Uskonaskel

Ööö... Mulla näyttäis olevan sellanen. Siis diaknoosia ei ole tk lääkäri tehnyt, vaan Jumala alkoi puhumaan siitä kun tuskailin jälleen kerran, että miksi on sellasia oloja mitä on.

Sopiihan tuo oire lista ihan täysin omiin tuntemuksiin...

Onko ketään muita foorumilaisia kellä on kyseinen taakka harteilla? Ja millasia oireita teillä on?

Millä tavalla paniikki sinulle tulee?

*
Onko sinulla ollut hengitysvaikeuksia? Itse kans mietin mikä aiheuttaa sen minulle. Tiedättekö mikä aiheuttaa?

Yksittäinen paniikkikohtaus voi tulla hyvinkin suurelle osalle ihmisiä jossain elämän tilanteessa, mutta paniikkihäiriö tarkoittaa sitä, että paniikkikohtauksia tulee niin usein, että ne häiritsevät ihmisen normaalia elämää. Nykyään paniikkikohtaukset ovat joko yleisempiä kuin ennen tai sitten ne jotenkin tunnistetaan ja niistä kerrotaan helpommin. Yhden tutkimuksen mukaan 28%:lla väestöstä on joskus ollut paniikkikohtaus ja 11% ilmoitti saaneensa kohtauksen viimeisen vuoden sisällä. En yhtään ihmettele näitä lukuja ajatellen, että omassakin lähipiirissäni niin moni on kärsinyt tai kärsii paniikkikohtauksista.

Yleensä paniikkikohtaus tulee jossain tietynlaisessa tilanteessa missä ei ole mitään todellista uhkaa. Jollain esimerkiksi kaupan kassajonossa seisominen voi laukaista kohtauksen niin, että kaupasta on rynnättävä ulos ennen kuin ehtii maksaa ostoksiaan. Kohtauksen aikana sydämen lyöntitiheys kasvaa ja hengitys muuttuu usein pinnalliseksi ja frekvenssiltään nopeaksi. Tämä aiheuttaa hengenahdistusta ja tukehtumisen tunnetta. Ihminen voi ajatella pyörtyvänsä ja usein luulee kuolevansa. Silmissä sumenee ja korvissa soi. Hikoilu lisääntyy ja on pakko päästä pois tilanteesta. Paniikkikohtaukset ovat monella niin voimakkaita, että niiden pelosta alkaa välttää tiettyjä tilanteita kokonaan ja silloin astutaankin paniikkihäiriön puolelle. Yleensä avaran paikan kammoon liittyvä paniikkihäiriö on vaikein hoitaa.

Runsas kofeiinin käyttö voi aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Paniikkikohtauksia hoidetaan lääkkeellisesti

*
Myös seurakunnassakin. Tunsin miten minun selän takana he seurakuntalaiset tuijottavat minua. Yleensä etsin istumapaikan missä on seinää vasten välttääkseni kohtauksia. Mutta kahvista luopuminen on tosi vaikeaa...

Mulla on paniikkihäiriö, ollut n. 10 vuotta. Mulla on kaikenlaisia muitakin ahdistus- ja masennusjuttuja ja diagnoosejakin vaikka muille jakaa, mutta sen jälkeen kun kaksi vuotta sitten saatiin sopiva lääkitys kohdalleen, ei oo enää paniikkikohtauksia tullut. Joskus jos oikein stressaa asioita, niin alkaa tulla sellaisia fyysisiä tuntemuksia, että tietää, et nyt pitää ottaa rauhallisemmin ettei homma lähde lapasesta (=jatkuvat paniikkikohtaukset).

Pahimmillaan, joskus monta vuotta sitten, kohtauksia saattoi tulla montakin päivässä. En ikinä unohda ensimmäistä yötä, jolloin kohtaus iski kunnolla päälle, valvoin koko yön, luulin kuolevani ja vähintään tulevani hulluksi. Ahdisti; oli pakko päästä ulos/kotiin/pois tilanteesta. En saanut henkeä ja tuntui että tukehtui. En kuullut enää normaaleja ääniä, vaan pelkkää kummallista suhinaa korvissa, näkö hämärtyi ja jalat petti alta. Joskus kaiken kruunasi vielä kunnon yrjöt Aina oli kuitenkin pakko päästä pois, ihan sama missä olin ja mitä tein, ainut ajatus oli paeta. Ja sen myös aina tein. Koulussa en pystynyt käymään alkuun ollenkaan, myöhemmin vahvojen rauhoittavien kanssa. Ylioppilaskirjoitukset menivät aika sumussa.

Nykyään en hirveästi edes mieti koko paniikkihäiriötä. Jos alkaa tulla ensioireita (epätodellinen olo, en tavallaan ole minä vaikka olenkin, kaikki on kummallisen sumun peitossa, pyörryttää, ahdistaa, suuretkin huoneet saavat hengen salpautumaan koska seinät ovat liian lähellä), tiedän että ne tuntemukset pitää pysäyttää heti tai kohta olen taas jossain niin syvällä pimeässä, mustassa aukossa josta ei niin vaan ulos tullakaan. Kaksi kertaa olen elämäni aikana ollut paniikkihäiriön kanssa niin lirissä, että kuvittelin ettei se ikinä mene pois. Ensimmäinen jakso kesti useamman kuukauden (edellämainittu lukioaika), toinen viikkoja (reilu kaksi vuotta sitten ennenkö tulin uskoon).

Kuulostaa aika kauhealta, Paa
Ihmeellistä, miten silti vain olet selvinnyt ja oppinut elämään silleen, ettei kohtauksia niin tule.

paa.....jollakin saattaa nousta niskavillat pystyyn ,mutta itse uskon niin ,että kun otat itse Kuninkaan puvun helmasta kii ja pyydät ja anot häneltä voimaa ,joka häivyttää koko paniikki asian niin tulet sen saamaan varmasti .Pitää vain ottaa sellainen asenne ,että Otat sen hyvän ,mikä sinulle kuuluu ja olet sen ansainnut Jumalan lapsena ja se KUULUU sinulle ja sitä voittoa ei kukaan voi estää.

Aamu-Usva kirjoitti:Kuulostaa aika kauhealta, Paa
Ihmeellistä, miten silti vain olet selvinnyt ja oppinut elämään silleen, ettei kohtauksia niin tule.

Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin olen tavallaan tyytyväinen että asiat ovat menneet niin kuin ovat. Toki näin on helppo sanoa nyt kun asiat ovat hyvin, mutta mulla on luottamus Jumalaan kasvanut koko ajan, ja ajattelen että jos joskus tulee vielä huonommat ajat sairauksieni kanssa, niin ei mun tarvikaan itse enää yrittää räpiköidä sieltä ylös, vaan Jeesus tekee sen Herralle kiitos.

Mr Kerimäki kirjoitti:paa.....jollakin saattaa nousta niskavillat pystyyn ,mutta itse uskon niin ,että kun otat itse Kuninkaan puvun helmasta kii ja pyydät ja anot häneltä voimaa ,joka häivyttää koko paniikki asian niin tulet sen saamaan varmasti .Pitää vain ottaa sellainen asenne ,että Otat sen hyvän ,mikä sinulle kuuluu ja olet sen ansainnut Jumalan lapsena ja se KUULUU sinulle ja sitä voittoa ei kukaan voi estää.

Kiitos kommentistasi. Noin en olekaan ikinä ajatellut..