Uskonaskel

Musta ei ole uskovaiseksi, ei sitten ei mitenkään, mulla ei ole mitään kykyjä eikä edellytyksiä pärjätä näissä piireissä.. koko vaellukseni on olut niin SURKEA epäonnistuminen, että en voi sanoin kuvata sitä pettymystä mitä tää on ollut koko elämä.. koko ajan takaraivossa tuntuu ajatus että olenko minä jollain tavalla kirottu? Samaa kädet levällään olemista ja kysymystä tyhjyyteen.. "MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI"?? Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin antaa vaan m,enä ja tehdä kaikki niinkuin itseä huvittaa eikä miettiä enää mitään..=(

*
Tuomarisimson777, voisitko kuunnella pari PP:n videota? Kannattaisi kuunnella nää videot.

https://www.youtube.com/watch?v=KPkgb0BgMiQ

https://www.youtube.com/watch?v=dQo4KAw293M

Älä masennu, sinä et ole ainoa, me myös!

tuomarisimson777 kirjoitti: Musta ei ole uskovaiseksi, ei sitten ei mitenkään, mulla ei ole mitään kykyjä eikä edellytyksiä pärjätä näissä piireissä.. koko vaellukseni on olut niin SURKEA epäonnistuminen, että en voi sanoin kuvata sitä pettymystä mitä tää on ollut koko elämä.. koko ajan takaraivossa tuntuu ajatus että olenko minä jollain tavalla kirottu? Samaa kädet levällään olemista ja kysymystä tyhjyyteen.. "MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI"?? Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin antaa vaan m,enä ja tehdä kaikki niinkuin itseä huvittaa eikä miettiä enää mitään..=(

Voi kuinka tunnistan myös itseäni tuosta kuvauksestasi

"Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"" 1Kor 1 26-31

Laitoin yksityisviestiä Sinulle!

tuomarisimson777 kirjoitti: :mulla ei ole mitään kykyjä eikä edellytyksiä pärjätä näissä piireissä..(

Kirjoituksesi perusteella tuossa taitaa olla ongelmasi, tai ainakin yksi ongelma. Se että yrität pärjätä jossain piireissä. Ei uskonelämässä ole kyse jossain piireissä pärjäämisestä, kaukana siitä. Ihmisten uskonnolliset rakennelmat perustuvat "piireissä pärjäämiselle", ja Jeesuksen aikana sitä edustivat fariseusten touhut. Varmasti nykyään on vielä paljon sellaisia piirejä, ja niistä kehottaisin oman hengellisen ja henkisen terveyden vuoksi pysymään kaukana.

Uskonelämäsi on sun ja Jumalan välinen suhde, joka on Kristuksen Jeesuksen verellä tehty täydelliseksi. Ei siihen kuulu sekoittaa mitään piireissä pärjäämistä. Ootko koskaan kokenut pelastuksen iloa? Vai perustuuko uskosi uskonnolliselle yrittämiselle? Vaikuttaa siltä että monella nykypäivänä olisi tarve tulla ihan ensimmäistä kertaa todellisesti Jeesuksen kautta Isän tykö, kun ei ole koskaan saatu kokea sitä todellista sisäistä iloa, rauhaa, lepoa ja luottamusta jota Isä Kristuksessa tarjoaa.

tuomarisimson777 kirjoitti: Musta ei ole uskovaiseksi, ei sitten ei mitenkään, mulla ei ole mitään kykyjä eikä edellytyksiä pärjätä näissä piireissä.. koko vaellukseni on olut niin SURKEA epäonnistuminen, että en voi sanoin kuvata sitä pettymystä mitä tää on ollut koko elämä.. koko ajan takaraivossa tuntuu ajatus että olenko minä jollain tavalla kirottu? Samaa kädet levällään olemista ja kysymystä tyhjyyteen.. "MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI"?? Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin antaa vaan m,enä ja tehdä kaikki niinkuin itseä huvittaa eikä miettiä enää mitään..=(

Tuomarisimson777, soita minulle niin voidaan puhua asioista. Puhelinnumeroni on 0400 567 426.

