Uskonaskel

Yksi kanava mitä sielunvihollinen todella paljon käyttää nykyisin ihmisten eksyttämiseen ja sitomiseen on viihdeteollisuus. Erityisesti tämä näkyy lasten viihdeteollisuudessa, sillä lapset ovat otollisia uhreja ja kun saatana saa jo lapsesta ihmisen koukutettua ja sidottua juttuihinsa, pysyy ihminen yleensä koukussa vanhempanakin, jos ei Jeesus vapauta.

Olen huomannut tämän asian omien lasten kohdalla. Esimerkiksi tämä Angry Birds -buumi joka on ollut viime vuosina hurjaa. Olen alusta asti kokenut hengessäni ettei se ole hyvä juttu, ja me ollaan visusti varjeltu lapsia kaikelta siihen liittyvältä. Tietenkään kodin ulkopuolella sitä ei voi tehdä, kun niitä hahmoja ja tuotteita on joka paikassa esillä. Mutta vaikka lapset ovat nähneet niitä siellä ja muilla lapsilla, ei heitä ole kiinnostanut se yhtään. Kunnes hiljattain he saivat eräältä sukulaiselta Angry Birds -heijastimet ja tarrat. Sen jälkeen he eivät ole juuri muusta puhuneet kuin Angry Birdsistä. Aloin pohtimaan, miten yksi pieni heijastin ja tarra voivat saada näin suuren muutoksen aikaan, ja Jumalan Henki vahvisti minulle aavistukseni, että kyseessä on henkivallat.

Tämä saattaa tuntua aika radikaalilta ajatukselta, mutta kehoitan koettelemaan sitä vilpittömin mielin. Ihmiset pitävät näitä viihdeteollisuuden hahmoja harmittomina, ja monesti ne ovatkin sinänsä ihan harmittomia, mutta niistä tulee melkein väistämättä epäjumalia lapsille, kuten nyt yhden tarran ja heijastimen kautta. Sielunvihollinen pääsee näiden epäjumalankuvien kautta täyttämään lasten mielet ja sydämet näillä epäjumalahahmoilla, ja eksyttämään pois Jumalan seuraamisesta. Joten koen, että meidän tulee rukoilla ja koetella tarkasti kaikki mitä tämä maailma meille tarjoaa, ja olla valmiita luopumaan ja pidättäytymään sekä itseltämme että lapsiltamme kaiken sellaisen missä sielunvihollisella on näppinsä pelissä.

Kyllä se minustakin näin on kuten kirjoitat. Pahat henkivallat ovat asialla ja lapset ovat heille mitä parhainta "riistaa". Telkkarit ja elokuvat ja muut tietokonepelit pitäisi lailla kieltää jos saa vähän kärjistää. Elämme vaikeita aikoja kaikin puolin ja menossa kohti vielä vaikeimpia ja pahempia aikoja, kuten hyvin tiedetään kun Raamattu sen meille kertoo. Voisi sanoa myös, että maailma on yksi suuri valheiden verkosto.

Ruut 2:12

Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään."

Ps. 32:10

Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.

Ps. 34:8

(34:9) Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

Tämä on varmaan totta Herman.

Mä en tiedä mitä tämä Angrybirds on mutta siskonvauvalla on sellainen pallo. Mutta tuskin se siitä mitään tajuaa. Mutta yksi homma on mitä olen huomannut. Olen nähnyt sen niin monta kertaa kun lapset "pakotetaan" uskovaisuuteen. Ilman omakohtaista uskonratkaisua Herraan ei synny uskonelämän hedelmää. Vanhempana luultavemmin haluaa lastensa pelastuvan niin hartaasti että moni melkein menisi itse helvettiin lastensapuolesta. Mutta jos ihminen pakotetaan uskovais-elämään väkisin kotona on seuraus seuraavanlainen.--. "Kunhan mä irti pääsen niin sitten.." Olen lukenut juttuja kun lapset täysi ikäiseksi tullessaan ovat katkaisseet välit uskoviin vanhempii lopullisesti ja juoneet ja narkanneet itsensä kuolleeksi.. Ilman että ihminen itse, 100% omasta tahdostaan tulee Herran luokse, ei synny pelastusta.. Vaikka hyppisimme tasajalkaa ja huutaisimme..vaikka maanittelisimme ja tekisimme mitä..emme saa aikaan toisessa välttämättä uskonratkaisua..


