Sivu 1/2

1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 01. Maalis 2012 00:49
Kirjoittaja Herman
Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. (1.Tim.5:22)

Onko nämä asiat yhteydessä toisiinsa? Eli tarkoittaako tämä, että laskemalla kädet liian heppoisesti ihmisten päälle, tulee osalliseksi heidän synneistään?

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 01. Maalis 2012 09:00
Kirjoittaja PetriFB
Herman kirjoitti:Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. (1.Tim.5:22)

Onko nämä asiat yhteydessä toisiinsa? Eli tarkoittaako tämä, että laskemalla kädet liian heppoisesti ihmisten päälle, tulee osalliseksi heidän synneistään?


Itse ymmärrän asian näin. Paavali opettaa, että ei saa osallistua muiden synteihin esim. siten että kättenpäälle panon kautta siunaa ja julistaa synninpäästön, vaikka ihminen ei olisi edes katunut syntiään. Näin tämän ymmärrän ja näen, että kättenpäälle pano ja osallisuus muiden synteihin on yhteydessä toisiinsa tavalla jonka toin esille.

Nykyään monet julistavat toisilleen rukouksessa, tai rukouksessa kättenpäälle panon kautta syntejä anteeksi ja vielä sellaisiakin syntejä, jota ei ole kaduttu ja joista ei haluttu tehdä parannusta. Näin juuri tulee muiden synneistä osallisiksi.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 01. Maalis 2012 14:12
Kirjoittaja Herman
Koskeekohan tämä myös muuta rukoilemista, kuin synninpäästön julistamista?

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 01. Maalis 2012 15:00
Kirjoittaja PetriFB
Herman kirjoitti:Koskeekohan tämä myös muuta rukoilemista, kuin synninpäästön julistamista?


Uskon ja ymmärrän että koskee. Jos kättenpäälle panon kautta esim. vakutaan jollekin, joka on jossakin synnissä kiinni, että kaikki on hyvin, niin silloin taas osallistun hänen pakoihin tekoihinsa, eli tuuditan hänet väärään rauhaan ja olen myös itse osallinen vääryydestä, koska tuin ja vakuutin että kaikki on hyvin, vaikka ei olekaan.

Itse olen ollut tällä alueella varovainen. Kauhulla katselen sitä kuinka monet tulevat ja menevät kättenpääle panon kautta kaikkia siunaten ja hyvää luvaten, syntejä anteeksi antaen, vaikka ihminen voi olla siteissä syntiin josta hänen tulisi vapautua parannuksen teon kautta.

Kun olin ollut muutaman vuoden uskossa, niin eräs uskova rukoili ja vakuutti minulle, että Jumaal on minuun tyytyväinen ja kaikki on hyvin. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, sillä minulla oli syntiä sydämessäni, josta Jumala kehotti parannukseen. Tämä uskova kuitenkin vakuutti kaiken olevan hyvin. En kuitenkaan uskonut häntä, vaan Pyhän Hnegen todistusta sydämessäni ja menin parannuksen paikalle.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 01. Maalis 2012 21:57
Kirjoittaja Herman
Aika vakava asia. Eräs ystäväni kysyi tätä, kun hän oli vähän aikaa sitten ollut erään hyvin rikkinäisen ihmisen kanssa joka oli monella tavalla katkera ja uskoi valheita ihmisistä. Tämän tapaamisen jälkeen tämä ystäväni, joka muuten on vahva uskossaan ja totuuden perustalla, oli käsittämättömästi alkanut epäilemään ihmisten motiiveja ja sekoilemaan muutenkin sellaisia asioita, joita hän normaalisti ei tee. Mietittiin, olisko se jollain tavalla "tarttunut" tuolta käynniltä, ja sitten tuli tämä jae mieleen, ja ystäväni muisti että hän oli laittanut kädet tuon henkilön päälle rukoillessaan. Kun hän teki tästä parannusta ja irtisanoutui noista hengistä, lakkasi epäileminen ja sekoilu. Eli vaikuttaa siltä, että laittamalla kädet sellaisen ihmisen päälle joka ei tahdo tehdä parannusta synneistään, tulee rukoilijan elämään riesaksi samat henkivallat jotka vaivaavat tuota synnintekijää.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 02. Maalis 2012 10:07
Kirjoittaja PetriFB
Herman kirjoitti:Aika vakava asia. Eräs ystäväni kysyi tätä, kun hän oli vähän aikaa sitten ollut erään hyvin rikkinäisen ihmisen kanssa joka oli monella tavalla katkera ja uskoi valheita ihmisistä. Tämän tapaamisen jälkeen tämä ystäväni, joka muuten on vahva uskossaan ja totuuden perustalla, oli käsittämättömästi alkanut epäilemään ihmisten motiiveja ja sekoilemaan muutenkin sellaisia asioita, joita hän normaalisti ei tee. Mietittiin, olisko se jollain tavalla "tarttunut" tuolta käynniltä, ja sitten tuli tämä jae mieleen, ja ystäväni muisti että hän oli laittanut kädet tuon henkilön päälle rukoillessaan. Kun hän teki tästä parannusta ja irtisanoutui noista hengistä, lakkasi epäileminen ja sekoilu. Eli vaikuttaa siltä, että laittamalla kädet sellaisen ihmisen päälle joka ei tahdo tehdä parannusta synneistään, tulee rukoilijan elämään riesaksi samat henkivallat jotka vaivaavat tuota synnintekijää.


