Sivu 1/1

Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 27. Maalis 2011 10:56
Kirjoittaja vaisuliini
Eräs mies näki yöllä unen. Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään. Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen.

Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse, hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä. Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet - ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.

Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta: “Herra, silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani. Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla. En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten.”

Herra vastasi: “Rakas lapseni, minä rakastan sinua, enkä voisi koskaan jättää sinua. Yhdet jalanjäljet tarkoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä, minä kannoin sinua.”

Image

https://tupu81.nettisivu.org/jalanjaljet-hiekassa/

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 27. Maalis 2011 12:53
Kirjoittaja Maria
:thumb: Tämä kertomus on aina yhtä koskettava ja ihana, lohdullinen: kiitos tästä vaisuliini kulta. Me usein tuskailemme elämän ongelmien ja ihmissuhteidenkin kanssa/takia ja unohdamme kuin automaattisesti sen, että Herra on luvannut olla aina ja kaikessa kanssamme ja kulkea rinnallamme ja pitää myöskin kädestämme kiinni. Yritämme itse tehdä, toimia, puhua ja muuttaa tilanteita ja lyömme vain entistäkin enemmän päätämme ns seinään ja väsymme, uuvumme aivan kokonaan ja epätoivokin nostaa jo päätään ja visukinttu höpisee korvaamme omia juttujaan ja saa meidät ahdistumaan, pelkäämään, luovuttamaan ja epätoivoisen tilaan, näkemään; ettei Jeesuskaan välitä minusta.. :?

Mutta siellähän se Jeesuskin on missä mekin olemme ja kantaa meitä sylissään ja rakkaudessaan, kun itse emme enää jaksa, osaa tehä mitään oikeinpäin. Ja kun saamme olla hänen sylissään turvassa ja kuin levätä, niin silloin on vain sillä kohdalla yhdet jalanjäljet hiekassa. Ja sitten kun taas jaksamme itsekin kulkea, niin hän laskee meidät maahan ja ottaa kädestämme kiinni ja kulkee rinnallamme siitäkin eteenpäin, eikä jätä meitä koskaan yksin kulkemaan, vaikka meistä niin usein saattaakin tuntua ja näyttääkin. Hän on kanssamme: tuntui miltä tuntuikin ja näytti sitten miltä tahansa, niin Jeesus on vierellämme ja välittää meistä tosi paljon! :good2: ;) :hurraa:

:unity: :hearts: Siunausta sinulle vaisuliini ja teille kaikille myöskin! Jeesus kanssanne !! :prayer4: :thumb:

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 27. Maalis 2011 13:10
Kirjoittaja Lumina*
Maria: Hän on kanssamme: tuntui miltä tuntuikin ja näytti sitten miltä tahansa, niin Jeesus on vierellämme ja välittää meistä tosi paljon!


Totisesti ..näin se on :hearts: Minäkin tykkään tuosta tarinasta :)

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 27. Maalis 2011 14:07
Kirjoittaja inka
Täälläkin yksi tykkääjä! :D
Aina tulee kyyneleet silmiin, kun tän tarinan lukee.

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 27. Maalis 2011 14:50
Kirjoittaja pekka
Samoin, kiitos Herralle.

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 03. Huhti 2014 10:45
Kirjoittaja Veli88
Nostanpa tämän esille :)

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 03. Huhti 2014 21:44
Kirjoittaja Mr Kerimäki
Kun Herra puhuu moitteen sanan tai neuvon niin se tulee sellaisella kauniilla Rakkaudella ,että sitä ei voi maallisin sanoin kuvata.
Se Rakkaus ja sen määrä tai syvyys tai tai ,,,, ei siihen ole sanoja .

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 07. Huhti 2014 10:57
Kirjoittaja tanu
Tässä on tuon unen pohjalta tehty laulu:

https://www.youtube.com/watch?v=sam9jQO ... detailpage

(Pasi Kauniston laulamana tykkään itte kyllä enemmän, mutta ei löytyny kuin tämä Joel Hallikaisen laulu.
Vaan sanomahan tässä on tärkein...)

Re: Jalanjäljet hiekassa

ViestiLähetetty: 07. Huhti 2014 15:12
Kirjoittaja Aamu-Usva
Olen muuten ollut ihan pieni tyttö, kun Joel Hallikainen kävi meillä kitaratunneilla. Mun isäni opetti hänelle ensimmäiset kitaransoiton alkeet :D