Uskonaskel

Vapaus; tutkia, pohtia ja löytää.

Voiko ihmiset menettää vapautensa uskonelämässään ja joutua toisten ihmisten sitomiksi?

Jossain ketjussa luin hienon oivalluksen siitä kuinka tulemme Jeesuksen opettamiksi jokainen.
Samaisessa ketjussa luin toisenkin hienon oivalluksen, kuinka olemme kaikki samalla viivalla.

Haluammeko pitää langat käsissä toisten ihmisten uskonelämästä, vai luovutammeko nekin langat kokonaan Herralle?

Tällaisia pohdintoja tälle päivää, vapaudesta Jumalan lapsena.

Valitettavasti uskovien keskuudessa on sellaista että joutuu toisen ihmisen sitomaksi. Heti jos lakataan koettelemasta asioita ja opetuksia, niin tämä vaara on olemassa. Joissakin tapauksissa aletaan pitämään joitakin uskovia ns. korkeammassa asemassa olevina, heiltä tulisi ilmestys tietoa ja heillä olisi jotenkin parempi yhteys Jumalaan. Tällöin oma Jumalasuhde sujuu tavallaan vain sen toisen henkilön välityksellä. Uskovaisena olisi tärkeä ymmärtää että jokainen meistä pystyy ymmärtämään Raamattua ja kasvamaan uskossa, jos vain pysymme Jeesuksessa. Emme tarvi välikäsiä tunteaksemme paremmin Jeesusta. Terve uskovien yhteys ja toinen toisiltamme oppiminen on sitten eri asia, se on tärkeää.

”Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. ”
Hepr. 8: 11

”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. ”
1. Joh. 4: 1

Ajatuksia vielä tälle iltaa...

Hyvä Paimen, haluaa johdattaa kaikkeen totuuteen.


Joku kirjoitti jokin aikaa sitten aloituksen, että tulisi pitää toista parempana kuin itseään.
Tulisi pyrkiä viemään hyvää eteenpäin... eikö uskovatkin toivo yhteydeltä juurikin sitä... huolenpitoa ja välittämistä, sisarien ja veljien taholta?
Huolenpito ei ole sitomista itseensä, vaan antamista tilaa kasvaa aikuisuuteen.

Meitä ei ole lähetetty palveltaviksi, vaan palvelemaan.

Ajattelen, että Jumalan rakkaus on hyvä ja Hän on runsaskätinen hyvyydessään.

Koen, että usko Jeesukseen on erityisesti ilon ja toivon jakamista.
Jos joku on loukkaantunut ja haavoilla, tehtävä on nostaa ylös ja tuoda toivon sävel, ihmisen elämään.
Tehtävämme Jeesukseen uskovina, on myös etsiä ne loukkaantuneet ja sitoa haavat.
Sehän se on tärkein päämäärä uskossa, suhteessa lähimmäisiimme.
Haavat sidotaan rakkauden kautta, osoittamalla välittämistä.

lonelyrider kirjoitti:Vapaus; tutkia, pohtia ja löytää.

Voiko ihmiset menettää vapautensa uskonelämässään ja joutua toisten ihmisten sitomiksi?

Jossain ketjussa luin hienon oivalluksen siitä kuinka tulemme Jeesuksen opettamiksi jokainen.
Samaisessa ketjussa luin toisenkin hienon oivalluksen, kuinka olemme kaikki samalla viivalla.

Haluammeko pitää langat käsissä toisten ihmisten uskonelämästä, vai luovutammeko nekin langat kokonaan Herralle?

Tällaisia pohdintoja tälle päivää, vapaudesta Jumalan lapsena.

Hyviä pohdintoja Lonelyrider.

Kyllä voi helpostikin joutua toisten uskovien sitomaksi. Joko niin että uskoo aina mitä joku kauan uskossa ollut sanoo.
Eli liikaa luottaa ettei tällainen veli/sisar voi olla väärässä.

Tai sitten voi käydä niin, että aina joku veli/sisar on heti tyrmäämässä mitä toinen sanoo tai pohdiskelee.
Eli ikäänkuin muiden yläpuolelta aina itsevarmana kertoo, että mikä oikeasti (hänen mielestään) on totuus.

Eikös kuitenkin ole niin, että kaikki tosiaankin ollaan samalla viivalla. Tai mieluummin niin, että itse on vähän muita
alempana. Ei kuitenkaan niin, että jos joku on ihan totaalisen väärässä, etteikö häntä silloin saisi oikaista.

Leea kirjoitti:Valitettavasti uskovien keskuudessa on sellaista että joutuu toisen ihmisen sitomaksi. Heti jos lakataan koettelemasta asioita ja opetuksia, niin tämä vaara on olemassa. Joissakin tapauksissa aletaan pitämään joitakin uskovia ns. korkeammassa asemassa olevina, heiltä tulisi ilmestys tietoa ja heillä olisi jotenkin parempi yhteys Jumalaan. Tällöin oma Jumalasuhde sujuu tavallaan vain sen toisen henkilön välityksellä. Uskovaisena olisi tärkeä ymmärtää että jokainen meistä pystyy ymmärtämään Raamattua ja kasvamaan uskossa, jos vain pysymme Jeesuksessa. Emme tarvi välikäsiä tunteaksemme paremmin Jeesusta. Terve uskovien yhteys ja toinen toisiltamme oppiminen on sitten eri asia, se on tärkeää.

”Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. ”
Hepr. 8: 11

”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. ”
1. Joh. 4: 1

lonelyrider kirjoitti:Ajatuksia vielä tälle iltaa...

