Uskonaskel

Minulla heräsi ajatuksia tuosta kuvakeskustelusta ja muistakin keskusteluista, joissa olen huomannut että uskovat monesti sanovat ajattelemista, varsinkin pitkälle ja syvälle menevää sellaista, järkeilyksi ja Jumalan tahdon vastaiseksi. Olenkin sitten miettinyt, mitä oikeastaan on tuollainen järkeily? Onko ajatteleminen kielletty uskonelämässä?

Minun kantani asiaan on, että olisi hyvä ajatella asioita. Fariseusten uskonnonharjoitus oli pelkkien käskyjen aivotonta toteuttamista ilman että ajateltiin niiden merkitystä. Jumala on antanut meille kyvyn ajatella, ja ajatteleminen ei siis ole aina Hänen tahtonsa vastaista järkeilyä.

Monesti kun toinen ajattelee ja näkee asiat eri tavoin kuin itse, sanotaan että toinen järkeilee tai nojautuu omaan ymmärrykseen, varsinkin jos toinen perustelee asiat myös ajattelemalla ja tutkimalla asioita syvemmin eikä vain kopioimalla Raamatun jakeita ja sanomalla "näin sana sanoo joten niin se on". Raamatussa kehoitetaan hyvin paljon mietiskelemään (eli ajattelemaan) ja tutkimaan asioita. Väittäisin että suurempi vaara ajautua harhaan on silloin kun ei ajattele ja tutki asioita, vaan pelkästään lukee mitä jossain moneen kertaan käännetyssä Raamatun käännöksessä sanotaan.

Sanoitit hyvin asioita, joita olen itsekin paljon pähkäillyt. En tiedä, miten sanoisin tämän tarpeeksi hienotunteisesti, mutta oma kokemukseni on, että järkeä ja päättelyä voidaan käyttää hyvinkin runsaasti ja muutamista yksittäisistä raamatunjakeista voidaan johtaa monenlaisiakin "raamatullisia totuuksia", mutta siinä vaiheessa, kun näitä päätelmiä aletaan kritisoida ja niitä vastaan annetaan hyvin ja syvällisesti perusteltuja argumentteja, nämä vastaväitteet leimataan herkästi "järjen päätelmiksi", jotka asettuvat "selvää" Raamatun ilmoitusta vastaan. Vielä lyhyemmin ja karkeammin ilmaistuna: kun omat argumentit eivät toimi tai oma tietämys ei riitä, vastapuolen väitteet ohitetaan ja kuitataan järjen päätelminä, sen sijaan, että ne otettaisiin todesta tai niitä yritettäisiin asiallisesti kumota.

Mielestäni järki on Jumalan lahja, joka ei sammu uskon syntymisen myötä. Liian tiukka erottelu järjen ja uskon välillä johtaa siihen, että ne, jotka eivät omasta mielestään järkeile, uskottelevat itselleen, etteivät he lainkaan tulkitse Raamattua ja siten nojaa omaan järkeensä, vaan he ainoastaan ottavat asiat niin kuin ne on Raamatussa ilmoitettu. Todellisuudessa näin ei ole, sillä muutenhan ne, jotka eivät omasta mielestä lainkaan tulkitse, siteeraisivat vain raamatunkohtia ilman mitään tulkintaa avaavia selityksiä, kuten "tämä raamatunkohta tarkoittaa, että..." tai "tämän kohdan perusteella voimme sanoa, että..." Jos Raamattu ei tarvitse tulkintaa, silloinhan sen tekstiä ei tarvitse lainkaan avata ja selittää.

*
Kiitos Jumalalle! Peace In Rest, olen iloinen etten ole ainoa joka on havainnut tämän jutun. Minä kirjoitin tuossa kysymyksiä -osiossa alle kuukausi sitten eli se on 9.9. päivänä. Kirjoitin näin:

Huomasin piirteen joka on uskovien keskuudessa kun uskovien on tapana sanoa näin; 'Ajattelen että tämä tarkoittaa....' ja 'ajattelen että kai Raamattu tarkoittaa...'. Järkellä ajatteleminen on yleistä uskovien keskuudessa eikä tällä tavalla voi turvautua Herraan joka avaa ymmärrystä kaikkeen totuuteen. Siksi en tee näin. En ajattele. Huomasitko samaa mitä minä?

