Uskonaskel

"Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (Luuk.21:34-35)."

Tässä Raamatun kohdassa Jeesus asettaa elatuksen murheet päihtymyksen ja juoppouden rinnalle asiaksi, joka voi raskauttaa sydämen niin pahasti, että Herran päivä pääsee yllättämään. Taloudelliset asiat ja työt tulee hoitaa, mutta niitä ei tule päästää elämän pääsisällöksi. Olen itse viime aikoina kipuillut todella näiden elatuksen murheiden kanssa. Eilen yksi veli oli käymässä ja muistutti tästä Raamatun kohdasta, joka oli hänelle itselleen ollut todella vapauttava.

Asuuko foorumilaiset omistus. . Vaiko vuokra asunnoissa. . ?Itse katson, että AUTO on tosi huono jos sen menee ostamaan velaksi. . Mutta kämpän osto on muuten (ainakin ensimmäinen ).käteisellä 99,99%.ihmisistä sula mahdottomuus. .

Me asumme vuokralla. Maksamme vuokraa niin paljon, että olisi varmaan järkevämpää maksaa omaansa. Toisaalta vuokra-asuminen on jotenkin huoletonta jos esimerkiksi jääkin työttömäksi. Ei minulla kyllä kovin hyvää autoakaan ole mahdollisuutta käteisellä ostaa.

Aina ei käy näin, mutta joskus näinkin voi tapahtua. Jumala johdatti ja antoi meille talon seuraavasti. Appiukko myi meille kuvassa näkyvän vuonna 1957 rakennetun rintamamiestalon. Kauppahinta oli yksi euro. Olemme itse rakentaneet kuvassa näkyvän lisäsiipirakennuksen. Talomme on vaatimaton, mutta me viihdymme siinä ja mikä tärkeintä se on Herran antama. Olimme rukoilleet omaa taloa ja Herra käytti appiukkoa, joka myi talon meille yhdellä eurolla.

Talo on ollut todellinen siunaus ja varsinkin kesällä on todella kaunista kun kukkakedot ja metsänpuut kauniisti ympäröivät taloamme ja ympäristöä.

Mielestäni ei ole sinällään mitään väliä, omistaako vai käyttääkö vuokralla. Kuitenkaan me ei viime kädessä omisteta mitään, sillä "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on" (Ps.24:1), eli tavallaan sekin mitä me "omistetaan", on meillä vaan käytössä joksikin ajaksi.

Tai sitten käänteisesti voidaan ajatella, että me omistetaan kaikki, mutta vain sen aikaa kun se on meidän käytössä. Eli se mikä on meillä "vuokralla", on meidän omistuksessa sen aikaa kun me sitä käytetään. "Kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." (1.Kor.3:22-23)

Ajattelen, että Jumala antaa meille asioita "omistukseen", jos se on jostain käytännön syystä tarpeellista. Mutta jos käytännön syistä on tarpeellisempaa pitää vuokralla, niin sitten Hän toimii niin.

*
Söpöä se Petrin talo on. Siinä mainittiin 1 euron niin tuli mieleen isäpuoleni asuntovaunu. Mökkinaapurilla seisoi monta vuotta asuntovaunu ja se on ollut pitkään käyttämättä niin isäpuoleni kysyi eikö voi sitä myydä pois. Niin mökkinaapuri möi sen isäpuolelleni 1 eurolla. Niin isäpuoleni pesi asuntovaunua ulkopuolelta ja sisäpuolelta ja se näytti ihan kuin se olisi upouusi asuntovaunu ja siten isäpuoleni vei työmaalle myymään sen pois 2 eurolla. Niin työmiehet voi asua siinä työkeikalla.

Petrin talo on ihanan näköinen ja tuohon hintaan voisin jopa minä pystyä ihan käteisostoon

