Uskonaskel

Kun tulin Jumalan armosta uskoon (usko tuli minuun) niin sain huomata ja ymmärtää kuinka rikkinäinen sisimpäni oli ja miten synti monella tavalla oli tuhonnut minua. Olen kokenut voimakkaasti sydämelläni, että minun tulisi kirjoittaa tämä kirjoitus ja nyt on sen aika. Kirjoitan myös omakohtaisista kokemuksista käsin kuinka Jumala eheyttää ja parantaa ihmisen, jonka sydän ja mieli on täysin rikkinäinen. Aihe on todella laaja ja kirjoitukseni käsittelee tätä aihetta muutamista näkökulmista käsin. Nyt en kirjoita ihan tavallisesta rikkinäisyydestä, vaan sellaisesta rikkinäisyydestä, jossa ihmisen mieli on täysin vääristynyt negatiivisten kokemustensa takia. Tällaisia uskovia on paljon ja Jumala rakastaa heitäkin ja haluaisi antaa meille rakkautta, ymmärrystä ja viisautta, että osaisimme auttaa heitä juurtumaan Herraan Jeesukseen.

Korostan ja painotan sitä, että kirjoitukseni käsittelee kuinka Jumalan rakkaus ja totuus eheyttää todella täysin rikkinäisen ihmisen, jonka uskovatkin voivat kokea toivottomaksi tapaukseksi. Kirjoitus ei kuitenkaan ole sellainen, että se olisi identtinen kopio omista kokemuksistani, vaikka niitäkin kirjoituksestani löytyy. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanalla rukouksen kera.

Uusin kirjoitus on sivullani: https://www.kotipetripaavola.com/jumala ... aisen.html

Tämä on todella tärkeä kirjoitus, suosittelen lukemaan tämän ajatuksella.

Minä itsekin tunnistan kirjoituksesta asioita joiden kanssa olen paininut, ja joiden kanssa painin yhä.

Minulle nousi tämmöinen ajatus tekstistä, että joskus olen kuullut uskovaisten kritisoivan toisiaan, että miksi jo uskovalle pitäisi olla hokemassa evankeliumia (Jumalan voima Room. 1:16 ). Että uskovathan jo tuon tietävät, koska siihen uskovat, siitähän koko nimi uskova tuleekin. Silti vaan koko ajan hoetaan samaa asiaa.

Vastaus tähän on se, että me saatamme unohtaa että evankeliumi (sovitus) on se mekanismi jolla me pääsemme eroon saatanan syytteistä ja esiintymisestä ankarana Jumalana. Evankeliumia tarvitaan joka päivä ja aina ja ikuisesti, ettemme luule omilla töillämme tulevamme Jumalan eteen, ettemme unohda sitä toivoa jonka varassa olemme. Ettemme luule pelastuksemme olevan meidän käsistä. Ovela saatana tietää, että jos uskovan saa epäilemään uskon perustusta (Jeesus ja sovitus) koko rakennelma luhistuu sillä isku osuu perustukseen, jos me menemme tässä sivuun ja hairahdumme on romahtaminen oleva valtava. Siksi tarvitsemme joka päivä evankeliumia että se pitää meidät turvassa tältä ja monelta muulta.

Minun neuvoni onkin meille kaikille jotka joudumme (saamme) elämämme loppuunasti taistelemaan lihaamme ja syntiä vastaan välillä onnistuen, välillä langeten, että älä koskaan tuomitse itse itseäsi, älä sinä mittaa itsellesi (kenellekkään) rangaistusta tai tuomiota vaan jätä se Herralle, sinä tuomitset mielesi mukaan huonosti, mutta Elohim tuomitsee armonsa mukaan, elä toivossa ja Jumalan oikeudenmukaisessa kurituksessa älä omassa kurituksessasi, sinun oma ruoskimisesi ja kurituksesi on vajavaista ja liian julmaa! Usein me tuomitsemme itsemme kadotukseen sanomalla "tätä en enää saa anteeksi" ja Jumala ei vielä ole tuominnut meitä sinne, Jumala ei ole vielä sanonut "tätä et saa enään anteeksi", miksi tuomitsisit siis itsesi etkä jättäisi sitä Jumalalle joka kaiken punnitsee? Oletko Hänen yläpuolellaan ja omistat itse itsesi? Et tietenkään et sinä itseäsi omista etkä ole itsesi omaisuutta vaan olet Jumalan omaisuutta ja Hänellä on valta sinut tuomita tai armahtaa.