Ne jotka nojautuvat omaan ymmärrykseen ja hyödyntävät omaa tervettä maalaisjärkeä mutta hengellinen viisaus ei ole se terve maalaisjärki vaan Pyhässä Hengessä avaama ymmärrys. Terve maalaisjärki ja Pyhässä Hengessä avaama ymmärrys ei ole sama asia. Kun Jumala loi Aatamin Hänen oman kuvan kaltaiseksi ja siihen sisältyy myös järki. Siten ihmissuvun lankeemuksesta lähtien järki on pahasti loitoontunut Jumalan "aivoituksesta" ja sen jälkeen ihmisen järki eli aivoitus ei voi enää ulottaa Jumalan aivoitukseen asti.

Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää ja ne on hyödyllistä kaikessa elämän tarkoituksessa paitsi hengellisessä uskonelämässä. Kyllä tervettä maalaisjärkeä hyödynnetään paljon paitsi uskonelämässä. Jos nojaudutaan omaan ymmärrykseen niin tällä tavalla ohittaa Jumalan Sanaa ja antaa mennä Sanan totuuden yläpuolelle.

Raamatun mukaan järjen päätelmät ovat ylpeydestä sillä ihmisviisauden varassa toimiessaan ihmiset ylpistyvät omasta viisaudesta luullen että voi oppia tuntemaan Jumalaa ihmisviisauden kautta. Minä en ikinä nojaudu omaan ymmärrykseen enkä halua hyödyntää omaa järkeäni vaan minä toimin aina näin kun miettiessäni etsin Jumalan tahtoaan mitä Hän tahtoo opettaa tässä Raamatun asiassa niin miettiessäni saan ymmärrystä tähän asiaan.

2Tim. 2:7 Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.

Olen todella helpottunut ja ilahtunut etten ole ainoa joka havaitsi tämän jutun.

Iustus kirjoitti:Sanoitit hyvin asioita, joita olen itsekin paljon pähkäillyt. En tiedä, miten sanoisin tämän tarpeeksi hienotunteisesti, mutta oma kokemukseni on, että järkeä ja päättelyä voidaan käyttää hyvinkin runsaasti ja muutamista yksittäisistä raamatunjakeista voidaan johtaa monenlaisiakin "raamatullisia totuuksia", mutta siinä vaiheessa, kun näitä päätelmiä aletaan kritisoida ja niitä vastaan annetaan hyvin ja syvällisesti perusteltuja argumentteja, nämä vastaväitteet leimataan herkästi "järjen päätelmiksi", jotka asettuvat "selvää" Raamatun ilmoitusta vastaan. Vielä lyhyemmin ja karkeammin ilmaistuna: kun omat argumentit eivät toimi tai oma tietämys ei riitä, vastapuolen väitteet ohitetaan ja kuitataan järjen päätelminä, sen sijaan, että ne otettaisiin todesta tai niitä yritettäisiin asiallisesti kumota.

Mielestäni järki on Jumalan lahja, joka ei sammu uskon syntymisen myötä. Liian tiukka erottelu järjen ja uskon välillä johtaa siihen, että ne, jotka eivät omasta mielestään järkeile, uskottelevat itselleen, etteivät he lainkaan tulkitse Raamattua ja siten nojaa omaan järkeensä, vaan he ainoastaan ottavat asiat niin kuin ne on Raamatussa ilmoitettu. Todellisuudessa näin ei ole, sillä muutenhan ne, jotka eivät omasta mielestä lainkaan tulkitse, siteeraisivat vain raamatunkohtia ilman mitään tulkintaa avaavia selityksiä, kuten "tämä raamatunkohta tarkoittaa, että..." tai "tämän kohdan perusteella voimme sanoa, että..." Jos Raamattu ei tarvitse tulkintaa, silloinhan sen tekstiä ei tarvitse lainkaan avata ja selittää.

