Uskonaskel

Jos mua ei kiinnosta yhteiskunnalliset kannan-otot ollenkaan? Raamatussakin on jotain että emme puuttuisi pelastettujen joukon ulkopuolella olevien juttuihin sen enempää kuin tarjoamalla Evankeliumia kokonaisuudessaan - emme yhteiskunnallisten kannanottojen kautta.. Vai onko kenties juuri mulle Herra antanut jonkinlaisen toisenlaisen työn? kenties yhteiskunta ja politiikka asiat ovat Hänen Valtakunnassaan jo kuin IT-ala maallisessa elämässä että on täysin YLI-tarjontaa hakijoista ja halukkaista? *pohtii* mitäs te sanotte?

Tuo on ihan mielenkiintoinen asia pohdittavaksi. Itse olen ehkä liiankin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Ja saan usein huomata, että oma työ on turhaa ja Herra tekee asiat paremmin.

Toisaalta Herra kuitenkin Raamatussa usein moittii siitä, että kansa ei ole ajanut vaikkapa leskien oikeutta. Jos näemme vääryyttä ja pahaa, emmekä tee mitään sitä korjataksemme, niin tuskin sekään on Jumalan mielen mukaista.

Sananlaskut 3: 5 sanoo kuitenkin:
Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Ehkä kristittyinä voimme jättää "isot kuviot" Herralle ja toimia paikallisesti hyvää tehden ja pahaa nuhdellen?

Jumalan antamat yhteiskunnalliset käskyt ja säädökset Vanhan Testamentin aikaiselle Israelille, tulee nykyisessä ajassa nähdä pitkälti hengellisinä ohjeina Jumalan seurakunnalle. Mielestäni tätä eroa ei ymmärretä tarpeeksi hyvin, vaan koitetaan uskovina soveltaa niitä yhteiskuntaan ja muuttaa yhteiskuntaa niiden mukaiseksi.

Jumala kyllä tahtoo tietysti yhteiskuntien muuttuvan Hänen tahtonsa mukaisiksi, mutta sen ei ole tarkoitus tapahtua niin että uskovat alkaisivat harjoittaa yhteiskunnallista vaikuttamista. Meidän vaikutuksemme siihen tapahtuu evankeliumin julistamisen ja seurakunnan rakentamisen kautta. Mitä enemmän ihmisiä pelastuu Jumalan valtakuntaan ja mitä vahvemmaksi seurakunta rakentuu, sitä enemmän se näkyy luontaisesti myös yhteiskunnassa, kun Jumalan valtakunnan kansalaiset toimivat omissa tehtävissään siellä.

Mutta on myös muistettava, että hengelliseen heräämiseen liittyy usein voimakasta vastustusta ja vainoa maailman puolelta. Esimerkiksi alkuseurakunnan aikana ei näkynyt paljoa merkkejä yhteiskunnallisesta pyhittymisestä, päinvastoin hallitsijoiden viha kristittyjä kohtaan vain kasvoi mitä paremmin seurakunta menestyi. Ja kun sielunvihollinen huomasi, että se ei saa sitä kautta seurakunnan tulta sammutettua, turvautui se lopulta päinvastaiseen suunnitelmaan, yrittäen häivyttää seurakunnan ja maailman välistä eroa ja naittaa seurakuntaa ja yhteiskuntaa yhteiseen ikeeseen. Siinä se on paljon onnistunutkin aina meidän aikaamme asti, valtavirtakristillisyyden osalta. Aina on kuitenkin ollut uskollinen jäännös, joka ei taivu maailman ikeisiin.

Näen itse, että meidän nimenomaan ei tule sekaantua tai fokusoitua kovin paljon yhteiskunnallisiin asioihin. Niitä voi olla hyvä seurata jossain määrin, ainakin jos Herra siihen kehoittaa, ajan merkkejä ja hengellisen ilmapiirin kehitystä yms asioita tarkkaillaksemme. Mutta meidän tehtävämme on selkeästi annettu: "parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille" (Luuk 24:47) ja "opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." (Matt 28:20)

Maailma ja yhteiskunnat eivät välttämättä tule muuttumaan enää paremmiksi. Tiedämme kaikki, mitä Ilmestyskirjassa ja muissa profetioissa on kerrottu siitä mihin yhteiskunnallinen kehitys tulee johtamaan. Ajan merkit ovat selkeät. Olemme hyvin lähellä kaiken lopullista toteutumista ja Herramme paluuta. En käyttäisi itse enää aikaani maailman parantamiseen.