Uskonaskel

Pitäisikö seurakunnassa palvelevan synnit tulla julkisiksi? Tarkoitan räikeitä tapauksia esimerkiksi aviorikoksia, huijauksia yms, ja sellaisia joista on tehty parannus ynnä selvitelty asianomaisten kesken asiat.

Kyllä niiden pitäisi tulla julkisiksi, mutta siten, että asianomainen itse toisi ne julkisuuteen. Kenenkään toisen asia se ei ole. Tietenkin tällaisessa tapauksessa joutuu jättämään palvelutehtävänsä ja seurakuntalaiset ihmettelevät miksi.

Mihinköhän pitää vetää raja, ei varmaan tarvitse jokaista syntiä alkamaan tunnustaa koko seurakunnalle. Ja entä jos väärinteon uhri ei halua että asia paljastuu? Esimerkiksi kyse on aviorikoksesta niin toisen osapuolen perhe ei ehkä tahdo että asia paljastuu..?

eikös meitä ohjattu niin ,että ...Tunnustakaa toisillenne syntinne.

Kerimäki kyllä mutta varmaan siinä on myös jotain rajoja, että mitä syntejä riittää kun tunnustaa niille joita vastaan on rikottu, tai jos ei ketään vastaan ole rikottu niin ehkä yhdelle tai kahdelle uskon ystävälle, ja mitä syntejä jossain tapauksessa ehkä pitää tunnustaa koko seurakunnalle.

Tuli itselleni vastaus mieleen.. Voihan synnin tunnustaa ilman että kertoo mitään uhrista tai toisista osapuolista. Mutta kysymys jota yhä mietin on se, että tarvitseeko seurakunnan palvelijoiden syntejä tunnustaa koko seurakunnalle ja jos tarvitsee niin missä kulkee raja, mitä syntejä pitää ja mitä ei pidä.

Pysyn edelleen sillä linjalla, että kenenkään toisen ihmisen ei tulisi eritellä toisen syntejä. Omissa synneissämme on meille jokaiselle ihan tarpeeksi. Yleensä kiinnostuminen toisten ihmisten synneistä johtuu siitä, että haluaa kiinnittää huomionsa pois omista synneistään.

Muistan yhden veljen joskus kertoneen tähän liittyvän esimerkin, jossa aviomies oli koko seurakunnan (johon myös oma vaimo kuului) kuullen tunnustanut katsoneensa himoiten toista seurakunnan sisarta. Se oli tietenkin todella tahditonta tehdä tuollainen tunnustus näiden asianosaisten kuullen. Oman mieheni ei ainakaan tarvitse minulle olla päivittäin tuollaisia syntejä tunnustamassa Että tunnustakoon sitten ihan vain jollekin muulle... En kyllä suosittele tunnustamaan myöskään niille naisille, joita on himoiten katsellut

Minä itse ajattelen että Jumala tekee tässä eron palvelemaan asetettujen ja "tavallisten uskovien" välillä. Että seurakunnan palvelijoiden (pastorit/paimenet, evankelistat ym) on oltava jossain määrin tilivelvolliset koko seurakunnalle, sillä he ovat luottamus-asemassa. Jos nyt ajatellaan vaikka Markku Koivistoa joka tunnusti langenneensa haureuteen, niin ei sitä minun mielestä olisi voinut vaan selvittää kahden kesken uhrien / toisten osapuolten kanssa sillä Koivisto oli erittäin suuressa luottamus-asemassa. Mutta mietin vieläkin missä menee raja, minkä yli täytyy tunnustaa koko seurakunnalle.

Hmm entäpä voiko pohjana ajatukselle olla jokin muu merkitys ....esim vapautuminen siitä kyseisestä synnistä kun synti julki tuodaan.Siis tarkoitan sellaista Taivaallista ominaisuutta ,joka Pyhän Hengen läsnäollessa voi puhdistaa ja vapauttaa ihmisen ??????? siinä kyseisessä hetkessä.

Kerimäki tietysti syntien tunnustaminen on pohjana vapautumiselle. Jokaisen täytyy tunnustaa syntinsä että voi saada anteeksi ja päästä vapauteen. Mutta kysymys kuuluu, tarvitseeko seurakunnan palvelijoiden sen LISÄKSI tunnustaa syntinsä koko seurakunnalle?