Uskonaskel

Uusin kirjoitukseni: Tämän päivän laupias samarialainen on sivullani osoitteessa: https://www.kotipetripaavola.com/tamanp ... ainen.html

Tällaiset teot kyllä saavat todella aikaan kiitosta Jumalalle!

Minun laupias samarialaiseni toi pihaani auton päivää ennen ajokortin saamista ilmaiseksi tankki täynnä, parkkirahat lokerossaan ja pysäköintikiekko valmiina paikoillaan. Auto oli juuri pesty ja siisti myös sisältä. Olen nyt ajellut tuolla elämäni ensimmäisellä autolla kaksi ja puoli kuukautta ja se on koko ajan toiminut hyvin. Monesti ajaessani olen kiittänyt Jumalaa tuosta ihmeestä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Uskovissa on paljon tällaista anteliaisuutta, mutta harvemmin uskosta osattomissa. Minulla on uskosta osattomia ystäviä, jotka ovat todella varakkaita, mutta ei heidän mieleenkään tulisi lahjoittaa kenellekään autoa tai mitään pienempääkään. Uskovista köyhimmätkin tuntuvat iloiten antavan kaikille kaikkea

Mutta vielä tuli mieleen, kun luin jostain "ruotsalaisen version" laupias samarialainen -kertomuksesta. Siinä mies virui pahoinpideltynä tien varressa ja moni kulki ohi kuin ei huomaisikaan, kunnes tuo laupias samarialainen saapui paikalle ja huusi: "Missä on pahoinpitelijä? Hänet on saatava äkkiä kiinni! Hänellä on varmasti vaikeaa ja hän tarvitsee apua."

*
Petria auttava veli varmaan saa runsaasti siunausta ja materiaalitarpeita taivaalta mitä maan päällä hän tarvitsee elääkseen.

Mieheni on tavallaan laupias samarialainen ja on paljon auttanut pulaan joutuneita ihmisiä ja hiljattain taas kans... Hän luulee kokoajan omistavan avustajan armolahjaa jota hän luulee käyttää palvellaakseen ihmisiä vaikka itse ei ole uskossa. En tiedä pitäisikö puhua hänen kanssa mutta en tiedä mitä puhua. Annan hänen luulla siinä että hänellä on avustajan armolahja. No mistä tämä juttu alkoi niin silloin menin aluksi yksin uskovien leirille mutta perään tuli mieheni moottoripyörällä ja jäi kuuntelemaan opetuksia. Opettaja kysyi mieheltä mikä armolahja miehelläni on. Mies tuli ja kysyi minulta onko avustajan armolahja. Mie etsin Raamatusta kohdan ja siten löysin sen ja näytin sen hänelle. Hän luki sen ja meni sanomaan opettajalle että on, se on avustajan armolahja. Olin ihmeissäni eikä opettaja tiennyt että mieheni ei ole uskossa.

1Kor. 12:28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

*
Olisi vielä kysyttävää. Ymmärränkö oikein jos alan palvella lähimmäisiä niin sydämessäni Jumalan rakkaus alkaa kasvaa ja tulla todelliseksi omassa sydämessäni? Anteeksi tällainen juttu! Mitä käytäntöön tulee, niin silloin rakkaus pääsee kasvamaan ja toimimaan sydämessä. Niinkö?

Petrin kirjoitus on todella puhutteleva. Tuli mieleen, että jokaisella meillä on mahdollisuus antaa ainakin aikaamme yksinäiselle lähimmäiselle. Meillä on yksinäisiä vanhuksia ja vammaisia joiden omat jalat eivät enää kanna seuran luokse. He ovat onnellisia jos käymme heidän luonaan ja keitämme kahvit , luemme huonosti näkevälle, ulkoilutamme, muistamme soitolla tai viestillä. Erityisen yksinäisiä ovat ne iäkkäät joiden kaverit ovat jo kuolleet.

anjou kirjoitti:Petrin kirjoitus on todella puhutteleva. Tuli mieleen, että jokaisella meillä on mahdollisuus antaa ainakin aikaamme yksinäiselle lähimmäiselle. Meillä on yksinäisiä vanhuksia ja vammaisia joiden omat jalat eivät enää kanna seuran luokse. He ovat onnellisia jos käymme heidän luonaan ja keitämme kahvit , luemme huonosti näkevälle, ulkoilutamme, muistamme soitolla tai viestillä. Erityisen yksinäisiä ovat ne iäkkäät joiden kaverit ovat jo kuolleet.

Näin on, yksinäisyys on kauheaa vanhemmille henkilöille. Se 15min puhelinsoitto voi olla henkilön koko viikon kohokohta ja lämmittää hänen mieltänsä suuresti ja jos pääsee käymään aina parempi.

Yksi suuri tekijä vanhusten itsemurhissa on se että heillä on olo että heistä ei ole mitään hyötyä ja heistä on vain vaivaa he ajattelevat että olisi ihan sama jos he kuolisivat pois.

Minunkin eräs läheinen heitää muka vitsillään että "voi kun jo kuolisi pois, ei ees arkkua tarvitsisi kun heittäisi vaan jonnekkin kuoppaan" aivan kamalaa kuulla, minua ei se hymy huulilla hämää se ei ole vitsi vaan avunhuuto siinä lauseessa on puolet totta. On turhauttavaa kun itse asun monen sadan kilometrin päässä.

Liikutuksen kyynel tuli kun luin tuon Petrin aloituksen aamulla. Jumala totisesti toimi tämän puuntoimittajan kautta.