Uskonaskel

Rauhaa!

Mietin itsekseni, että miksi Jumala sallii niin paljon erilaisia sairauksia, jotka eivät kohdallani ole hengenvaarallisia, mutta geneettisellä perimällä on suuri osuus. Diagnooseja on ihan riittämiin. Esim. vaikea uniapnea, yölliset hengityskatkokset. Veren hapetusarvot saattavat laskea jopa arvoon 70, kun normaali on n. 98 - 100. Tästä seuraa ainaista väsymistä ja se vaikutta yleiseen terveydentilaan. Vaarana on sairastua myös vakavasti. Tänä päivänä ei terveeksitekemisen armolahja juuri toimi. Apostolisen ajan ihmeet ja merkit eivät ainakaan Suomessa toimi. Itse en ainakaan ole nähnyt mitään merkkejä juurikaan. Mutta suurin ihme Suomessa on uskoontulo. Halleluja, kiitos Jumalalle, että tässä luterilaisen harhaopin kyllästämässä maassa tulee ihmisiä uskoonkin vielä. Kunnia Jumalalle!
Minua kaikenlaiset fyysiset vaivat pitävät toisaalta pienellä paikalla. Toisaalta eräistä suunnista on paineita, että pitäisi parantua, sinussa on jotain vikaa, epäuskoa jne. kun et parannu.
En ole katkera Herralle. Tälläisiä mietteitä liikkuu minun päässäni, miksi apostolisen ajan seurakuntakaan ei toimi armolahjoineen kuin hyvin vähäisessä mittakaavassa. Uskovat ovat hajallaan ja menevät lähes poikkeuksetta mihin vaan mukaan, jossa vähänkään on sana kristillisyys mainittu. En kirjoita moittiakseni, vaan murhe sydämessä. "Täydellistä seurakuntaa ei ole olemassakaan" kuulee hyvin usein sanottavan, kun esim. valtiokirkkoeksytysjärjestelmää puolustellaan. Täydellistä seurakuntaa ei ollut apostolisena aikanakaan. Mutta seurakunta pysyi yhtenä, kuten Kristuksen ruumiskin on yhtä. Seurakunta koostui paikkakunnalla olevista uudestisyntyneistä pyhistä ja he olivat YKSI joukko, joka erottautui selkeästi maailmasta. Mikäli näin olisi Suomessakin, niin ihmisiä tulisi huomattavasti enemmän uskoon.
Tääläisiä mietteitä tällä kertaa. Kirjoitan lyhyesti, kun en tiedä, milloin pätkäisee netti

Jumalan Rauhaa ja siunausta kaikille Herran omille

PS. Saa muistaa rukouksin

Kirjassaan "Taivaallinen mies" veli Yun toteaa ohimennen että lännessä ei nähdä ihmeitä koska niitä ei tarvita - meillä on niin hyvä tukiverkko hoitoineen kaikkineen ettei näille ihmeille ole todellista tarvetta - sensijaan hengelliselle kasvulle on valtava tarve, ja kärsimys on yksi parhaista "hiontakeinoista". Eräs paikallisen Helluntaiseurakunnan saarnamies on sokea, (hän on jo hyvin iäkäs) ja ymmärtääkseni ollut sokea kauan aikaa. Häntä ovat kaikki olleet "parantamassa" vuosikausia, ja on puhetta "kuinka suuria hän voisi tehdä jos näkisi". Mies on sanonut että hän on sokea koska Jumala on niin hänen kohdallaan päättänyt - sanohaan Jumala Moosekselle:

Exodus 4:11. Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?

Herra tekee joistakin ihmisistä tarkoituksella "sairaita" tai vammaisia koska on niin hyväksi nähnyt. Lihallisella mielellä liikkeellä olevat julistavat pahimmillaan kaiken sairauden, vajaavuuden tai muun olevan saatanan työtä, ymmärtämättä että Herra on omista syistään, omaksi kunniakseen niin sallinut tai jopa tehnyt. Yksi lihallisen himon muoto on hengellisen voiman/mahdin himo - halu elää täysin terveenä rikkauksien ympäröimänä pumpulista tehtyä elämää jossa ei ole rosoa eikä ryppyä - en näe tällaisessa jumalisuutta. Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se, ei pakenemalla tai uskomalla sitä pois.

Herra tekee ihmeitä ilman määrää, kuten on kirjoitettu, mutta Hän tekee aina oman mielensä mukaan. Kehomme ovat ajallisia, väliaikaisia; ne hajoavat. Kaiken sairauden parantaminen vaatisi ikääntymisen pysäyttämistä ja kaikkien geenivirheidemme korjaamista, DNA:n uudelleenkirjoittamista. Näin ei tässä ajassa tule tapahtumaan, sanoi kuka tahansa suuri saarnamies mitä tahansa. Ensimmäinen ruumiimme kuihtuu ja kuolee, sitä ei pysäytä mikään määrä uskoa.

