Uskonaskel

Heräsin yöllä ja huomasin pohtivani otsikossa esittämääni kysymystä. En tiedä onko asiaa aikaisemmin palstalla pohdittu, mutta nyt nostan sen pohdittavaksi.

Raamatunhakuohjelmalla löysin Uudesta Testamentista kuusi jaetta, joissa esiintyy nauraa-sana sen eri taivutusmuodoissa. Viidessä kohdassa nauraminen liitetään kielteiseen asiaan ja kerran myönteiseen, mutta yhdessäkään niistä ei mainita Jeesuksen nauraneen.

Se UT:n 'myönteinen naurusta kertova kohta' löytynee Luukkaan evankeliumista (6:21b): "Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!"

Kuinka Sinun mielestä on asian laita: "Nauroiko Jeesus koskaan?" Olisiko esimerkiksi niihin tapahtumiin, joissa kerrotaan Jeesuksen iloinneen ja riemuinneen, voinut liittyä myös naurua? Raamatussa on kohtia, joissa Jeesuksen kerrotaan olleen murheellinen ja itkeneen (mm. yhtyessään Lasarus-ystäväänsä haudalla ikävöivien tuttavien suruun [Joh. 11:35] tai nähdessään Jerusalemia odottavan tuomion [Luuk. 19:41] ), mutta missään ei kerrota Jeesuksen nauraneen).

MUOKKASIN HIEMAN TEKSTIÄ 21:05, KUN HUOMASIN SIITÄ JÄÄNEEN OSA POIS.

Niin, Raamatussa ei kerrota Jeesuksen nauraneen niin ehkäpä Hän ei sitten koskaan nauranut, mutta tosiaankin aina välillä iloitsi kun siihen oli aihetta.



Mutta tämä seuraava Raamatun kohta tuli mieleeni ”naurusta”:


Jaakobin kirje 4:

8. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.

9. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.

10. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Raamatussa ei kuitenkaan kerrota kuin pieni osa Jeesuksen tai muiden siellä esiintyvien henkilöiden elämästä, ei voi tehdä päätelmää että joku ei koskaan nauranut jos ei raamatussa sellaista mainita. Mutta aloin miettimään tätä asiaa siltä kannalta, että Jeesuksen tehtävähän oli kärsiä ihmiskunnan puolesta. Hän otti päällensä sen kirouksen jonka Aadam meille ansaitsi. Usein ajatellaan että se tapahtui vain ristillä, mutta ehkä koko Jeesuksen elämä jollain tavalla oli tuon kirouksen kantamista eli kärsimystä meidän syntiemme puolesta, jotta me saisimme siitä vapauden ja ilon.

Ariel kirjoitti:Raamatussa ei kuitenkaan kerrota kuin pieni osa Jeesuksen tai muiden siellä esiintyvien henkilöiden elämästä, ei voi tehdä päätelmää että joku ei koskaan nauranut jos ei raamatussa sellaista mainita. Mutta aloin miettimään tätä asiaa siltä kannalta, että Jeesuksen tehtävähän oli kärsiä ihmiskunnan puolesta. Hän otti päällensä sen kirouksen jonka Aadam meille ansaitsi. Usein ajatellaan että se tapahtui vain ristillä, mutta ehkä koko Jeesuksen elämä jollain tavalla oli tuon kirouksen kantamista eli kärsimystä meidän syntiemme puolesta, jotta me saisimme siitä vapauden ja ilon.

Heitin tällaisen ajatuksen ilmaan synnyttääkseni sillä keskustelua, mutta eipä se ole keskustelua enemmälti herättänyt. Oikeinhan Sinä tuossa toteat, että "Raamatussa ei kuitenkaan kerrota kuin pieni osa Jeesuksen tai muiden siellä esiintyvien henkilöiden elämästä, ei voi tehdä päätelmää että joku ei koskaan nauranut jos ei raamatussa sellaista mainita."

Jeesus tuli kaikessa veljiensä kaltaiseksi ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen on. Jeesus varttui Nasaretissa, teki puutöitä, oli lapsi ja nuori aikuinen muiden joukossa. Olisi perin erikoista, jopa omituista, jos Hän ei olisi koskaan nauranut. Nauru ja ilo kuuluvat ihmiselämän kokonaisvaltaiseen kehään kuten itku ja surukin. Profeetat ennustavat Israelin osaksi tulevasta pelastuksesta. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä..." (Ps.126:2). Lupauksen poika, jonka Saara synnytti Aabrahamille, sai nimekseen Iisak. Nimi merkitsee hän nauraa. Isäänsä oli tullut, sillä myös "Aabraham nauroi".

Ajattelin tänään, kun tuolla toisaalla käydään keskustelua ihmiskunnan eräästä näemmä vaikeimmasta ja ahdistavimmasta ongelmasta, nimittäin kaljuudesta, niin missä kohtaa Raamatussa kerrotaan oliko Jeesuksella tukka vai oliko hän kalju? Joku kyllä kirjoitti, että Jeesuksella oli tukka, mutta jätti merkitsemättä raamatunpaikan.

Raamatussa opetetaan, että iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa. Löydämme Herran itkemässä ystävänsä haudalla, samoin ennustaessaan Jerusalemin tuhon. Mutta Hän koki myös haltioutumisen hetkiä, jos minun sallitaan tuota ilmaisua käyttää. "Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt", Luuk. 10:21.

Voin ajatella Jeesuksen ainakin naurahtaneen ymmärtäväisesti, kun hän sai kuulla mitä näkönsä saanut mies vastasi juutalaisille.

(Joh. 9:27)  Hän vastasi heille: "Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?"