Uskonaskel

Tuleeko teille koskaan aikoja jolloin tuntuu että olette epäonnistuneet uskovana? Mulla on jonkun aikaa ollut tällaista että koen olevani epäonnistunut. Syyllistän virheistä itseäni jne. Vaikka tiedän että me ollaan armosta pelastettuja. Mutta jotenki nämä ajatukset vain kiusaa mieltä välillä.

Joo, hyvin tuttuja tunteita..

Kaikenlaisia tunteita voi olla ja tulla. Mutta tietenkin, jos ne kokee häiritseväksi, on se varmasti epämukavaa.

Missä suhteessa ajattelette, että olette epäonnistuneet?

Leea kirjoitti:Tuleeko teille koskaan aikoja jolloin tuntuu että olette epäonnistuneet uskovana? Mulla on jonkun aikaa ollut tällaista että koen olevani epäonnistunut. Syyllistän virheistä itseäni jne. Vaikka tiedän että me ollaan armosta pelastettuja. Mutta jotenki nämä ajatukset vain kiusaa mieltä välillä.

Minulle on tullut tällaista ajatusta että jos olisin onnistunut, alkaisin enemmän luottaa itseeni ja omaan käteeni jolla auttaa itseni. Tajusin epäonnistumisen kautta ikäänkuin se olisi siunaavaksi opetukseksi että epäonnistuminen on juuri Herran tahdonmukainen tarkoitus jonka kautta Herra voi osoittaa ettei itsessäni ole mitään hyvää mihin voisi luottaa.

Sama asia pätee siihen että Herra johdatti kansaa Epyptistä erämaahan niin siellä Herra riisutti kaikki pois mihin kansa luotti niin kansa alkoi olla riippuvainen yksin Herrasta.

Entä riittämättömyys? Tunnen vielä riittämättömyyteni koska epäilen että se on alaspäin juurtuminen kallioon. Se on kai tarkoitus. Ajattelen että riittämättömyyden kautta Jeesus pääsee kasvamaan ja minä vähenen. Se voi olla normaalia.

Asiaa kirjoitat Vaisuliini. Näen ja koen asian samalla tavalla kuin sinä. Jokainen oma "epäonnistuminen" on vain sitä kun liha tulee valoon, ja lihan voi viedä kuolemaan vain silloin kun se tulee valoon. Eli "epäonnistumiset" ovat meille oiva tie hengelliseen elämään.

Minulla on kanssa ollut uskovana epäonnistumisia ja voi sanoa ,että oikein sotaa perkelettä vastaan. Se alkoi aikoinaan siitä kun sain profetioita ,että suuret teot odottaa ja sain sitten uskovasta perheestä olevan puolison ja voi ihme kun kaikki näytti valoisalta kunnes alkoi sota henkivaltoja vastaan ja lopputulema ,että vaimo masentui ja muuttui todella oudoksi ja ero jne jne ja huomaan kuinka saatana yrittää iskeä perheen kautta (ex).Tässä kohtaa pyydän rukoilua puolestani sillä sota on ollut kovaa välillä siis todella kovaa ,mutta Jumala on kuitenkin pitänyt huolen .
Alussa en iljennyt tunnustaa syntejä Jumalalle ,mutta nykyään puhun avoimesti kun alkaa Hengen voima kuin vähetä ja liha tuppaa olemaan se ,joka meinaa viedä .
Voimat hiipuu ja kuin etäännyn Kristuksesta ,mutta nöyrästi tunnustaen ja voimaa taisteluun anoen niin hyvää tulee .

Synti tai synnit kannattaa siis kaikkien tunnustaa ,mitä ne onkaan . Elämän tulee olla kuin vuoropuhelua Jumalan kanssa .
Olen jonkin aikaa rukoillut jos mahdollista uutta vaimoa ,jonka kanssa toteuttaa Jumalan tahtoa maanpäällä tässä lopunajassa ,tosin lähes yhtä monta kertaa mietin ,kuinka hienoa onkaan vapaus kun voi mennä ja tulla vapaasti .
Kuulinkin kysymyksen viime viikolla korvissani ..... Oletko valmis luopumaan vapaudestasi. ?
Mitähän tuohon rehellisesti vastaan ...en tiedä ,mutta olisi hienoa rakastua sellaiseen naiseen ,joka on luotettava ja ymmärtää saatanan hyökkäykset ,että ne on totta .
Toivonkin kaikkea hyvää Pyhille naisille ,jotka elää kauniisti ei ehkä täydellisesti ja virheettömästi kun sellaiseen en usko ,mutta silleen kauniisti .Hyvät naiset ovat kultaa ja timantteja miljardi kertaa kalliimpia .Valaiskoon Jumala teidän tietä.

*
Niin, Anton.