En tiiä onko tästä apua, mutta omalla kohdallani olen kokenut, että jos ei olisi mitään ahdistusta/kärsimystä, sairautta tai muuta vastoinkäymistä aina välillä, niin silloin olisi helppo unohtaa Herra ja luulla pärjäilevänsä hyvin omillaan.
San. 30:7-9
Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenö varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

Minulla oli lapsen syntymän jälkeen todella vaikea unettomuus ja sitä seurannut uupumus, josta paraneminen on ottanaut aikaa. Vaikka nykyään nukunkin pääsääntöisesti hyvin, kuitenkin huonomman yön yllättäessä alan usein pelätä, josko sama unettomuus uusii taas, joten mieli ei vieläkään ole täysin luottavainen nukkumisen suhteen, mutta kaikki ajallaan. Luulen, että jos minulle ei olisi tullut näitä vastoinkäymisiä, en ehkä koskaan olisi tullut uskoon.
Uskon, että Jumala ei siksikään aina paranna kertaheitolla ja sallii uskovillekin tulla sairauskia, että uskova juurtuisi aina enemmän Herraan ja tulisi täydellisesti riippuvaiseksi Hänestä. Olihan Paavalillakin "pistin" lihassa, vaikka oli kovin kuuliainen Jumalan mies.

Tällä en tarkoita Jukka-Pekka sitä, että sinussa olisi jotakin vikaa tai et uskoisi tarpeeksi (itse olen heikkouskoisista heikkouskoisin) ,vaan että vaikka ihminen olisikin tosi kuuliainen, kuten Paavalikin oli, niin silti meistä ei kukaan ole täydellinen ja Jumala kun on viisaampi kuin mitä me pystytään ymmärtämään, niin Hän varmasti myös tietää, miksi sallii jonkun sairauden tulla ja siitä on sitten varmaan myös meille pidemmällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin haittaa. Osasinkohan nyt selittää ymmärrettävästi?

Siunausta sinulle Jukka-Pekka ja kaikille muillekin!

Tässä onkin veljet ja sisko puhuneet sairauksista ja niiden parantumisesta, tai parantumattomuudesta, joka on aina ajankohtainen aihe ja asia. Minä olen sairas ihminen ja ollut sairas jo pitkään ja välillä aina Herra on parantanutkin ihmeellisesti (ei kokouksissa, vaan rukouksen kautta kotona jne..Yksin ollessani.) Eläkettäkin koitin taas hakea sairauksieni ja vammojeni takia, mutta mitä nyt ... Taas tuli viime kuussa hylättynä takasin ja nyt oonkin juuri sen takia tyhjänpäiväisellä työkkärin kurssilla. Kyllä Herra parantaakin, jos niin tahtoo ja uskon yhä vielä paranevani jonakin päivänä astmastani ja allergioistani. Selkäni ei koskaan parane, eikä nivelrikko ym.. Mutta sekin on vain hyväksyttävä ja tietty sekin, etten ehkä koskaan parane astmasta ja allergioistanikaan, joita on runsaan puoleisesti.

Mutta se, miksi Jumala ei aina paranna, niin se on arvoitus, jota hyvin monet tänäkin päivänä kyselee ja joitakin se jopa suututtaa, kun käy rukoiltavana ja voideltavana ja ei vaan parane, niin tympäseehän se, se on aivan selvää. Mutta siihen ei saa jäädä, vaan pyytää voimaa ja viisautta Herralta, että: pystyy hyväksymään sen mikä on nyt kunkin tilanne ja kiittämään, kun saa olla Herran käytössä ja johdatuksessa elämässään. Kiittämisen kun oppii, niin se on sellainen apua uskossamme, että moni asia muuttuu sydämessämme, vaikka se ei muuttuiskaan sairauksissamme. Ja se on myöskin Isän tahto omiinsa nähden, että haluaisimme kiittää myöskin vaikeuksista, niin hullulta kuin se kuulostaakin;"Kiittää sairauksista ja vaikeuksistamme!" Niin siinä on sellainen juttu, jonka itse ole oppinut huomioimaan, että moni asia ja asenne itsessäni on muuttunut sen jälkeen, kun opin kiittämään myöskin vaikeuksistani ja sairauksistani Herraa. Kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi!