Tuossa olikin useampi hyvä ja varteenotettava pointti.

Ymmärrys ja järki ovat Jumalan meille antamia suuria lahjoja. Tiedän kyllä, että hengellisissä asioissa usko kulkee edellä, mutta olen ihmetellyt jo vuosikymmeniä minne on katoamassa kyky terveeseen harkintaan. Raamatussa opetetaan paljon ymmärryksen tärkeydestä. "Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset", "Meidän tulee rukoilla hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme", "Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen", "älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä" jne.

Nyt aamukahvin keittoon ja sitten rästissä olevien askareiden kimppuun. Hyvää tiistaipäivää kaikille.

Iustus kirjoitti:Sanoitit hyvin asioita, joita olen itsekin paljon pähkäillyt. En tiedä, miten sanoisin tämän tarpeeksi hienotunteisesti, mutta oma kokemukseni on, että järkeä ja päättelyä voidaan käyttää hyvinkin runsaasti ja muutamista yksittäisistä raamatunjakeista voidaan johtaa monenlaisiakin "raamatullisia totuuksia", mutta siinä vaiheessa, kun näitä päätelmiä aletaan kritisoida ja niitä vastaan annetaan hyvin ja syvällisesti perusteltuja argumentteja, nämä vastaväitteet leimataan herkästi "järjen päätelmiksi", jotka asettuvat "selvää" Raamatun ilmoitusta vastaan. Vielä lyhyemmin ja karkeammin ilmaistuna: kun omat argumentit eivät toimi tai oma tietämys ei riitä, vastapuolen väitteet ohitetaan ja kuitataan järjen päätelminä, sen sijaan, että ne otettaisiin todesta tai niitä yritettäisiin asiallisesti kumota.

Mielestäni järki on Jumalan lahja, joka ei sammu uskon syntymisen myötä. Liian tiukka erottelu järjen ja uskon välillä johtaa siihen, että ne, jotka eivät omasta mielestään järkeile, uskottelevat itselleen, etteivät he lainkaan tulkitse Raamattua ja siten nojaa omaan järkeensä, vaan he ainoastaan ottavat asiat niin kuin ne on Raamatussa ilmoitettu. Todellisuudessa näin ei ole, sillä muutenhan ne, jotka eivät omasta mielestä lainkaan tulkitse, siteeraisivat vain raamatunkohtia ilman mitään tulkintaa avaavia selityksiä, kuten "tämä raamatunkohta tarkoittaa, että..." tai "tämän kohdan perusteella voimme sanoa, että..." Jos Raamattu ei tarvitse tulkintaa, silloinhan sen tekstiä ei tarvitse lainkaan avata ja selittää.

Samoilla linjoilla, kyllä järkeä ja päättelyäkin tulee käyttää.

Myös tulee joissakin Raamatun kohdissa ottaa huomioon se missä ajassa ja asia on kirjoitettu. Esimerkiksi ennenvanhaan "orja" vastasi suunnilleen palvelijaa meidän nykykielellämme, se oli hyvä ja turvallinen työ sillä orja oli isäntänsä omaisuutta ja nyt hän oli turvassa väkivallallta sillä isäntä suojeli häntä.
Lisäksi orjalla Raamatun maissa oli palkka ja omat oikeutensa jne.


Tänä päivänä jos sanoisin vaikkapa työnantajalle että: "huomenta pomo täällä jo orjat hommia tekee!" Se tulkittaisiin näpäyttelyksi ja negatiiviseksi. Tällä kömpelöllä esimerkillä yritän osoittaa kuinka Raamatun tulkinnassa on otettava aika ja paikka ja paikalliset tavat huomioon ja näin käyttää sitä ajattelua ja päättelyä, mitä aloitus peräänkuulutti.

