Uskonaskel

Raamatussa puhutaan niistä kirjoista, missä toisessa on niiden nimet jotka pelastuu (elämän kirja) ja toisessa kirjassa on lueteltuna ihmisten teot joista 'kukin saa ansionsa mukaan', niin eikö ketään muuta ahdista tuon tekojen kirjan sisältö? Aloin miettiä asiaa kunnolla ja nyt meinaan tulla hulluksi, koska tajusin että enhän mä oo tehnyt mitään hyvää. Siis oikeasti, elän vaan omaa pikku elämääni enkä edistä millään tavoin evankeliumin eteenpäin viemistä tai tee yhtään mitään Jumalan valtakunnan hyväksi. Mitä iloa on pelastuksesta, kun saan uskovanakin aikaan enemmän pahaa kuin hyvää joka päivä, koska rikon koko ajan Jumalaa vastaan vaikken haluaisi, puhumattakaan miten rikon lähimmäisiäni vastaan. Mutta vaikka kuinka yritän, niin on niin vaikeaa saada mitään hyvää aikaan.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Raamatussa luki jotenkin, että jos ei ole hyviä tekoja tehtynä, niin sellainenkin kyllä pelastuu (koska uskoo Jeesukseen), mutta jonkun 'tulen läpi'?! Ahdistaa niin paljon koko asia. Olen aina ajatellut, että ei ne teot vaan usko, mutta väärinhän on niin ajatella.

-

Minä olen taas sitä mieltä että Paa murehdit aivan syystä. Suomalaisilla uskovilla on liikaa sellainen asenne että "älä nyt liikaa yritä ja murehdi" jos joku alkaa miettimään tuollaisia asioita. On totta että anteeksianto kuuluu Raamattuun mutta aivan todella valtavan suuri osa Raamatusta puhuu siitä että tulee lakata tekemästä pahaa ja alkaa tekemään hyvää ja sitä mikä rakentaa. Mutta jokaisella meistä on oma matkansa että tulemme siihen pisteeseen. Ja se matka kulkee ahdistusten, murehtimisen ja itseensä tuskastumisen kautta. Neuvoksi voin vain sanoa että älä anna periksi vaan etsi syvemmin Jumalan voimaa tehdä sitä minkä koet hyväksi sillä hän on luvannut että etsivä löytää ja ne jotka sitä voimaa ja viisautta etsii, Hän antaa alttiisti ja soimaamatta.

-

-

Ihan ensiksi Tanulle: Sinussa en ole vielä koskaan aistinut täällä itsekkyyttä, vaan päinvastoin, halua olla aina auttamassa ja rohkaisemassa muita!

Ja tämän kautta mielestäni näemme myöskin erään puolen tästä Paa:n esille nostamasta asiasta, eli itse uskon, että silloin kun me kuljemme Jumalan meille edeltä valmistamissa teoissa, meidän ei tulekaan pääsääntöisesti nähdä sitä hyvää, mitä teemme, sillä kuten tiedämme, me tämän maallisen matkamme asumme tässä niin kovin viheliäisessä lihan ruumiissamme ja jos oikein kovin alamme nähdä vain hyvän tekemisiä elämässämme, mielestäni se on sitä tietä, joka vähitellen johtaa meitä paisuneisuuden tilaan ja se hengellinen sairaus useimmiten hoituu vain ja ainoastaan sillä, että Jumala joutuu totaalisella rikkomisella päästämään ilmat pihalle ja sitten aletaan sirpaleista rakentamaan uutta astiaa, eikä tuo ole ollenkaan kivutonta hoitoa.

Minäkin näen, että kaikki Jumalallinen hyvä, mikä meidän kauttamme tapahtuu, on vain ja ainoastaan Kristuksen aikaansaamaa meissä, kuten Tanukin tuolla jo mainitsi tämän Raam.kohdan: Fil. 1:6. varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Eli HÄN VAIKUTTAA meissä tahtomista ja tekemistä ja on luvannut myöskin viedä tuon työnsä päätökseen ja meidän tulee uskossa luottaen ottaa tämäkin Jumalan Sana vastaan.

Ja kuten Appaloosa tuossa mainitsi, meitä joudutaan usein viemään ahjojen ja kärsimysten kautta, että Hän saisi vietyä tämän hyvän työnsä päätökseen tulemuksensa päivään mennessä meidän jokaisen omansa kohdalla ja Hän kyllä tekee sen Paa Sinunkin kohdallasi, jos ja kun olet itsesi antanut Hänelle kokonaan ja myöskin oman elämäsi ohjakset Hänen käsiinsä.

Työ ei ole meidän työtämme vaan se on Herran työtä, johon meidän itse vaikuttamillamme hyvillä teoilla ei voida mitään lisätä.
Ainut mitä voimme tehdä, on ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy ja mistä nähdäkseni Appaloosakin tuossa halusi sanoa?

Ojentautumisen sen mukaan, mikä ei näe, olen itse mieltäny sinä, että kaikissa elämämme tilanteissa etsimme Jumalan tahtoa ja haluamme kulkea Sanan viitoittamaa tietä.

Paavalikaan ei rohjennut kerskata mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus oli saanut hänen kauttaan aikaan teoilla, Sanalla ja Pyhän Hengen voimalla.

Jotain tuosta tulen läpi menemisestä.

Itse olen tuohon kyseiseen Raam.kohtaan törmännyt vahviten sellaisessa tilanteessa, kun eräs läheiseni muutti tästä ajasta iankaikkisuuteen.

Hän oli ollut aikanaan uskossa ja sitten elämäänsä tuli tilanne, jossa hänen eteensä asetettiin valinta; "Minä tai Jeesus?" ja valitettavasti hän valitsi "Minän" ja tuosta alkoi hänen elämänsä alamäki, joka sitten vuosikymmenten kuluessa johti hänet täydelliseen alkoholisoitumiseen.

