Uskonaskel

Vaikka näin lukeekin "äkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne"

Mä en kertakaikkiaan jaksa sitä huonommuuden ja itsehäpeän tunnetta joka minulle tulee niiden ylionnellisten,siistien,fiksujen ja onnistujien joukossa..
Kerta toisensa jälkeen totean itseni kyvyttömäksi selviämään kilvoittelussa ja niissä uskonpiireissä.. Olen löytänyt muualta ne ihmiset joiden kanssa voin jakaa tämän huonouteni..siellä voin olla juuri niin hiono ja epäonnistunut ja itsehäpeinen kuin vaan haluan..

Tämä on todella harmillista. Seurakunnan pitäisi nimenomaan olla epäonnistuneiden ja huonojen paikka. Kristushan on tullut etsimään syntisiä.

Seurakunta on koolla siellä missä kaksikin on koolla Jeesuksen nimessä.

Olipa helpottavaa kun joku muukin tuntee tällaisia oloja seurakunnassa, en siis ole ainoa.
C.S. Lewis kirjoittaa kirjassa Ilon yllättämä:
" Mutta vaikka pidinkin papeista samalla tavoin kuin pidin karhuista, en välittänyt käydä kirkossa sen enempää kuin eläintarhassa. Ensinnäkin se oli eräänlainen kollektiivi, rasittava kokoontumistilanne. Olen hengellisesti kömpelö, mikä tekee minut kelvottomaksi osallistumaan mihinkään seremonioihin."

Minut on aikoinaan erotettu helluntaiseurakunnasta, siihen aikaan se oli oikein muotia ja erottaminen saattoi tulla milloin mistäkin syystä, mutta ei Jumala ole hylännyt, päinvastoin.

Aamu-Usva kirjoitti:Seurakunta on koolla siellä missä kaksikin on koolla Jeesuksen nimessä.

Kodeissa on hyvä ja rauhallista uskovien kokoontua:


Matt. 18:20

Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

............................

20. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. Biblia.



Raamattu Kansalle-käännös:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 18. luku:

20. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Vaikka itsekin pidän Matt. 18:20:sta löytyvistä Jeesuksen lohduttavista sanoista, ei kahden tai kolmen kokoontumisella voi perustella seurakuntayhteyden puutetta. "Kahden tai kolmen"-sääntö on annettu yhteisiä, rukouksessa tehtäviä päätöksiä varten (Matt. 18:19), se ei ole mikään yleisluontoinen seurakunnan määritelmä tai minimäärä. Sen sijaan tuota kohtaa edeltävät jakeet puhuvat seurakunnasta ja siitä, miten seurakunnan tulee toimia toisia vastaan rikkonutta veljeä kohtaan (Matt. 18:15-18). Noiden jakeiden perusteella seurakunta on suurempi, kuin kahden tai kolmen henkilön joukko.

Kotikokoukset on hyvä juttu. Kävinkin aikoinaan, sitten tuli itsestä riippumattomia esteitä. Olenkin rukoillut, että taas löytyy sellainen.

Sinun ei ole pakko mennä seurakuntaan, tai mihinkään minne et koe että haluaisit mennä. Jeesus ei pakota mihinkään, jos sinusta tuntuu että pitäisi pakottaa itsesi menemään, niin ei ole hyvä mennä. Sellainen seurakunta jonka keskellä et koe tulevasi siunatuksi ja ravituksi, ei ole sinulle hyödyksi. Sellainen seurakunta, joka on sinulle hyödyksi, niin sellaiseen seurakuntaan sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi menemään vaan menet sinne mielummin kuin minne tahansa muualle. Jos ei sellaista seurakuntaa löydy, niin ei hätää, sillä Jeesus ei ole sidottu ihmisiin vaan Hänen yhteydessä ja siunauksessa voi olla vaikka ihan yksin. Ja parempi on olla yksin Jeesuksen yhteydessä, kuin seurakunnassa jossa Jeesus ei ole kovin suuresti läsnä.

Jonkinlainen uskovien yhteys tulisi olla. Kuinka kukaan voi esim. ojentaa tai ohjata oikeaan sellaista joka eristäytyy muista? Raamattu ei tunne yksinäisiä kristittyjä.

Niin, no tuosta voi ajatella monella tavalla. Minä ajattelen niin että jokainen osaa kyllä itsekin kulkea oikeaan, ilman että joku ihminen olisi vieressä ohjaamassa oikeaan suuntaan. Ainakin meillä missä raamattu on helposti jokaisen saatavilla, ja myös helposti on saatavilla paljon opetusta ja mahdollisuuksia etsiä ja kysyä vastauksia askarruttaviin asioihin ilman että menee kongreettisesti seurakuntien yhteyteen.