Mutta Herran tiet ovat tutkimattomat: Olenhan minäkin tullut uskoon vaikka olen kasvanut ympäristössä missä on puhuttu härskejä, yllytetty harrastamaan seksiä jokaisen naisen kanssa jolta sitä saa.. Olen kuullut kiroilemista jo pienenä ja opin nämä "laatusanat" jo kotoa.. Koulukiusaajani mut yllytettiin hakkaamaan. jne.

Jeesus sanoi, ettei meidän tulisi estää lapsia tulemasta Hänen luokseen. Siinä piilee ajatus, että lapset itse tahtovat tulla Hänen luokseen. Uskon, että kun vanhemmat elää vaalien Jeesuksen läsnäoloa kodissa, tulee lapset ihan omasta tahdostaan Hänen luokseen. Toki omakohtainen uskonratkaisu tulee jokaisen tehdä, että myös vanhempana usko säilyisi. Mutta se mistä kirjoitin tässä avauksessa, lasten varjelemisesta, ei ole ylihuolehtivaisuutta. Eihän me vanhemmat itsekään katsella hölmöjä ohjelmia telkkarista ja keräillä epäjumalankuvia - miksi lapsemme sitten tulisi tehdä niin? On väärää suvaitsevaisuutta sanoa, että meidän täytyy "sallia" lasten tehdä mitä he haluavat, vaikka itse emme niitä asioita tekisi tai hyväksyisi. Jumala antaa viisautta miten varjella lapsia niin, etteivät he koe sitä pakottamisena. Eilen kun puhuin lasten kanssa tästä Angry Birdsistä ja kerroin saman heille kuin tässä avausviestissä, niin he ymmärsivät sen heti eivätkä laittaneet yhtään vastaan kun sanoin että nyt heitetään pois Angry Birds -krääsä ja hankitaan tilalle toiset heijastimet.

Mä varmaankin nyt ajattelin että lapset olisivat eikareita. En kysynyt niiden ikää ja sitä ovatkos uskossa Herraan. tuolla "luonnostaan" ketjussa onkin aiheesta. Eikkari-ihminen elää kuten eikkari elää..luonnostaan. Jos kotona on porukat uskos ja lapset eikkareita, tai päinvastoin..yleensä siitä syntyy riita

Aivan "tuomarisimson"...nyt mä taisin hiffata mitä ajattelit.Että onko siinä vaara että opetetaan lapset elämään luonnostaan "uskovan" elämää.
Itse oon repinyt mm.korvikset itseltäni uskoontulon jälkeen eli riisunut maailman yltäni, niinkuin silloin sanottiin.Tyttäristä yksi halusi laittaa lapsena korvikset mutta otti ne jonkin ajan kuluttua pois.Toinen ei halunnut laittaa ja uskoin sen johtuvan siitä että oli lapsenuskossa.Vanhempana on tunnustanut että olis halunnut jo ajat sitten korvikset itselleen ,mutta ei halunnut pahoittaa äidin mieltä joten hylkäsi ne.Kenellään mun tyttäristä ei nyt kuitenkaan oo korviksia.

Herman kirjoitti:Yksi kanava mitä sielunvihollinen todella paljon käyttää nykyisin ihmisten eksyttämiseen ja sitomiseen on viihdeteollisuus. Erityisesti tämä näkyy lasten viihdeteollisuudessa, sillä lapset ovat otollisia uhreja ja kun saatana saa jo lapsesta ihmisen koukutettua ja sidottua juttuihinsa, pysyy ihminen yleensä koukussa vanhempanakin, jos ei Jeesus vapauta.