No en tiedä tarvitseekos tässä ihan äänipuhelua ottaa, mutta nyt pari päivää paikallaan rentoutuneena olleena kuva selkiää.. kyse on siitä että on vaan mennyt PÖRN-Auttiin.. On jouduttu tilanteeseen jossa "elatuksenmurheet" ovat raskauttaneet sydämen kuten Raamatus puhutaankin asiasta.. pk-seudulla jos syöksyy kellon kanssa kilpaa joka päivä 10-tuntia pelkän vauhdissa syödyn makkaraleivän voimalla, ja tätä jatkuu ja jatkuu.. niin eihän siinä ihmekään, että lopulta alkaa niin tympiä ja väsyttää että kaikki ajatukset kääntyy negatiivisiksi..jopa uskonasioistakin.. Mä olen itse 43v ja meillä oleva 22v mieskin alkaa jo väsyä touhuun.. miten sitten tällainen jo vanhempi siinä vauhdissa yleensä jaksaisi.. ainakaan kovin pitkään.. se onb vaan pidettävä pomolle "saarna"

Eiköhän ole paljon parempi,jos tuntee itsensä hengellisesti vajavaiseksi, kuin erinomaiseksi. Niitä itsestään liikaa luulevia on seurakunnissa aivan liikaa.
Jumala on luonut meidät kaikki erilaisiksi, niin luonteen piirteiltään kuin muiltakin kyvyiltä. Raamatustakin luemme mitem monet haluaisivat olla näkyvillä paikoilla seurakunnassa ja loistaa esim. profeettana. Harvempi haluaisi sellaisia armolahjoja kuten antamisen tai esirukouksen lahjaa, jotka eivät juurikaan ulospäin näy.

Sanoohan raamattu, että jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan. Kääntäen, joka on syntynyt tyhmäksi, luonteeltaan hiljainen, sisäänpäin kääntynyt, alemmuuden tuntoinen, traumatisoitunut jne. ei Jumala sellaiselta vaadi niin suuria tekoja, vaan Jumala katsoo ihmisen sydämeen ja jos se on Hänen mielensä mukainen niin se riittää.

Sitten on eri juttu, jos vaelluksemme on heikkoa siksi, että meillä on joitain "helmasyntejä" joista emme pääse syystä tai toisesta eroon. Niistä aiheutuva huono omatunto myrkyttää koko hengellisen elämämme ja todella emme silloin pysty toteuttamaan sellaista hengellistä elämää johon Jumala on meille varannut.

Sitten vaan on niin, että jos meillä ole armolahjoja ja / tai emme ole täyttyneet Pyhällä Hengellä, niin tekemiset ovat ihan eri hehtaarilla. Tämän sanon kokemuksesta. Kymmeniä vuosia elin tylsää ja tekojen puolesta köyhää hengellistä elämää. Sitten kun täytyin PH;llä ja sain ainakin pari selvää armolahjaa, niin kaikki muutui. Sen voi todistaa vaimon lisäksi kaikki minut tunteneet.

Nyt minäkin, kuin muutkin, elän tylsää ja toimetonta eloa koronan takia. Ei voi kuin lukea raamattua ja rukoilla. Niitäkään ei tahdo jaksaa. Samalla kipuilen vajavuuteni ja synteineni tähden. Joka päivä on pakko nöyrtyä pyytämään anteeksiantoa ja voimaa jaksaa taas eteenpäin.
Näin sitä mennään.

Heikkouden ja tunnustamisen kautta tullaan vahvoiksi.
Se ei koskaan tapahdu omalla voimalla vaan täysin Jumalan voimalla.
Siinä se suuri salaisuus.

Tuolla asiantuntijat tuntuvat olevan sitä mieltä että globalismiin ihastuneiden ministerien agenda maailmanlaajuisesti olisi tuhota PK-yritykset. Joten ..... mitä tuohon nyt sanoisi.
Jos peto on päättänyt että työsi tuhoutuu niin kannattaako sen puolesta ajaa itseään haudan partaalle?

Kun seuraa politiikkaa niin agenda on ihan selvä. Selittävät toki muuta koska aina valehtelevat mutta teot kertovat että tuhoaminen on pääasia.