Uskonaskel

En tiedä mitä pitäisi tehdä, töiden suhteen... onkohan Jumalan tahto, että väsymme työssä ja samalla arjessa?
Vai käykö vain vastustus kovaa?

Tosi mieli maassa, taas pitäisi lähteä iltavuoroon ja minusta tuntuu, että ei ole voimia enää yhtään. Kannan syyllisyyttä, kun en näe lapsianikaan tarpeeksi. Eilen päivähoidossa lapsi oli sanonut hoitotädille, että äitiä on ikävä, sydämeni on murtunut.

Eilen olin niin väsynyt että torkuin illalla ja kuulin mieheni jäkätyksen taustalla, kun äiti vaan makaa eikä hoida lapsia. Piti sitten horkassa kammeta itsensä ylös, mutta pahalla päällähän olin... en mikään ihannevaimo sitten. Vaikka tätä työjuttua teen osittain siksi, että tiedän mieheni tahdon siinäkin asiassa, vaikka pakotettu en ole, mutta haluan toimia Jumalan sanaa kunnioittavasti ja kunnioittamaan aviopuolison tahtoa. (toivottavasti näistä asioista saa kirjoittaa, jottei tämä asia vääristy, ei mieheni ole paha ja alistava, vaan minä itse haluan toimia kuten tiedän että toinen tahtoisi minun tekevän ja miten koen Jumalan sanaa tämän asian peilaavan)

Tuntuu, että vaikka on tässä pari päivää vapaata ja sitten taas työpäivä, niin ei lohduta jotenkin, vaan masentaa silti.

Voisikohan Jumala järjestää työasiat niin, että kaikki olisi balanssissa, kiitos.

En tiedä, joko joku rukoili, mutta jokin väistyi... ja jaksan taas jatkaa... kiitos Herralle, olkoon tämäkin työpäivä siunattu Kristuksessa Jeesuksessa.

Rukoilen.

Minä laitan kanssa asian listalleni, väsyneenä ja puhdittomana on olo kuin tyhjällä ilmapallolla.

Meillä on sapuskan jälkeen torkkuaikaa eli nokosia napaan jos tarvetta ja koitetaan olla silloin hissukseen, että toinen saa tirsat. Kummasti näyttää taas maailma valoisammalta kun herää maha täynnä ja levänneenä. Suosittelen 45-min - 1h torkkuja maksimissaan jos tuon yli menee niin saa varata toisen tunnin siihen että pää herää "syväroudasta"

Saisitko houkuteltua jonkun muksun päikkä kaveriksi? Siinä vasta edullinen harrastus jonka kaikki osaa !

kiitos muistamisista. Olo on taas kuin jostain "hei mitä mä olen ajatellut"... siis kuten tuolla jossain kirjoituksessa kirjoitin, välillä ajautuu johonkin omassa voimassa kulkemiseen ja takki menee ihan tyhjäksi. Uskon kuitenkin loppupeleissä, että Jumala kantaa ja on ennalta suunnitellut elämäni suuntaviivat, kun vain Hänen tahtoansa kyselen.

Työpaikkakaan ei ole vakituinen, joten välietappipaikka se on muutenkin, Herra johdattaa sinne minne Hänen tahtonsa on. Tietenkin rukousta aina kaivataan, eli että Herra saisi tahtonsa mukaan johdattaa sellaiseen paikkaan, jossa saisin tuoda Kristuksen valoa ja kirkkautta tähän maailmaan. Ja etten kulkisi omassa voimassa, vaan Kristuksen voimassa, niin että Jumalan tahto saisi ylipäätänsä mennä eteenpäin tässä pimenevässä maailmassa, jokainen Jeesuksen oma, on sitä varten tässä ajassa.

Mutta iso kiitos vastanneille. Kiva huomata että muistetaan ja välitetään, sisarusten taholta

lonelyrider kirjoitti:
Mutta iso kiitos vastanneille. Kiva huomata että muistetaan ja välitetään, sisarusten taholta

No joo pidetään me siskot yhtä!

Mikko Murpatti kirjoitti:

lonelyrider kirjoitti:
Mutta iso kiitos vastanneille. Kiva huomata että muistetaan ja välitetään, sisarusten taholta

No joo pidetään me siskot yhtä!

Eikö sisarukset nimitys, sisällä myös veljet ja siskot? Eli ei menny vitsi ny täydestä

lonelyrider kirjoitti:

Mikko Murpatti kirjoitti:

lonelyrider kirjoitti:
Mutta iso kiitos vastanneille. Kiva huomata että muistetaan ja välitetään, sisarusten taholta

No joo pidetään me siskot yhtä!

Eikö sisarukset nimitys, sisällä myös veljet ja siskot? Eli ei menny vitsi ny täydestä

Luin "sisarien" vaikka olikin sisarusten vanha puusilmä iski jälleen