Uskonaskel

Oon menneisyydessäni kokenut monenlaista ja saanut haavoja.Joskus foorumillakin oon "elvistellyt" sillä että oon pystynyt antaa anteeksi enkä koskaan muistuttele mistään menneestä...haavat ovat parantuneet.Mutta mitäs kun se mennyt tuleekin muistuttamaan itse itsestään,niinkuin tänään kävi,haava repesi kertaheitolla ja vuotaa melkein solkenaan?
En meinaa millään saada mieltäni takaisin..kyyneleet valuu enkä saa niille mitään vaikka miten yrittäisin.Muistakaa rukouksin jos jaksatte.Tällä on jokin tarkoitus.

-

Tämä on niin tuttua minullekin, sitä jopa uskoo jonkin asian unohtaneensa mutta niin se vaan palaa ja satuttaa jälleen. Uskon että Jumala työskentelee näin haavojemme ja kipujemme kanssa, ei anna meidän uskoa että rupi haavan päällä merkitsee parantumista. Se vie ristin juurelle yhä uudestaan ja odottamaan Hänen apuaan. Me ollaan epätäydellisiä täällä maan päällä, vasta kirkkaudessa täysin terveitä menneistä kivuista. Mutta Mestari on nytkin sun vierellä ja haluaa kuulla kaikki mitä tunnet ja ajattelet sinua rakastaen. Hän hyväksyy sinut juuri tälläisenä, haavaisenakin. Ole siunattu rakas sisko.

Ps 94:19
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa
minun sieluni.

Olet rukouksissani, systeri.

Kiitos teille.Paljon on jo parempi olo mutta kyllä yö meni vielä valvoessa ja vetistellessä.Ainoastaan puoli tuntia ehdin nukkua ennenkö kello herätti.Mä en muista koska olisi ollu tämmöset fiilikset sen kuitenkin sain huomata että oon edelleen mustasukkainen "vähäsen" Vaikka oon kyllä ajatellu etten oo kovin "mustis".
Päivällä ajattelin että joko vihollinen yrittää nujertaa mua, koska oon tuonut rohkeasti seurakunnassa asioita esille tai sitten että Jumala sallii tämän tapahtua koska tämä asia ei tainnut ollakkaan ihan loppuun asti "sairastettu" vielä.
Siunausta kaikille!

Äsken kuuntelin radio-ohjelman loppua jossa sanottiin että haavat ja loukkaantumiset pitäis aina käsitellä.Meillä on vähän hankala keskustella ja käsitellä mitään ,kun asioita helposti vähätellään.Toinen ei ymmärrä kuinka kipeä ja arka se asia on voinut olla.Ja hän ei näe mun itkua koska on opettanut mulle että hän ei kestä itkemistä ,niimpä itkenkin aina salassa.Oon miettiny täs illalla sitä että jos en nyt pysty käsitellä tätä asiaa keskustellen niin jääkö se taas samanlaiseksi "aaveeksi " joka aina tilaisuuden koittaessa alkaa kummitella samalla tavalla kuin nyt,vai voiko haavoista parantua ihan vaan Herran hoidossa hiljaa itkemällä ja tuskailemalla..jos ei kertakaikkiaan oo mahdollisuutta keskusteluun?

Toissayönä sain kokea olevani oikein Taivaallisen Isän sylihoidossa...itkin edelleen tuota tapahtunutta mutta rukoilin samalla että Herra kitkisi musta pois kaiken ylimääräisen jota Hän ei oo istuttanut ja pyysin että Hän täyttäis mua yhä enemmän rakkaudellaan, niin että kykenisin rakastamaan näitä ihmisiä kaikesta huolimatta ja antamaan anteeksi koko sydämmestäni.Hoitais terveeksi ..niin että pystyn kohtaamaan heidät vapaasti ja luonnollisesti ,luottaen siihen että Hän hoitaa myös heidät ja saan jättää kaiken tämän hämmennyksen Jumalan käsiin.
Ja uskon että jollen saa käsiteltyä näitä asioita ihmisten kanssa niin Herran kanssa se hoituu täydellisesti ja vain Hän voi päästä mun syvimpiin haavoihin Pyhän Henkensä kautta.Kiitos ihana Jeesus tuosta hetkestä jolloin sain kokea olevani lähelläsi ja kokea voimaa joka oikeasti parantaa ja puhdistaa

Poistan tästä tään alun ..koska heti kun kirjoitin tään viestin niin sain puhelinsoiton jossa keskusteltiin ja sovittiin asiat ..ja nyt on sovittu kaikkien osapuolten kesken Kiitos Herralle

'''''''''
Kun oon pyytänyt Herralta että hän tutkis mua ja puhdistais mua ,niin uskon että tässä mua taas puhdistetaan niin kuin vähän aikaa sitten kitkettiin sitä kateutta josta täälläkin lörpöttelin Kitkeminen on tuskallista mutta niin tarpeellista jos haluaa olla Herran palvelija

Psalmit 51:
6 (51:8) Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
7 (51:9) Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
8 (51:10) Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
9 (51:11) Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
10 (51:12) Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
11 (51:13) Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
12 (51:14) Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
13 (51:15) Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.