Uskonaskel

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Minä vilkaisin äsken helluntaiseurakunnan päivitettyä nettisivua ja huomasin että siinä on se apostolinen uskontunnustus.
Mietin onko se Raamatun mukainen uskontunnustus eli raitishenkinen oppi?
Luterilaisessa seurakunnassa on sama se uskontunnustus. Niin minua epäilyttää tuo uskontunnustus.
Voisiko joku kommentoida ja sanoa onko tuo ok? Kiitos!

PS. minun mielestäni Room.10:8-11 yksin riittää. Ei tarvis joka kerta "hokea" apostolisen uskontunnustuksen mukaan niinkuin luterilaisessa jumalanpalveluksessa tehdään.

Mutta mihin tuo uskontunnustus tarvitaan? Jeesukseen sydämenusko riittää. No saapi kommentoida, kiitos etukäteen!

Ei noissa lauseissa ainakaan ole epäraamatullisuuksia. Mutta en tiedä sitten tuon litanian lurittelemisen tarpeellisuudesta..

Samaa mietin minä, kun yhdessä vapaaseurakunnassa lausuttiin tuo uskontunnustus. Vaikea sanoa, että onko siinä mitään väärääkään, ainakaan äkkiä katsottuna ei näytä että siinä olisi mitään sellaista mikä olisi ohi sanan, vaikkei raamatussa olisikaan. En tiedä onko sitten jotain katolista alkuperää?

Hiustenhalkomista ja hyttysten siivilöintiä kannattaa välttää.

David Pawson opetti mielestäni hyvin Raamatun runoudesta (mm. Psalmit). Eri tavalla sanottu asia kohtaa syvemmällä tavalla ihmisen. Muun muassa toisto, vahvennus ja muut tehokeinot tekevät sanomasta ja asiasta selvemmän kuin vain yhden kerran sanottu asia. Runon rytmitys tai riimit saavat sen jäävän paremmin mieleen kuin vaan pelkkä lauseiden asettelu perä perään. Me laulamme virsiä ja hengellisiä lauluja lähes samassa rytmissä, melodialla ja sanoilla. Miksi? Silloin on mukana järjestys, kun me yhdessä menemme Jeesuksen eteen vaikkapa virren kautta. Orkesterissa jokaiselle soittajalle jaetaan nuotit. Jokainen soittaa oman "stemmansa" ja siitä muodostuu säveltäjän ajattelema kokonaisuus. Joskus nuoteissa voi olla merkintä ad lib (ad libitum, mielen mukaan), solo (soolo) tai jokin muu vastaava merkintä, jolloin soittaja voi improvisoida vapaasti. Nuotit (teksti) voivat sitoa liikaa eikä soittaja opi ikinä improvisoimaan tai soittamaan vapaasti, ajattelemaan musiikillisesti ja ilmaisemaan eri asioita musiikin keinoin. Jos taas soittajalle ei opeteta nuotteja ja hän vaan oppii korvakuulolta asioita, hänen on vaikea päästä yhteissoittoon mukaan. Nuoteista tai teoriasta mitään oppimaton ei tiedä, missä sävellajissa, millä rytmillä, millä nopeudella tai voimakkuudella soitetaan. Tarvitaan sekä teoriatietoa että heittäytymistän ja kokeilunhalua...

Jos ei olisi yhteisiä lauluja tai uskontunnustuksia, vasta uskoontulleet eivät välttämättä osaisi liittyä mukaan. Ne, jotka ovat äänekkäämpiä laulaisivat enemmän ja kovaäänisimmin - hiljaiset jäisivät jalkoihin. Tulemme Uskontunnustuksen kautta yhdessä Jumalan kasvojen eteen eikä jokainen sano vain omia asioitaan. Ajattelen Uskontunnustuksesta samalla tavoin kuin lauluista. En näe luterilaisen kirkon esilaulu-toisto -jutuissa sinänsä mitään väärää, jos sanoman pääpaino on Kristuksessa Pyhän hengen kirkastamana. Käyn eri seurakuntien tilaisuuksissa. Silti on välillä ihanaa mennä luterilaiseen messuun, koska tiedän siellä olevan jotain "tuttua ja turvallista", johon voin liittyä vuorolaulussa ja uskontunnustuksessa. En puolustele ev.luterilaisen kirkon luopumuksen tilaa, pappeutta tai harhaoppeja. Luultavasti Uskontunnustus on kirjoitettu alunperin puhtain sydämin. Toivoisin luterilaisen kirkon tilaisuuksiin (esim. Sanan ja rukouksen iltoihin) kuitenkin enemmän vapautta vuorolaulujen tai muiden lisäksi. Kun olen käynyt helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, koen siellä usein vain kaaosta. Kyse ei ole vain hengen vapaudesta vaan ei oikeasti tiedetä, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Jos usein luterilaisista tilaisuuksista puuttuu improvisaatio, niin helluntaiseurakunnasta puuttu nuotit.

JHK sanoi hyvin: hiusten halkomista ja hyttysten siivilöintiä kannattaa välttää. Jos haluamme nähdä jonkin asian huonona, alamme nähdä perkeleitä joka puolella ja joka asiassa. Moni asia, mikä on ollut alunperin hyvä, on nykyään huono. Se ei silti tarkoita, ettemme me voi liittyä Uskontunnustuksen henkeen. Ei-uskovillehan uskontunnustuksesta ei ole hyötyä.