Uskonaskel

Gal 6

8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.

Jouduin yöllä "paattini" kans oikein myrskyn silmään.Eräät suorittamani asiat sai mun pään ja koko mun henkisen voinnin aivan sekaisin :/ Miten mä oon eläny? Tuskailin että oon viime aikoina jättäny tätä hengellisen elämän ja hyvinvoinnin "lokikirjaa" ja Raamattua aivan liian vähälle,ajautunu väärälle "linjalle" ja ollu kuin Martta enemmän kuin Maria".Rukoilin rauhaa ja tein parannusta, lupasin tarkistaa suuntaa ja ottaa ohjekirjan käyttöön ja oman elämän tarkkailunkin paremmin taas asiaksi.Aamulla heräsin tuohon laittaamani jakeeseen ja se puhutteli mua.Näin Isä pitää huolta lapsistaan...kiitos Herralle! Miten tuo Raamatun paikka sua puhuttelee tai mitä oot siitä oppinu??

Tää ei oo synnyttäny mitään keskustelua.Kysyn uusiksi,mitä sun mielestä tämä Raamatunpaikka arkielämässä tarkoittaa,missä sitä ilmenee?

Minä ajattelen, että lihaan kylväminen on kaikkea maallisissa puuhastelua ja taas henkeen kylväminen hengellisissä puuhastelua. "Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä (1.Tim.4:15)."

Aamu-Usva kirjoitti:Minä ajattelen, että lihaan kylväminen on kaikkea maallisissa puuhastelua ja taas henkeen kylväminen hengellisissä puuhastelua. "Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä (1.Tim.4:15)."

Joo näin se juuri on."Mitä kylvää sitä niittää" on askarruttanu mua jo oikeastaan pidemmän aikaa ja sitäkin voi olla monenlaista kylvöä nimenomaan sinne lihaan,joko omaan tai toisen omaan.
Heitin muuten itseni ulos Facebookista ihan vaan loppuloman ajaksi, mutta nyt huomaan että elo on paljon helpompaa kun sitä facebookkia ei tuu avattua.Ja huomaan että kuulen Jumalan äänen taas paremmin kun en ruoki itseäni facella ,eli henkeen kylväminen sujuu paremmin Mua on puhuttanu myös semmoinen asia kuin "pyhäkköpuhtaus".Mitä se kenellekkin kertoo ,mutta mua kiinnostaa tällä hetkellä se aihe kovasti paljon.Herättääkö se sun mielessä mitään ajatuksia?

Eli siis "pyhäkköpuhtaus" mitä se ylipäätään on?

Raamatussa on paljon asiaa pyhäköstä.Uskovan tulis olla uskossa ja pyhä.Pyhäkkö ei saa olla epäjumala. 3 moos 19

Hes 47
12 Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.

Onko pyhäkköpuhtaus edes mahdollista vielä vai onko se mahdollista vasta kun epäpuhdas on "poistettu" Mutta kuitenkin meidän hengellinen elämä riippuu siitä mikä on se meidän tämän päivän "pyhäkkö"?? Tämä on puhutellu mua itseäni tänä päivänä paljon.Mikä on mun päivittäinen pyhäkköni...tai mikä sun?? Mistä me (pääasiassa) päivittäin eletään ja ammennetaan päivittäinen ravinto.

Minusta tuollainen "maallinen puuhastelu" vs. "hengellinen puuhastelu" ei välttämättä ole ihan raamatullista ajattelua. Ajattelu juontaa juurensa kreikkalaisen filosofian dualistiseen maailmankuvaan, jossa tehdään ero materiaalisen maailman ja henkisen/hengellisen maailman välillä. Raamattu erottelee toki myös ruumiin, sielun ja hengen, mutta raamatullinen maailmankuva ja ihmiskuva nivoo nämä kuitenkin yhdeksi kokonaisuudeksi sellaisella tavalla, että käytännössä on aika vaikeaa sanoa mikä on "maallista puuhastelua" ja mikä "hengellistä puuhastelua".

Jumala on Hänen omiensa kanssa joka paikassa, ja käyttää kaikkea Hänen omiensa elämässä oman kunniansa kirkastamiseksi. Niinsanotut "maalliset" harrastuksetkin voivat esimerkiksi olla apuna ja avaimena viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. Ja mikä taas saattaa ulospäin näyttää "hengelliseltä puuhastelulta", voikin todellisuudessa olla lihallista. Raamatusta tällaisesta on esimerkkinä Martta, joka ajatteli ja esiintyi palvelevansa Herraa ahkerasti, ja toinen esimerkki on tuhlaajapojan vanhempi veli joka oli vuosikaudet ahkeroinut isänsä pellolla. Kumpaakaan näistä ei Jumala kiitä, joten se mikä vaikutti "hengelliseltä puuhastelulta" olikin tosiasiassa lihallista.

