Uskonaskel

(Pekan pyynnöstä avattu tämä ketju)

Tähän ketjuun keskustelua ja pohdintaa virsistä ja niiden alkuperästä. Linkkaan alkajaisiksi uutisen, jossa sanotaan joidenkin virsien olleen alunperin juoma/kansanlauluja: https://www.iltalehti.fi/viihde/2013063 ... 1_vi.shtml

Vissiin Lutterin touhussa kyse oli tarkemmin sanoen sävelmän lainaamisesta toiseen käyttöön, tuskinpa moisessa ihmeempiä ongelmia on. Minulla on kotona cd juutalaisia lauluja, ja kas kummaa, "tiellä ken vaeltaa" löytyy sieltä hepreankielisillä sanoilla. Veikkaan että eivät laula siinä Jeesuksesta. Aikoinaan viulu oli Englannin puritaaneille syntinen soitin, koska sitä soitettiin kapakoissa. Myöhemmin kitara oli vastaavasti pannassa myös meillä Suomessa, kun sitäkin soitettiin syntisiksi yhteyksissä. Mutta kas kun pari sukupolvea menee, niin viulu on kaunis soitin ja kitaragospel vakiotavaraa seurakunnissa. Hevi on kans joidenkin mielestä syntiä, meillä soi autossa usein The Rain.

Väite, jonka mukaan Luther olisi tehnyt vanhoista juomalauluista virsiä, taitaa olle enemmän kansanuskomusta kuin historiaa. Löysin pikaisella haulla Lutherin musiikia käsittelevän haatatttelun. Siinä Lutherin musiikin teologiaa tutkinut Miikka Antinen toteaa, että Luther ei käyttänyt kapakkasäveliä virsissä. https://sley.fi/artikkeli/10179/sielun- ... ttamiseksi

No, on ehkä hieman hupaisa ajatus, että joku harras kristitty menis saksalaiseen kapakkiin kuuntelemaan
ryyppyveikkojen rallatuksia ja ottais niistä sävelmän ja vaihtais sanat.

Vaikka tänä päivänä tuo ei olisi keltään yllätys. Säveliä ja rytmejä matkitaan maallisesta musiikista
ja niihin kirjoitellaan hengellinen sanoma.

Toisaalta jos ajattelee, niin oppimaton kansa olis osannu ehkä laulaa jotain tutun sävelen mukaan.

Tästä on joskus keskusteltu, mutta olisko edellisellä foorumilla...en muista muuta kuin että sain satikutia kun kerroin kuulleeni että jotkut virret on vanhoista juomalauluista tehty :P

Tirlittan kirjoitti:No, on ehkä hieman hupaisa ajatus, että joku harras kristitty menis saksalaiseen kapakkiin kuuntelemaan
ryyppyveikkojen rallatuksia ja ottais niistä sävelmän ja vaihtais sanat.

Vaikka tänä päivänä tuo ei olisi keltään yllätys. Säveliä ja rytmejä matkitaan maallisesta musiikista
ja niihin kirjoitellaan hengellinen sanoma.

Toisaalta jos ajattelee, niin oppimaton kansa olis osannu ehkä laulaa jotain tutun sävelen mukaan.

Mä voisin ajatella tästäkin taas niin että musiikki on kuin vain alusta jolla sanat tarjoillaan.Jos on kaunis sävel niin mitä väliä sillä on jos on hyvät hengelliset sanat.Niistä voi joku saada uskon siemenen Sama jos samalta lautaselta tarjoillaan jotain tosi ällöä tai tosi herkullista, niin ne tarjoilut on kuitenkin eri juttu.Eli lautanen olis sama kuin se musiikki

Muistutan, että ei aloiteta tähän keskustelua siitä että millainen tyylilaji on kenenkäkin mielestä oikeaa tai väärää. Niistä on jo joskus keskusteltu omat keskustelunsa. (Niihin voi halutessaan palata jos jotain uutta sanottavaa tulee mieleen.)

Juha kirjoitti:Muistutan, että ei aloiteta tähän keskustelua siitä että millainen tyylilaji on kenenkäkin mielestä oikeaa tai väärää. Niistä on jo joskus keskusteltu omat keskustelunsa. (Niihin voi halutessaan palata jos jotain uutta sanottavaa tulee mieleen.)

No mä vaan muistelin sitä miten otettiin vastaan juomalaulujen alkuperästä virsiksi ...ei mulla muuta

Suomalaiset virret taitaa olla aika melankolisia. Kirkkourkujen
säestyksellä tunnelma on joskus kuin hautajaisissa. Toisaalta virsien kuuntelusta tulee
nukuttava olo.
Miten tuommoisen virren sävel voisi olla sama, kuin jollain rilluma reillä?

systeri kirjoitti:

Juha kirjoitti:Muistutan, että ei aloiteta tähän keskustelua siitä että millainen tyylilaji on kenenkäkin mielestä oikeaa tai väärää. Niistä on jo joskus keskusteltu omat keskustelunsa. (Niihin voi halutessaan palata jos jotain uutta sanottavaa tulee mieleen.)

No mä vaan muistelin sitä miten otettiin vastaan juomalaulujen alkuperästä virsiksi ...ei mulla muuta

Joo ei mitään. Mut myös JHK:n viestin loppuosan johdosta asiasta hyvä muistuttaa tässä kohdin.