Uskonaskel

Olen huomannut että musiikki on aihe joka synnyttää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Valitettavasti sen suhteen on saatu aikaan myös paljon ongelmia ja hajaannusta. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia aiheesta.

Itse olen hyvin nirso musiikin suhteen. Suoraan sanoen en pidä suurimmasta osasta musiikista jota luomakunnassa tuotetaan. Seurakunnissa tämä tarkoittaa sitä, että joudun kokemaan melko paljon kärsimystä.

Koen kuitenkin, että minun ei tule antaa sen vaikuttaa. Kysymys on vain aistillisista mieltymyksistä. Aistillisten mieltymysten ei tule antaa vaikuttaa hengelliseen elämään. Henki on voimakkaampi ja hengelliset asiat tärkeämpiä kuin aistilliset asiat, joten aistillisten asioiden suhteen voin kärsiä hengellisten asioiden tähden.

Tällaisen mielenlaadun omaksuttuani ei minua enää ärsytä musiikki josta en pidä, eikä se saa suistettua minua pois Hengen raiteilta kuten joskus aiemmin on käynyt. Toki joskus se on vaikeaa, jos vaikka jossain soi hyvin agressiivista ja vihaa huokuvaa musiikkia, sitä oikein tuntee kun paha yrittää sen kautta hyökätä. Mutta silloinkin Jumala on voimallisempi ja keskittymällä Häneen voi pysyä itse rauhassa.

Minusta on harmillista ja osoittaa, että ollaan vielä lihallisessa mielentilassa, keskittyen enemmän aistillisiin asioihin, kun tehdään musiikista kiistoja ja hajaannusta. Rukoukseni on, että kasvamme kaikki tällaisesta eteenpäin.

Oma ajatukseni on, että musiikki on mitä oivallisin tapa sielunviholliselta manipuloida uskova pois Sanan äärestä, koska muusiikki vetoaa aina tunteisiin niin tulisi olla tarkkana niin seurakunnan keskellä kuin siellä yksinäisyydessä, että kuinka paljon, mistä lähtökohdista ja millaista se musiikki on mitä kuuntelee ja soittaa.

En tiedä varmaksi, mutta uskon, että sellainen ihminen joka on musiikin suurkuluttaja, viihtyy vähän Sanan ääressä. Itse en kuuntelemalla kuuntele tai laulelemalla laulele jurikaan muuta musiikkia kuin ylistysmusiikkia ja tätäkin vasta silloin kuin Sanan kautta olen saanut tulla virvoitetuksi Sanasta.

Minä olen todella epämusikaalinen ihminen eikä musiikki vaikuta yleensä kovinkaan voimakkaasti minuun. Siksi minun ei ole myöskään helppo "fiilistellä" ns. ylistystilanteissa. Enemmän musiikissa minuun vaikuttaa tekstit jos saan sanoista selvää. Minulla on kuulovika, joka vaikuttaa tähän melko paljon. Klassista musiikkia minun on kuunneltava yksin rauhassa ja silloin voin kyllä nauttia joistain sävellyksistä todella paljon.

En minä oikein mielelläni kuuntele kovinkaan monenlaista musiikkia. Tyttöni kuuntelevat sellaista hömppämusiikkia, missä sanat ovat ihan tyhjiä ja musiikki sellaista mitään sanomatonta (kuten Ed Sheeran). Mutta ehkä kuuluukin olla niin, että eri sukupovilla on omat juttunsa.

Hengellisistä vanhoista suomalaisista lauluista pidän kaikkein eniten yksinkertaisesti säestettyinä.

Mietin myös sitä, mikä tekee laulusta hengellisen? Onko se pelkästään sanoma? Jos on, niin silloin julkijumalaton synnissä elävä ihminenkin voi tehdä hengellisen laulun, laittamalla vaan määrättyjä sanoja peräkkäin.

Vai onko laulu hengellinen vain, jos se on myös Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt? Jos on, niin silloin jää käytännössä täysin jokaisen kokemuksen varaan päätellä mikä on todella hengellinen laulu ja mikä ei. Joku voi sanoa kokevansa, että vaikkapa "Armo suuri ihmeinen" ei olekaan Hengestä syntynyt eli ei ole hengellinen laulu, eikä toinen voi siihen sanoa kuin oman kokemuksensa joka on lähtökohtaisesti samanarvoinen kuin tuon toisenkin.

Aika vaikea kysymys, kun sitä lähtee miettimään.

Niinpä.
Minusta ainakin Kristallivirta on oikeinkin hengellinen laulu, vaikka onkin tehty toisen maallisen laulun säveleen.
Voikohan sitten joku maallinen laulu joskus jonkun hengessä esittämänä ollakin siinä tilanteessa hengellinen..?

*
No haluaisin keskustella raskastuntuisesta ja kovaäänisestä hengellisestä musiikista. Nyt tajusin niin haluaisin kirjoittaa siitä. Kun olin ylistysiltakokouksessa ja siellä tunsin kehossani ja korvissani kovan paineen ja se tuntui levottomalta, kun se soi aggressiivisesti ja vielä kovaa... Niin korviini sattui. Kun se loppui niin minulle tuli sellainen olo, kuin olisin krapulassa ja päätä jomotti ja silmiini vielä vähän sattui. Korvissani soi sen jälkeen ja kesti vähän aikaa ja siten loppui.