Ajattelen itse, että "Henkeen kylväminen" on yhteyden ylläpitämistä Jumalan kanssa. Se ei siis ole ennenkaikkea jotain ulkonaista tekemistä, vaan sydämen ja mielen taipumista Isän kuuliaisuuteen ja Jeesuksen ikeeseen. Toki käytännössä se tarkoittaa rukoilemista, Sanan kuulemista, palvelemista, ja kaikkea mitä Raamattu kertoo uskonelämään kuuluvan. Mutta terveessä uskonelämässä se kaikki tulee sisältäpäin Pyhän Hengen vaikuttamana, kun me vain käännytään Jumalan puoleen vilpittömällä sydämellä ja tahdotaan Hänen kanssa elää.

Minusta tuollainen "maallinen puuhastelu" vs. "hengellinen puuhastelu" ei välttämättä ole ihan raamatullista ajattelua. Ajattelu juontaa juurensa kreikkalaisen filosofian dualistiseen maailmankuvaan, jossa tehdään ero materiaalisen maailman ja henkisen/hengellisen maailman välillä. Raamattu erottelee toki myös ruumiin, sielun ja hengen, mutta raamatullinen maailmankuva ja ihmiskuva nivoo nämä kuitenkin yhdeksi kokonaisuudeksi sellaisella tavalla, että käytännössä on aika vaikeaa sanoa mikä on "maallista puuhastelua" ja mikä "hengellistä puuhastelua".

No mun mielestä raamatun mukaan ne kyllä tulis erottaakkin toisistaan.Lähimmäisen auttaminen on Jumalan mielen mukaista palvelua mutta esim. oman kehumisen, palkan ja kiitoksen kerjääminen on lihallista.Me eletään maailmassa mutta ei maailmasta,vai miten se sanotaan siellä.

Jumala on Hänen omiensa kanssa joka paikassa, ja käyttää kaikkea Hänen omiensa elämässä oman kunniansa kirkastamiseksi. Niinsanotut "maalliset" harrastuksetkin voivat esimerkiksi olla apuna ja avaimena viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. Ja mikä taas saattaa ulospäin näyttää "hengelliseltä puuhastelulta", voikin todellisuudessa olla lihallista. Raamatusta tällaisesta on esimerkkinä Martta, joka ajatteli ja esiintyi palvelevansa Herraa ahkerasti, ja toinen esimerkki on tuhlaajapojan vanhempi veli joka oli vuosikaudet ahkeroinut isänsä pellolla. Kumpaakaan näistä ei Jumala kiitä, joten se mikä vaikutti "hengelliseltä puuhastelulta" olikin tosiasiassa lihallista.

Jumala on omiensa kanssa jokapaikassa mutta eikös se ollut niin että Martta kuvitteli ahkeroimisellaan palvelevansa Jumalaa paremmin kuin Maria, mutta Maria oli se joka viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa ja oli valinnut sen hyvän osan Tuhlaajapojan veli oli varmaan kans hyvällä asialla niinkauan kunnes puuttui isänsä "juttuihin".Mutta eikös tuhlaajapoika oo vertaus uskosta osattomasta joka palaa Jumalan luo.Itse tarkoitin nyt uskovan elämää ja vaellusta.

Ajattelen itse, että "Henkeen kylväminen" on yhteyden ylläpitämistä Jumalan kanssa. Se ei siis ole ennenkaikkea jotain ulkonaista tekemistä, vaan sydämen ja mielen taipumista Isän kuuliaisuuteen ja Jeesuksen ikeeseen. Toki käytännössä se tarkoittaa rukoilemista, Sanan kuulemista, palvelemista, ja kaikkea mitä Raamattu kertoo uskonelämään kuuluvan. Mutta terveessä uskonelämässä se kaikki tulee sisältäpäin Pyhän Hengen vaikuttamana, kun me vain käännytään Jumalan puoleen vilpittömällä sydämellä ja tahdotaan Hänen kanssa elää

Kyllä,niinkuin tuos edellä sanoit.Mutta en tarkoittanut tuolla maallisella puuhastelulla esim maallista työntekoa tai siivoamista,ne on pakollisia kuvioita, vaan sitä missä esim itse vietän eniten vapaa-aikaani.Mulle se on ollu nyt hyvin paljon esim facebook tai muu netissä pyöriminen ,joskus televisio tjk. Ne ei kasvata eikä ravitse mun uskonelämää...pahimmassa tapauksessa ärsyynnyn sekä omista että toisten jutuista Silti siellä pitää roikkua.Se on koukku.Kyllä mä uskon että se on sama kuin avioelämässä ...seurustelu Jeesuksen kanssa antaa sen elämän virvoituksen ja ravinnon.

systeri kirjoitti:

Minusta tuollainen "maallinen puuhastelu" vs. "hengellinen puuhastelu" ei välttämättä ole ihan raamatullista ajattelua. Ajattelu juontaa juurensa kreikkalaisen filosofian dualistiseen maailmankuvaan, jossa tehdään ero materiaalisen maailman ja henkisen/hengellisen maailman välillä. Raamattu erottelee toki myös ruumiin, sielun ja hengen, mutta raamatullinen maailmankuva ja ihmiskuva nivoo nämä kuitenkin yhdeksi kokonaisuudeksi sellaisella tavalla, että käytännössä on aika vaikeaa sanoa mikä on "maallista puuhastelua" ja mikä "hengellistä puuhastelua".

