Uskonaskel

Haluaisin avata keskustelua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Onko täällä muita, jotka kärsii liiallisista sosiaalisista peloista? Onko jakaa hyviä vinkkejä, mikä on auttanut tai tarinoita siitä, miten tilanteenne on kehittynyt vuosien saatossa?

Jos mä ensin vähän avautuisin... Itse olen kärsinyt liiallisesta ujoudesta vuosikausia. Se rajoittaa suuresti paitsi sekä "normaalia arkielämää", myös uraa sekä seurakuntayhteyttä. En ole vuosiin esimerkiksi uskaltautunut kovinkaan aktiivisesti mukaan mihinkään seurakuntaan: yleensä tilaisuuksiin olen "mennyt myöhässä ja lähtenyt ensimmäisenä", jotta ei tarvitsisi jutella kenellekään. Mun on tosi vaikea tutustua uusiin ihmisiin, usein on hankaluuksia viettää aikaa tuttujenkin ihmisten kanssa. Usein tunnen esimerkiksi olevani jollakin tavalla huonompi kuin muut, pelkään, etten keksi mitään mielenkiintoista sanottavaa ja keskustelu tyrehtyy, tai sitten pelkään vain yleisesti ottaen näyttäväni jännittyneeltä (jolloin toinenkin ihminen yleensä jännittyy eikä vuorovaikutus ole miellyttävä kummallekaan). Jännittyneenä teen myös sosiaalisesti kömpelöitä asioita (joita häpeän jälkikäteen), koska tällöin aivot ei toimi kunnolla. Olen kuitenkin vuosien saatossa saanut huomattavasti lisää itsevarmuutta, ja monissa paikoissa pystyn olemaan hyvinkin rento ja avoin, sekä yleensä hoitamaan velvollisuuteni niin kuin minun oletetaan ne hoitavan.

Itse myös ujo, kyllähän sosiaalinen kömpelyys välillä rajoittaa elämää. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että pystyy hyväksymään oman luonteenpiirteen, on se mikä on. Rukous on auttanut paljon jännittävissä tilanteissa ja mitäpä tuosta jos välillä mokailee tai no ehkä hetkellisesti kirpaisee mutta ei kai siitä muuta kuin eteenpäin . Tämä maailma korostaa paljon ulospäinsuuntautuneisuutta ja ujoja pidetään joskus hieman outoina. Jumalalla on kuitenkin suunnitelmansa meille hiljaisillekin, ei kaikkien tarvi olla puhetaitoisia ja karismaattisia tyyppejä. Raamatun mukaan esim. Mooses ei omannut kummoisia puhetaitoja.

Minun läheiselläni on todettu sosiaalistentilanteiden pelko ja paniikkikohtaus,masennus ym.

Hänen tilanne on tullut paremmaksi rukouksella, terapialla ja lääkinnällä.

Hänen kanssaan me treenattiin sillä tavalla että koitettiin käydä "turvallisissa" sosiaalisissa tilanteissa vaikka aluksi se tuntui tosi pahalta, mutta kun paikalla on sukulaisia ja muutenkin tuttuja vaikkapa kissan ristiäisissä tai joulutervehdyksiä viemässä niin tuommoinen tilanne on siitä turvallinen kun on tuttuja kaikki. Löysimme hyvän ja turvallisen kotikokouspaikan jossa käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen auttoi myös tilannetta.

Nyt hän jo työelämässä ja eilen oli viimeksi joku työtapaaminen kahvilassa niin että kaikkien piti ringissä jutella työjutuista jne ja se meni jo kuulemma todella hienosti, eli älä hätäile tilanne voi kehittyä myös parempaan suuntaan, tämä sairaus on hankala ja sitä useasti mitätöidään liikaa, kyse on ihan aidosta sairaudesta ja todella vahvoista tunteista (pakene tai kuole refleksi). Keho siis menee tuohon pakene tai kuole tilaan ja keho ei tässä tilassa tottele järjen ääntä kovinkaan helposti.

Siunausta ja toivoa toivon sinulle, älä menetä toivoasi.

Niin ja lopputulemana sanotaan vielä että itse tapaan työssäni jännittäjiä ja ihmisiä jotka ovat sosiaalisesti rajoittuneita jne, mutta koskaan en ole ajatellut mielessäni että "hyi mikä pelokas hiiri, ei osaa edes puhua" vaan joskus voi olla mukavakin kun toinen on hiljaisempi ja rauhallinen eikä semmoinen häröilevä energinen höslä. Uskon että melkein aina kun ihminen näkee toisen ihmisen jota jännittää kauheasti niin sympatiamme ovat jännittäjän puolella koska kaikki me voimme siihen tunteeseen samaistua.

Propral (reseptilääke) saattaa auttaa käsien tärinään ja sydämen tykytykseen. Sekin auttaa kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jumalakin tietää, millaista tekoa kukin on ja ymmärtää.
Toisaalta, julkeitakin ihmisiä on, jotka haluavat lisätä muiden epävarmuutta. "Varjele minut myös julkeilta, etten joutuisi heidän valtaansa. Silloin olen viaton ja puhdas, monesta synnistä vapaa." Psalmi 19:14

Ja jos tekee oikein karkean arvion ihmisten välillä ja jakaa ihmiset kahteen leiriin, sortajiin ja sorrettuihin, niin parempi sittenkin se sorrettujen puoli.

Kun minä murrun
ja kaikki on alussaan,
on tullut luomisen aika,
ja äänen kuulla saan:
Katso, katso, minä teen uutta,
se puhkeaa taimelle nyt, etkö huomaa?
Katso: minä teen uutta.

Tytti Jäppinen
Elämä alkaa taas