En tarkoita sitä, että kättenpäälle panon kautta meihin voisi pujahtaa sisälle väärä henki, etkä sinäkään sitä tarkoita. Toin tämän vain siksi esille, että jos joku luulee henkien voivan hyppiä meidän sisälle kättenpäälle panon kautta, niin siten ei voi tapahtua, koska meissä asuu Pyhä Henki.

Mutta jos kättenpäälle panon kautta siunaamme, tuemme jne. syntiä, luullen että olemme Jumalan asialla, niin toisen syntiin osallistuminen tuo aina seurauksia ja joissakin tapauksissa jopa henkivalta sidoksia, mutta ei niin että henkivalta hyppäisi sisällemme.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 02. Maalis 2012 11:54
Kirjoittaja Herman
PetriFB kirjoitti:
En tarkoita sitä, että kättenpäälle panon kautta meihin voisi pujahtaa sisälle väärä henki, etkä sinäkään sitä tarkoita. Toin tämän vain siksi esille, että jos joku luulee henkien voivan hyppiä meidän sisälle kättenpäälle panon kautta, niin siten ei voi tapahtua, koska meissä asuu Pyhä Henki.

Mutta jos kättenpäälle panon kautta siunaamme, tuemme jne. syntiä, luullen että olemme Jumalan asialla, niin toisen syntiin osallistuminen tuo aina seurauksia ja joissakin tapauksissa jopa henkivalta sidoksia, mutta ei niin että henkivalta hyppäisi sisällemme.


Tarkennan sen verran että kun kirjoitin rukoilijan elämään tulevan "riesaksi samat henkivallat", niin tarkoitin niiden tulevan häiritsemään hänen elämäänsä. Varmaan voisi sanoa myös, että tulee sidotuksi. Mutta riivatuksi tuleminen vaatii ymmärrykseni mukaan omakohtaisen luopumisen, eli tietoisen syntielämän valitsemisen.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 02. Maalis 2012 14:34
Kirjoittaja PetriFB
Herman kirjoitti:
PetriFB kirjoitti:
En tarkoita sitä, että kättenpäälle panon kautta meihin voisi pujahtaa sisälle väärä henki, etkä sinäkään sitä tarkoita. Toin tämän vain siksi esille, että jos joku luulee henkien voivan hyppiä meidän sisälle kättenpäälle panon kautta, niin siten ei voi tapahtua, koska meissä asuu Pyhä Henki.

Mutta jos kättenpäälle panon kautta siunaamme, tuemme jne. syntiä, luullen että olemme Jumalan asialla, niin toisen syntiin osallistuminen tuo aina seurauksia ja joissakin tapauksissa jopa henkivalta sidoksia, mutta ei niin että henkivalta hyppäisi sisällemme.


Tarkennan sen verran että kun kirjoitin rukoilijan elämään tulevan "riesaksi samat henkivallat", niin tarkoitin niiden tulevan häiritsemään hänen elämäänsä. Varmaan voisi sanoa myös, että tulee sidotuksi. Mutta riivatuksi tuleminen vaatii ymmärrykseni mukaan omakohtaisen luopumisen, eli tietoisen syntielämän valitsemisen.


Ymmärsin mitä ajoit takaa, sillä tunnen sinut monen vuoden takaa. Ja olen kanssasi tässä asiassa samaa mieltä.

Toin vain sen henkivalta hyppäämisen ihmisen sisälle siksi, että monet luulevat niin, en siksi että olisit tarkoittanut sitä.

Jumalan siunausta veljelle.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 10. Maalis 2012 23:08
Kirjoittaja Puolesta
Samoin ymmärrän tämän kohdan minäkin.

Re: 1.Tim.5:22

ViestiLähetetty: 11. Maalis 2012 19:27
Kirjoittaja Minä vain
Kätten päälle paneminen liittyy myös siunaukseen joka sen välityksellä annetaan.
Jos me emme tiedä mitä ja ketä me siunaamme, niin ei ole hyvä siunata.
Pyhä henki lasketaan myös kätten päälle panemisen kautta.

Jos on tilanne, että olemme hyvin siunaavaisia ja menemme siunaamaan kaikkia ja jonkun sisällä on paha henki joka on valmiina ottamaan siunauksen vastaan, niin siunatessamme umpimähkäisesti voimme siunailla pahaa henkeä.

Se on vaarallista, siunata pahaa työssänsä.

tämä tuli mieleeni tästä asiasta.