Uskonaskel

San 1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

San. 19:23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

San. 8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

San. 13: 19. Kuin toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

Vanhurskas vihaa pahaa mutta tyhmälle pahan vihaaminen on kauhistus!

Saar. 12:13. Kuulkaamme siis kaiken opin päätöstä: Pelkää Jumalaa, ja pidä hänen käskynsä; sillä sitä tulee kaikkein ihmisten tehdä.
12:14 Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.

Myös Herra Jeesus vihaa vääryyttä/syntiä eli pahuutta: Hepr. 1: 9. Sinä (Jeesus) rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä, sentähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes.

Jeesus vihaa vääryyttä vaikka rakastaakin syntistä.

Vaikka vihaamme syntiä ja laittomuutta - seksuaalista perversiota, ja kaikkea muuta saatanallista voimaa ja valtaa synnissä - tulee meidän rakastaa Kristuksen ristin kautta jokaista syntistä. Pedofiilin syntikin laitettiin Jeesuksen päälle, että jos pedofiili kääntyy Jeesuksen luo ja pyytää että Jeesus pelastaa hänet hänen synnistään - hän totisesti pelastuu. Tuomio on Herran, ja se tulee tapahtumaan Herran päivänä.

Jes. 2:17-21 "Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan. Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa.Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan."

Nyt on pelastuksen aika, jokainen voi VIELÄ pelastua. Siksi minä en uskalla tuomita ketään, vaan jätän tuomion vanhurskaan Jumalan käsiin, ja samalla rukoilen että niin homoseksuaalit, pedofiilit, murhaajat, jumalanpilkkaajat, tekopyhät fariseukset ja muut saatanaa palvelevat kääntyisivät Jumalan totuuden ja armon voimassa Jumalan Karitsan eteen katumuksessa ja Häntä pelastajakseen huutamisessa.

- todael

Meinasin aloittaa uuden ketjun aiheesta Jumalan pelko, mutta tylsä Murpatti-mode käski etsiä vanhan, joten kopioin kirjoittamani aloituksen tähän. Tonin aloituksessa oli hyviä Raamatun paikkoja ja osittain vastauksiakin, mutta keskustelua/mielipiteitä toivotaan lisää.

Mitä on Jumalan pelko?
Onko se sama asia kuin Jumalan kunnioittaminen?
Jonkin teorian mukaan se on Herran tuntemista.
Mitä tämä alla oleva Raamatun kohta tarkoittaa? Että tuomiota tulee pelätä? Vai että Herran pelko on tuomion pelkäämistä?

2.Kor.5
10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

Monessa kohtaa Raamattu käskee pelätä Jumalaa.
Kuitenkin Jumala sanoo itse, ettei meidän tarvitse pelätä mitään, sillä Hän on kanssamme.
Niin eihän Jumalan pelkääminen voi tarkoittaa samankaltaista pelkoa kuin mitä tunnen hämähäkkejä, henkivaltoja, pimeyttä ja outoja hiippareita kohtaan? Eikö Jumala tarkoita, ettei just noita juttuja tarvitse pelätä, koska Hän on kanssani, mutta millaista pelkoa sitten pitää Jumalaa kohtaan tuntea?

Kun olen omalla kohdallani pohtinut tätä asiaa, olen tullut siihen tulokseen, että Jumalan pelko on nimeomaan uskovien kohdalla kunnioitusta Häntä kohtaan.

Jumala on Itse Rakkaus ja rakkaudessa ei ole pelkoa!

1 Joh. 4
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Eli mielestäni tuon 18. jakeen loppu ilmaisee juurikin sen, että jotka olemme tulleet Jumalan lapsiksi, "täydellisiksi" rakkaudessa, (mutta huom! vain Hänessä) emme enää pelkää.

Ja mielestäni nuo Tonin laittamat kohdatkin puhuvat juuri tästä, eli Herran pelko on viisauden alku, Herran pelko on elämäksi, Herran pelko on pahan vihaamista.

Eli silloin, jos olemme tehneet / toimineet väärin, meidän tuleekin pelätä, sillä silloin emme ole olleet täydellisiä rakkaudessa, koska olemme toimineen vastoin lakia; Rakkauden kaksoiskäskyä.

Aivan samoin, kuin muistan maallisen isänikin kohdalla.

Meillä oli hyvin rakastava ja leppoinen isä, mutta siitä huolimatta, tai ehkä paremminkin, juuri sen vuoksi, kunnioitimme häntä siinä määrin, että jos hän teki vähänkään sellaisen liikkeen kinkkisessä tilanteessa, että asetti esim. kätensä nojatuolin käsinojille siihen tyyliin, että nyt hän on nousemassa nojatuolista, silloin oli syytä toteutta äireemuorin tulkintaa; "....nyt on kersat viisasta tukkia suunsa ja olla hiljaa...".
Ja kuitenkaan hän ei koskaan, eikä kertaakaan, kurittanut meitä mistään.

Mutta jos olin tehnyt jotain pahaa, silloin pelkäsin nimeomaan sitä, mitä isä sanoo ja tekee, eli kunnioitus häntä kohtaan synnytti rangaistuksen pelon, ei suoranaisesti isän pelkoa.

Ja näin miellän olevan Jumalankin kohdalla, eli meidän ei tarvitse pelätä Häntä, jos vaellamme oikein ja rehellisesti, mutta jos toimimme väärin, kunnioitus Jumalaa kohtaan saa meissä silloin aikaan rangaistuksen pelkoa.

Entäpä sitten helvetinpelko ja helvetillä pelottelu.
Voikohan joku tulla oikeasti uskoon niin, että helvetinpelon takia kiinnostuu Jumalasta ja Raamatusta.
Tai että onko se tervettä.

