Uskonaskel

15 Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.
16 Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
18 Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.
19 Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.
20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.
21 Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan.
22 Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.
23 Kaiken tämän olen viisaudella koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi", mutta se pysyi minusta kaukana.
24 Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka voi sen löytää?
25 Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Saarn. 7:15-25

Mitä jakeet 16 ja 17 voisivat tarkoittaa? Äkkiseltään kun niitä lukee, niin joku voisi luulla että syntiä saa tehdä "kohtuudella", että ei saa olla "liian pyhä", mutta ei "liian jumalatonkaan". Raamatun kokonaisopetuksen valossa tiedän, että meidän tulee tehdä synneistämme parannusta ja että Jumala vihaa syntiä, mutta miten noiden jakeiden sisältö olisi hyvä selittää?

minusta vastaus hahmottuu paremmin kun lukee ne muutkin kohdat siitä .Alkaa kuin itse vastaamaan kysymykseesi

Minä olen ymmärtänyt tuon niin, että siinä puhutaan ylpistymisen vaarasta. Että ihminen itse pitää itseään todella kasvaneena uskossa ja sellaisena joka on muita viisaampi ja esiintyy myös niin. Kyllähän uskovaisen todellinen olemus tulee ilmi, juurikin käytöksessä. Ja ylpeyshän käy lankeemuksen edellä. Harva ymmärtää, että ymmärrys on lahja Jumalalta, Niinkuin jokainen hengenveto myös.

Nöyryys ja itsensä koroittamattomuus on parempi, muuten on hengellisellä tuhon tiellä...

Mutta, nää vaan mun ajatuksia kyseisestä kohdasta...

Minä lähtisin availemaan tätä sitä kautta että kyse on siitä, mitä me itsestämme ajattelemme. Eikös jossain päin sanot myös "mitä ihminen itsestään ajattelee, sellainen hän on"? Jos pidämme itseämme suuresti vanhurskaina, käymme ylpeiksi ja ylimieliseksi, ja kutsumme Jumalan tuomiota yllemme. Olen kerran saanut Herralta selkään siitä hyvästä ja se läksytys tuntuu vieläkin. Jos taas ajattelemme itsemme ylenmääräisesti syntisiksi, saatamme alkaa käyttäytymään sen mukaisesti ja olemme taas selkäsaunan tarpeessa. Meidän tulee pyrkiä vanhurskautetaan, mutta muistaa olevamme syntisiä ja avoimesti myös tunnustaa se niin muille kuin itsellemmekin. Näin minä tämän ajattelen.

Kiva muuten että avauksessa puhutaan nimenomaan tulkinnasta, koska jos jakeet vain luetaan kirjaimellisesti, on tekstissä kehotus tehdä syntiä "sopivassa määrin".

Lilyn ja JHK:n ajatukset kuulostavat ihan varteenotettavalta tulkinnalta.

Olisiko kohdassa jotain yhteistä näiden kanssa?

11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Luuk. 18:11-12

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Room. 12:3