaiseen kuvaan, mitä hän ei sitä tarkoita. Koska hän ei laajalti kirjoita, vaan tietystä asiasta, joka voi johtaa väärinymmärrykseen. Tutustuminen olisi arvokasta, jonka kautta ymmärrettäisiin hänen ajatuksiaan, mitä hän tarkoittaa. Olen sivustakatsojana nähnyt, miten olkinukeksi tekeminen tulee uskonveljien taholta häntä kohtaan pelkästään kirjoituksen perusteella, joka ei ole laajalti aihe, vaan tietty asia ja sen hän oikaisi pois selittäen. Se minua surettaa ja siksi kehotan tutustumaan häneen, niin hänen ajatuksiaan alkaisi ymmärtää paremmin. Herran siunausta sinun päivään! 