Kyllähän Jobin kirjassa sanotaan, että Jumala kutsuu tavalla ja toisella, ja
tiedän useammankin, jotka ovat tulleet uskoon niissä tilaisuuksissa, missä
on esittetty se näytelmä....olikohan nyt.... Taivaan portit ja helvetin liekit?

Esim. eräs ystäväni on tullut uskoon jo vuosia sitten kyseisessä tilaisuudessa
ja on edelleen ihanasti uskossa ja oli kova alkoholin käyttäjä ja vähän sellainen
"rähinä-mimmi", mutta tänään on todellakin aivan uusi ihminen.

Mutta kyllä uskoisin, että helvetin pelkokin saattaa ajaa etsimään Jumalaa.

Sillähän ei ole loppujen lopuksi merkitystä, mikä on se asia, joka aikaansaa
halun ja etsinnän Jumalan puoleen, sillä pelastushan tulee kuitenkin Jumalalta
kaikkien kohdalla, eli se on yksi ja sama jokaiselle.

Eräs ystäväni on tullut uskoon siten, että meni hengellisessä tilaisuudessa esille
vain sen vuoksi, että oma veljensä on täysin rappiolla ja tämä ystäväni kertoi,
että hänellä oli vain kauhea hätä tämän veljensä puolesta ja lähinnä sen puolesta,
että veljensä elämä tulisi kuntoon, kun eihän hän osannut veljensä sieluntilaa
murehtia, kun oli itsekin uskomaton, mutta tulikin itse uskoon ja siitä on aikaa
jo.....hetkinen......yli 20v.

Eli Jumala tekee tällaisiakin ihmeitä.

1joh4: 18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Liittyiskö tämäkin jotenkin aiheeseen? Mutta kun meillä on Jeesuksen verenmerkki sydämissämme, niin olemme Jumalan vihalta turvassa.

Maailman rakkaus taas on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Tuli tähän mieleen tämä 4 jae. Mutta laitankin koko luvun, kun on hyvää asiaa siinä.

jaak4:
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
13 Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" -
14 te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu-
15 sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon".
16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

paa kirjoitti:Meinasin aloittaa uuden ketjun aiheesta Jumalan pelko, mutta tylsä Murpatti-mode käski etsiä vanhan, joten kopioin kirjoittamani aloituksen tähän.

Kuri ja järjestys se pitää olla! ! !

Mielestäni Herran pelko on juuri tuota mitä otsikossa sanotaan.
Eli sitä, että vihaa syntiä ja vääryyttä.

Tuntuu että vääryyttä ja vilppiä ja syntiä saa nykyisin tehdä ihan julkisesti ja sitä jopa ihaillaan.
Vilpin tekemiseen oikein kannustetaan ja tuntuu ettei tässä maan päällisessä elämässä enää voi pärjätä, jollei
ole valmis kieroiluun ja valehteluun ja kaikenlaiseen vilppiin.

Eli Herran pelko on unohtunut ja juuri kukaan ei ajattele tekojensa seurauksia, koska juuri kukaan ei enää usko
Jumalan olemassaoloon. Tai ainakaan siihen, että Jumala vihaa kaikkea vääryyttä ja vilppiä.

Vielä joskus sata vuotta sitten Herran pelko oli ihan itsestään selvyys suurelle osalle Suomenkin kansasta.

Tulee mieleen tapaus parin kymmenen vuoden takaa, kun kaverini isä oli Venäjällä töissä. Hän sanoi silloin että
ihmisillä on siellä sellainen asenne, että ajattelevat, että "kuinka voisin huijata tuota ihmistä, ennen kuin hän huijaa minua"...
Tuohon asenteeseen varmasti vaikutti paljon kommunismi ja se ettei ihminen saanut omistaa juuri mitään.

Mutta nyt tuntuu, että tuollainen ajattelu on jo ihan tavallista Suomessa.
Esim. kaupan alalla. Autokauppiaat ja kiinteistönvälittäjät yms. huijaavat ihan surutta. Ja rakennusalalla on ihan tapana huijata
niin paljon kuin suinkin pystyy ja kerkiää.

Suomalainen rehellisyys alkaa olla varsinkin kaupungeissa mennyttä. Kurjuus lisää vilpin määrää.

Mutta Herran pelko on tottakai myös Jumalan kunnioittamista.
Ja eikö Jumalan kunnioittaminen ole juuri sitä, että pyrkii kaikessa tekemään Jumalan tahdon?
Eli olemaan myös rehellinen kaikessa kanssakäymisessä, niin Jumalan kuin ihmistenkin kanssa.

Hyvää mietintöä, lisäisin vielä semmoista näkökulmaa , että mitä sitten tulee pelätä ja kunnioittaa?

Tulee pelätä, kunnioittaa ja etenkin ottaa huomioon mikä on totisen Jumalan itsensä ilmoitus Raamatussa, minkälainen hän on...

Jumala ei koskaan valehtele

Jumalan oikeudenmukaisuus ja Pyhyys pakottaa Jumalan toimimaan niin kuin Hän on ilmoittanut toimivansa.

-Yhä tänäpäivänä sovittamattoman synnin palkka on kuolema.

-Väärät eivät saa periä taivasten valtakuntaa.

-Sitä niittää mitä kylvää.

-Herra rakkaudessa ja totuudessa kurittaa myös omiansa, jos katsoo tarpeelliseksi.


Jumala on ilmoittanut suunnitelmansa maailman suhteen, sekä ilmoittanut Raamatussa miten toimii eri tilanteissa, ja koska Jumala ei valehtele ja on totinen Jumala niin näin myös tulee tapahtumaan ja tätä pitää kunnioittaa ja se on viisasta ottaa huomioon.

Sananl. 22:8

Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.

Gal. 6:7

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Gal. 6:8

Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.