Epäonnistuminen ja itsensä alentaminen puhuttaa minua vielä sillä ne ei ole yksi sama asia. Kun itsensä ylennetään, hänet Jumala alentaa. Ja myös oma ylpeys alentaa, sitä luullaan epäonnistumiseksi. Jokin Raamatun rinnalle luotu oppi esim. kolminaisuusoppi alentaa myös. Koska Raamatun rinnalle ei saa luoda oma oppi oman luonnollisen ymmärryksen nojalla eikä saa pitää sitä auktoriteettisena ja painon arvoisena.

Koska yksin Jumalan Sanan totuus avaa ymmärrystä, - ei oman luonnollisen ymmärryksen nojalla luotu oppi voi antaa Jumalan avaamaa ymmärrystä että se olisi yksin Jumalan aikaansaama tulos. Siksi Jumala alentaa pois, eli täytyy ensin tulla tyhmäksi voidakseen viisastua Herran Sanan totuuden tuntemisen rinnalla ja se yksin avaa Herran avaamaa ymmärrystä.

Mr. Kerimäki, se on vaikea ja arka asia, myös minulle. Yleensä pidätän jalkani etten astuisi pois totuudesta tai muuten minua Jumala kääntäisi vastaan. Jumala auttaa sinua kun ojentaudut Hänen Sanan totuuden mukaan. Sinun vuoksesi sanon tämän.

Rehellisesti sanottuna jokunen viikko sitten eräs uskonsisko pyysi rukousapua että haluaa ottaa eron ja tarvitsee asunnon mutta hänen mies ei halunnut eroa. Käännyin Herran puoleen ja kysyin ensinnäkin Hänen tahtoaan tässä asiassa ja siten sanoin että Herran tahto tapahtukoon Hänen tahdonsa mukaan kun Hän huomioisi Hänen tahdon mukaista asiaa mikä ei olisi Hänen tahtonsa vastaan esim. Herra voisi vaikuttaa mielenmuutosta tai lujittaisi pariskunnan rakkautta toisiinsa. Siten se uskonsisko tuli ja sanoi että sai asunnon niin pääsee ottamaan eron. Olin ihan 'mitäh!?'

En vielä ymmärrä ja mietin missä asiassa tein väärin kun pyysin Herran tahtoa tapahtumaan Hänen tahdonsa mukaan. Siksi en voi rukoilla sellaisen asian puolesta. Herra, armahda minua...

Totta puhutte, että Jumala kasvattaa ja riisuu epäonnistumisten ja virheiden kautta ja tuo valoon lihaa jne.
Tässä taitaa kuitenkin olla myös pintaa syvemmälle meneviä asioita. Syyllistyminen virheistä voi tulla myös muualta.

Oman mielen alueelta tai paholainenkin voi kiusata menneistä asioista. Myös väärin opetetut ja opitut asiat voivat tarpeettomasti
syyllistää uskovaa. Epäterve hengellisyys voi viedä uskovan suorittamiseen yms. ja epäonnistumisen kokemusten tielle.
Aika paljon erilaisia asioita. Itsensä huonoksi uskovaksi kokeminen voi pahimmillaan murentaa uskon ja eristää
muista uskovista.

Hyviä pohdintoja teillä. Itsellä sellaista syyllistämistä esimerkiksi jos oon tehnyt väärin jotain ja tajunnut sen vasta myöhemmin kuinka tyhmä on ollutkaan kun ei ollut tajunnut. Tulee välillä ajatuksia että hylkääkö Jumala. Oon miettinyt että voiko omalla kohdalla olla jonkun verran että sielunvihollinen yrittää kiusata menneistä asioista. Tai sitten vaan kun muutenkin luonteelta oon aika tarkka että saa olla varovainen ettei mene perfektionismin puolelle. Joskus myös syyttää itseään ettei ole onnistunut evankelioimaan tietyissä tilanteissa. Vaikka pitäisi kyllä muistaa että meille jokaiselle tulee kyllä etsikkoaika ja Jumala kutsuu jokaista kyllä tavalla ja toisella.

Toisaalta jos kokee epäonnistuneen ,vaikka evankelioinnissa niin silloin on mielestäni ihan hyvällä mallilla asiat.Siis tarkoitan sitä ,että on rehellinen ja käsittelee asian eikä yritä esim piilottaa asiaa Jumalalta vaan sanoo suoraan ,että ...en ole tyytyväinen omaan työsuoritukseen Herrassa ja pyydän Jumala lisää voimaa ja ymmärrystä ,että osaan tehdä oikein.
Luulen ,että meitä ns rehellisiä tunnustajia on paljon,kun sitä haluaisi paremmin tehdä asiat ja sitten välillä on jumissa . Se on sitä rehellisyyttä ,että tunnustaa huonot hetket ja epäonnistumiset.
Jumala kyllä kuulee meidän puheet sillä Jumalan valtakunta ei pitäisi raamatun tekstin mukaan olla kovinkaan kaukana.