Eihän palvelijakaan joka rikkoo kukkaruukun isäntänsä talosta ota vyötänsä ja piekse sillä itseänsä vaan kertoo isännälleen mitä teki ja odottaa mitä isäntä asiasta päättää, hänen on tuomio, rangaistus tai armo.

Eihän lapsi itseään kasvata eikä kurita, vaan hänen isänsä kasvattaa ja kurittaa. Lihaasi saat kurittaa toki niin ettet anna sille mitä se pyytää, muut esimerkiksi synneistäsi rangkaiseminen jätä Herralle.

Tuli tästä rikkinäisyydestä mieleen tänään autossa kuuntelemamme juttu RadioDeiltä. Siinä puhuttiin siitä, että miten rikkinäiset siivet saa korjattua ja pääsee taas lentoon. Ärsytti sellainen siipijuttu ja sanoimmekin tyttärieni kanssa radiojuontajalle, että voi kuule kulta pieni, kun sulla ei koskaan ole siipiä ollutkaan... Onneksi juontaja ei kuullut meidän juttujamme Tässä oli tietenkin kyse vain vertauskuvallisesta siipien hajoamisesta, mutta voimme oikeastikin joskus olla korjaamassa jotain itsessämme, mikä ei ole edes mennyt rikki; jotain, mitä meillä ei ole koskaan ollutkaan. Niin kuin siskoni masentuneena joskus sanoi äidillemme, että haluaisi taas olla oma iloinen itsensä ja lapsesta asti hänet hyvin tuntenut äitini mielessään naurahti, että mikähän siskoni iloinen oma itse oikein mahtaa olla, kun ei ole koskaan tavannut. Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, mutta yhteiskuntamme vaatii, että kaikkien hyvien ihmisten tulisi olla iloisia, pirteitä, laihoja, rohkeita jne. Ne, jotka eivät ole, kokevat itsensä jotenkin rikkinäisiksi. Tyttäreni opettaja oli sanonut tytölleni, että tämän tulisi alkaa puhua enemmän. Minä tästä kuullessani sanoin tytölleni, että hänen ei koskaan tarvitse sanoa kenellekään mitään ellei itse halua. Turhaa puhetta maailmassa riittää. On hyvä osata olla hiljaa. Ei hänen tarvitse luokassa viitata ja sanoa, vaikka tietäisikin vastauksen johonkin kysymykseen. Pienestä asti meitä opetetaan tiedolla brassailuun. Se, joka tietää, viittaa innoissaan; joka ei tiedä, voi painaa päänsä. Höh. Mutta tämä mun juttu nyt taas lähtee raiteiltaan...

Mikko Murpatti kirjoitti:Tämä on todella tärkeä kirjoitus, suosittelen lukemaan tämän ajatuksella.

Minä itsekin tunnistan kirjoituksesta asioita joiden kanssa olen paininut, ja joiden kanssa painin yhä.

Minulle nousi tämmöinen ajatus tekstistä, että joskus olen kuullut uskovaisten kritisoivan toisiaan, että miksi jo uskovalle pitäisi olla hokemassa evankeliumia (Jumalan voima Room. 1:16 ). Että uskovathan jo tuon tietävät, koska siihen uskovat, siitähän koko nimi uskova tuleekin. Silti vaan koko ajan hoetaan samaa asiaa.

