Uskonaskel

Tässä olis yksi lyhyehkö teksti, josta kaipaisin mielipidettä. Kirjoittajan taustoista en tiedä oikeastaan mitään.
Itse olen monesti törmännyt tähän etsikkoiakaoppiin, jossa Jobin kirjan 33 luvun jakeen 29 perusteella sanotaan, että Jumala antaa ihmisen elämään 2-3 etsikkoaikaa, jolloin on mahdollisuus pelastua, mutta muuten ei tätä mahdollisuutta ole.. Kuitenkin aiemmin tuossa samaisessa luvussa jakeessa 26 sanotaan, että Jumala palauttaa ihmiselle hänen vanhurkautensa, joten eikö se tarkoita, että tämä ihminen on ollut jo aikaisemmin uskossa, mutta luopunut?
Itse en voi tuota etsikkoaikaoppia oppia oikein ymmärtää, sillä mitä olen ymmärtänyt,niin ihmisellä on mahdollisuus koko elämänsä ajan tehdä parannus ja kääntyä Jeesuksen puoleen, mutta toki on itselläkin ollut sellaisia aikoja, jolloin uskonasiat ovat enemmän kiinnostaneet.

https://www.jeesus-on-herra.com/kirjoit ... kaoppi.htm

Seuraavia ajatuksia pompahti mieleen :

Paavali julisti evankeliumia Efesossa (Apt.19) ja muutamista sanotaan jotka kuulivat kolmen kuukauden ajan vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta (Apt.19:8), että he PAADUTTIVAT ITSENSÄ eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä (Apt.19:9).

Etsikkoaika on UT:n alkukielessä tarkemmin "vierailun aika". Etsikkoajalla ihminen tulee vahvasti vastakkain Jumalan evankeliumin kanssa. Vaikka etsikkoaika ei ole ihmisen päätettävissä, voi ihminen sen ohittaa paaduttamalla itsensä. Täten vaikka pelastus Jeesuksessa onkin mahdollista ihmiselle minä hetkenä hyvänsä (kts. Hepr.3:15 - jae toisaalla puhuu asiayhteydessään uskoville !!) paatuminen kovettaa ihmisen kykenemättömäksi vastaamaan enää myöhemmin Jumalan kutsuun. Siksi nämä Job.33:29 olevat kolme etsikkoaikaa kuvaavat voimakkaimpia kutsun hetkiä jolloin Herra itse "vierailee" jumalattoman edessä, kutsuen häntä pelastukseen. Miten ihminen tähän vastaa voi johtaa syvään paatumiseen, jolloin ihmisen on yhä vaikeampi antaa elämäänsä Jeesukselle.

Siis, mielestäni pelastus on aina läsnä, mutta sydämen paatumisen tähden - joka juuri syntyy kun ihminen hylkää vahvan etsikkoajan - hylkää Jeesuksen - ihminen etääntyy jokaisen etsikkoajan jälkeen yhä kauemmas aina syvempään sydämen paatumukseen.

Mielestäni toiset eivät paaduta itseään (kiellä Jeesusta ja antaudu jumalanpilkkaamiseen) vaan ihmisten pelosta jättäytyvät pelastuksen ulkopuolelle. Ihminen voi haluta pelastua, mutta silti yleisen painostuksen tähden ei sittenkään halua antautua julkisesti uskovaiseksi.

Rikkaan miehen pelastumiseen (Matt.19:16-25) opetuslapset sanoivat Jeesukselle "Kuka voi sitten pelastua ?" Tähän Jeesus vastaa tärkeät sanat : ""Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

- todael

Job 33

15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

Tästä on ennenkin keskusteltu ja oon sitä mieltä että täs on kyse uskovan uudistumisesta

Minä en usko 2-3 etsikkoajan oppiin myöskään.. Mulla itsellä nimittäin oli paljon enemmän noita aikoja jolloin Herra puhutteli..ennen varsinaista uskonkääntymystä..

2.Aikakirja:
36:15 Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa.

Jer 35:15 Ja minä olen lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, varhaisesta alkaen, sanoen: Kääntykää kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne, älkää seuratko muita jumalia älkääkä niitä palvelko, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne; mutta te ette ole kallistaneet korvaanne, ette ole kuulleet minua.

Raamatussa on paljon asiaa siitä että Herra jatkuvasti huhuilee pelastumattomia useilla tavoilla.. ei pelkästään 2-3kertaa..

Olen ymmärtänyt samoin, että jokaisella ihmisellä on etsikkoaika aina kun hän kuulee evankeliumia ja Jumalan sanaa. Se on Jumalan kutsua. Silloin on otollinen aika ja pelastuksen päivä.

