Uskonaskel

Vaikka tämän foorumin käyttäjät taitavat aika pitkälti ymmärtääkin, ettei seurakunta ole mikään ihmisorganisaatio, päätin kuitenkin kopioida tänne kirkkokuntaan kuuluville kirjoittamani tekstin.

Etsikää Jeesusta ulkopuolelta leirin

Eri kirkkokuntien edustajat tuntuvat tulkitsevan saman raamatunkohdan erilailla. Luterilaiset kannattavat lapsikastetta, kun taas vapaiden suuntien edustajat vastustavat sitä. He siis kannattavat jotain kantaa, koska se on heidän kirkkokuntansa kanta, tai he kuuluvat kirkkokuntaansa, koska heidän kantansa on sen mukainen.
Room. 12:16 kumminkin sanoo: "Olkaa keskenänne yksimieliset." Eri kirkkokuntiin kuuluvat eivät siis kuitenkaan voi olla yksimieliset, koska he ovat sitoutuneet oman kirkkokuntansa kantoihin ja raamatuntulkintoihin.

Nykyään on vallalla ajattelutapa, että kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat hyviä ja oikeita, ja meidän jokaisen pitäisi löytää itsellemme se sopiva. Raamatun mukaan on kuitenkin vain yksi totuus (Jeesus), jota meidän tulisi etsiä.
Toinen ajattelutapa on, että minun kirkkokuntani on oikeassa, ja muut väärässä. Yksikään kirkkokunta ei kuitenkaan voi olla oikeassa kaikessa, koska yksikään ihminenkään ei voi olla oikeassa kaikessa.
Itse en ole yhdenkään kirkkokunnan kanssa samaa mieltä joka asiasta, niinkuin en ole yhdenkään ihmisenkään kanssa, mutta jos istun avoimin mielin ja Jeesuksen nimessä keskustelemaan erimielisen uskonveljen tai -sisaren kanssa, niin Jeesus (eli totuus) on meidän keskellämme, ja auttaa meitä löytämään yksimielisyyden eli totuuden.
Matt. 18:20 sanoo: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Tässä on siis seurakunnan kokous. Mitään muuta ei tarvita. Toki ihmisiä voi varmasti olla enemmänkin koolla, kuin kaksi tai kolme, mutta kaksi tai kolmekin riittää.

Emme siis koskaan voi löytää koko totuutta mistään kirkkokunnasta. Toki sieltä voi löytää joitakin totuuden sirpaleita, jotka sisältyvät kirkkokunnan oppiin ja raamatuntulkintaan.
Jokaisella (hengellisesti) aikuisella uskovalla tulisi kumminkin olla oma henkilökohtainen Jumala-suhde, ja oma henkilökohtainen näkemys uskonasioista. Niin kauan kun meidän oma Jumala-suhde ja näkemys uskonasioista ovat jonkun toisen ihmisen tai jonkun kirkkokunnan näkemyksen alainen, emme ole aikuisia vaan lapsia, ja niin kauan kun pidämme kiinni muiden ihmisten tai jonkun kirkkokunnan näkemyksistä, emme voi kasvaa aikuisuuteen.

Laitoin tämän tänne, koska olen kuullut joidenkin vähättelevän tämän seurakunta-asian tärkeyttä sanomalla, että siitä puhuminen lisää hajaannusta. Terveelle uskonelämälle on kuitenkin välttämätöntä, ettei meidän itsemme ja Jeesuksen välillä ole mitään välimiehiä tai väliorganisaatioita, vaan että meillä on henkilökohtainen suhde Jumalaan.

Hyvä muistutus

Ihan viisaita sanoja ja tärkeä muistutus

Mielestäni raamatunmukainen oppi on tärkeä. Muistuttaisin jakeista tiit. 3:10 ja room. 16:17 .


ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;



[ef. 4:14]

Hyvä muistutus

kerppo kirjoitti:Eri kirkkokuntiin kuuluvat eivät siis kuitenkaan voi olla yksimieliset, koska he ovat sitoutuneet oman kirkkokuntansa kantoihin ja raamatuntulkintoihin.