Olen huomannut tämän asian omien lasten kohdalla. Esimerkiksi tämä Angry Birds -buumi joka on ollut viime vuosina hurjaa. Olen alusta asti kokenut hengessäni ettei se ole hyvä juttu, ja me ollaan visusti varjeltu lapsia kaikelta siihen liittyvältä. Tietenkään kodin ulkopuolella sitä ei voi tehdä, kun niitä hahmoja ja tuotteita on joka paikassa esillä. Mutta vaikka lapset ovat nähneet niitä siellä ja muilla lapsilla, ei heitä ole kiinnostanut se yhtään. Kunnes hiljattain he saivat eräältä sukulaiselta Angry Birds -heijastimet ja tarrat. Sen jälkeen he eivät ole juuri muusta puhuneet kuin Angry Birdsistä. Aloin pohtimaan, miten yksi pieni heijastin ja tarra voivat saada näin suuren muutoksen aikaan, ja Jumalan Henki vahvisti minulle aavistukseni, että kyseessä on henkivallat.

Tämä saattaa tuntua aika radikaalilta ajatukselta, mutta kehoitan koettelemaan sitä vilpittömin mielin. Ihmiset pitävät näitä viihdeteollisuuden hahmoja harmittomina, ja monesti ne ovatkin sinänsä ihan harmittomia, mutta niistä tulee melkein väistämättä epäjumalia lapsille, kuten nyt yhden tarran ja heijastimen kautta. Sielunvihollinen pääsee näiden epäjumalankuvien kautta täyttämään lasten mielet ja sydämet näillä epäjumalahahmoilla, ja eksyttämään pois Jumalan seuraamisesta. Joten koen, että meidän tulee rukoilla ja koetella tarkasti kaikki mitä tämä maailma meille tarjoaa, ja olla valmiita luopumaan ja pidättäytymään sekä itseltämme että lapsiltamme kaiken sellaisen missä sielunvihollisella on näppinsä pelissä.

En ymmärrä miksi ne linnut ovat niin vihaisia. Eivät luonnossa olevat linnut, esim. pikkulinnut ole yhtään vihaisia, eilen katsoin kun yksi sellainen hyppeli onnessaan ja etsi ruokaa.

Pelasin teini-iässä paljon Wormsia, siinä on matoja jotka ampuvat toisiaan ties millä aseilla, "hassuahan" se on mutta väkivaltaa vain puettuna hassunhauskaan huumoriin.

Pelasin vielä opiskeluaikoina Wolfenstein - enemy territory räiskintäpeliä joka on sellaista videopeliräiskintää eli veri ei lennä ja sotilaat "virkoavat" henkiin "virkoamispaikalla". Peliin tuli ns. modi yhdessä vaiheessa eli joku lisäsi hiukan realismia siihen, noh jätin pelaamisen sikseen kun se realismi oli siis sitä että ilmaiskussa ihminen räjähtää kappaleiksi (anteeksi että puhun tämmöisiä mutta kun kerran peleistä on puhetta ni pakkohan se on totuus kertoa). Jätin sitten pelaamisen sikseen, kiitos Herralle siitä.

Nyt kaverini pyysi minua kokeilemaan World of Tanksia, kaverini ei ole uskossa. World of Tanks on sekin videopelisotaa, tankeilla ammutaan toisia tankkeja mutta jos siihenkin lisäisi realismia, esim. palava sotilas juoksee ulos tankista, haluaisikohan kaverini sitten pelata sitä? Sotaa kuvataan videopeleissä täysin virheellisesti, ei sodassa ole mitään "virkoamispaikkoja". Kaverini oli selvästi hiukan harmistunut kun kokeilin peliä hänen luonaan vain kerran ja sitten kieltäydyin toisesta kerrasta. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua siihen kun hän kertoo World of Tanks sotatarinoitaan, ovathan ne toisaalta ihan ok kun hän kertoo että tankki oli kyljellään joen pohjassa yms. muuta. Sitten tosin tuli mieleen vuoden 1991 onnettomuus jossa Suomen armeijan panssarivaunu upposi ja varusmiehiä kuoli, ehkä otan tuon asian esille, niin johan loppuu se sotaintoilu.

