Uskonaskel

Olen joskus miettinyt tällaista kysymystä. Tietääkö joku asiasta jotain? Jossain vaiheessa kristinuskosta tehtiin Rooman valtionuskonto ja vauvoja alettiin tällöin kastamaan? Vai koska vauvakaste alkoi? Mihin ihmeeseen alkuseurakunta, jolla oli oikea oppi esim. kasteesta, katosi yllättäen? Tapettiinko heidät vain?

Minun tietääkseni se ei kadonnut mihinkään, mutta joukko pieneni vainon jälkeen kun osa tapettiin, osa kääntyi katolilaisuuteen ja vain pieni osa jäi raamatulliseen vaellukseen.

Minun käsittääkseni on aina ollut uskovia jotka eivät ole liittyneet mihinkään tunnustuskuntiin.

Tässä linkki josta olen tietoni ammentanut

https://www.arvioikaa.com/vaellus.html

Sinällään siis termi "seurakunnan ennallistaminen" on outo. Koska miten seurakunta voidaan ennallistaa, kun siihenhän liitytään uudestisyntymisen myötä eikä kokoontumalla jollain tapaa?

Minusta parempi termi olisi seurakunnan järjestäytymisen ennallistaminen. Sehän kuvaa verbinä sitä mitä Herra haluaa tehdä.

Lily kirjoitti:Minun tietääkseni se ei kadonnut mihinkään, mutta joukko pieneni vainon jälkeen kun osa tapettiin, osa kääntyi katolilaisuuteen ja vain pieni osa jäi raamatulliseen vaellukseen.

Minun käsittääkseni on aina ollut uskovia jotka eivät ole liittyneet mihinkään tunnustuskuntiin.

Tässä linkki josta olen tietoni ammentanut

https://www.arvioikaa.com/vaellus.html

Sinällään siis termi "seurakunnan ennallistaminen" on outo. Koska miten seurakunta voidaan ennallistaa, kun siihenhän liitytään uudestisyntymisen myötä eikä kokoontumalla jollain tapaa?

Minusta parempi termi olisi seurakunnan järjestäytymisen ennallistaminen. Sehän kuvaa verbinä sitä mitä Herra haluaa tehdä.

Lainaus linkin tekstistä:
”Hän osallistui esimerkiksi 1900-luvun alussa "laittomiin" kokouksiin Baijerissa, jossa romalaiskatolisella kirkolla oli yhä niin painostava vaikutus, että oli säädetty lakeja, joissa kiellettiin "epäviralliset kristilliset kokoukset", jopa rukouskokoukset kodeissa. Kautta Saksan painostettiin itsenäisiä "vaeltavan seurakunnan" kokouksia toimimaan valtion määräysten mukaisesti ja vaadittiin, että kaikkien kristittyjen oli kuuluttava johonkin virallisesti tunnustettuun järjestelmään. Mutta seurakunta vaelsi perintönsä mukaisesti eikä taipunut näihin vaatimuksiin. ”

Tuosta tulikin mieleen että esim. Kiinassahan taitaa tilanne olla sellainen että kristittyjen pitäisi (valtion mukaan) kuulua Kolme Itse kirkkoon, ne jotka eivät kuulu kokevat vainoa. Kolme Itse kirkossa toiminta rajattua, jos muistan oikein. Olen ajatellut että tällainen tilanne tulee myös tulevaisuudessa Eurooppaan, pitää kuulua johonkin kirkkokuntaan/liikkeeseen että toiminta olisi sallittua. Siinä vaiheessa voi olla että nuo kaikki kirkkokunnat harrastaa sitten ekumeniaa.

Vauvojen kastaminen oli vuonna 200 jo riittävän yleistä että Tertullianus koki tarpeelliseksi vastustaa sitä. Hieman riippuen miten tulkitaan, on lapsikasteesta mahdollisesti jo aiempaa todistusaineistoa. Samaan aikaan tosin harrastettiin paljon myös kuolinvuodekastetta, jossa kaste otettiin vasta hieman ennen kuolemaa, vaikka muuten elettiinkin jo kristittynä. Mielenkiintoisesti asiasta vallitsi näin suuri vapaus! Tämä on yli sata vuotta ennen kristinuskon statusta laillisena uskontona (Milanon edikti, 313) https://fi.wikipedia.org/wiki/Milanon_edikti 300-luvun alussa vielä oli vaarallista olla kristitty, 300-luvun lopussa oli jo vaarallista olla pakana. Tessalonikan edikti teki kristinuskosta Rooman imperiumin virallisen uskonnon 380. Tuota seurasivat hyvin pian vainot poikkeavia lahkoja kohtaan 383. https://en.wikipedia.org/wiki/Edict_of_Thessalonica

Minusta ei kertakaikkiaan ole mitään mieltä ajatella, että alkuseurakunta olisi kadonnut jonnekin maan alle. Minä lähden siitä että apostoleista kristinuskon viralliseen statukseen asti 400-luvun lopulla "katolilaiset" olivat nuo aidot kristityt. Eivät luonnollisestikaan kaikki heistä, mutta minä en viitsi lähteä siihen että jossain historian tuntemattomassa pimeydessä olisi jokin "puhdas seurakunta", jolla oli täydellinen oppi. Sen olemassaolosta ei ole todisteita, enkä minä tahdo tehdä hurskaita päätelmiä ilman todisteita. Kaikki katolilaisia vastustaneet lahkot ovat joko yhtä pahoja, tai pahempia kuin tuon ajan katolilaiset, joten mikään niistä ei kelpaa "puhtaaksi seurakunnaksi".