ESIM:

Raamatussa apostolit ja itse Herra Jeesus käytti kulkemiseen ja matkustamiseen vain ja ainoastaan aaseja, kameleita, hevosia sekä kävelyä.

Näin nähdään että Raamattu ei kehoita missään autoilemaan ja siksi koska Raamattu ei kehoita autoilemaan meidänkin tulisi mennä aina apostolin ja Jeesuksen kyydillä, Herra Jeesushan oli meille esikuva kaikessa myös matkustamisessa sillä sana kaikki kattaa kaiken, myös autoilun. Jos emme kulje apostolin kyydillä ei kukaan voi pestä jalkojamme, ja emme voi karistaa pölyjä jaloistamme jos joku ei ota vastaan sanomaamme koska jaloissa ei autoilunjälkeen ole pölyä, siksi auton käyttö on suuri rikos Jumalaa kohtaan eikä uskovan tulisi talvisinkaan käyttää kenkiä, muuten ei jalat pölyynny.. Myös kävelemisen suuri vaiva korostaa sanomaamme, kun kävelemme Helsingistä Ivaloon viemään evankeliumia Roni Römpötille joka asuu erämökissä hän suuresti arvostaa vaivaamme, mutta jos sanomme että emme hänen takiaan jaksaneet nähdä vaivaa vaan tulimme autolla niin eihän siinä mitään hienoa olisi!

Se mikä on "selvä Raamatun totuus" ei ehkä olekkaan "selvä Raamatun totuus" jollekin toiselle. Tämän vuoksi tulee antaa tilaa keskustelussa myös ajattelemiselle ja toiselle etsiä palasia asiaan.

Esimerkki:

Samoilla linjoillapa minäkin. Ei passaa heittää järkeä romukoppaan. Kyllä sitä tarvitaan.
Mutta miten ootte kokeneet sen, kun Jumala avaa jotakin, Raamatun kohdan tai asian?

Minä olen kokenu, että Jumala "puhuu" hiljaa sisimpään, en osaa selittää sitä,
mutta sitten taas joittenkin asioiden kanssa on vaan tullu sellainen nopea KLIK, aukesi.
Se selitys vaan tulee ja ymmärrys.
Minusta pitää löytää hyvä keskitie ja tasapaino näitten välillä, kummassakin on suden kuoppansa.
Oma älli voikin antaa tällin ja auenneestä kohdasta voi luulla, että Jumala aukaisi, mutta
se aukeskini jostain syystä väärin, eikä tullutkaan Jumalalta.

Henki ja järki .Kristus Jeesus on se viisaus ja kaiken järki ja Pyhässä Hengessä sitten saamme sen tiedon ,mikä on oikein.Itse ajattelen ,että Jeesus laittaa omansa jopa miettimään ja käyttämään sitä antamaansa järkeä .Kaikki viisaus se oikea viisaus siis tulee Jumalalta ja me sitten kukin ajattelemme olevamme sitten viisaita vaikka niin ei ole .
Raamatun sana menee lähes aina vinoon kun otetaan jokin lause ja nostetaan se ylös .Sillä lailla sitä monesti pääsee metsään ilman sinne kävelemättä.
Raamatun teksti on kokonaisuus ja kokonaisuus on suuri ja harva on se ,joka sen hyvin tarkasti hallitsee tai ulkomuistista voi muistella.
Siksi on hyvä käyttää raamatunteksteistä vaikka kokoelmaa ja oppia viisasti sitä kautta hallitsemaan kokonaisuuden.

Yleisin raamatun raiskaus muoto on kun ihmiset kääntää armon irstaudeksi ja nimenomaan raamatunkohdat palvelemaan syntiä ja se vasta hirvittävää onkin.
En tarkoita tällä foorumilla ,mutta muualla.

Hyvä, että löytyy ajattelevaa porukkaa

Tämäkin tulee muistaa uskonvaelluksella:

Room. 12:3

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Ja tähänkin tulee pyrkiä:

1. Kor. 1:10

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.