Viimeisinä vuosinaan hän teki parannusta uudestaan ja uudestaan, mutta tuo side oli niin vahva ja luja, ettei hän tahonut päästä siitä irti, vaan lankeemuksia tapahtui toinen toisensa perään ja taas kaduttiin ja pyydettiin anteeksi ja tehtiin parannusta.

Sitten eräänä yönä tuli yllättäen hänen lähtönsä hetki ja tuo asia oli itselleni niin vaikea tilanne, etten meinannut millään päästä ylitse siitä hädästä ja kysymyksistä; Mihin hän joutui..oliko asiansa kunnossa..... jne.

Monet illat kävelin pitkiä kävelyteitä ja vain itkin tuota hätääni, kunnes eräänä iltana kuulin selvät sanat sanottuina korvaani: "Ikään kuin tulen läpi!"
Ja minut valtasi valtava ilo ja lähes juoksin kotiin ja kaivoin Raamatun, mitä noihin sanoihin kaikkinensa sisältyy ja siinä se oli:

1 Kor. 3
11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

Itse olen rukoullut omalta kohdaltani, että minulle on riittävä palkka jo se, kunhan pääsen edes ikään kuin tulen läpi pelastumaan ja saan olla Herrani kanssa kerran kotona perillä, vaikka vain siellä perimmäisessä nurkassa, mutta kuitenkin olen päässyt kotiin.

*
Minussa ihmisessä ei ole mitään hyvää mikä saisi aikaan jotain hyvää... niin itse minä tarvitsen Jeesuksen, joka on täynnä armoa ja totuutta. Raamatun mukaan Jumala tietää meidät tomuiksi. Ja Jumala on alkanut minussa hyvän työn, eikä jätä tekemättä vaan vie päätökseen Kristuksen päivään mennessä. Yksi päivä sitten minä koin olevani täysin epäonnistunut ja masennuin siihen. Ja siten sinä aamuyönä Jumala konkreettisesti herätti minut ja herättyäni katsoin ihmetellen digitaalista kelloa, se oli klo 4:44. Tajusin mitä Jumala yritti viestittää minulle. Ikään kuin Jumala yrittäisi sanoa Jeesuksesta että Hän on se apukallio. Otin vastaan Jeesuksen uudestaan Auttajakseni. Hän yksin saa aikaan minussa jotain hyvää, niin myös sinussa Paa.

Minä myös ymmärsin että Jumala on juuri sellainen Jumala, jota tulen tarvitsemaan ja myös kaikissa asioissa ja myös uskonkasvussa. Jumala koittaa saada meidät tyhjentämään itseämme niin että Jumalan työt alkaa kirkastaa meissä Hänen kunniaksi ja ylistykseksi, juuri sitä Jumala meinaa tavoittaa. Antautukaamme antamalla itseämme Hänen käsiin kans. Jumala ilahtuu vissiin että Hän saa kirkastettua itseänsä kanssa meissä... vaikkapa ihmisten nähdessä että he pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Älä sie Paa masennu.

Ps. 103:14 Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. RK

Filip. 1:6 ja luotan täysin siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. RK

paa kirjoitti:Raamatussa puhutaan niistä kirjoista, missä toisessa on niiden nimet jotka pelastuu (elämän kirja) ja toisessa kirjassa on lueteltuna ihmisten teot joista 'kukin saa ansionsa mukaan', niin eikö ketään muuta ahdista tuon tekojen kirjan sisältö? Aloin miettiä asiaa kunnolla ja nyt meinaan tulla hulluksi, koska tajusin että enhän mä oo tehnyt mitään hyvää. Siis oikeasti, elän vaan omaa pikku elämääni enkä edistä millään tavoin evankeliumin eteenpäin viemistä tai tee yhtään mitään Jumalan valtakunnan hyväksi. Mitä iloa on pelastuksesta, kun saan uskovanakin aikaan enemmän pahaa kuin hyvää joka päivä, koska rikon koko ajan Jumalaa vastaan vaikken haluaisi, puhumattakaan miten rikon lähimmäisiäni vastaan. Mutta vaikka kuinka yritän, niin on niin vaikeaa saada mitään hyvää aikaan.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Raamatussa luki jotenkin, että jos ei ole hyviä tekoja tehtynä, niin sellainenkin kyllä pelastuu (koska uskoo Jeesukseen), mutta jonkun 'tulen läpi'?! Ahdistaa niin paljon koko asia. Olen aina ajatellut, että ei ne teot vaan usko, mutta väärinhän on niin ajatella.

Mitään muutosta ei voi tapahtua, ennen kuin ihminen huomaa jotain mikä pitäisi muuttaa.



Uskon, että sinun vaelluskessasi olet siirtymässä vaiheeseen jossa Jumala lempeästi puhuttelee ja rohkaisee sinua eteenpäin. Joku päätös on sinussa vielä tekemättä, johon Jumala sinua johdattelee taitavasti ja kärsivällisesti, ja sitten mennään taas eteenpäin.

tanu kirjoitti:Niin ja anteeksi Paa, kun en vastannut pohdintoihisi "tekojen kirjasta" ja "tulen läpi" menemisestä.
Itsekkäästi vaan taas aloin omia juttujani pohtia. Jospa joku vähemmän itsekäs osaisi vastata noihin asioihin.

Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Voi, ei tarvitse pyytää anteeksi!
On mukava lukea kaikenlaisia pohdintoja, joten kiitos kirjoituksistasi.
Siunausta sulle ja koko perheellesi ja Masalle rapsutuksia