vaisuliini kirjoitti:*
SYDÄMEN VAPAUS MAAILMAN TURHUUDESTA - RISTIN EVANKELIUMIN VOIMA YLI LIHAN HIMON, SILMÄIN PYYNNÖN JA ELÄMÄN KORSKAN
ENSIMMÄINEN JOHANNEKSEN KIRJE 2 LUKU ---
15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
Lihallinen ja synnillinen haaveileminen vangitsee ajatuksemme maalliseen turhuuteen.
Kuinka moni ns. "kristitty" toivoo voittavansa miljoonia, pääsevänsä onnensa mukaiselle lomamatkalle, saavansa sitä ja tätä materiaalisesti - lihan himonsa mukaan. Näihin lihan haluihin pyydetään esirukousta, ja niitä selitetään Jumalan tahtona. Niitä myös oikeutetaan ajatuksella - että tuleehan elämästä "nauttia", tai jopa ns. "siunauksina" joita Jumala antaisi.
Muistakaamme Jumalan Sana --
"Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta."
Jumala ei täytä näiden mukaisia pyyntöjä elämässämme, vaan ohjaa meitä pois näiden kolmen vallan alaisuudesta, Hänen tahtonsa alaisuuteen.
1Joh. 5:14 "Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä."
Jumala vastaa rukouksiin, jotka ovat Hänen tahtonsa mukaisia. Siksi lihan himoa tyydyttävät, elämän korskaan liittyvät rukouspyynnöt, eivät voi tulla kuulluksi: "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta." --
Tämän sanoen, rakkaudellista ja raamatullista kritiikkiä antavia ja Jumalan Sanan totuutta jakavia - usein tuomitaan "kateellisina". Ikään kuin heidän sanansa nousisi lihasta nousevasta kateudesta. Tämä on syyttömän syylliseksi tekemistä, ja syyllisen syyttömäksi tekemistä. Elävässä uskossa päämäärämme ei ole lihan halujen, silmän pyynnön ja elämän korskan loputon täyttäminen, vaan Jumalan Hengen voimassa tapahtuva taivaallisen Isän tahdon mukainen vaellus.
Kateus maallisen himon täyttämisestä on samaa himoa, kuin sen konkreettinen saavuttaminen.
Surullista on myös kuulla kuinka Jumalan Sanassa pitäytyviä tuomitaan "fariseuksina" sekä "uskonnollisina", kun he eivät juokse muiden penseiden kanssa synnin rientoihin ja maailman katoavaisen himon etsintään. Mutta näin sen tulee ollakin! Jos vaellamme Jeesuksessa jumalisesti, joudumme vainottavaksi - sekä pilkatuksi ja mustamaalatuksi.
Pyhällä Hengellä täytetty ihminen on pääsyt osaksi Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa, niin että hänen sydämensä ei enää janoa maailman himoa, silmäin pyyntöä ja sen mukaista korskaa. Nähdessään tämän tällaisen leviävän laajasti kristittyjen keskelle, hän ei suinkaan kadehdi maallista katoavaisuutta, vaan kokee suurta surua kristittyjen maallistuneesta ja lihallisesta tilasta.
Uudistuminen uskonelämässä merkitsee elämänarvojen muuttumista. Enää ei ole päämääränä silmän himojen täyttäminen, eikä ulkonaisen elämänkorskan esittäminen muille, vaan Jumalan rakkauden osa, niin rukoilla kuin kertoa Jeesuksesta - iankaikkiseen kadotukseen menevälle kansalle.
1Tim. 6:6 "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa."
Tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa on sitä, missä silmäin himo, elämän korska ja lihan himo ei enää hallitse. Jumalisuus on elämää Pyhässä Hengessä - Jumalan tahdossa, jossa elämän täyteys on Jeesuksessa, ei katoavaisessa maailmassa.
P.K
Tuntematon suuruus tämä Petri Kuusela.
On tuossa paljon asiaakin, mutta siitä huokuu asketismin väärä ihannointi.
Eikä Jumalan Rakkaus lapsiaan kohtaan siitä tule ilmi, vaan se antaa kuvan kitsaasta Isästä.
Siis itse luonnollisena isänä olen halunnut myös hemmotella omia lapsiani, ja minun Taivaallinen Isäni varmasti haluaa myös samoin toimia meitä kohtaan.
Uskova eli Jumalan rakas lapsi, voi Isältään anoa myös hemmottelua osakseen, ei siinä ole mitään väärää.
Mutta sen anomuksen tulee mennä Jeesuksen esimerkin mukaan, eli Jeesus alisti oman tahtonsa Isän tahdon alle ja vaikka Hänkin anoi jopa vapautusta tulevista kärsimyksistä eli siitä "maljasta" joka Hänen oli juotava,niin silti Hän otti ennemmin sen, kuin oman halunsa/tahtonsa mukaisen tulevaisuuden.
41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
Eli samoin siis me voimme anoa "hölmöjäkin" ja hemmotteluakin itsellemme, mutta se meidänkin tulee kuitenkin alistaa Isän tahdon ja viisauden alle, sillä Hän kuitenkin tietää sen, mikä on meidän parhaaksemme ja mitä me tarvitsemme.
Eli tuosta Jeesuksen esimerkistä me näemme anomisen mekanismin, eli miten se tehdään oikein.
Raamattu kuitenkin sanoo:
Joh. 16:24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
Siis kun me anomme ja sitten Jumala meitä siunaa, niin me ymmärrämme selvästi sen tulleen Rakastavalta Isältämme, ja se osoittaa meille siis käytännön tasolla Isämme Rakkauden meitä kohtaan.
Jos taas emme ano, niin silloin ei tule niin selväksi se, keneltä se siunaus on, siksi tuossa sanottiin tuo:
" että teidän ilonne olisi täydellinen "
Eli silloin anottuamme ja saatuamme saamme iloita ja kiittää Rakastavaa Isäämme, ja näemme selvääkin selvemmin Hänen siunanneen meitä erityisesti.
Toki pidemmälle edennyt uskova ottaa jo ihan kaiken Isän kädestä ja Hänen lahjanaan, sillä mitään meillä ei ole ilman, että olemme sen lahjaksi saaneet.
Mutta siltikin se ilahduttaa ja nostaa kiitoksen Jumalan luo, kun anomisiimme vastataan ja kun kerromme siitä muille, niin monista suista nousee kiitos silloin Jumalan luo.
Tässä pieni esimerkki siitä runsaasta kiitoksesta joka sitten voi nousta.
2. Korinttolaiskirje 1
8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
9 ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
11 kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
No, toivoisin vain sitä, että Rakastavasta Isästämme ei anneta väärää ja kitsasta kuvaa, se oli kirjoitukseni tarkoitus.
