Uskonaskel

Mitä mieltä olette kristityn osallistumisesta hautajaisiin, varsinkin jos tilaisuus järjestetään kirkossa?
Itse olen tässä viimeaikoina joutunut pohtimaan kyseistä asiaa. Olenkin sitä mieltä että kristittynä en halua
ottaa osaa siihen uskonnolliseen tilaisuuteen, joka sisältää jopa taikauskoisia piirteitä. Jokainen toki päättäköön
tahollaan osallistuuko vai ei. Mielestäni hautajaisissa riittäisi pelkkä hautaaminen (on kyseessä ollut
sitten uskovainen tai ei), ei mitään isoa tilaisuutta, ilman pappeja ja uskonnollisia rituaaleja.
Raamatusta ei kai löydy juurikaan asiaa liittyen hautajaisjärjestelyihin?

Yksi vaihtoehto voisi olla, että odottaa kirkon ulkopuolella sen aikaa kun liturgiat käydään lävitse ja osallistuu itse hautaukseen ja muistotilaisuuteen.

Sitten jos joku kysyisi voisi ilmoittaa, miksi ei osallistu liturgia osiaan ja mitä epäkohtia näkee siinä, jos niin kokee.

Kaikki tuollaiset kirkolliset tilaisuudet ovat oivia paikkoja puhua ihmisten kanssa uskonasioista suoraan, sillä tuollaisessa ympäristössä on luontevaa puhua uskonasioista.

Hienoa olisi myös jos pääsisi puhumaan, niin voisi jotenkin hienotunteisesti kysellen saada ihmiset miettimään omaa sieluntilaansa ja pelastuksen tilaansa.

Tästä syystä itsekin osallistuin siskoni lapsen kastetilaisuuteen , että pääsisin todistamaan uskostani. Kasteen toimitti sama pappi, jonka kanssa keskustelin ennen kuin päätin erota luterilaisesta kirkosta, sekä kirkkoherra joka oli myös mukana silloisissa keskusteluissa eroamisestani oli myös vierailemassa tilaisuudessa.

Toivon, että eroamiseni ja todistukseni antoi edes jollekin jotain ajateltavaa. Halusin että edes yksi olisi kummeista semmoinen, joka ei ole maallistunut ja täysin vailla Raamatun ilmoitusta. Halusin myös kummipuheessani tuoda julki, että opettaisin lapselle Raamatusta asioita, ja näin toivon ettei minua myöhemmin kielletä kun voin vedota että kummi puheessanihan minä avoimesti määrittelin, että jos minut haluaa kummiksi opettaisin lapselle Raamatusta asioita.

Nämä ovat vaikeita asioita, ja en yritäkkään sanoa miten toisten tulee näissä menetellä, mutta toin esille näkökulman , että joskus noissa tilaisuuksissa voi olla mahdollisuus tuoda esille myös hyvää. Kukin tehköön mitä kokee rukouksessa oikeaksi, ja mitä uskaltaa. Paineita on noista turha ottaa, itse toimin miten toimin, koska koin ettei minua Herra kieltänytkään.

Eikö Raamatussakin vietetty jonkinlaisia hautajaisia? Joku opetuslapsi kai halusi mennä hautaamaan isänsä, mutta Jeesus käski antaa kuolleiden haudata itsensä. Muistaako joku kohdan?
Henkilökohtaisesti mulle aika sama. Menen hautajaisiin, jos joku läheinen on kyseessä. Mulla ei oo mikään kirkkoja vastaan, mukavia paikkoja ne minusta ovat. Sitten kun kuolen itse, niin mun ruumiin voi vähin äänin kuopata jonnekin metsään. Ei tarvita seremonioita tai hautakiveä.

Sanottakoon tosin, että multa ei ole koskaan kuollut oikeasti läheistä ihmistä, joten en tiedä olisiko hautajaisilla sitten jonkinlaista merkitystä kuitenkin. Jotkut haluavat läheiselleen hautajaiset että hommaan saa niin sanotusti pisteen iin päälle, kun kaikki konkreettinen on tehty ja voi keskittyä surutyöhön.

Varmaan tätä Raamatunkohtaa Paa tarkoitit?
21. Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
22. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa". (Mt.8)

En usko että on mitenkään väärin osallistua hautajaisiin. Kunhan ei vaan mene mukaan siihen petokseen mitä pappi ja ev.lut.kirkko yleensäkin julistaa.
Että kun on kastettu ja sitten kuolee ja pappi siunaa, niin pääsisi taivaaseen. Vaikka ei olisi uudestisyntynyt ja elänyt miten syntistä elämää tahansa.

Eikös se ole sitä lähimmäisen rakastamista, että yhdessä suree kuollutta ystävää. Ja loppupeleissä Herra vain tietää, että kuka pelastuu ja
mikä on kenenkin sydämen tila. Mutta ihan kuin Mikko sanoi, niin voihan sitä jäädä kirkonmenoista pois ja mennä vaikka vaan haudalle tai muistotilaisuuteen.
Ihan miltä itsestä tuntuu.

Joku saattaa sitten tulla kysymään esim. että "olitko kirkossa kun en sinua nähnyt" ja silloin voi kertoa omasta uskostaan ja siitä, että miten Raamatullinen usko
eroaa kirkon opeista jne. Ihan miten Jumala johdattaa.