Niin tämä maallinen majamme on vain saviastia, joka lopulta jää tänne, kun aikamme täyttyy ja saamme uuden muodon, kun pääsemme sinne kirkkauteen. Lainaan JHK;n kirjoitusta, koska juuri tähän törmää niin kovin usein tänä päivänä:

Yksi lihallisen himon muoto on hengellisen voiman/mahdin himo - halu elää täysin terveenä rikkauksien ympäröimänä pumpulista tehtyä elämää jossa ei ole rosoa eikä ryppyä - en näe tällaisessa jumalisuutta. Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se, ei pakenemalla tai uskomalla sitä pois.

Näin juuri on asia, että: "Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se ja pyytämällä ennen kaikkea Voimaa kestää se ja oppia nöyrtymään Isän tahtoon elämässään, niin, ettei se sairaus ois se mikä on vain koko ajan mielessä, vaan se; miten voisimme elää Kristustamme kirkastaen ja hänen tuoksuaan ympärillemme levittäen, ollen Kristus kirjeinä maailmassa, joka ei häntä tunne ja hyväksykään, kun heillä on se Jumala, mutta ei Jeesusta.

Haluan myöskin ottaa inka siskon kirjoituksesta pikkasen, koska allekirjoitan täysin sinun inka ajatuksesi.

En tiiä onko tästä apua, mutta omalla kohdallani olen kokenut, että jos ei olisi mitään ahdistusta/kärsimystä, sairautta tai muuta vastoinkäymistä aina välillä, niin silloin olisi helppo unohtaa Herra ja luulla pärjäilevänsä hyvin omillaan.

Tässä on se tärkeä ajatus meille sairaille, siis, jos ei ois mitään kipua, kärsimystä, ahdistusta ym.. niin muistaisimmeko me silloin niin helposti ja useinkin: olla rukouksessakaan, tai lukea Sanaa, tai yleensäkään tarvitsisimmeko Jumalaa, kun kaikki ois niin hyvin elämässämme? Tuskin vain. Mutta juuri nuo inhottavat sairaudet ja vaikeudet pitävät meitä lähellä Herraa ja häntä tarvitsevina. Eikös?

Niin hyviä pohdintoja sinulla Jukka-Pekka ja otan sinunkin kirjoituksestasi pikkasen :

Minua kaikenlaiset fyysiset vaivat pitävät toisaalta pienellä paikalla. Toisaalta eräistä suunnista on paineita, että pitäisi parantua, sinussa on jotain vikaa, epäuskoa jne. kun et parannu.

Juuri näin usein on, että: nuo sairaudet pitävät meidät pienellä paikalla ja se on vain hyvä asia sinä mielessä, vaikka itse sairastaminen ei olekaan koskaan hyvä, eikä kiva asia, eikä myöskään: mukava "kaveri" elämässämme. Minullekin sanoi eräs pastori ja pari muuta veljeä kerran, että: "Elät synnissä, kun yhä vain sairastat ja sairaudet vain lisääntyy, ei poistu!" Noh, se oli heidän näkemyksensä sairastamisesta ja sen seuraamuksista, tai syistä, jotka eivät pitäneet paikkaansa, vaan oli mennarien oppia. Toki minä ja me kaikki teemme päivittäin, jos ei muuten, niin ajatuksin syntiä, mutta kun me haluamme päivittäin viedä ne ristille veren puhdistettavaksi ja pyydämme niitä anteeksi, niin ne ei enää sen jälkeen meitä paina, syytä. Joka päiväinen parannuksen teko on siis myöskin hyvin tärkeää uskovalle. Minun on ainakin tehtävä parannusta joka ikinen päivä.

