Sivu 1/1

Mietippä

ViestiLähetetty: 06. Syys 2011 17:35
Kirjoittaja Masa
palmi
103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.


Kyseinen Psalmi tuli nenäni eteen, pohtiessani kyseistä psalmia niin toteisin taas kerran yhden hienouden Raamatusta.
Meinaan vain jos ihminen lähtee etelään päin niin jossain vaiheessa hän matkaa kuitenkin pohjoiseen, mutta jos taas ihminen matkaa länteen hän ei koskaan voi matkata niin pitkällä jotta matkustaisi itään. Aina vain hän menee länteen.

Toisin sanoen jos Jumala siirtää meidän rikkomukset niin emme voi koskaan niitä enää saavuttaa koska länsi tai itä menee aina "edellä".

Tuo kaikki on siis Jumalan tekoa, mutta miten on? Mahdammeko itse luovuttaa rikkomuksemme pois, jotta Hän voisi viedä ne kauas meistä? Itse en ainakaan tähän kykene - aina ne rikkomukset tuntuvat roikkuvan takissa kuin täi tervassa.

Re: Mietippä

ViestiLähetetty: 06. Syys 2011 18:00
Kirjoittaja PetriFB
Masa kirjoitti:palmi
103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.


Kyseinen Psalmi tuli nenäni eteen, pohtiessani kyseistä psalmia niin toteisin taas kerran yhden hienouden Raamatusta.
Meinaan vain jos ihminen lähtee etelään päin niin jossain vaiheessa hän matkaa kuitenkin pohjoiseen, mutta jos taas ihminen matkaa länteen hän ei koskaan voi matkata niin pitkällä jotta matkustaisi itään. Aina vain hän menee länteen.

Toisin sanoen jos Jumala siirtää meidän rikkomukset niin emme voi koskaan niitä enää saavuttaa koska länsi tai itä menee aina "edellä".

Tuo kaikki on siis Jumalan tekoa, mutta miten on? Mahdammeko itse luovuttaa rikkomuksemme pois, jotta Hän voisi viedä ne kauas meistä? Itse en ainakaan tähän kykene - aina ne rikkomukset tuntuvat roikkuvan takissa kuin täi tervassa.


Hyvää pohdintaa, jota kannattaa jokaisen uskovan tutkiskella.

Re: Mietippä

ViestiLähetetty: 07. Syys 2011 17:08
Kirjoittaja Jukka-Pekka
Amen! Suuri on Herran Armo katuvaa ja parannukseen nöyrtyvää kohtaan. Sen jälkeen, kun Jumala on antanut anteeksi syntimme, ei Hän niitä enää muista. Seuraavassa vertaus myös merten syvyydestä.

Miika. 7:19 "Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen."

Jumalan muistista liittyen edelliseen,

Jes.43:25 "Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista."

Siunausta! :pc: