Uskonaskel

Mitä ajattelette teatterista? Voiko uskova harrastaa teatteria tai antaa lastensa harrastaa? Onko siinä automaattisesti jotain pahaa vai riippuuko se esitysten sisällöstä?

Mielestäni voi, se ei olennaisesti eroa muista taiteen muodoista, joita pidämme kuitenkin hyväksyttävinä. Varhaiset kristityt tuomitsivat teatterin, mutta tässä on muistettava että kyse oli todennäköisesti teatterin sisällöstä enemmän kuin sen ulkoisista ominaisuuksista. (Tarut pakanajumalista, räävittömät komediat, viihde jolla ei ole mitään rakentavaa sisältöä, jne.)

Minäkin olen sitä mieltä, että sisältö varmaankin ratkaisee.
Minun isommat lapseni ovat omasta halustaan aloittaneet teatteritaiteen perusopetuksessa enkä sen kummemmin edes ajatellut sitä kunnes taas kerran kuulin jostain että paha paha... Olen kyllä tottunut kuulemaan valinnoistani (ja näköjään myös lasteni valinnoista) tuollaista, mutta silti alan aina miettiä asioita uudelleen ja varmaan ihan hyväkin miettiä.
Aiemmin isompi tyttöni harrasti cheerdancea, mutta siitä ei kukaan sanonut mitään, vaikka kyllähän siinäkin esiinnytään.
Tästä syystä siis teatteria mietin. Itse en ole juurikaan edes käynyt teatterissa. Jonain kesänä kyllä kävin lasten kanssa kesäteatterissa katsomassa jonkun Risto Räppääjän. En varmaan edes osaisi näytellä mitään.

JHK kirjoitti:Mielestäni voi, se ei olennaisesti eroa muista taiteen muodoista, joita pidämme kuitenkin hyväksyttävinä. Varhaiset kristityt tuomitsivat teatterin, mutta tässä on muistettava että kyse oli todennäköisesti teatterin sisällöstä enemmän kuin sen ulkoisista ominaisuuksista. (Tarut pakanajumalista, räävittömät komediat, viihde jolla ei ole mitään rakentavaa sisältöä, jne.)

Eikös nykyisin ole tuota samaa, vielä enemmän jopa kuin aikaisemmin? Ainakin kun tutkii telkkari, elokuva ja teatteri tarjontaa. Irstautta, juominkeja, väkivaltaa Ym.

Suurimmalta osin ainakin aikuisille tarjolla oleva teatteriviihde on tuota, mutta tietenkin on positiivisia poikkeuksia. Lasten teatterijutut ovat erilaisia ja enimmäkseen ihan kivoja. Teatteriakin tehdään enimmäkseen maallisista vaikutteista käsin, joten on ilmeistä, että ne asiat, jotka maailmassa rehottavat, rehottavat myös teatterissa. Mutta maailmassa meidän on kuitenkin pakko elää eivätkä lapsetkaan tahdo tässä maailmassa vain istua sohvalla kädet ristissä (kädet pelikoneilla kylläkin).

Itse näkisin asian lasten kanssa puuhailussa ja harrastuksissa, viihdetarjonnassa Ym. Näin: San.22:6
Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

Eli vaikea on myös aikuisena uskovan muuttaa suuntaa, jos lapsena on siihen totutettu

Enkä tarkoita tuomita ketään, vaan herätellä ajatuksia suuntaan jos toiseen

Nukketeatteri. Lapsetkin leikkii nukeilla, jonkinsortin teatteria sekin kait on?

Oikeastaan koko lasten elämä on pitkälti yhtä teatteria
Tälläkin hetkellä mun nuorimmainen on "erilainen Spiderman"
Ja koko ajanhan lapset leikeissään eläytyy milloin mihinkin rooliin.

Tämä on sitä teatteria mistä on oikeasti jotain hyötyä ja kun ryhmässä se tehdään niin se voi olla oikein kivaakin eli perunateatteri:



Perunateatteri:

https://fi.wiktionary.org/wiki/perunateatteri

"työtehtävä ja tila jossa kuoritaan perunoita ruoanlaittoa varten"


Kuvassa pottuja:

Niinhän Se on, että lapset leikkivät hyvin paljon roolileikkejä. Sitä kautta lapsi omaksuu ja oppii asioita myös. Välillä leikitään kotileikkejä, välillä siivous ja ruuanlaitto leikkejä.

Monesti myös leikitään niitä roolileikkejä joita ollaan viihteessä nähty. Se on toisaalta todella huolestuttavaa, koska maallinen viihde tarjonta lapsille on todella väkivaltaista ja yli seksualisoitua. Monet K 3 lasten piirretyt on täynnä väkivaltaa, pikkutytöt leikkii bratzeilla ja Monster High nukeilla jotka näyttää aivan maksullisilta bordelli työntekijöiltä. Lapsethan omaksuvat ja matkivat näkemäänsä käytöstä. Jo alta 10 vuotiaat tytöt kokevat, että mitä seksikkäämpi on, sitä hyväksyttävämpi on kaveriporukassa. Iltäpäiväkerhossa ekaluokkalaiset pojat puhuvat siitä kuinka, pornoa on kiva katsoa.

Nuo asiat pienten lasten elämässä ovat totista totta ja arkipäivää, ikävä kyllä. Elämme sellaisessa maailmassa jossa Hollywood ja leluvalmistajat päättävät siitä, mitä lapsillemme tarjotaan. Olen nähnyt todella monen uskovan perheen lapsen omaksuvan sen mallin naiseudesta ja miehuudesta, mikä heille on viihteen kautta tarjottu. Se on todella ikävää ja rikkoo nuoren sisintä ja seksuaalisuutta todella pahasti.

Melkein kaikki nuorten sarjat keskittyvät seurusteluun ja deittailuun, sekä ihmisen ulkonäköön ja haluttavuuteen, materialismiin...

Viihde tavallaan palvelee hyvinkin "hienosti" paholaisen tarkoitus periä. Minusta ei ole mikään ihme, että uskovan perheen lapset menevät maailmaan, koska omaksuvat pienestä pitäen maailman arvomaailman viihteen kautta.

En tarkoita tuomita tai arvostella ketään, vaan kannan syvää huolta siitä, miten maalliset arvot pääsevät tuhoamaan lapsemme. Lapsissa on tulevaisuus, millainen Se tulee olemaan???