Hyvä Paimen, haluaa johdattaa kaikkeen totuuteen.


Joku kirjoitti jokin aikaa sitten aloituksen, että tulisi pitää toista parempana kuin itseään.
Tulisi pyrkiä viemään hyvää eteenpäin... eikö uskovatkin toivo yhteydeltä juurikin sitä... huolenpitoa ja välittämistä, sisarien ja veljien taholta?
Huolenpito ei ole sitomista itseensä, vaan antamista tilaa kasvaa aikuisuuteen.

Meitä ei ole lähetetty palveltaviksi, vaan palvelemaan.

Ajattelen, että Jumalan rakkaus on hyvä ja Hän on runsaskätinen hyvyydessään.

Koen, että usko Jeesukseen on erityisesti ilon ja toivon jakamista.
Jos joku on loukkaantunut ja haavoilla, tehtävä on nostaa ylös ja tuoda toivon sävel, ihmisen elämään.
Tehtävämme Jeesukseen uskovina, on myös etsiä ne loukkaantuneet ja sitoa haavat.
Sehän se on tärkein päämäärä uskossa, suhteessa lähimmäisiimme.
Haavat sidotaan rakkauden kautta, osoittamalla välittämistä.

Onpas sulla Lonelyrider taas hyvää tekstiä.

Itsellä on paljon parannettavaa juuri tuossa, että tulisi pitää toista parempana kuin itseään.
Liian helposti tulee lähdettyä pois ja pysyttyä pois paikoista, missä vähänkin on jotain epäraitista.
Vaikka jokainen on jossain väärässä ja pitäisi keskittyä siihen missä ollaan samaa mieltä.
Herra oikaisee ne pielessä olevat jutut ennemmin tai myöhemmin, kun vain Häntä haluaa seurata vilpittömästi.

Turhaa tulee väännettyä kaikista asioista, vaikka pitäisi aina enemmän iloita siitä että saa
olla Jeesuksen oma. Iloita siitä, että saa olla kaikkivaltiaan ja rakastavan Isän lapsi ja että taivaan koti odottaa, jos vain
Herrassa roikutaan loppuun asti.

Toisista välittämisessä on siinäkin vielä mulla paljon parannettavaa...

tanu kirjoitti:Eikös kuitenkin ole niin, että kaikki tosiaankin ollaan samalla viivalla. Tai mieluummin niin, että itse on vähän muita
alempana. Ei kuitenkaan niin, että jos joku on ihan totaalisen väärässä, etteikö häntä silloin saisi oikaista.

Tästä vielä tuli sellainen asia mieleen.
Ajattelen, että asioihin, jossa kokee jotain väärää pitäisi kait voida puuttua?
Jos kaikki kävelisivät ohitse, eikä kukaan pysähtyisi...?

Kuitenkin olen pohtinut sitä, kuinka pienellä paikalla olemmekaan loppuviimein uskovina suhteessa jokaiseen lähimmäiseen täällä keitä kohtaammekaan, aivan jokaiseen.

Ajattelen, että rakkaus on se muuttava voima meissä uskovissakin kuitenkin loppuviimein ja sen tulisi enentyä meissä yhä enenevässä määrin... että voimme olla valoina pimenevässä maailmassa. Meistähän sen rakkauden tulee loistaa, että muutkin huomaisivat sen.
Me uskomme Jeesukseen ja Hän on esikuvamme, Hän on hyvä ja laupias. Hän ei sammuta suitsevaista kynttilää... ja meidänkään ei pitäisi, vaan pyrkiä näkemään mitä kukanenkin tarvitsee todella elämäänsä sillä hetkellä, kun kohtaamme lähimmäisemme. Jumalanhan meitä tulee johdattaa tiellämme, jotta voimme tehdä niitä hyviä töitä Jeesuksessa ja sen pitäisi olla päämääränä.

Juu, laupeus ja rakkaus on sitä mitä meistä uskovista tulisi näkyä ja välittyä.

Jossain joku sanoi viisaasti, että uskovana ei enää tarvitse vihata, vaan saa rakastaa, myös vihollisia.

Itse olen kyllä vielä aika kaukana tuosta yllä olevasta...

Olen viimeaikoina miettinyt sitä, että on voinut olla tilanteita tällä palstalla joskus, että olisin voinut itsekin antaa tilaa enemmän toisille keskustelijoille.
Joku on ehkä saattanut joskus loukkaantuakin minuun sen vuoksi? Asioiden erimielisyydestä ei tietenkään saisi loukkaantua... mutta mietin, onko joku voinut ajatella... että keskustelen jostain "korkealta"... olen miettinyt sitä... olenko käyttänyt kirjoituksissa liian paljon sellaista "julistavaa" tapaa?... ja kun kuitenkin tärkeintä olisi kohdata se keskustelija ja lähimmäinen.

Saatan olla hieman "innokas"... pidän siitä, että saan jakaa asioita.

tanu kirjoitti:Juu, laupeus ja rakkaus on sitä mitä meistä uskovista tulisi näkyä ja välittyä.

Jossain joku sanoi viisaasti, että uskovana ei enää tarvitse vihata, vaan saa rakastaa, myös vihollisia.

Itse olen kyllä vielä aika kaukana tuosta yllä olevasta...

Kun on pyrkimys hyvään ja ottaa askeleita sitä kohti... siitähän se lähtee...
Kun mittaa hyvää, se mittaantuu meille myös takaisin.