Tässä välillä mietin, että en välittäisi tunnustaa mitään kirkkokuntaa, vaan olla uskossa Herraan Jeesukseen. Mua häiritsee tämä ihmisten karsinoituminen eri oppien mukaan.
Laaja aihe...
Olin itse alkujaan luterilainen, mutta tultuani uskoon liikuin enemmän vapaissa suunnissa mutta myös muutaman vuoden ajan luterilaisissa nuorten jutuissa ja Raamattupiirissä. Ja liityin helluntaiseurakuntaan sittemmin todetakseni ettei se autuaallisemmaksi tehnyt mua. Nyt oon 20 v. pähkäillyt edelleenkin mikä se mun paikkani on....
Kirkkoon en kyllä halua palata vaikka välillä meinasin palata ja palasin hetkeksi.
Mutta...olenko jo tiedostanut sisimmässäni sen, että kirkkokunnat kahlitsee todella kaavoihin ja perinnäissääntöihin sekä tiettyyn oppiin.
Olihan kovin ehdotonta erityisesti luterilaisella puolella tuo lapsikaste, se on todella asia johon suhtautuvat tiukasti. Aikuiskasteelle menoon eräs tuttu suhtautui hyvin jyrkästi ja melkein kauhulla.
Muistan kirjoitukset siitä kuinka lapsi joutuu helvettiin jos häntä ei edes hätäkasteta.

Sitten toinen käsitys on aika liukuva, miten vanha lapsi voi joutua helvettiin? Ikähaitaria pidetään jossain 7-15 ikävuoden välillä. Kuinka sen voi sitten tietää?

onefortruth kirjoitti:Olihan kovin ehdotonta erityisesti luterilaisella puolella tuo lapsikaste, se on todella asia johon suhtautuvat tiukasti.

Näinhän se on että pitävät valheesta kiinni kynsin ja hampain, eikö se sanonta jotenkin noin mennyt. Mutta jos esim. Suomen luterilainen papisto tunnustaisi Suomen kansalaisille että he ovat kaikki nämä vuodet pitäneet valheesta kiinni eivätkä ole halunneet tuosta lapsikastevalheesta luopua niin he joutuisivat silloin samalla tunnustamaan (jos olisivat rehellisiä) että ovat olleet tuon lapsikastevalheen kautta johdattamassa monia ihmisiä kadotukseen kaikki nämä vuodet jotka luterilainen kirkkokunta on ollut olemassa täällä Suomessakin.

Mutta toisaalta jos ihmiset lukisivat enemmän Raamattujaan niin kyllä he itsekin ennemmin tai myöhemmin huomaisivat että Raamatussa ei ole ainoatakaan opetusta vauva-lapsikasteesta ja näin ihmiset huomaisivat että luterilainen kirkkokunta opettaa valhetta. Mutta moni varmasti vain sokeasti luottaa siihen että kun on vauvana saanut tuon lapsikasteen niin on silloin pelastetussa tilassa ja ei edes lähde etsimään Jeesusta elämäänsä elämänsä aikana.

Minäkin luulin aikanaan kun en vielä ollut saanut tulla elävään uskoon että vauvana saamani lapsikaste oli riittävä "teko" sieluni pelastukseen ja kun sen oli vielä minulle tehnyt luterilainen pappi niin täytyihän sen olla silloin totta. Noin minä siis pitkään luulin kunnes sitten vasta monien vastoinkäymisten jälkeen noin 37-vuotiaana syntien alaspainamana huusin sydämestäni Herraa Jeesusta avukseni ja silloin sain kohdata elävän Jumalan Pojan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja tulla Jumalan armosta elävään uskoon:

Joh. 3:3

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".




Tässä vielä poiminta tämän päivän paikallislehdestä joka käsittelee tuota lapsikastevalhetta:


"Kastettujen vauvojen nimet esille Vaasan kirkossa"

https://www.pohjalainen.fi/uutiset/maak ... -1.1985420

"Kynttilänpäivänä 31.1. vauvakirkossa kaikki Vaasan suomalaisen seurakunnan vuonna 2015 kastetut vauvat saavat nimensä ensimmäistä kertaa näkyville Vaasan kirkon sivualttarille.

– Kirjoitamme vanerisiin kala-aihioihin käsin lapsen nimen ja kastepäivän. Kalat kiinnitetään kalaverkkoon sivualttarille. Sivualttari kalaverkkoineen kuvastaa Pietarin kalansaalista, kertoo lapsityönohjaaja Jaana Lyyski.

Vauvojen nimet ja kala-aihiot ovat näkyvillä sivualttarilla koko vauvakirkon ajan. Jumalanpalveluksen jälkeen perheet saavat hakea oman lapsensa kalan muistoksi mukaan kotiin.

Oma nimikkokala on noudettavissa 26.2. saakka myös kirkkoherranvirastosta arkipäivisin kello 9–16 osoitteessa Koulukatu 28.

- Vauvakirkkoon ovat tervetulleita vauvat yhdessä läheistensä kanssa. Jumalanpalvelus alkaa kello 10, Lyyski sanoo."