Aikoja elämässä jolloin uskonasiat kiinnostavat enemmän, voi mielestäni kutsua etsikkoajaksi. Jos niitä ei ota vakavasti, voi käydä kuten entiselle Jerusalemille. Mielestäni on myös vaarallista ajatella että mahdollisuus parannukseen on koko elämänsä ajan, koska silloin asian helposti siirtää vanhuuteen saakka. Vastikään eräskin kirjoitti kai ihan tosissaan, että ei tarvitse eläessä miettiä parannusta, asian voi hoitaa kuoleman jälkeen – siis piti sitä aivan tuonpuoleisena juttuna.

Kerron omasta kokemuksesta että voimakkaampiakin etsikkoaikoja todellakin on olemassa. Huomautan kuitenkin ettei sellaisia pidä erikseen odotella. Niin tai näin - ei hyvä. Rajoitettu määrä on ilmoitettu ehkä siinä mielessä että ihmiset ymmärtäisivät ottaa jo ensi kerran vakavasti. Itse koin ensimmäisen rippikouluikäisenä. Silloin edessäni oli selkeänä vakava kysymys miten eteenpäin elämässä. Se oli vain lyhyt hetki. Tietoisesti ja huolettomasti valiten halusin mennä toisten mukana ja kokea nuoruuden seikkailuja. Nyt sitä päätöstäni kadun ja häpeän, kunpa olisin kääntynyt jo silloin! Toinen etsikkoaika tuli onnekseni nuorena aikuisena. Sain pitkän mietintäajan ja kuolemanpelko-vaiheen ja sitten olin jälleen valinnan edessä: jos onkin olemassa vain se klassinen vaihtoehtokysymys: taivas vai helvetti, niin kumman valitsen? Tästä huomaa että helvetinpelko on tärkeä asia. Uskovatkin tahtovat silti usein helvetin vesittää! Helvetin pitää olla kauhun paikka.

Myöhemmin eräs ystäväni kertoi nähneensä TV-haastattelun paikallisesta viihdeyrittäjästä, joka oli kertonut elämänsä aikana Jumalan kutsuneen häntä kolme kertaa, mutta hän oli vastannut kieltävästi. Myöskin eräs entisajan suomalainen naisprofeetta on kertonut, että Jumala lähestyy ihmistä kolme kertaa. Ensi kerran lapsuudessa kun ajatukset alkavat herätä sydämessä, sitten toinen kerta on se kun ihminen pääsee sanasta elävään uskoon ja syntyy Hengen kautta uudesti ylhäältä. (Näinhän minulle kävi.) Kolmas kerta profeetan mukaan on se, kun Isä Jumala tulee katsomaan istutetun viikunapuunsa vanhurskaan uskon hedelmiä. Profeetta oli luterilainen, mutta uskoi, että tarvitaan vielä tietoinen uudestisyntyminen ylhäältä. Hän opetti, että lapsikasteessa ”otetaan armoon” ja puolusti sitä. Tämä linkissä oleva Lindroos on kiihkeän mustavalkoinen. Näissä kastejutuissa tulee niin usein polkeneeksi tai puskeneeksi toisia uskovia.

Uskon edellä kertomani perusteella että Jumala kohtelee siis niin uskovia kuin luopioita ja epäuskoisiakin samalla tavalla. ”Kadonneet minä tahdon etsiä ja eksyneet tuoda takaisin”, sanoo Hyvä Paimen.

Ihminen ei voi tulla uskoon ellei Jumala vedä ja kutsu häntä pelastukseen:

Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Room 2:4 vetää sana on alkutekstissä johdattaa ja tuoda. Ihminen ei voi siis itsessään päättää milloin hän tulee uskoon. Etsikkoaika on juuri se aika, jolloin Jumala hyvyydessään vetää (tuo, johdattaa) ihmisen parannukseen ja pelastukseen. Kun Jumala vetää etsikonaikana ihmistä pelastukseen, niin silloin ihminen voi ja kykenee vastaanottamaan pelastuksen Jumalan armosta . Olen nähnyt käytännön julistuksen kautta, että Jumala kutsuu ihmisiä pelastukseen nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden päivinä. Raamattu ei opeta, että Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen lukumääräisesti kaksi tai kolme kertaa elämän aikana, vaan etsikkoaikana, joka voi olla pitkä aika esim. nuoruuden päivinä, jolloin useita kertoja Jumala kutsuu pelastukseen ja saman Hän tekee ihmiselle aikuisuuden ja vanhuuden päivinä. Ihmisen elämä voi päättyä milloin vain, niin ettei hän näe koskaan vanhuuden päiviä tai aikuisuuden päiviä, siksi ihmisiä ei saisi koskaan tuudittaa väärään "rauhaan", että he voivat tehdä parannuksen vanhuuden päivinä. Monessa tapauksessa on käynyt niin, että vanhuuden päivinä ihminen on jo täysin kovettanut ja paaduttanut sydämensä. Olen myös saanut olla todistamassa pelastuksen vastaanottamista vanhuuden päivinä. Evankeliumia saamme kuitenkin julistaa Jumalan johdatuksessa, sillä Hän antaa etsikonajat niille joille evankeliumia julistamme.

