Uskonaskel

uuhi toi esille mielenkiintoisen seikan , josta tahtoisin omassa ketjussa keskustella enemmän.

uuhi kirjoitti:Suuttumiseen liittyvä huomio:
nestle-alandin tekstistä jakeesta matt. 5:22 näyttää puuttuvan kreikan sana eike, eikä sitä ole siis käännetty vuoden 1938 suom. käännökseen.
Kyseinen sana jakeessa matt. 5:22 löytyy byzanttilaisesta tekstistä ja myös textus receptuksesta. Toivo koilon käännöksessä se on käännetty sanalla syyttä.

Matt. 5:22, v. 1938 käännös, lisätty toivo koilon tekemä korjaus, sana 'syyttä'.

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Tämähän on mullistuva löytö.

Olenkin joskus ihmetelly, että miksi ei saisi syystä suuttua? Eikö Jeesuskin suuttunut? Eikä Jumalakin suutu?

Ja toinenkin Raamatunkohta sanoo "suuttukaa, mutta älkää antako auringon laskea vihanne ylle , ettei perkele saisi sijaa".

tarkoitus ei ole rohkaista ketään suuttumaan! Vaan korjaamaan semmoisia vääriä oppeja , että jos joku on suuttunut (syystä) veljeensä joskus , niin hän voi tälläkin hetkellä pelätä että on ansainnut tuomion, vaikka Raamatu opettaa että syyllä voi suuttua.

Eikös myös Lestadiolaiset ole joskus väärinkäyttäneet tuota opetusta ja sanoneet että pedofiliasta ei saa suuttua, jos kyse on veljestä, koska silloin on ansainnut neuvoston tuomion, jos suuttuu veljelle?

Vielä korostan (koska kaikki ei aina lue tarkkaan mitä toinen sanoo) sitä seikkaa, että meidät on kutsuttu anteeksiantoon ja rauhaan eikä suuttumaan, mutta koko pointtini on se että syystä saa suuttua.

Uskallanko nyt uskoa tämän Raamatunkohdan näin "uudella tavalla" , vai onko joku erimieltä niin että edes syystä ei saa suuttua?

Mielipiteitä?

Kyllä minäkin ajattelen, että syystä saa suuttua, mutta suuttumisen ilmaisemisessa tulee osoittaa itsensä hillitsemistä, joka on Hengen hedelmää. Suuttuminen on vähän niin kuin moni muukin tällainen tunnejuttu, että sen tunteen tulemista ei voi estää, mutta sen ilmaisemista tai ilmaisematta jättämistä voi hyvinkin harjoitella.

Aamu-Usva kirjoitti:Kyllä minäkin ajattelen, että syystä saa suuttua, mutta suuttumisen ilmaisemisessa tulee osoittaa itsensä hillitsemistä, joka on Hengen hedelmää. Suuttuminen on vähän niin kuin moni muukin tällainen tunnejuttu, että sen tunteen tulemista ei voi estää, mutta sen ilmaisemista tai ilmaisematta jättämistä voi hyvinkin harjoitella.

Kyllä näin on.

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli Ef. 4:26

Paavali ja Barnabas vihastuivat epäjumalanpalvonnasta:

12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. Apt. 14:12-15

niin jatkuva vihanpito ja riitely ei kuulu niihin hedelmiin ,joita kasvattaja meissä tuottaa.
Mutta voiko pikainen vihanpito olla jopa terveellistä sillä jos jotain tiettyä asiaa ei saa ilmaistua ulos niin se saattaa jäädä kantamaan ja näin jopa muuuttua vihanpidoksi ,jonka voisi ymmärtää seuraavan vuorokauden puolelle meneväksi pitkittyneeksi ja jos sittä vielä jatkuu niin kenties kauna yms saattaa tulla kuvioihin mukaan .Kenties juutalaisessa kiivaudessa kosto.

Elikkä viha ,joka on syystä purkautunut olisi parempi kuin purkautumaton asian käsittelemättä jättäminen.

kauhistus minähän alan kuulostaa joltain viranhaltijain lakimieheltä

Teeskentely on huono juttu, mutta itsensä hillitseminen hyvä. Riivaajien viisautta on esittää rauhallista ja hyvää silloin kun sydämessä oikeasti on kiukkua ja katkeruutta. Mutta itsensä hillitsemistä on se, että pystyy tuomaan suuttumisensa esille huutamatta ja meuhaamatta.

Aamu-Usva kirjoitti:Teeskentely on huono juttu, mutta itsensä hillitseminen hyvä. Riivaajien viisautta on esittää rauhallista ja hyvää silloin kun sydämessä oikeasti on kiukkua ja katkeruutta. Mutta itsensä hillitsemistä on se, että pystyy tuomaan suuttumisensa esille huutamatta ja meuhaamatta.

Juuri näin!

Voi tuhahtaa "kylläpä minulla menee hermo tähän touhuun kun aina..." ei tarvitse karjua huutaa nimitellä jne.

Toteaa vain painokkaasti .

On oikeastaan aika mukavaa, että Jumala antaa luvan suuttua. Kamalaa olisi, jos ei saisi osoittaa tunteita. Mutta suututtiinkohan paratiisissa? Ja suututaankohan Taivaassa?

Jos me suututaan oikeasta syystä, niin me saadaan olla suuttuneita yhdessä Jumalan kanssa. Tämä oivallus auttoi minua käsittelemään vihantunteita.

Jännä miten tuollaisia pieniä yksittäisiä sanoja voi jostain käännöksestä puuttua. Tässä on Biblian ja 33/38-käännöksen vertailua: https://www.pelastussanoma.fi/3338_biblia.pdf