Mutta vaikka nyt onkin vallalla tuo syyttäminen ja syyllistäminen, niin meidän pitäisi päästä siitä kuin yli, niin ettei se enää häiritse ja harmita. Jumala ei meitä syytä, eikä syyllistä, kun haluamme elää häntä lähellä päivittäin ja se on se tärkein juttu, ei se mitä muut sanoo, vai mitä? Toki se harmittaa ja jopa masentaakin, kun pitäisi parantua ja Jumala ei paranna syystä, tai toisesta. Ja sitten syytetään, tai vaan kuiskitaan, että:"Mikähän synti sillä on kun se ei oo parantunu, vaikka sekin ja se kävi sen puolesta rukoilemassa ja voideltiin öljylläkin." Parantumisesta on tehty pakkopullaa ja aina pitää parantua, tai sit sanotaan ettei uskon asiat ole kunnossa, tai... Toinen uskovakin voi olla tosi inhottava tässä mielessä, kun pitäisi tukea ja rohkaista, olla rinnalla, välittää ja kuunnella, rukoilla toisen puolesta, niin mitä nyt vielä: aletaankin vain katsoa nenän vartta pitkin ja syytetään ja arvostellaan, jopa tuomitaan toinen vaikka ja minne jo meneväksi, jos ei parane. Hirveää ja rakkaudetonta toimintaa, johon Jumala ei takuulla yhdy ja sitä siunaa, siis sitä ilkeyttä toista kohtaan. Olen saanut sitä kuulla ja kokea ihan riittämiin ja tänä päivänä jo hyväksyn kaikki sairauteni sillai, että ne nyt vaan on ja Herra auttaa kestämään niissä ja ajattelemaan muutakin, kuin vain vaivojani ja haluankin rohkaista jokaista sairastavaa; Katso Jeesukseen ja pysy lähellä häntä, elä jatkuvassa parannuksen teossa, siis päivittäin tapahtuvassa ja kerro hänelle kaikki huolesi ja murheesi, pelkosi, paha mielesi ja pyydä voimaa jaksaa elää niissä ja silti vain siunata niitä jotka satuttivat ja vaativat terveyttä ym..Se, joka toista siunaa sydämestään, saa siunauksen!

Siunausta jokaiselle ja Jukka-Pekka: Älä anna sanojien häiritä mielenrauhaasi, vaan uskalla olla sitä mitä olet, sillä aivan varmana olet Herraa lähellä elävä veli ja emme tiedä, miksi sinulla on noita sairauksia, mutta katsos; voi olla joku päivä, kun Herra koskettaa sinua ja kaikki vaivasi on poissa. Mutta siihen asti, katso vain ristille ja Jeesukseen ja puhu hänelle aivan kaikki tuntosi ja siis... aivan kaiken! Hän ymmärtää ja auttaa sinua!!Ja viimeistään kirkkaudessa saamme olla terveinä. Sairauksillamme on jokin tarkoituskin, sillä ei Isä kiusallaan niitä meille anna ja salli, ei, vaan siihen aina liittyy jokin tärkeä asia. Me vain emme vajavaisina astioina sitä aina pysty ymmärtämään, tai näkemään.. Voimia!!

Joo.. mulla on kans saman suuntaisia ajatuksia mieles kun ajattelen näitä.Oon sairastanu noin 7 vuotiaasta asti pahoja allergioita ja kokenu samoja painostuksia varsinkin uskoontulon alkuaikoina kun porukka "passitti" mua esille rukoiltavaksi joka kokoukses ja mä aloin pistää kampoihin lopuksi kun en parantunut ja ilmeiseti uskonut tarpeeksi
Nyt en oo aikoihin edes muistanu asiaa...se vaiva on alkanu vanhemmuuttaan antaa periksi..kiitos siitä Herralle

Kerran myös yks halppiskaupan myyjätäti mainaisi että se on ehkä seurausta synnistä ja minä mietin että mitä erityistä mulla vois olla, semmosta joka ylläpitää tätä vaivaa?? Täydelliseksi en toki itteäni tuntenutkaan

Mutta oon siitä myös varma että on sillä ollu oma siunauksensakkin, tuolla vaivalla...se hillitsi menoa ainakin murkkuikäisenä ja vielä vanhempanakin ja jotkin sairaalakeikat on poikinu keskusteluja uskon asioista
ja nykyään en piittaa siitä...mutta mukaan on tullut viime vuosina yks toinen vaiva joka on alkanu kiusaamaan ja on ollu myös pelottava asia että jos muuttuu pahanlaatuikseksi.

Tosin oon senkin pyrkiny jättämään Isän käteen ja kiittämään siitä että sydän sais olla puhdas ja täynnä iloa ja rauhaa.Se on tärkeintä

Hivenen kuivahkoa on ollu nyt uskonelämä jonkin aikaa..erämaata...mutta parina viime päivänä oon miettiny asioita ja kirjoitan niistä jos ehdin ennenkö on taas nukkumaanmeno aika
Ihankuin mun sisällä olis kuulunu ääni että kaikkeen muuhun voit pettyä, mutta Minä en petä

Valvon täällä oksentelevan ykstoista vuotiaan kans...kello herättää tunnin päästä töihin