Kyllä itseäkin harmittaa mennä kirkollisiin hautajaisiin, kun siellä petetään ihmisiä ja annetaan ymmärtää ihan väärin se että miten ihminen saa periä ikuisen
elämän Jumalan tykönä. Kauheaa valehtelua ja ihmisten pettämistä.

Katson muuten nykyään aina sanomalehdistä kuolinilmoitukset ja aina kun muistosanoissa kirjoitetaan Jeesuksesta tai nöyrän palvelijan kotiin pääsystä tms., niin suuresti sydämessäni iloitsen ja riemuitsen. Aika paljon tällaisia kirjoituksia onneksi vielä tulee eteen. Kiitos Herralle!

Kyllähän Raamatusta löytyy hautajaisiin liittyen moniakin kohtia.
Jeesuskin haudattiin ja voideltiin niillä yrteillä ja käärittiin liinoihin.

Aabraham osti heettiläisiltä hautapaikan, johon Saara haudattiin ja myöhemmin Aabraham ja muitakin. Se oli siis perhehauta.
1.Moos. 23
2 Ja Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Ja Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.
3 Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen:
4 "Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta maassanne, haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani".

1. Moos. 49:31
Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,

Debora haudattiin tammen alle, joka sai nimekseen itkutammi, joten kai ihmiset sitten kävivät itkemässä siinä Deboraa.

1. Moos. 35:8
Mutta Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja se sai siitä nimen "Itkutammi".

Jaakob taas pystytti patsaan Rebekan haudalle.
Tuosta tulee mieleen nykyinen tapa laittaa kivi muistoksi haudalle.

1. moos. 35:
19 Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin.
20 Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.

1. Sam. 28
3 Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja-ja tietäjähenkien manaajat.

Samuelille pidettiin valittajaiset, joten ei kai ole väärin pitää muistotilaisuutta tai jotain sen tapaista.

1. Kuningasten kirjasta luvusta 14 löytyy myös jännä kohta.
Profeetta Ahia sai Jumalalta sanan kuningas Jerobeamille. Jerobeam teki pahaa Jumalan silmissä ja Jumalalta tuli
sana profeetan kautta, että Jumala hävittää kansasta Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, eikä heitä haudata, vaan koirat ja linnut
syövät ruumiit. Ainoastaan Jerobeamin poika Abia sai valittajaiset ja hänet haudattiin hautaan, koska hänessä oli jotain Jumalalle otollista.
Tästä saa kyllä käsityksen, että haudatuksi tuleminen oli soveliasta ja taas se, että ruumis jää jonnekin kedolle koirien ruuaksi, oli häpeällistä.

1. Kun. 14:13 Ja koko Israel on pitävä valittajaiset hänelle, ja hänet haudataan. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä on hän yksin tuleva hautaan, koska Jerobeamin suvussa on vain hänessä havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, otollista.

Kyllä minustakin voi osallistua hautajaisiin, mutta jos omatunto ei salli osallistua kirkolliseen hömppään, niin
ei kaiketi ole pakko.

Sureminen ja surutyö on osa kuolemaa. Ihmiset voi olla myös shokissa kun toinen kuolee. On hyvä muistaa hienovaraisuus, jottei mene
paukuttelemaan totuuksilla surevia. Se voi olla liian raskas taakka siinä hetkessä.
Kuoleminen ja hautaamien on osa elämää, joka jossain vaiheessa kohtaa meitä kaikkia jollain tavalla.
Kyllä ne kuolleet kuuluu haudata, ei niitä voi tuonne jättää lojumaan ja ihmiset suree, yksin ja yhdessä. Haudalla ja kotona.

Kohta Raamatussa, missä Jeesus itki, kun Lasarus kuoli, on koskettava.

Joh. 11:
33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
35 Ja Jesus itki.
36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.

Tanu, juuri tuo kohta, kiitos.

*
Menin serkkuni hautajaisiin niin en aavistanut enkä osannut odottaa mikä siellä minua odotti. Siellä kirkolla pappi "ylisti" minua paljon ihmisten keskellä koska annoin Raamattuni serkulleni ja johdatin hänet uskoon kun hänen maksa petti alkoholiongelman takia.

Uskokaa pois, kyllä se oli ihmeellistä ja olin ihmisten silmien edessä "ylistettävänä" Huh...! Mieli tekisi paeta johonkin piiloon mutta oli pakko istua kirkolla kun naispappi ylisti minua kaikkien kuullessaan.

Myöhemmin sain tietää että naispappi tutki antamani Raamattua ja sai sellaisen käsityksen saarnattavaksi siellä kirkolla. En ole edes tavannut enkä ole tuntenut tuota naispappia. Tuntui kyllä että tämä kaikki oli Jumalan johdatusta.

No muistotilaisuus tuli niin naispappi halusi kysyä voinko pitää jotain puheen. Ujoudeni takia kielsin enkä ole mitään valmistanut mitään sen puheen. Kirkolla ylistetty saarna jo "riitti"...

Anteeksi Markareetta jos loukkasin. Ei ollut tarkoitus.