Niin äsken tänään tajusin, että Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Herra, joka asuu kansan kiitosten ja ylistyslaulujen keskellä. Tajusin myös, että se olisi juovuttanut minut humalaan, siksi minulla oli sellainen olo, niinkuin olisin krapulassa. Voiko väärä henki juovuttaa ihmisen hengelliseen humalaan? Mielestäni voi, koska olen se elävä todiste. Mutta avaako raskastuntuinen ja kovaääninen hengellinen musiikki oven väärän hengen yhteyteen?

Mielestäni voi, koska Jumala on rauhan Herra, eikä ole epäjärjestyksen Herra. Hän asuu kansan kiitosten ja ylistyslaulujen keskellä, eikä musiikki ole se keskeinen, vaan laulusanat ovat kaikesta keskeisemmät taustamusiikin kanssa eli Hän asuu laulusanojen keskellä. Kun sellaiselle ihmiselle tulee vierotusoireita niin menee uudelleen ylistyskokoukseen ja musiikkia kuunnellessaan saa vierotusoireet loppumaan helpottamiseksi. Se paljastuu, että kyse on sielullisuudesta. Siinä on hiuksenhieno ero, jonka pitäisi osata erottaa ja tunnistaa, niin tulisi pidättäytyä siitä ja tulisi pitää huolen oikaisusta, jolla ylistetään palvoten Herraa kokosydämisesti ja sydämen yltäkylläisyydellä.

Itse taas suhtaudun varsin kyynisesti ja epäilevästi saarnaajiin jotka
a) tietävät kertoa ”raamatullisen” lopunaikojen tapahtumaketjun ( Paavalin” erehdykset” ,tuhatvuotinen valtakunta jne) hyvin yksiselitteisen tarkasti
b) jotka kykenevät yksiselitteisesti määrittelemään Paavalin ”Israel” sanan merkityksen ja lukuisten VT:n profetioiden suoran ja ainoan viittauksen maalliseen Israelin valtioon
c) kieltävät rock ja r&b etc musiikin kuuntelun ja käytön maallisessa ja seurakunnallisessa ympäristössä
d) ovat niin tärkeitä ja vakavia, että huumori, ilo ja nauru eivät esiinny juurikaan heidän saarnoissaan.

Nämä siis vain mielipiteinä, joita olen havainnoinnut kuunneltuani satoja puhujia kymmenistä eri seurakunnista. Ehkä itse en mahdollisena puhuja myöskään kykenisi täyttämään omia vaatimuksiani...

Kerron omia henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitäni musiikista.
Olen soittanut kitaraa 35 vuotta ja lopetin soiton vuosi sitten tullessani uskoon. Sen jälkeen se on roikkunut seinällä pölyyntymässä. Outoa, että se kaikki maallinen musiikki mitä ennen soitin ja kuuntelin, tekee minut nykyään huonovointiseksi ja en voi enää kuunnella sitä. Television katselukin on melkein jäänyt, koska Raamattu ja hengellinen kirjallisuus on tullut tilalle.

Vältän sellaista musiikkia, joka tekee minut rauhattomaksi ja huono-oloiseksi. Myös sellaista, jonka tunnen olevan jotenkin liian kuivaa ja kaavamaisia. Myönnän rehellisesti myös sen, etten tykkää esimerkiksi paljoakaan virsistä, mutta kunnioitan ja rakastan kaikkia lähimmäisiä jotka haluavat niitä kuulla. Musiikkimakuja on monia, kuten myös erilaisia ihmisiä.
On totta, että Herra on rauhan ja järjestyksen jumala, mutta YLISTÄKÄÄ HERRAA! Kaikilla eri musiikin tyyleillä ja kaikilla erilaisilla soittimilla.

Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! Ps. 150:3-6.

*
Totta joo, Juhani! Kerron vielä toisesta asiasta, mikä on oudointa. Oli iltakokous, jossa KK [Kari Korhonen] piti kokouksen. Jos te tunnette hänet. Niin hän tuli seurakuntaan todistamaan, mitä hänelle tapahtui. Ennen sitä meille jaettiin korvatulpat. Minä ihmettelin. Otin kuitenkin ne mukaan. Siten bändiporukka pani musiikkia kovalle. Minä kiiruusti laitoin korvatulpat korviini ja tunsin itseäni huono-oloiseksi. Se tuntui kestävän kauan.

Mutta huomasin yhtä erotusta, joka ihmetytti minua. Se on nimittäin maallistunut musallinen viihdyke, joka ei ole Jumalaa varten. En voinut avautua ja ylistää Herraa sydämeni yltäkylläisyydellä. Jumalan seurakunta ja maallistunut musaallinen viihdyke on huono yhdistelmä. Oli kamalaa katsoa sitä bändiyhtyettä. Minä ihmettelin, mistä KK löysi tuon bändin. Anteeksi vaan tämä suorasanaisuuteni!

Ymmärrän hyvin asian. En halua olla mitenkään vanhoillinen tai tiukkapipoinen, mutta tuntuu tosi oudolta jakaa korvatulppia hengellisessä tilaisuudessa yleisölle, kun nykytekniikalla se oli helposti korjattavissa.

Asun Saksassa ja äänentoisto on hoidettu mielestäni täällä mallikkaasti. Esimerkiksi rumpali on laitettu "häkkiin" eli lasikopin sisälle ja muiden instrumenttien äänentaso on miksattu ja säädetty ihmiskorvalle mieluisaksi.

En itse välitä mistään ns. hengellisestä "hevimetelistä tai kovasta hardrokista" ja sitä en täällä omaksi onnekseni kuule.

Ps. Rukoilen puolestasi..