Mäkin oon viimeaikoina paljolti tuota miettinyt, kuinka olla viisas talousasioissa. Jumala kyllä auttaa ja opettaa näissä. Mars hill churchista oli yksi ihan hyvä opetus tv7:lla tuossa 2 viikkoa sitten suunnilleen.
Mulle sattui keskelle tammikuista ahdinkoa kun tulikin vain minimipalkka eli ei lisiä, niin yhtäkkiä kun tililleni katsoin en voinut uskoa silmiäni kun vuokra-asunnot oli maksanutkin mulle jonkun vuokraennakon josta en tiennytkään. Kyllä olin kiitollinen! Ja nyt kun sain ilmeisesti parit vuorotyölisät, sain lisää hoidettua pois seisovia pikkuvelkoja.
Nyt olisi eräs kaveri ollut vippiä vailla mutta musta tuntuu että hän on aina joskus kyllä ottamassa silloin lähinnä yhteyttä kun tarttee multa jotain...mulla on ollut kaveri joka on elänyt varmasti häntäkin tiukemmalla 2 lapsen kanssa mutta ei KOSKAAN ole multa vippaillut mitään. Ei ikinä. Ja tämä toinen kaveri sitten on...jotenkin mulle on vierasta tämä koska on ollut joskus sellainen ex-käly joka oli kans sellainen et otti yhteyttä kun tartti vippiä multa. Mutta eipä maksanut takaisin. Miten te olette toimineet näissä tapauksissa?
Mulle tulee mieleen että älä kiellä tarvitsevalta hyvää jos sinulla kuitenkin on. Miten menetellään sitten näitten vippaajien kanssa? Tässä vähän kimurantimpi kysymys...
Mä itse en ole ollut sellaisissa maksuvaikeuksissa että olis tarvinnut lainailla kavereilta rahaa. Jos todella tarpeessa ja hädässä olisin, menisin kysymään vanhemmiltani ensimmäiseksi, mutta mä helpommin otan luottovelkaa vaikkei se paras ratkaisu olekaan. Työllisyystilanteeni on sen verran vielä hyvä, että olen pärjännyt koska vakituinen työ on. Mutta pakko mun on säästää jatkossa enemmän pahan päivän varalle, koska Suomen tilanteesta ei enää ole varmuutta, mitä tulevaisuus tuo.
Tai ei edes koko maailman tilanteesta enää voi tietää, mihin johtaa.
Mutta jos joku tietäisi fiksun vastauksen tähän, niin kiitos nyt jo.
Tuli tunne että Jumala välittää ja haluaa, että talouteni on tulevia aikoja varten nyt selvä, ettei jää mitään maksuja hoitamatta.
Mietin vain, että olenko kristillisesti "velvollinen" vippaamaan kavereille, jotka ei muuten niin innokkaasti ole yhteydessä ellei jotain multa tartte. Mä jo annoin hänen tyttärelleen mun joutilaan iPhone 5:n mutta siitäkin odotan jotain korvausta...jota ei vielä ole tullut.

Elatuksen murheet on kyllä sellainen asia jonka kanssa saa olla tarkkana. Olen kyllä tottunut elämään pienellä rahalla mutta välillä tulee murehdittua sitä työttömyyttä noin muuten, vertailen joskus liikaa itseäni muihin ihmisiin.
Työjutuista muutenkin on käynyt sellainen asia mielessä, että voisiko jo lähitulevaisuudessa kristityillä vaikeutua työnsaanti tai tulla tukalammat paikat työpaikoilla jos pitää uskonasioita esillä. Itse en kerran päässyt yhteen paikkaan sen takia että olen uskovainen.

Tuosta rahan lainaamisesta, joskus tullut mietittyä tekikö uskovaisena oikein kun ei ole lainannut. Mutta sitten on kun ollut joitakin tilanteita että joku henkilö useamman kerran saattanut ottaa yhteyttä vain rahan pyytely tarkoituksessa (vaikka ei isoista summista kyse), niin on tuntunut vain että välillä myös hyvä sanoa ei. Tämä Raamatun paikka on tullut mieleen tässä yhteydessä:
”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” 2. Kor. 9:7

Ja jos lainaan/annan joskus rahaa niin olen ajatellut etten pyytele takaisin. Henkilö saa itse päättää maksaako takaisin vai ei.

Jos minulta pyydetään rahaa, niin kysyn mihin käyttöön rahaa pyydetään ja miksi toinen on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että pitää pyytää rahaa toisilta ihmisiltä. Se nimittäin tarkoittaa, että jossain kohden tietoisesti tai tiedostamattaan on toiminut Jumalan tahtoa vastaan, sillä Jumalan tahdossa eläessä meidän ei koskaan tarvitse pyytää keneltäkään rahaa. Jos toinen tarvitsee rahaa välttämättömiin elinmenoihin, ja on valmis ottamaan vastaan apua ja oppia niin että jatkossa voisi välttyä joutumasta samanlaiseen tilanteeseen, voin antaa. Muuten en anna.