Hän istui äsken kauhuissaan vc:n pytyllä kun oli raju oksukohtaus päällä tärisi ja pelkäs ettei saa hengitettyä...kertoi sitten siinä samas että hän näki näyn, jossa huusi täysillä Jeesusta ja näki kuinka Jeesuksen jalat laskeutui alas ja Jeesus kääntyi ...lähti kulkemaan poispäin ja jätti hänet virumaan tään taudin kans loppu elämäksi
Hätkähdin ja sanoin..älä usko sitä joka sulle tämmösiä näyttää! Se valehtelee.
Kerroin että Raamattu lupaa että Jeesus ei huutavaa lastaan jätä eikä hylkää.Tuntui miltä tuntui mutta Jeesus on aina paikalla ja tärkeintä on uskoa se että Hän tahtoo auttaa.Mutta joskus uskoa koetellaan.
Tää on ollu pienestä asti erittäin herkkä tyttö.Eräänä iltana istui puoli kahdentoista aikaan keittiös Raamattua lukien..oli itkeny nenä punaisena...tahtoi odottaa mua töistä kotiin,kun joku asia painoi niin että oli pakko saada se kertoa ja tunnustaa.Olin iloinen ja halasin ja rohkaisin sitä aina kertomaan kun joku painaa,rukoiltiin hetki..se oli ihana hetki Sanoi että onneksi sä oot mun äiti..kun pelotti niin tunnustaa.

Harmi että on jo niin "vanha" etten voi jäädä töistä pois hoitamaan Onneksi on puhelimet!

Hei, Jukka-Pekka!
Kirjoitit: ...""Diagnooseja on ihan riittämiin. Esim. vaikea uniapnea, yölliset hengityskatkokset. Veren hapetusarvot saattavat laskea jopa arvoon 70, kun normaali on n. 98 - 100. Tästä seuraa ainaista väsymistä ja se vaikutta yleiseen terveydentilaan. Vaarana on sairastua myös vakavasti.""

Neuvoisin Sinulle CPAP(Continous Positive Airway Pressure)-laitteen hankkimista. - Toisaalta tiedät sairaudestasi jo "jotakin", koska kerrot happisaturaation olevan 70-luokkaa.
Sinun tulee hakeutua terkkarisi lääkärin /TTH-lääkärin vast.otolle ja saada lähete Sairaalaan, jossa uniapneatutkimukset tehdään ja CPAP-laite lainataan ja opetetaan sen käyttö.
Jos Sinulle ei sovi CPAP-laite, muitakin hoitomenetelmiä löytyy.
Ihmisen elimistö ei kestä jatkuvaa happivajetta!! - Kun hapetus saadaan kuntoon, vältyt monilta muilta sairauksilta.

Laitan tähän pari linkkiä asiasta:
https://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=10
https://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3724/11293/
terveisin, "ylipainehengitystä kokeillut".

Lumina:
Arvelen että tyttäresi on samanlainen kuin minä ja eräs ystäväni olemme - meissä on samaa herkkyyttä, joka altistaa myös kuvaamallesi hengelliselle ahdistelulle. Haluan siunata sinua ja tytärtäsi. Vihollisella on valta näyttää kaikenlaisia asioita, täyttää mieli ahdistuksella ja yrittää hämätä, kiusataj pelotella ja pettää tuhannen tuhansilla juonilla - mutta se ei tee niistä totta. Sanoit aivan oikein tyttärellesi - vihollisen sanat ovat tuulta ja tyhjää, eikä niistä ole kenenkään syytä ahdistua. Toivon että kirjoittamani sanat eivät ole omiani, vaan että niissä olisi Korkeimman voimaa. Olkaa siunatut, uskossanne lujat; valehtelijan sanat ovat tuulta ja tyhjää.

Kiitos JHK.Mä kaipasin jotain tämmöstä rohkaisua ,ahdisti jo jonku aikaa että ylipäätänsä kerroin tästä...sait mulle tipan silmään Ole sinäkin siunattu veljeni

Mus on ittessäkin tuota samaa,vihollinen on tullu välillä inhottavan lähelle,mutta Jeesuksen nimessä on voima ja siitä saadaan kiittää...uskon että ne "lähentely yritykset "johtuu myös siitä kun täysillä tahtoo antaa kaiken Jeesukselle ja Herraa seurata niin viholliselle tulee kiire yrittää eksyttää.

Elämä on täynnä valintoja,esim. tuo mun tyttäreni soittaa koulun bändis ja on aika lahjakas rumpalin alku Mutta nyt kaikesta kehuista huolimatta on päättäny jättää koulun bändin...on taistellu sen asian kans...mutta ei koe sitä hyväksi asiaksi.Ja mä oon rohkaissu että päätös sun..tee niinkuin oikeaksi koet! En halua itte sitä ohjata kokonaan, vaan annan työstää ne sydämmessään itse

On hyvä että kirjoitus meni "oikeaan osoitteeseen"
Mielestäni on hyvä päätös että antaa tyttären pohtia ja päättää itse tällaiset asiat.
Siunausta ja sapatin rauhaa.