Kun sitten yhtäkkiä 400-luvun alussa kaikki olivat kristittyjä, oli pakka totaalisen sekaisin. Tuolloin alkoi ilmetä näitä "palataan apostoliseen puhtauteen" liikehdintöjä, joita oli esiintyvä kaikkina vuosisatoina noista ajoista eteenpäin. Osa näistä porukoista erkani kirkosta omiksi seurakunniksiin, osa taas pysyi kirkon helmassa, ja niistä muotoutui varhaisia luostariliikkeitä. Näitä kirkosta eronneita liikehdintöjä myös vainottiin katolilaisten toimesta, joskin pääosin toimet rajoittuivat yleensä kokouskieltoihin, sakkoihin ja vankeuteen - tappaminen alkoi vasta myöhemmin.

Tahdon nyt vielä jälleen korostaa että katolilainen vuosina 200-400 on ihan eri juttu kuin "roomalaiskatolilainen", joista nykyään puhutaan "katolilaisina".

En usko kaikkea mitä niinkutsutussa kirkkohistoriassa väitetään. Arvelen että katolinen kirkko on jättänyt kertomatta asioita ja vääristellyt asioita historiankirjotuksessaan.

Luin joskus mielenkiintoisen kirjan, joka kertoi seurakunnan säilymisestä kaikkina aikoina eri puolilla maailmaa. Olikohan kirjan nimi The History of Radical Christianity tai jotain sinne päin..? Muistan, että David Pawson lähetti sen isälleni ja se oli jonkun Pawsonin ystävän kirjoittama. Onkohan sitä suomennettu? Annoin kirjan eteenpäin ja se jäi sitten sille tielleen.

En usko kaikkea mitä niinkutsutussa kirkkohistoriassa väitetään. Arvelen että katolinen kirkko on jättänyt kertomatta asioita ja vääristellyt asioita historiankirjotuksessaan.

Kun ei tykkää siitä mitä historia kertoo, syytä ammoin kuolleita ihmisiä valehtelusta.

JHK kirjoitti:

En usko kaikkea mitä niinkutsutussa kirkkohistoriassa väitetään. Arvelen että katolinen kirkko on jättänyt kertomatta asioita ja vääristellyt asioita historiankirjotuksessaan.

Kun ei tykkää siitä mitä historia kertoo, syytä ammoin kuolleita ihmisiä valehtelusta.

Historiallinen revisionismi tarkoittaa historian tutkimuksessa näkemystä, jonka mukaan vallitseva tulkinta historiallisesta tapahtumasta tai siihen liittyvistä motiiveista on väärä tai puutteellinen, ja vaatii uudelleenarviointia. Historiallinen revisionismi kuuluu modernin historiantutkimuksen pääperiaatteisiin.

Historiallisen revisionismin esittämiseen saattavat johtaa esimerkiksi uudet arkeologiset löydöt, aiemmin suljettujen arkistojen avautuminen, tieteellisten menetelmien kehittyminen (esim. DNA-tutkimus) sekä ideologiset ja kulttuurilliset painotukset.

Historiallinen revisionismi sekoitetaan usein historialliseen denialismiin, jonka tunnetuin väite on holokaustin kieltäminen tai kyseenalaistaminen.


L:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Historial ... visionismi

Jhk, olen useammankin kerran ajatellut että suhtaudut liian luottavaisesti ja sinisilmäisesti siihen mitä yliopistomiesten tekemissä kirjoissa väitetään. Varo valheita, valheellista propagandaa, petoksia ja paholaisen juonia.

Minusta "syytön kunnes toisin todistetaan" on sopivampi asenne kristitylle kuin "syyllinen kunnes toisin todistetaan (ja todisteita en muuten kuuntele"). Olen viimeaikoina kuunnellut varhaista kirkkoa koskevia luentoja baptistipastori Michael Haykinilta, joka opettaa teologiaa Southern Baptist Theological Seminaarissa ; hän tuskin levittää jotain RKK propagandaa tai Helsinkiläistä liberaaliteologiaa puheissaan. Kun riittävän monesta lähteestä tulee vastaan sama tieto, alkaa siihen uskominen olla jo miltei velvollisuus.

Luen myös varhaisen kirkon tekstejä käännöksinä - joku voi tietty sanoa siihen että niitä on voitu peukaloida historian saatossa, mutta jälleen minusta on asiallisempaa suhtautua niihin totuudellisina, kunnes tulee eteen syytä epäillä. Minusta sellainen asenne jossa kaiken oletetaan lähtökohdin olevan peukaloitua ja valheellista johtaa juuri näihin "maa on litteä", "Kuussa ei ole käyty" ja "holokaustia ei tapahtunut" tyylisiin loppupäätelmiin. Niissä tehdään omasta mielestä se äärimmäinen auktoriteetti, joka sanoo miten asiat oikeasti ovat.