Kaverini näkee asiat niinpäin, että hän tavallaan ihmettelee että mitkä asiat minulle sitten enää ovat sallittuja mutta näen asiat nyt näin:

1. Kor. 10:23

"Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.

1. Kor. 6:12

Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

Kun pelasin Wolfenstein enemy territoryä, sitä tuli tahkottua monta tuntia putkeen, jäin koukkuun ylennysten hankkimiseen, korkein sotilasarvoni pelissä oli muistaakseni joku majuri. Onneksi olen toimistotöissä, niin ei innosta pelata tietokoneella mitään enää, onhan toki olemassa hyviäkin pelejä, joissa ei tapeta ketään. Kuten vaikkapa kuplien poksauttelupelit.

Koukkuun jäämisestä semmoinen lisäkommentti että poistin Facebook tilini kokonaan koska jäin pahasti koukkuun 192 "kaverini" kuulumisten seuraamiseeen, töissäkin oli pakko kytätä koko ajan että kuka nyt oli käynyt kaupassa ja kuka lenkillä ja kuka oli lomalla ja sitten piti tykätä kaikesta niin maan kauheasti. Facebook on hieno palvelu jos osaa käyttää sitä kohtuudella, varsinkin jos on kavereita vaikka ulkomailla niin mikä ettei.

Mutta nyt kun olen miettinyt Facebookiakin tarkemmin, koko palveluhan käsittääkseni perustuu petokseen. Mark Zuckerberg tietääkseni kehitteli sitä yhteistyössä parin muun henkilön kanssa ja sitten omi idean itselleen, en tiedä tuota satavarmasti mutta ainakin Facebook elokuvassa noin kerrotaan mutta tositapahtumiin perustuvat elokuvat eivät koskaan taida kertoa totuutta.

Facebookissa arveluttaa myös se tietojenkeruu, siellähän ilmeisesti nykyään kysellään kaikki kämppiksistä lähtien, koko palvelusta heijastuu semmoinen minäminäminäminä ajattelu jossa korotetaan omaa itseä, itsekin latailin ties mitä lomakuvia sinne ja itsetunto nousi kun porukka kävi tykkäämässä.

Kun olin kokonaan poistanut tilini, tuntui että kytkeydyin irti jostain virtuaalimaailmasta, jossa oli "kavereita" mutta jossa ei ollut kavereita kuin pari ja siinä ongelmana oli se, että kun oli kertonut Facebookissa eli Fabussa jotain niin sitten jos tapasi kaveria sen jälkeen niin kaveri oli jo lukenut uutisen Fabusta.

Facebookista saisi helposti itä-Saksa-version kun muuttaisi sen vain semmoiseksi että kyttää naapuria ja kirjaa Facebookiin kaikki naapurin tekemiset.

Peleistä vielä sekin kommentti, että vuonna 1996 (suunnilleen) pelasin Command Conqueria tietokoneella, ja sitten huoneeseen tuli vanhempieni tuttavaperheen uskossa oleva poika, joka ihmetteli miksi pelaan sotapeliä, tunsin sydämessäni tietynlaisen piston mutta ei sitä teini iässä tajua lopettaa sotapelien peluuta eikä edes opiskelu ikäisenä mutta nyt kiitos Herran olen saanut sotapelien peluun lopettaa, esim. urheilu on paljon rakentavampaa, siinä oppii paljon itsestään ja varsinkin koripallossa olen nyt oppinut nauttimaan siitä miten hauskaa pallo on syöttää pelikaverille eikä aina itse yrittää heittää.

