Olemmeko hyljänneet ensimmäisen rakkautemme?

[Jukka]

Tästä ei ole montaakaan päivää, kun juttelin erään uskonveljen kanssa Efeson seurakunnasta, sen uhrautuvasta työstä ja kärsivällisyydestä ynnä monesta muusta hyvästä asiasta, jotka itse ylösnoussut Herra sille ilmoittaa (Ilm. 2:2-3), mutta sitten Jeesus jatkaa: "Mutta se on minulla sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Kun tästä keskustelin veljeni kanssa, en ollut kuullut raamattutuntia, johon nyt alla on linkki. Samansuuntaisista asioista varmasti juttelimme, mutta jos Sinulle on aikaa kuunnella tuo Jouko Niemisen pitämä r-tunti niin hyvin teet (tässä on siis ihan "eri mieheksi muuttunut Jouko", kuin mitä oli 1990-luvulla, eli hänen menneisyytensä vuoksi älä jätä kuuntelematta).

https://www.evankeliumikoulu.fi/Luennot ... -nieminen/

Jos linkki ei johda suoraan raamattutuntiin "Ensimmäinen rakkaus" niin kyllä sen pitäisi listasta löytymän. Jumala armossaan avatkoon sydämemme ymmärtämään mitä Jeesus on seurakunnalleen puhunut.

[Aamu-Usva]

Niin hyvä kysymys!
Muistan yhä kokouksen, jossa puhuttiin tästä aiheesta ja joka sai koko seurakunnan murtumaan. En itse edes ollut tuossa kokouksessa, vaan matkoilla, mutta muistan, miten yksi sisar kertoi tuosta puheesta ja kokouksesta

[kalamos]

Efeso tarkoittaa kaunista/täydellistä/haluttavaa.
Jeesus osoittaa siis ensimmäisen seurakuntaviestinsä sanat jollekin,
joka Hänen silmissään on sitä, mitä tuo nimi osoittaa.

Jeesus ilmaisee siis aivan ensimmäiseksi sen, mitä Hän on nähnyt meissä.
Jo Vanhan Testamentin sivuilla Hän sanoo: Ja ihastukseni olivat ihmislapset

Jokainen ihmislapsi on Jeesukselle niin arvokas,
että Hän antoi itsensä uhriksi pelastaakseen hänet,
saadakseen itselleen Hänessä pyhitetyn ihanan ja täydellisen morsiamen.

Eli jo tuo avaus Efeson seurakunnan lähettiläälle
- siis jo viestin ensimmäinen sana Efeso-
iskee suoraan viestin ytimeen.
Sillä vaikka Jeesus näkee Efeson kauniina ja haluttavana,
niin Efeso on kadottanut ensirakkautensa.

Ja nyt on vielä niin, että tuo Efeson seurakunnan
lähettiläs, sananpalvelija, seurakunnan johtaja oli juuri Johannes,
se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle erityisen rakas.

Eli kun Jeesus sanoo: Efeson seurakunnan enkelille kirjoita,
niin itse asiassa Johannes kirjoittaa kyynelsilmin kuin muistioksi itselleen,
jotta voisi kertoa omalle Jeesuksen lampaiden laumalle,
mitä Henki seurakunnille sanoo

Jeesus näkee meidät Efesona eli kauniina/haluttavana.
Mutta heti seuraavaksi Jeesus tahtoo, että me käännämme katseemme Häneen:
Näin sanoo hän,
joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään,
hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.

Eli avain Efeson viestin avaamiseen on tuossa virkkeessä,
joka on toisto osiosta "mitä olet nähnyt".

Efeso on Jeesuksen silmissä ja Jeesuksen tähden
nimensä mukaisesti "kaunis, täydellinen, haluttava".
Mutta Jeesuksen ihastus ja rakkaus on nyt yksipuolista.
Efeso on hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.

Mitä meidän tulee tällaisessa tilanteessa tehdä.
Nostaa katseemme Jeesukseen. Aivan niinkuin Johannes teki,
kun vankileirien synkässä saaristossa yhtäkkiä kuuli äänen takaansa.
Johannes kääntyi katsomaan ....

Jos me olemme samassa tilanteessa kuin Efeso,
on meidän käännyttävä siihen suuntaan, mistä kuulemme tuon äänen.
Äänen, joka on niin voimakas, kuin vain on Jumalan ääni,
joka jo Eedenissä huusi ihmistä.

Jos ensirakkaus on sammunut, ei asiaa ollenkaan korjaa se,
että me vihaamme kaikkea sitä, mitä Efesokin vihasi.
Efeso vihasi oikeita asioita. Mutta ilman Rakkautta sillä ei ole merkitystä.

Tällaisessa tilanteessa meidän on nähtävä, se mitä Johannes oli nähnyt.
Meidän on nähtävä Hänet,
joka käyskentelee illan viileydessäkin etsien meitä kylmenneitä.

Ja samalla meidän on nähtävä se - ja vieläpä ensimmäiseksi,
että Hän pitää meidät oikeassa kädessään.
Ei mikään koskaan voi meitä irroittaa tuosta kädestä,
jossa nuo seitsemän tähteä ovat.

Johannes seurakunnan edustajana oli tuo ensimmäinen tähti.
Nyt hän, se opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti,
saa olla ensimmäisenä meistä näkemässä Hänet,
joka käyskentelee meidän keskellämme ja tietää meistä kaiken,
joka pitää meidät tiukasti oikeassa kädessään eikä meitä hylkää eikä jätä.

Mutta jos ensirakkaus on päässyt sammumaan, meidän on sytyttävä uudelleen.
Tarvitaan uusi kosketus Hengen liekkiin,
Häneen, joka käyskentelee lampunjalkain keskellä.
Hän saa tuon sammumaisillaan olevan liekin uudelleen hulmahtamaan.
Me voimme taas olla valaisemassa ...
ehkä vain yhtä pimeää huonetta, ehkä vain lähipiiriämme,
tai ehkä kokonaista kaupunkia, jos meidät on asetettu vuorelle.

Mutta jos öljy ei virtaa astiaamme, meidän lamppumme sammuvat.
Mutta Hän käyskentelee lampunjalkain keskellä,
jotta voisimme laittaa lamppumme kuntoon.
Jos emme laita, Jeesus tulee ja työntää lampunjalkamme pois paikaltaan.
Seurakunta toisensa jälkeen on tämän kokenut.
Mutta meidän ei tarvitse tätä kokea. Ei yksilönä eikä seurakuntana.

Efeso (kaunis/täydellinen/haluttava)