Uskonaskel

Miten tämä tapahtuu?

Siis, saako uskoon tullessa kaikki synnit anteeksi mitä on tehny, vai myös tulevatkin ja nykyiset vai saako niitä edes heti uskoon tullessa vai joskus myöhemmin? Entä jos uskossa ollessa varastaa, onko se jo saatu anteeksi etukäteen, saako sen samanaikaisesti kun tekee, vai saako sen joskus myöhemmin? Entä jos luopuu uskosta, käykö aiemmin tehdyille synneille jotain?

Minä näen asian niin että Jeesus on sovittanut kaikki synnit. Eli kaikkien ihmisten kaikki synnit on jo annettu anteeksi sillä hetkellä kun Jeesus huusi "Se on täytetty!" ja antoi henkensä. Mutta ihmiset saavat tämän anteeksiannon omaksi osakseen vasta sillä hetkellä kun tulemme uskoon eli tunnustamme Jeesuksen sovituksen omalle kohdallemme. Ja anteeksianto on aina osanamme silloin kun pysymme Hänessä eli elämme uskossa. Anteeksiannon voi kumota vain luopuminen Jeesuksesta, tai tietysti synnintekeminen sillä synti erottaa Jumalasta. Mutta kun tehdään parannus eli käännytään synneistä Jeesuksen kautta Jumalan puoleen niin palataan anteeksiannon tilaan. Tällä tavalla minulle asia avautuu parhaiten, joku toinen ehkä ymmärtää asian paremmin jollain toisella tavalla selitettynä.

Jos asia on niin, että uskova on jo saanut kaikki tulevatkin synnit anteeksi, niin miksi rukouksessa tulee pyytää anteeksi?


Matt. 6:12

ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

JoKi kirjoitti:Jos asia on niin, että uskova on jo saanut kaikki tulevatkin synnit anteeksi, niin miksi rukouksessa tulee pyytää anteeksi?


Matt. 6:12

ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

Tässä on varmaan erilaiset näkökulmat samaan asiaan. Tuli mieleen myös toinen samanlainen asia:

2 Piet 1:3
hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan

Matt 7:7
Anokaa, niin teille annetaan;

Eli ylemmässä jakeessa sanotaan että Jumala on lahjoittanut meille kaiken mitä me tarvitaan mutta alemmassa jakeessa kuitenkin kehotetaan anomaan niin meille annetaan. Molemmat näkökulmat ovat oikein mutta eivät kumoa toisiaan vaan täydentävät toisensa.

Olen monesti ihmetellyt tätä roomalaiskirjeen kohtaa: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (Room.3:23-26)." Lähinnä siis juuri tuota ennen tehdyt synnit -ilmaisua... Ennen mitä? Ennen ihmisen uskoon tuloa vai ehkä ennen Jeesuksen ansaitsemaa lunastusta maailmassa? ...

Uskova, uudestisyntynyt ihminen elää ns. anteekisantamuksessa ja anteeksisaamisessa, eli Jeesus kantoi ristillä kaikki meidän syntimme, niin menneet kuin tulevatkin ja siitä hetkestä lähtien, kun otamme Hänet Herraksemma, Pelastajaksemme ja Vapahtajaksemme, saamme astua sisälle Jumalan kaikenkattavaan armoon, elin anteeksiantamukseen ja -saamiseen, joka tarkoittaa sitä, että elämme siinä tiedossa ja varmuudessa, että kun tunnustamme syntimme ja kadumme niitä, Hänen armonsa puhdistaa meitä kaiken aikaa synneistämme.

Tuo Isä meidän-rukouksessa oleva kohta on siis samalla juurikin tuota syntiemme tunnustamista ja parannuksen tekemistä, eli me elämme myöski koko ajan parannusta tehden ja siksi meidän tuleekin tunnustaa, että meistä ei ole vielä tullut täydellisiä ja synnittömiä ja tarvitsemme jatkuvasti Jumalan anteeksiantamusta ja armoa.

Jos alamme uskomaan, että olemme tulleet synnittömiksi, suljemme samalla oven anteeksiantamuksessa ja -saamisessa elämiseen, eli Jumalan armo tulee kohdallamme turhaksi, koska emme tunnusta syntejämmme / syntisyyttämme.

Oletko siis sitä mieltä, että jos uskova kuolee syntiä tehdessä, eikä sillähetkellä kadu sitä (voiko uskova tehdä syntiä katumatta?), ja jos kuoleman hetkellä katsotaan synnit, niin hän ei ole saanut syntejä anteeksi?



Hepr. 10:1-3
1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

Olen sitä mieltä, että uudestisyntynyt uskova elää jatkuvasti anteeksi saamisessa ja -antamisessa sen jälkeen, kun on Jumalan armoon sisälle astunut, eli Hänestä on tullut Jumalan lapsi ja perillinen.

Siis tulee ottaa huomioon myöskin tuo anteeksi antaminen, sillä Isä meidän-rukouksessa sanotaan näin: "Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

Eli saamme elää jatkuvassa anteeksi saamisessa, mutta se voi tapahtua vain sen mukaan, kuin elämme myöskin jatkuvassa anteeksi antamisessa, kuten tuossa rukouksessa sanotaan: "NIIN KUIN MEKIN...."

Itse ajattelen yksinkertaisesti niin, että kun ristillä sanottin "se on täytetty" niin siitä lähtien on ollut mahdollista saada syntinsä anteeksi vedoten Herra Jeesuksen sovitukseen katumuksessa.

Kun tunnustamme Jumalalle syntimme, ja pyydämme anteeksi niitä katuen niin tunnustamme, että olemme rikkoneet häntä vastaan.

Nyt Jumala katsoo mitä yritämme tuoda korvaukseksi ja sovitukseksi tästä rikoksesta.

Kätemme osoittaa ristille maksumieheen, ja Jumala toteaa, että tämä on käypä hinta ja hyväksyn tämän hinnaksi rikkomuksestasi. Kyseessä on lakiprosessi tavallaan.

Eli mielestäni syntejä ei saa (pyytämättä, tunnustamatta) automaattisesti anteeksi , vaan ne pitää tunnustaa Jumalalle ja pyytää Häneltä anteeksi vedoten Herra Jeesukseen.

Sananl. 28:13

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Eli tarkoitatko Mikko sitä, että jos ihminen on tehnyt syntiä ja huomaa, että näin on tapahtunut, mutta ei ehdikään katumaan ja pyytämään anteeksi, kun sydänkohtaus vie häneltä hengen, hän joutuu helvettiin??