Vastaus tähän on se, että me saatamme unohtaa että evankeliumi (sovitus) on se mekanismi jolla me pääsemme eroon saatanan syytteistä ja esiintymisestä ankarana Jumalana. Evankeliumia tarvitaan joka päivä ja aina ja ikuisesti, ettemme luule omilla töillämme tulevamme Jumalan eteen, ettemme unohda sitä toivoa jonka varassa olemme. Ettemme luule pelastuksemme olevan meidän käsistä. Ovela saatana tietää, että jos uskovan saa epäilemään uskon perustusta (Jeesus ja sovitus) koko rakennelma luhistuu sillä isku osuu perustukseen, jos me menemme tässä sivuun ja hairahdumme on romahtaminen oleva valtava. Siksi tarvitsemme joka päivä evankeliumia että se pitää meidät turvassa tältä ja monelta muulta.

Minun neuvoni onkin meille kaikille jotka joudumme (saamme) elämämme loppuunasti taistelemaan lihaamme ja syntiä vastaan välillä onnistuen, välillä langeten, että älä koskaan tuomitse itse itseäsi, älä sinä mittaa itsellesi (kenellekkään) rangaistusta tai tuomiota vaan jätä se Herralle, sinä tuomitset mielesi mukaan huonosti, mutta Elohim tuomitsee armonsa mukaan, elä toivossa ja Jumalan oikeudenmukaisessa kurituksessa älä omassa kurituksessasi, sinun oma ruoskimisesi ja kurituksesi on vajavaista ja liian julmaa! Usein me tuomitsemme itsemme kadotukseen sanomalla "tätä en enää saa anteeksi" ja Jumala ei vielä ole tuominnut meitä sinne, Jumala ei ole vielä sanonut "tätä et saa enään anteeksi", miksi tuomitsisit siis itsesi etkä jättäisi sitä Jumalalle joka kaiken punnitsee? Oletko Hänen yläpuolellaan ja omistat itse itsesi? Et tietenkään et sinä itseäsi omista etkä ole itsesi omaisuutta vaan olet Jumalan omaisuutta ja Hänellä on valta sinut tuomita tai armahtaa.

Eihän palvelijakaan joka rikkoo kukkaruukun isäntänsä talosta ota vyötänsä ja piekse sillä itseänsä vaan kertoo isännälleen mitä teki ja odottaa mitä isäntä asiasta päättää, hänen on tuomio, rangaistus tai armo.

Eihän lapsi itseään kasvata eikä kurita, vaan hänen isänsä kasvattaa ja kurittaa. Lihaasi saat kurittaa toki niin ettet anna sille mitä se pyytää, muut esimerkiksi synneistäsi rangkaiseminen jätä Herralle.

Tämä oli ihana kirjoitus, paljon tuttua.. Pitkään oon ollut itse itselleni pahin tuomari, joka lähti helpottamaan vasta yhden ihanan kohtaamisen jälkeen. Parisen vuotta sitten kävelin mansikkamaalla, kun yllättäen Herra sanoi minulle "Minä luen armon sinulle oikeudeksi". On vaikea kuvailla mitä nuo sanat sai minussa aikaan!

*
Mutta tuo linkki ei käsittele sellaista juttua koska se on tiiviisti ja lyhyesti kirjoitettu linkki joka koskee esimerkiksi päihteiden ja haureuden syntiä. Se on hyvin valaiseva linkki mutta jos mielenrauha järkkyy ja menettää sen eikä pysty pitämään itseään koossa pelon takia niin Jumalan läpivalaiseva totuuden sana vie vapauteen ja siten mielenrauha säilyy. Kyse ei ole päihteistä eikä haureudesta vaan muusta mikä järkyttää mielenrauhaa. Sisällään oleva ongelma eli sisäinen ongelma ei ole vaan harjaantumattomuudesta tämä kaikki johtuu. Sellainen linkki puuttuu. Moni uskova kipuilee sellaisen asian kanssa ja syö rauhoittavaa lääkettä voidakseen pitää itseään koossa.

Muistaakseni Jesajassa on lohduttavia sanoja joiden mukaan Jumala rakastaa meitä. Ne Sanat ovat vapauttavia niin mielenrauha säilyy. Kuka teistä muistaa Jesajan kohtia mikä koskettaa syvällisesti haavoihin asti ja kokee niiden vapauttaviksi?