Walt Disney oli tietääkseni 33. asteen vapaamuurari, tässä esimerkki Disneyn piirrettyihin ujutetuista asioista:

https://www.youtube.com/watch?v=1Nv6qD05I4w

Tuomari Simson kirjoitti mielestäni erinomaisesti lasten "pakkouskovaistamisesta". Suomessa on paljon uskoon kasvatettuja nuoria joiden hurskaus on vain opittuja ihmiskäskyjä. Lapset ovat johonkin saakka luontaisen viattomuuden tilassa, mutta Adam (langennut ihminen) heissä nostaa päänsä ennemmin tai myöhemmin. Adamia ei voi, (eikä saa!) pukea uskovaisiin vaatteisiin opettamalla omaksumaan ulkoisen kristinopin muodon, sillä siitä seuraa vain hämmennystä, vihaa ja kapinaa. Uskon että lapsiaan kannattaa varjella sellaisilta asioilta joista tuntee että Herra itse niin kehottaa, mutta muutoin on heille annettava tilaa tehdä asioita myös oman päänsä mukaan. Jumala on se joka antaa Adamille kuolettavan iskun, vanhemmat eivät sitä voi tehdä. Siksi "uskovaisuuden" on oltava heille vapaaehtoista.

Mitä tulee videopeleihin, olen niiden entinen suurkuluttaja, ja kyllä ne maistuvat vieläkin. Pelailen edelleen toisinaan joitakin sota/kamppailupelejä, koska pidän toisten kanssa mittelemisestä tavalla tai toisella, mutta realistinen, simuloitu väkivalta saa minut voimaan pahoin, enkä jaksa sitä. Harrastan Shakkia, joka on itse asiassa sekin sodan pohjalta luotu, mutta laudalla, symbolisessa muodossaan mielestäni harmitonta. Nuorempana eläydyin vahvasti peleihin ja "elin niiden kautta" ja niiden maailmassa, nykyään häivytän tietoisesti mielestäni pelin ulkokuoren ja keskityn leikkimielisen kilpailun suomaan iloon niitä pelatessani.

Olen sitä mieltä että nykymaailma on liian täynnä keinotekoista viihdettä. Sitä oppii elämään ruuduilla tanssivien kuvien luomien mielikuvien kautta, ja niiden lumoamana valheellista "varjoelämää", joka tekee oikeassa maailmassa passiiviseksi ja laiskaksi. Olen itse joutunut käymään kovaa koulua ottaessani enemmän ja enemmän vastuusta elämästäni, ja keskittymällä elämään oikeassa maailmassa "varjomaailman" sijaan. Vanhemmat, viekää lapsenne seikkailemaan oikeaan maailmaan, thekää heidän kanssanne hauskoja asioita oikeassa maailmassa, ettei heidän tarvitse etsiä itselleen "elämää" jostakin muualta. Etsin sitä videopeleistä ja TV:stä, koska maailma ympärilläni oli liian tylsää. Ja vaarallista, vanhemmat jaksoivat aina varoittaa "älä tee sitä", "tuo on vaarallista". Minut opetettiiin pelkämään pienestä pitäen.

Ei yksistään lasten viihdeteollisuus vaan tämä koko yhteiskunta... myönnän että tulisi vähentää tuota tv:n katselua itseltäkin(vaikea olla alttiina Pyhän Hengen äänelle, silloin kun antaa tulla "ravintoa" tuolta tv:stä), jos ajattelee sitä tarjontaa mitä ilta-aikaan tv:ssä näytetään.... esim. väkivalta ja "yliluonnolliset mystiikat" tulee hyvin huomaamattomasti silmiemme ulottuville tv:n kautta... nykyajan viihdeteollisuus on äärimmilleen hiottua, raakuutensa ja pahuutensa osalta.