No mun mielestä raamatun mukaan ne kyllä tulis erottaakkin toisistaan.Lähimmäisen auttaminen on Jumalan mielen mukaista palvelua mutta esim. oman kehumisen, palkan ja kiitoksen kerjääminen on lihallista.Me eletään maailmassa mutta ei maailmasta,vai miten se sanotaan siellä.

Ei kaikki lähimmäisen palveleminen ole Jumalan mielen mukaista. Sanan mukaan meidän oma vanhurskautemme on Hänelle kuin saastainen vaate. Omavanhurskautta ei välttämättä näe kukaan ihminen, mutta Jumala näkee.

systeri kirjoitti:Jumala on omiensa kanssa jokapaikassa mutta eikös se ollut niin että Martta kuvitteli ahkeroimisellaan palvelevansa Jumalaa paremmin kuin Maria, mutta Maria oli se joka viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa ja oli valinnut sen hyvän osan Tuhlaajapojan veli oli varmaan kans hyvällä asialla niinkauan kunnes puuttui isänsä "juttuihin".Mutta eikös tuhlaajapoika oo vertaus uskosta osattomasta joka palaa Jumalan luo.Itse tarkoitin nyt uskovan elämää ja vaellusta.

Minä ymmärrän, että tuhlaajapojan isoveli oli ollut koko ajan väärällä sydämellä, ja se tuli ilmi kun tuhlaajapoika sai osakseen armon. Kainin ja Aabelin kertomus puhuu samasta asiasta. Ja vertaus tuhlaajapojasta sopii kyllä aika monen jo uskoon tulleenkin elämään, valitettavasti.

systeri kirjoitti:Kyllä,niinkuin tuos edellä sanoit.Mutta en tarkoittanut tuolla maallisella puuhastelulla esim maallista työntekoa tai siivoamista,ne on pakollisia kuvioita, vaan sitä missä esim itse vietän eniten vapaa-aikaani.Mulle se on ollu nyt hyvin paljon esim facebook tai muu netissä pyöriminen ,joskus televisio tjk. Ne ei kasvata eikä ravitse mun uskonelämää...pahimmassa tapauksessa ärsyynnyn sekä omista että toisten jutuista Silti siellä pitää roikkua.Se on koukku.Kyllä mä uskon että se on sama kuin avioelämässä ...seurustelu Jeesuksen kanssa antaa sen elämän virvoituksen ja ravinnon.

Jos kokee, että joku asia ei ravitse, niin silloin tietysti on hyvin yksinkertaista lopettaa sen tekeminen. Tarkoitin aiemmassa viestissä, että ei voi tehdä kovin paljon yleistyksiä siitä mikä on hengellisesti ravitsevaa toimintaa ja mikä ei. Ja joku toiminta voi olla itsessään sellaista mikä ei ravitse eikä rakenna, mutta se voi vaikka auttaa rakentamaan yhteyttä lähimmäisiin, jonka myötä Pyhä Henki voi meidän kauttamme olla heille valoksi ja suolaksi.

Toisaalta hyvän tekeminen on hyvä asia aina.
Jotkut sanovat, että minun ei nyt kannata tehdä tuota tai tuota hyvää lähimmäiselleni, koska en voi tehdä sitä juuri tänään iloisin mielin niin kuin Herralle.
Minä uskon, että hyvää pitää tehdä silloinkin, kun kokee, että omat motiivit ovat vääriä. Vaikka tästä hyvän tekemisestä ei ehkä silloin ole meille itsellemme hyötyä, niin apua tarvitsevalle lähimmäiselle siitä on.

"Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt. (3.Joh.1:11)."

Joskus tuntuu, että oma lihallinen laiskuus keksii sydämellemme syitä toisensa perään, miksi meidän tulisi pidättäytyä esim. esirukouksessa viipymisestä, rahan tai ajan antamisesta toisille ihmisille jne. Yksi näistä syistä on juuri tuo, että teen tätä väärällä motiivilla -syy. Vaikka omia motiiveja on syytä tarkistaa ja rukoilla Jumalalta sydämeen sitä ensirakkautta, joka saisi kaikessa katsomaan vain Herraan Jeesukseen, niin silti hyvän tekeminen on hyvää.

"Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy (Hepr.13:16)."

"Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on (2.Tess.3:13)."

Turhaanpa näitä Raamatun paikkoja tähän laitan. Niitä on niin paljon. Raamatussa kehotetaan aina tekemään hyvää eikä hyvän tekemistä missään kohden Raamatussa sanota pahaksi. Silloinkin kun jotkut fariseukset toitattavat torvea että kaikki näkevät heidän almujen antamisensa, niin ei se almujen antaminen ole paha, vaan se torven toitattaminen.

Niin ja eikös se oo hyvin pitkälti omista valinnoista kiinni.Monesti juuri laiskuus tai itsekkyys estää tekemästä niitä Jumalan mielen mukaisia valintoja.Sydän (henki) sanoo että käy katsomas vaikka "leskiä ja orpoja" mutta liha sanoo ei kannata...juuri nyt sun pitäis levätä tai "surffata" vähän