Kiitoksia paljon kaikille vastauksista!
Itsekin uskon toki, että etsikkoaikoja on. Muistan vahvasti sellaisen ajan, useammankin, jolloin tuntui kuin Jumalan käsi olisi painanut ja ahdisti ihan kamalasti ja tiesin, että se johtuu siitä, että mua kutsutaan parannukseen, ottamaan sovitustyö vastaan. Puhutaanhan niistä etsikkoajoista Raamatussakin ihan suoraan, mutta juuri tämä lukumääräasia on minut ahdistanut. Minähän olen siis ollut luopio, sillä olen lapsuudessa ollut uskossa ja murrosikäisenä luopunut, jonka jälkeen muistan Jumalan kutsuneen takaisin uskon tielle muutamia kertoja oikein vahvasti pitkän aikaa. Vasta lapseni syntymän jälkeen vastasin tähän kutsuun myöntävästi ja olen nyt Jumalan armosta saanut käydä kasteellakin ja opetella tuntemaan Häntä uudelleen. Välillä kuitenkin olen epäillyt ja laskeskellut huolissani, että mitä jos tämä 2-3 kertaa onkin totta ihan määrällisesti, että jos Jumala olisikin jo käyttänyt minuun ne kerrat ennen kuin otin Hänet vastaan. Että mitä jos en enää oikeasti olisikaan saanut tulla Hänen luokseen, että jos nyt vain kuvittelen olevani uskossa ja oikeasti olenkin matkalla tuomittavaksi.
Tämä huolenaihe nousi pintaan erityisesti yhdestä kirjasta nimeltä "Mitä itket Suomen tyttö?", jossa eräs maatalon emäntä on hyvin vihamielinen ja koppava lähimmäisiään kohtaan. Hän tuntee Jumalan kutsuvan häntä parannukseen kaksi kertaa, mutta paaduttaa itsensä. Kolmannella kerralla eräs uskova rouva sanoo hänelle, että tämä on nyt sun viimeinen mahdollisuus katua syntejäs, että jos et nyt kadu, niin sitten ovi suljetaan sun osaltas ja vaikka kuinka huudat, niin sitä ei enää sulle avata. Tämä emäntä kuitenkin paaduttaa itsensä eikä ota kutsua vastaan. Vuosien/vuosikymmenten kuluttua vielä kuolinvuoteellaan hän muistelee sitä viimeistä mahdollisuutta tehdä parannus ja sanoo papille, joka kaivaa ehtoollisvälineitä laukustaan, että nyt on enää turha pyytää keltään mitään anteeksi tai ehtoollista nauttia, sillä hänellä on vuosia sitten ollut viimeinen mahdollisuus ja enää ei sitä ole. Ja niin hän kuolee synteihinsä.
Tää kohta kyseisestä kirjasta jäi vaivaamaan niin kovin, etä vieläkin sitä mietiskelen. Että ihminen haluais kuitenkin vielä kuolinvuoteellaan katua, mutta enää ei mahdollisuutta annettaiskaan, koska mahdollisuuksia ei voi kolmee enempää kelleen antaa...

Aika rankka tuo kertomus edellä...onko se edes Raamatunmukaista sanoa jollekkin että sun kohdalta toivo on mennyttä jos et nyt tee parannusta,eli voiko tuommonen tuomio olla Jumalasta??
Mä uskon että toivo loppuu siihen kun elämänlanka katkeaa...Aabrahamkin toivoi vielä vaikka ei toivoa ollut..Sananl. 19:18
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa. .


Eikö niin että Jobin kirjan 33 luvussa annetaan vielä uudestisyntyneellekkin mahdollisuus tulla useasti parannuksen paikalle
Job 33:
26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

Ihminen voi kyllä tietenkin paaduttaa itsensä torjumalla kutsu jatkuvasti ja etsikkoaika on varmaan sitä että sydämmen maaperä on otollinen ottamaan kylvetty siemen vastaan.

Poppari Jenni Vartiainen laulaa selkeää saatanan sanomaa biisissään "En tahdo kuolla tänä yönä" :

"Lupaan lukee Raamattuu ja raitistun
Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu
Mut ei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen
Mut ei tänä yönä"

Kappaleessa selvästi kehoitetaan, sanoen "älä tee uskon ratkaisua tänään - juhli vielä ja nauti elämästäsi..."

On pelottavaa että uskovaisetkin opettavat että Jumala kutsuu ihmistä monta kertaa - ja että ihminen voisi lykätä ratkaisuaan oman tahotonsa mukaan, eikä se YKSI TÄRKEÄ Jumalan kutsu olisikaan tärkeä - ehkä juuri se ainoa.

- todael